Lähetetty: 6.8.04 - 13:51 Viestin aihe: Raamattu ei ole jumalan sanaa nro: 7306
Onko muka jonkin pyhäksi väitetyn kirjan uskonnollinen julistus otettava todesta vain sen perusteella, että jossakin tällaisessa fiktiivisessä kirjassa, joika itse väittää ja jonka sanotaan olevan jumalan sanaa, sanotaan niin. koska kysymyksssä ei ole tieteellinen julkaisu tai teoria, sillä ei myöskään voi olla tieteellistä painoarvoa eoikä se ole siten fysikaalisen todellisuuden kannalta relevanttia, puhumattakaan siitä, että tämän julistuksen ja aistein havaittavan todellisuuden välille voitaisiin vetää minkäänsortin yhtäläisyysmerkkejä, niin kielipitkällä ja itsevarmasti kuin kirkkoisät ovat kautta ihmiskunnan historian kirkon oppien pohjalta, mm. astronomien, Kopernikus ja fyysikoiden Galilei, astronomisia teorioita ylenkatsoen yrittäneetkin näin tehdä, ja aina olleet väärässä.
Miksi he nyt olisivat oilkeassa?
Voin tuoda tuhansia taideteoksia, joissa on mielestäni enemmän jumalan sanaa kuin sellaiseksi itseään väittävässä kirjassa tai vielä enemmän: jOs raamattu on jumalan sanaa jonkun mielestä, niin minun mielestäni tuhannet taideteokset, niin musiikin, kirjallisuuden kuin maalaustaiteenkin alueelta, eivät vain kerro jumalasta, vaan ovat paremman sanan puutteessa itsessään jumalasta ja jumala, jos joku niin haluaa asian ilmaista, ja mikäli haluaa alentua viljelemään uskonnollista vertauskuvastoa ja käsitteistöä ulottumaan inhimillisen kultttuurin kaikkein korkeimpiin muotoihin taiteellisen luomistyön alueella, mitä itse en kuitenkaan viitsi tehdä, sillä luulen kokeneeni enemmänkin.
näiden taiteellisten ja henkisten huippusuoritusten informaation ja ihmisen vastaanottokyvyn fuusio on vaikutukseltaan ihmismieleen verattomasti syvällisempi kuin raamatun asenteellisen ja yksinkertaisen mielen käsitettäväksi tarkoitettu pinnallinen ja propagandistinen viesti.
Toki voimme kokea jotakin liikuttaviakin yleisinhimillisiä tuntemuksia raamattuakin lukiessa, mutta minkään ulkoisen todellisuuden, sen enempää mentaalisen kuin materiaalisenkaan, luonnon nilmiöiden tai olevaisen perimmäisten totuuksien kanssa silä ei uskonnollisessa merkityksessä ole mitään tekemistä, mitä tulee kirkon keskeisiin oppeihin esim. ylösnousemuksesta, inkarnaatiosta, paratiisista, helvetistä jne. Sillä autuaalla sielulla, tai sellaiseksi oletetulla ja uskotulla substanssilla, ei ole maailmankaikkeudessa lineaarista funktiota, mutta satukirjat ovat hauskaa ja opetavaista luettavaa lapsenmielisille.
Onko muka jonkin pyhäksi väitetyn kirjan uskonnollinen julistus otettava todesta vain sen perusteella, että jossakin tällaisessa fiktiivisessä kirjassa, joika itse väittää ja jonka sanotaan olevan jumalan sanaa, sanotaan niin. koska kysymyksssä ei ole tieteellinen julkaisu tai teoria, sillä ei myöskään voi olla tieteellistä painoarvoa eoikä se ole siten fysikaalisen todellisuuden kannalta relevanttia, puhumattakaan siitä, että tämän julistuksen ja aistein havaittavan todellisuuden välille voitaisiin vetää minkäänsortin yhtäläisyysmerkkejä, niin kielipitkällä ja itsevarmasti kuin kirkkoisät ovat kautta ihmiskunnan historian kirkon oppien pohjalta, mm. astronomien, Kopernikus ja fyysikoiden Galilei, astronomisia teorioita ylenkatsoen yrittäneetkin näin tehdä, ja aina olleet väärässä.
Miksi he nyt olisivat oilkeassa?
Voin tuoda tuhansia taideteoksia, joissa on mielestäni enemmän jumalan sanaa kuin sellaiseksi itseään väittävässä kirjassa tai vielä enemmän: jOs raamattu on jumalan sanaa jonkun mielestä, niin minun mielestäni tuhannet taideteokset, niin musiikin, kirjallisuuden kuin maalaustaiteenkin alueelta, eivät vain kerro jumalasta, vaan ovat paremman sanan puutteessa itsessään jumalasta ja jumala, jos joku niin haluaa asian ilmaista, ja mikäli haluaa alentua viljelemään uskonnollista vertauskuvastoa ja käsitteistöä ulottumaan inhimillisen kultttuurin kaikkein korkeimpiin muotoihin taiteellisen luomistyön alueella, mitä itse en kuitenkaan viitsi tehdä, sillä luulen kokeneeni enemmänkin.
näiden taiteellisten ja henkisten huippusuoritusten informaation ja ihmisen vastaanottokyvyn fuusio on vaikutukseltaan ihmismieleen verattomasti syvällisempi kuin raamatun asenteellisen ja yksinkertaisen mielen käsitettäväksi tarkoitettu pinnallinen ja propagandistinen viesti.
Toki voimme kokea jotakin liikuttaviakin yleisinhimillisiä tuntemuksia raamattuakin lukiessa, mutta minkään ulkoisen todellisuuden, sen enempää mentaalisen kuin materiaalisenkaan, luonnon nilmiöiden tai olevaisen perimmäisten totuuksien kanssa silä ei uskonnollisessa merkityksessä ole mitään tekemistä, mitä tulee kirkon keskeisiin oppeihin esim. ylösnousemuksesta, inkarnaatiosta, paratiisista, helvetistä jne. Sillä autuaalla sielulla, tai sellaiseksi oletetulla ja uskotulla substanssilla, ei ole maailmankaikkeudessa lineaarista funktiota, mutta satukirjat ovat hauskaa ja opetavaista luettavaa lapsenmielisille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä Raamattu ON Jumalan Sanaa.
Ihan kivoja ja jänniä nuo sinun tuntemuksesi, ja kiva koska maalailen itsekkin joskus tauluja... mutta usko on Jumalan lahja ihmiselle, eikä sitä voi teoilla ansaita!
niin perverssi ja brutaali Jumala on. Asia käy hyvin ilmi Raamatun lehdiltä.