Evankeliumit: perättömiä huhuja ja sepitettyjä satuja vaiko Jeesuksen opetusta ja kristittyjen folklorea?
Siinäpä vasta kysymys. Varsinkin näillä Suomi24 palstakeskustelussa vellonut aihe josta on nostettu kantaa ja puolesta toiseen. Vahvimmillaan tai ainakin äänekkäimillään on ollut pitkälti vastapuolen esittämä väite siitä että evankeliumit ovat humalaisten viinanhuuruisa nuotiotarinoita joita takapajuiset vuohipaimenet ovat sepittäneet ajankuluksi kun yövartiossa on tupannut olemaan liiankin tylsää on keksitty mahtavia sankaritarinoita Herakleen ja Odysseuksen kaltaisen puolijumalan mahtavista urotöistä ja suorittamista ihmeistä.
Toisaalta mikään tutkimus ei kuitenkaan tue näin yliampuvaa näkemystä joka vertaa evankeliumin uskottavuutta Aku Ankkaan ja Harry Potteriin. Jo pitkään on ollut vakiintunut käsitys siitä että kyse on jo alunperin Jeesuksen nimissä kulkeneesta opetuksesta ja opetusteoista jotka kristittyjen niitä yhä uudelleen opettaen eteenpäin jostain hämäriin painuneista alkuajoista lähtien ovat sekoittuneet kristittyjen parissa liikkuneeseen folkloreen jota sitäkin on haluttu opettaa eteenpäin opetusta tukevana kerrontana. Ja aina uusille alueille levitessään nämä opetukset ja folklore ovat omaksuneet ja imeneet sienen lailla itseensä paikallisia myyttejä ja taruja (apokryfisten evankeliumien synty).
Tulee kuitenkin muistaa etteivät evankeliumit ole mitään ihmekertomuksia, historian kirjoja tai elämänkertoja. Niistä ainakin synoptiset evankeliumit voidaan sisältönsä perusteella jakaa kahteen hyvin selkeään osaan Opetus ja Kärsimys. Ja joori tämä Opetus-osio koostuu niistä opetuksista ja opetusteoista jotka Jeesuksen nimissä on haluttu välittää ja opettaa eteenpäin kunnes niitä on alettu kirjoittamaan ylös listoina (esim Tuomaan evankeliumi) ja sitten jäsentelemään (esim Proto-Markus).
Kaikki Jeesuksen opetukset eivät kuitenkaan sisälly kanonisiin evankeliumeihin vaan apostolisten- ja kirkkoisien kirjoituksista on löydettävä iso liuta evankeliumien ulkopuolelle jääneitä lauselmia (esim Paavali, Hieronymus, Ireneus, Klemens, Origenes - tässä eräs näyte Klemensin kirjoituksista: Herra on sanonut, "Vaikka teitä hemmoteltaisiin minun kanssani, rintojeni äärellä, mutta et tehnyt, mitä minä olen käskenyt, minä heitän pois ja sanon sinulle: pois luotani! Minä en tiedä, mistä te olette, laittomuuden tekijät!").
Merkittävin maininta on kuitenkin annettava Hierapoliin Papiaalle, jonka tosin harmiksi nykyään kadoksissa oleva teos Logiōn kyriakōn eksēgēseōs syngrammata pente käsitteli Jeesuksen opetuksia viiden täysimittäisen kirjakäärön verran. Sen löytäminen voisi mullistaa koko kristinuskon.
Siinäpä vasta kysymys. Varsinkin näillä Suomi24 palstakeskustelussa vellonut aihe josta on nostettu kantaa ja puolesta toiseen. Vahvimmillaan tai ainakin äänekkäimillään on ollut pitkälti vastapuolen esittämä väite siitä että evankeliumit ovat humalaisten viinanhuuruisa nuotiotarinoita joita takapajuiset vuohipaimenet ovat sepittäneet ajankuluksi kun yövartiossa on tupannut olemaan liiankin tylsää on keksitty mahtavia sankaritarinoita Herakleen ja Odysseuksen kaltaisen puolijumalan mahtavista urotöistä ja suorittamista ihmeistä.
Toisaalta mikään tutkimus ei kuitenkaan tue näin yliampuvaa näkemystä joka vertaa evankeliumin uskottavuutta Aku Ankkaan ja Harry Potteriin. Jo pitkään on ollut vakiintunut käsitys siitä että kyse on jo alunperin Jeesuksen nimissä kulkeneesta opetuksesta ja opetusteoista jotka kristittyjen niitä yhä uudelleen opettaen eteenpäin jostain hämäriin painuneista alkuajoista lähtien ovat sekoittuneet kristittyjen parissa liikkuneeseen folkloreen jota sitäkin on haluttu opettaa eteenpäin opetusta tukevana kerrontana. Ja aina uusille alueille levitessään nämä opetukset ja folklore ovat omaksuneet ja imeneet sienen lailla itseensä paikallisia myyttejä ja taruja (apokryfisten evankeliumien synty).
Tulee kuitenkin muistaa etteivät evankeliumit ole mitään ihmekertomuksia, historian kirjoja tai elämänkertoja. Niistä ainakin synoptiset evankeliumit voidaan sisältönsä perusteella jakaa kahteen hyvin selkeään osaan Opetus ja Kärsimys. Ja joori tämä Opetus-osio koostuu niistä opetuksista ja opetusteoista jotka Jeesuksen nimissä on haluttu välittää ja opettaa eteenpäin kunnes niitä on alettu kirjoittamaan ylös listoina (esim Tuomaan evankeliumi) ja sitten jäsentelemään (esim Proto-Markus).
Kaikki Jeesuksen opetukset eivät kuitenkaan sisälly kanonisiin evankeliumeihin vaan apostolisten- ja kirkkoisien kirjoituksista on löydettävä iso liuta evankeliumien ulkopuolelle jääneitä lauselmia (esim Paavali, Hieronymus, Ireneus, Klemens, Origenes - tässä eräs näyte Klemensin kirjoituksista: Herra on sanonut, "Vaikka teitä hemmoteltaisiin minun kanssani, rintojeni äärellä, mutta et tehnyt, mitä minä olen käskenyt, minä heitän pois ja sanon sinulle: pois luotani! Minä en tiedä, mistä te olette, laittomuuden tekijät!").
Merkittävin maininta on kuitenkin annettava Hierapoliin Papiaalle, jonka tosin harmiksi nykyään kadoksissa oleva teos Logiōn kyriakōn eksēgēseōs syngrammata pente käsitteli Jeesuksen opetuksia viiden täysimittäisen kirjakäärön verran. Sen löytäminen voisi mullistaa koko kristinuskon.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Evankeliumit pitävät sisällään paljon Jeesuksen tekemiä voimallisia tekoja, ihmeitä, sairasten parantamista ja jopa kuolleista herättämisiä. Niitä ei pidä panna syrjään, jos evankeliumien sisältö jaetaan pääkohtiin. Tulisi sanoa:
Opetus, Teot ja Kärsimys (--->kuolema ja ylösnousemus).
Jeesuksen ja myöhemmin myös apostolien tekemät ihmeet vaikuttavat joko liioitelluilta tai kokonaan keksityiltä. On vaikea uskoa, että Pietari olisi löytänyt kalan suusta kolikon Jeesuksen sanojen mukaan, niin että olisi voinut maksaa sillä opetuslasten temppeliveron, tai että Jeesus käveli vetten päällä, tyynnytti myrskyn, ruokki tuhansia leipäihmeellä, paransi KAIKKI sairaat ja herätti jopa kuolleita. Yhtä vaikea on pitää totena väitettyjä apostolien tekemiä ihmeitä, sairaiden parantamista ja kuolleiden herättämistä.
Missä kaikissa historiallisissa lähteissä näistä ihmeistä puhutaan? Luulisi niiden tulleen myös muiden kuin Jeesuksen seuraajien tietoon, niin että nämä olisivat siitä kertoneet ja tieto olisi tullut tallennetuksi historiallisiin kirjallisiin lähteisiin? Jos ei, niin mistä se johtuu, että näin merkittäviä tekoja ei ole talletettu muualle kuin Uuteen testamenttiin?
Mitkä ovat Kristuksen tekemien ihmeiden vanhatestamentilliset ennustukset? Juutalaiset odottivat toki Messiaan tekevän ihmeitä, mutta onko Kristuksen ihmeistä muuta ennustusta kuin sanat "hän on oleva Mooseksen kaltainen"? Mooses teki tunnetusti paljon ihmeitä, jotka eivät ole mitä ilmeisimmin historiallisesti tosia tapahtumia. Pitäisikö Jeesuksen ja apostolien tekemiin ihmeisiin suhtautua samalla tavalla: nekään eivät ole historiallisesti tosia?
Tulkinnat voidaan jakaa ainakin (vähintään) kolmeen päälinjaan:
1. Jeesus on fiktiivinen henkilö ja kaikki kertomukset hänestä ovat keksittyjä.
2. Jeesus on historiallinen henkilö, mutta häneen on liitetty epätosia kertomuksia (esim. tai mahdollisesti neitseestä syntyminen, asema Jumalan tykönä ennen ihmiseksi syntymistä, ihmeet, voimalliset teot, sairaiden parantaminen ja kuolleista herättäminen ja viimeisenä: Jeesuksen kuolleista herääminen ja taivaaseen nouseminen).
3. Jeesus on ikivanha tai iankaikkinen jumal-olento, joka syntyi ihmiseksi ja hänestä kertovat kaikki Ut:n kertomukset ovat enimmäkseen tosia pieniä yksityiskohdissa esiintyviä virheitä ja ristiriitoja lukuun ottamatta.
Jos kohdat yksi tai kaksi ovat totta, niin silloin evankeliumit ja Ut:n kirjoitukset sisältävät paljon epätosia väitteitä ja niitä voidaan kutsua jopa valheiksi, mikäli niitä levittäneet ensimmäiset ihmiset ovat olleet tietoisia asiasta ja pyrkineet vieläpä hyötymään taruillaan.
Toki taruja on kerrottu aina opettavassa tarkoituksessa eri kulttuureissa ja kansoissa niin että niitä ei ole alunpitäen pidetty totena, mutta myöhemmin eläneet ihmiset ovat alkaneet niitä totena pitää. Voisiko Jeesus-ketomuksissa olla kyse samasta asiasta? Silloinhan Paavalin olisi täytynyt valehdella tietoisesti, että hän näki kirkastetun Jeesuksen vähintään kaksi kertaa! Onko näin? Valehteliko Paavali vai uskoiko hän puhuvansa totta?
Tutkijat ovat tietääkseni lähes yksimielisiä siitä, että Paavali kirjoitti todellisille seurakunnille kirjeitä, joten Jeesus-kultti oli olemassa sinä aikana, kun hän kirjeensä kirjoitti: tutkimusten mukaan 50-luvulla ja/tai 60-luvun alussa. Silloin oli siis olemassa Jeesuksen seuraajia ja uskovia opetuslapsia, joilla oli tosin erilaisia näkemyksiä jo tuolloin siitä, kuka tai millainen Jeesus oli ja mitä hänelle oli tapahtunut
(ristinkuoleman kieltävä gnostilainen näkemys voi olla tosin 100-luvulta tai ensimmäisen vuosisadan lopulta, mutta muita näkemyksiä alkoi luultavasti ilmetä jo ennen vuosisadan taitetta: Jeesus oli pelkkä ihminen, vanhurskas ja hyvä opettaja, teki kenties ihmeitäkin ja paransi sairaita tai herätti kuolleita, kärsi ristillä kuoleman ja väitteiden/silminnäkijöiden todistuksen mukaan heräsi kuolleista ja nousi ylös taivaaseen).
Jeesuksen elämää ja opetuksia tutkittaessa on hyvä muistaa se, että hän oli juutalainen ja tiedoiltaan vajavainen ihminen, joka uskoi omalla tavallaan juutalaiseen versioon Jumalasta, jota kutsui isäkseen ja sanoi olevansa hänen poikansa. Salomoa kutsuttiin profetioissa Jumalan pojaksi, jonka valtaistuin oli pysyvä ikuisesti, mutta tämä ei toteutunut. (2Sam 8:7-16; 1Aik 17:13: 22:8-10) Jumalan pojaksi oli siis kutsuttava sellaista ihmistä, joka olisi Israelin vapahtaja (vihollisen vallasta) ja jonka valtaistuin pysyisi ikuisesti (profetiat kansan vapauttajasta elivät voimakkaastai kansan keskuudessa Jeesuksen aikana).
Jeesuksen juutalainen usko ja uskomukset sekä vajavainen tieto ovat nähtävänä evankeliumien teksteissä, jos joku tahtoo ne vain sellaisenaan vastaan ottaa vääristelemättä niiden sanomaa.
Jeesus oli historiallinen henkilö joka eli eli ajanlaskun alussa, hän oli itse juutalainen ja eli muiden juutalaisten parissa Juudessa jossa noin 30-vuotiaana alkoi saarnaamaan ja opettamaan Johannes kastajan vaikutuksesta. Kastajan pidätyksen jälkeen Jeesus palasi Galileaan missä aloitti opetustoiminnan ja keräsi ympärilleen joukon oppilaita. Tämä tapa ei eronnut mitenkään tuonajan juutalaisista rabbeista jotka tekivät samoin. Jeesus olisi siis elinaikanaan muutoin hyvin tavallinen juutalainen, mutta jonka toiminta aiheutti muissa levottomuutta ja johti Jeesuksen pidätykseen levottomuuksien lopettamiseksi. On kuitenkin epävarmuutta siitä oliko muilla juutalaisilla mitään osaa Jeesuksen pidätykseen ja luovuttamiseen maaherralle, mutta prefekti Pontius Pilatus määräsi eesuksen ristiinnaulittavaksi rauhoittaakseen ja tyydyttääkseen levottoman kansanjoukon. Jeesuksen perustama koulukunta ei kuitenkaan kuollut ristiinnaulitun mukaba, vaan se sai siitä vain entistä enemmän virtaa ja alkoi kasvaa voimakkaammin mikä johti vain uusiin konflikteihin ja kasvatti levottomuutta. Tällöin muutamat ääriordotoksiset fariseukset alkoivat jahtaamaan Jeesuksen seuraajia Paavalin johdolla ja oppi levisi nopeasti myös Juudean ulkopuolelle. Jeesus itse oli eläessään hyvin merkityksetön ja hänestä teki merkityksellisen ja tunnetun vasta hänen uskolliset seuraajansa jotka halusivat samaistua ylinpään opettajaansa ja tulla tämän kaltaisiksi (varhainen kristinusko ollessaan vielä pelkkä juutalainen lahko kannusti jo tuolloin aktiivisesti marttuuriuteen sillä he uskoivat Jeesuksenkin kuolleen heidän puolestaan marttuurina ja pelastaneen heidät näin Jumalan vihalta jolla papisto oli heitä ushannut). Kaikki kolme esittämääsi kohtaa ovat väärässä ja sulkevatumpisilmäisesti ulkopuolelleen muut mahdolliset vaihtoehdot aivan kuin niillä ei olis merkitystä. Se että evankeliumeissa on myös uskomattomilta kuulostavia kertomuksia ei tarkoita että ne ovat täysin tuulesta temmattuja satuja eikä sitä että kyse olisi yliluonollisista ilmiöistä (hurskas mielikuvitus ruokkii yleensä tarinoita ja täyttää aukkoja, yliluonollisuuksien kuvitteleminen asioiden ja tapahtumien selitykseksi on yksi tälläinen ja kyseinen olkiukko johtaa vain kehäpäätelmään). Vielä vähemmän uskottavaa on että kirjoittaja edes ajatteli kuvaavansa mitään yliluonnollista tai että teki näin tarkoituksn mukaisesti sillä evankeliumien kirjoittajilta puuttui kyseinen käsite jota ei ollut vielä olemassa sellaisena kuin me sen tunnemme ennen 1700- lukua eivätkä he edes ajatelleet modernien ihmisten tapaan.
"ristinkuoleman kieltävä gnostilainen näkemys "
Nostilaisuus on vasta 1600 -luvun tutkijoiden luoma keinotekoisesti nimitys jonka alle on niputettu useiden eripienryhmien tekstejä joiden ainoa yhdistävä tekijä on "salattuun tietoon" vetoaminen. Gnostilaisuuden opeista ja sisällöstä päätettiin vasta 1966 pidetyssä Messinassa konfferenssissa. Mitään yhtenäistä gnostilaista ryhmittymää joka on käyttänyt itsestään tälläistä nimitystä itsesrään ei historiallisesti ole koskaan ollut olemassakaan ja siksi historiantutkimuksessa termin käyttö on ongelmallinen.
Evankeliumit ovat hengellisen sodankäynnin taisteluaseita ja kilpiä. Ihminen on lapsesta asti sinisilmäinen ja uskoo lähes kaiken. Niin on syntynyt monia rahaa ansaitsemaan pyrkiviä lahkoja, jotka yrittävät sokaista lapset puolelleen.
On menossa hengellinen sota eri maailmankatsomusten välillä ja erilaisten resurssien jakamisesta. Kukin lahkoista tahtoo puolelleen niin paljon väkeä kuin pystyy keinoja kaihtamatta. Sitten noiden lahkojen johtajat Herroina hallitsevat sinisilmäisesti uskovia laumojaan.
Eivät nuo ole hourivien paimenten kertomuksia, vaan aikamatkailuun pystyvien langeneiden enkelien, jotka ovat materialisoituneet sekä pyrkivät hallitsemaan maailmaa. Esim. Jeshua tunnettiin Iblis nimisenä saatanana joskus ehkä vuoden 3600 jKr tienoilla, mutta hänet ja Aadami heitettin yhdessä ala-aikoihin eli vuoteen 0 jKr ja vuoteen 4220 eKr rangaistukseksi kamppailemaan ja taistelemaan keskenään siitä kunpi on jalompi. Maa vai tuli?
Tietenkin Aadami hävisi tuon taistelun pystyy jo Cainin eli pahan lapsen, jonka Eeva sai Herran avulla tapettua Aabelin ja myöhemmin Baabelin tornin luona ja muuallakin. Tuli alkoi heti tuhota Aadamia voimallisesti ja raa'asti.
Psykiatrilla käynti voisi tehdä hyvää sinullekin, sillä aika pahasti viiraa näin ulkopuolisen silmin...
Jaa ehkä olet vain itse sivistymätön etkä ole paljoa perehtynyt kirjoihin kuten Koraani, Bhagavatam yms. Kun lukee laajalti erilaisia kirjoja niin saa laajemman perspektiivin asioihin. Tietenkin voi pitäytyä edelleen ABC-kirjan teemoissa sillä olihan toki Agricola ainakin suomen kielen kannalta tärkeä hahmo. Joten TSEMPPIÄ sinulle ABC-kirijan opiskeluun!
"Jaa ehkä olet vain itse sivistymätön etkä ole paljoa perehtynyt kirjoihin kuten Koraani, Bhagavatam yms. Kun lukee laajalti erilaisia kirjoja niin saa laajemman perspektiivin asioihin."
Lukeneisuuskaan ei näemmä pelasta kahjoudelta, kun päässä viiraa jo valmiiksi...
"Tietenkin voi pitäytyä edelleen ABC-kirjan teemoissa sillä olihan toki Agricola ainakin suomen kielen kannalta tärkeä hahmo. Joten TSEMPPIÄ sinulle ABC-kirijan opiskeluun!"
Lukeneisuus ei näemmä auta edes päättelemään, että hallitsen jo ABC-kirjan opetukset. Ainakin riittävästi, mitä tulee tämän palstan vaatimustasoon.
Mikä on folklore? Mitä AP tarkoittaa sillä?
Ps.150:6 Kaikki, jossa henki on, ylistäkää Herraa. Halleluja! Ps.151 Sillä ei mato osaa ylistää Sinua, eivätkä hyönteiset laskea Sinun kunniaasi......... Lähde: Quranista, tammikuussa 1956 löydetty kirjoitus.
Ps.150:6 Kaikki, jotka humalassa on, ylistäkää Herraa. Halleluja! Ps.151 Sillä ei selvä osaa ylistää Sinua, eivätkä raittiit laskea Sinun kunniaasi......... Lähde: Quranista, pikkupäissä bubin pöydältä löydetty kirjoitus.