Suomalaiset himolukijana vain myytti ?

Tänä vuonna luettu yli 20 kirjaa , mutta kesäaikana viihtynyt myös netissä surfaillen.

Luen keskimäärin yhden kirja viikossa. Riippuu tietenkin sivumäärästä. Luen iltalukemisena sängyssä vähintään puoli tuntia joka ilta. Olen lukenut ainakin kymmenen, viisitoista kirjaa tämän kevään ja kesän aikana, etupäässä keveämpää kotimaista proosaa, mutta myös palkittuja ja arvostettuja kirjailijoita, kuten Rosa Liksomia, Katja Kettua jne.
Nettiajasta lukeminen ei vie mitään pois, koska luen sängyssä sen jälkeen kunolen sulkenut koneeni. Hoidan normaalin kolmen hengen talouden, kasvimaan ja puutarhan (kastelut ja kitkemiset, osittain, koska mies auttaa), vietän aikaa lastenlasten kanssa, järjestän ja osallistun perheen yhteisiin aktiviteetteihin, kävelen metsälenkkejä tai treenaa puolisen tuntia lähes joka päivä jne. lukeminen ja netti ja "elämä" kaikki mahtuvat normaaliin arkipäivääni. Ehdin myös nukkua kunnolliset päikkärit joka iltapäivä. :)

Mitä tarkoittaa normaali talous ? Kolme henkeä sinulla, ei se ihan normaali 70kymppisen talous. Yleensä 2 tai 1. Vai onko teillä kommuuni ?

Minkähän takia tutkimuksessa on vertailtu rahan käyttöä kirjojen ja alkoholin kesken. Alkoholi on kertakäyttötuote, kirja taas sijoitus, jota voi myös kierrättää. Ehkä se kertoo arvostuksesta, mihin ollaan valmiit satsaamaan rahaa, mutta ei suoraan lukutottumuksista. Suomessa on niin kattava ja hyvin palveleva kirjastolaitos, että himolukijakin pärjää ilman sentinkään omaa sijoitusta kirjoihin.

Itse kuulun kirjaston hyödyntäjiin, suurin osa luettavaani on sieltä peräisin. Voi tilata kaukolainoja ja esittää toivomuksia uutuuksista, kuulun kirjaston lukupiiriin ja käytän myös verkkokirjastoa. Kirjastoni on muutenkin vireä kulttuurivaikuttaja, on taidenäyttelyitä, kirjailijavierailuja, mielenkiintoisia luentoja , hiljainen kammio. On paljon nuorisolle toimintaa , on muutakin lainattavaa kuin kirjat, esimerkiksi pelejä ja urheiluvälineitä. Toisaalta nuo oheistoiminnat eivät saisi viedä pääosaa, kyllä hyllyissä olevat kirjat muodostavat kirjaston ytimen.

Käytän silti reilusti enemmän rahaa kirjoihin kuin tuon mainitun summan. Varsinkin lapsille ja lastenlapsille olen aina ostanut omia kirjoja, niillä on ihan erityinen merkitys lasten lukutottumuksiin, varsinkin kun vietetään yhteisiä kiireettömiä lukuhetkiä ja kyllä isommatkin lapset ja nuoret arvostavat huolella valittua lahjakirjaa, vaikka heidän harrastuksiinsa liittyvää. Olen monasti siunannut Harry Pottereita ja Tolkienia, murkkupojatkin sai ottamaan kirjan käteensä ja siitä saattoi aueta portti laajempaankin kirjallisuuden maailmaan. Ostan joskus myös kauniita kuvateoksia, taide- ja luontokirjoja, ne vaan tarttuvat käteeni. On käynyt niinkin, että olen ostanut ihanan lahjakirjan, ja itseni on pitänyt saada samanlainen.

Kirjojen lukemiseen käyttämäni aika vaihtelee, mutta aina minulla on joku kirja meneillään yöpöydällä. Kesällä on enemmän menoa ja pihatöitä, mutta puolisen tuntia lukemista kuuluu unensaantirituaaleihin ja puun varjossa mukavassa tuolissa rentoudun joskus kirja mukana puutarhassa nauttien tuoksuista. Tosin katse karkaa helposti kukkapenkkiin ja pitää hypätä nyppäisemään rikkaruoho tai voi unohtua tuijottamaan poutapilvien muotoja. Sadesäillä ja rospuuttoaikaan lukemiseen kuluu aikaan joskus useampikin päivän tunti ja jos on todella kiinnostava kirja, se pitää pauloissaan, vaikka jotain huushollityötä laiminlyöden.

Myytti. 2/3 ei lue koskaan kirjoja.

Kirjastolaitos on meillä tosi hyvä, jota jokainen voi hyödyntää.
En juuri osta uusia kirjoja kuin joulun alla .
Kirjoja saa edullisesti myös kirppareilta, joista olen tehnyt monia löytöjä parin , kolmen euron hintaan.
Pidän lukemisen oppimista lapsena tosi hienona asiana, jolle vetää vertoja ehkä vain polkupyörällä ajamaan oppiminen äidin pyörällä. Yleensä on aina jokin kirja menossa.
Tällä kertaa "Unelma kommunistisesta Suomesta 1944-1953". Mikko Uolan teos raottaa historiamme ikäviä aikoja mielen kiintoisesti ja aikansa nimiä.

En osta yhtään kirjaa, lainaan kirjastosta tai joltakin ystävältä suositellun, ehkä yhteensä kolme kirjaa/v. Sen sijaan kuuntelen useita, tänä vuonna tähän asti ehkä 25 kirjaa. Juuri yksi loppui ja kolme cdtä odottamassa. Loistava kehitys. Cdt olen tähän asti lainannut kirjastosta, mutta joskus tuntuu että kun on lainattuna useita, ei oikein tahdo löytyä sopivaa, vaikka "moniruokainen" olenkin. Sotakirjallisuus ei nappaa. Harkitsen johonkin maksulliseen palveluun alkamista. Sähköisiä kirjoja en lue, koska en vain halua enää lukea kun kuunteleminen on mieluisampaa, suorastaan ihanaa ja rentouttavaa.
Laskin tuossa alkoholiin kuluttamaani rahamäärää, taitaa tulla tuo keskiverto 620, sillä rahalla hyödytän yhteiskuntaa verolla Alkosta ostamillani pulloilla sekä kaljapaikkoja työllistymisellä. Kyllä lähikapakassa on kiva poiketa toistaiseksi vain yhdellä oluella, enempään ei ole varaa ja jakaa kuulumisia tunnin verran silloin tällöin.

Jonkinlaisesta arvovalinnasta kertoo se, että kirjoihin laitetaan 71 euroa,
mutta viinaan 620 euroa.
Lukeminen ei kiinnosta.
Toisaalta himolukija ei osta kirjoja kuin harvoin,
himolukija käyttää paljon kirjastoa.
71 euroa taitaa sisältää Kimi Räikkösen kirjan ja jonkun toisen vastaavan.

Luen 15-20 kirjaa kuukaudessa. En siis voi mitenkään ostaa kaikkia
jotka luen, eivät ne edes mahtuisi mihinkään. Käytän tietysti kirjastoa.

Harvaa kirjaa kannattaa omistaa. Kirjan lukeminen on eräänlainen elämys.
Ei sitä hyllyssä kannata säilyttää, se elämyshän jää mieleen/päähän säilöön.
Jonkun harvinaisen erikoisen kirjan olen vuosien varrella ostanut
ja tuhannen muun kirjan kohdalla todennut, että onneksi en laittanut rahojani tähän.
Ei niin etteikö lukukokemus olisi ollut hyvä,
mutta kirja ei kuitenkaan ostamisen arvoinen.

Tietokirjojenkaan omistaminen ei ole enää tarkoituksenmukaista,
koska on netti.

Nettiin menee max tunti päivässä yhteensä, joskus vain 10 minuuttia.
Päivittäin luen parista tunnista kuuteenkin ja joskus enemmänkin. Kirja päivässä voi mennä helposti, jos jos on noin sadan sivun mittainen ja "vetävä".

Lukeminen on antoisaa, toivoisin että lukuinnostus syttyisi nuoriinkin.
Ehkä se vaatii "liikaa" aloilleen asettumista ja keskittymistä nuorilta ?
Nuoret ovat toisenlaisen aikakauden lapsia.
Onkohan lukemisesta tullut jollain lailla "vanhanaikaista" ?

Nykyään luen harvemmin ja nekin E-kirjana tabletilla, aiemmin kävin kaupungin sivukirjastossa joka oli tossa ihan likellä mutta se lopetettiin enkä viitsi 4 km päähän keskustan kirjastoon.
E-kirjasta löytyy paremmin kirjoja mitä kirjastosta.

Monissa kirjastoissa on vaihtohylly, jonne voi tuoda ja ottaa kirjoja. Tahtovat olla vanhojen kirjojen kasaantumia monesti, vanhimmat näkemäni 20-luvulta.

Luen todella paljon ja vain e-kirjoja ja kuuntelen äänikirjoja.

Kyllä kirjasto oli aikoinaan "taivas". Varsinkin kun täyttyi 15 ikävuotta ja pääsi aikuisten puolelle lukemaan ja kirjoja lainaamaan.
Divareista tuli kirjoja ostettua ja tuttavat antoivat lahjoina kirjoja. Jos jonkun vanhemmat tai sukulaiset kuolivat/muuttivat paikkakuntaa niin usein perilliset antoivat pois ylimääräisiä kirjoja. Niinpä niitä onkin vuosikymmenien aikana vinttihuoneeseen kertynyt satoja.
Kirjaston varastoissa oli aikoinaan paljon kirjoja säilytyksessä ja joskus kirjastonhoitaja haki sieltä etsimiäni tai tilaamiani, vähemmän yleisesti luettuja kirjoja. Kerran taas kun kirjastonhoitaja haki tilaamaani kirjan varastosta ja sen taustassa ei ollut viivakoodia lainaamisen kirjaamiseen niin kirjastonhoitaja sanoi, voit tuoda sen joskus takaisinkin...., roskiinhan tuokin menee kyllä myyntipisteen kautta, sitä tuskin kukaan koskaan ostaa. Olin ymmärtävänäni äänen painosta ettei olisi mikään iso "prestuplenie" jos pitäisin sitä vaikka kotonani säilytyksessä. Niinpä kirja on huolella säilytetty ja paljonkin vuosien aikana selailtu.

Luen kyllä kirjoja ja ostankin n. 10 kirjaa vuodessa. Toisaalta silmät väsyy lukemisessa, joten minun kulutukseni ei ole suuri. Sen lisäksi luen myös yhtä viikkolehteä, jonka osta joka viikko.
Viinan ystävä en ole, joten siihen ei kulu senttiäkään. En taida olla himolukija, mutta kun tuolta telkustakaan ei tule sellaista mitä viitisisi katsoa, niin kirja on vähän kuin korvike ja toisaalta unilääke iltaisin.

Nuorempana luin kirjoja, mutta nyt rakastan kirjojen kuuntelemista. Harrastan myöskin mukavia TV- leffoja. Aika menee siten rattoisasti.

Kuukaudessa lähes tärväytyy euroja tuon verran kirjoihin, 100 kirjaa tulee luettua vuodessa.

Minulla on noin 1000 kirjaa karkeasti arvioiden.
Pitäisi joskus ihan ottaa ja tehdä inventaario, kuinka monta niitä täsmälleen on.

Kyllä ne suurin osa ostettuja on, osan saanut lahjaksi.
Yksi näkyy olevan varastettu. Kurt Vonnegutin Galapagosta kääntelin ja ihmettelin, että miten minä olen sen kannet oikein muovittanut. Sitten kun avasin, niin takakannen sisäpuolella oli leima: Värmdö kommunbibliotek. Lainattu vuonna 1987.
Ei taida olla menemistä siihen kirjastoon, kun siellä voi olla iso lasku vastassa.

Lukemista siis riittää minulla. Vaikka ne kaikki joskus olenkin lukenut, mutta uusillehan ne taas jo vuosien ja vuosikymmenienkin jälkeen vaikuttavat, kun olen autuaasti unohtanut niitten sisällön.

Varmaan kirjoja lainataan ueampi kappale vuodessa kuin ostetaan, niin minä ainakin teen. Jos alkoholiakin voisi lainata, saattaisi kulutus olla paljon suurempaa.

Onko kukaan lukenut äskettäin jotain mielenkiintoista ja mainitsemisen arvoista kirjaa ? Onko lukuvinkkejä ?

Aika ontuva vertaus. Eivät nuo asiat ole verrannollisia keskenään.
En usein osta kirjoja, käytän kirjastoa. Äsken juuri neljä vein takaisin ja kolme tarttui hyppysiin paluumatkalle.

Kuuntelen äänikirjoja joka päivä ja olen kuunnellut jo yli viiden vuoden ajan- on antoisaa.

Omaa tilastoa: vuodessa kirjoihin 1,50 euroa (kolme kirjaa kirpparilta), Alkon tuotteisiin 0 euroa, tanssiin 600 euroa (pelkästään tanssiliput).

Kirjoihin (lainaston koska varaus jostakin toisesta maksaa 2€ ) varmaankin 30-40€
Ostaminen turhaa, en näe järkeväksi.

Muutamiin sikareihin vuodessa muutama kymppi..alkoholiin useampia satasia.

Kirjastossa käyminen jäänyt vähiin, netin kautta tilaan ja ostan kirjoja, ABC-asemien kirjakaupoista tulee myöskin ostettua kirjoja....Tällä hetkellä kesken Mark Galeottin: VOIMA JA VALTA Kremlin mafian suojeluksessa.

Vuodessa menee kirjoihin n. 3-400 euroa....alkoon ei sitten rahaa riitäkään lainkaan :)

Kol kot

Alkoholiin 0 euroa, tupakkaan 0 euroa, kirjoihin 3 euroa, liukastusaineeseen 120 euroa vuodessa. Siinäpä nautintojen hintoja.

Kun ikää tulee, ihmisen aivoissakin alkaa tapahtua muutoksia.
Aivojen rappeutumisen seurauksena joillakin seksi nousee päällimmäiseksi ja kun itsekontrollikaan ei enää pelaa niin hyvin, juuri samaisesta aivojen rappeumasta johtuen, seksistä on tarve puhua jatkuvasti ja puhuu asioista, jotka aikaisemmin piti omana tietonaan. Kaikki eivät ole kiinnostuneita toisten eroottisesta elämästä,
eli niistä puhuminen voi aiheuttaa epähienoja ja kiusallisia tilanteita.
Joistakin vanhuksista tulee rivoja ja jopa itsensäpaljastajia.

Kerron sinulle salaisuuden mikäli lupaat ettet kerro tätä kellekään. En käytä alkoholiin yhtään rahaa koko vuonna. En juo alkoholia lainkaan. Oliko yllätys suomalaisen suusta?

Yhden käytetyn kirjan olen tänä vuonna ostanut Huutonetista hintaan 7€ toimitusmaksu

Kirja on Fiatin Korjausopas. Siis tämä kova kantinen kirja/opas on matkailu-autolleni,
sivuja on noin 200-250.
Kirja on käännös saksalaisesta vastaavasta korjausoppaasta, kääntäjänä on näemmä toiminut Esko Mauno .

Verrattuna alkoholinkäyttöön?
En käytä juuri lainkaan alkoholia. Kirjoja lataan tablettiin noin kerran viikossa, useamminkin riippuen sivujen määrästä.
Nyt olen alkanut käyttämään myös paikallista kirjastoa niin ei tarvi aina olla ostamassa uutta.

Lui juuri tuon Teemu Keskisarjan, Vihreän kullan kirous.
Pidin hänen kirjoitustyylistään ja asioiden kuvauksestaan.