Koulutoimen nettisivuilla virheellistä tietoa

Tässä eräitä kehittämiskohteita opetustoimeen:

1. Koulupäivät uskonnollisesti sitouttamattomiksi

Opetushallituksen ohjeissa (2018) sanotaan näin: ”Opetuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei koulun työsuunnitelmassa määriteltynä työaikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia.”

Tälle antaa vahvaa tukea perusopetuksen opetussuunnitelman valtakunnalliset perusteet; sen linjausten mukaan opetuksen tulee olla ”uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta”.

Työpaikoillakaan suomalaiseen kulttuuriin eivät kuulu aamuhartaudet ja jumalanpalvelukset, puhumattakaan lounaalla pomon johtamista ruokarukoiluttamisista. Koulu on elämää eikä kirkkoa varten.

Puolueiden osalta ops:n sitouttamattomuus-ohje tajutaan. Harvassa koulussa kylän suurin puolue yksin huseeraa tilaisuuksiensa kanssa niin kuin kirkko monin paikoin saa tehdä.

Asiaan liittyy yksityisyyden suojan näkökohtia, koska uskonto tai uskonnottomuus katsotaan yksityisasiaksi, arkaluontoiseksi tiedoksi, jota koulun ei pidä pakottaa tuomaan julki.

Opetushallituksen ohjeet uskonnollisista tilaisuuksista tulee uusia ottaen huomioon perusopetuksen opetussuunnitelman valtakunnallisten perusteiden linjaukset uskonnollisesta ja katsomuksellisesta sitouttamattomuudesta.

2. Miten huoltajilta kysytään, jos uskonnollisia tilaisuuksia on?

Josuskonnollisia tilaisuuksia koulun työsuunnitelmassa kuitenkin on, samaan aikaan pitää olla tarjolla vastaavaa ei-uskonnollista ohjelmaa. Tämä on kai selvä, mutta se, miten asiasta tiedotetaan ja kysytään huoltajilta, ei ole ollut selvä. Siitä on tehty jopa kymmeniä kanteluita viime vuosina. Sitouttamattoman, uskontoneutraalin ohjelman valmisteluun ja toteutukseen tulee resurssoida useita opettajia eikä sysätä yksin elämänkatsomustiedon opettajalle.

Koulun pitää kertoa, millaista ei-uskonnollinen ohjelma on, ja tehdä selväksi, että myös uskonnonopetuksessa olevat voivat osallistua ei-uskonnolliseen ohjelmaan, koska uskonnolliset tilaisuudet eivät ole pakollista opetusta. Vastausilmoitus voi koskea koko lukuvuotta, ja sen lisäksi pitää voida ilmoittaa tapahtumakohtaisesti.

Jos oppilaan pitää OSALLISTUA johonkin ohjelmaan, kysymyksen pitää olla muodoltaan neutraali: kumpaan ohjelmaan oppilas osallistuu?

Kysymyksen ei pidä olla syrjivä, kuten ”osallistuu” tai ”ei osallistu” uskonnollisiin tilaisuuksiin. Sitouttamattomaan, ei-uskonnolliseen ohjelmaan osallistuvat eivät ole mitään ”ei-osallistujia”. Sanallinen syrjintä ei sovi yhdenvertaisuuteen.

3. Elämänkatsomustiedon opetukseen siirtyminen

Huoltajilla on oikeus siirtää oppilas uskonnonopetuksesta elämänkatsomustiedon (et:n) opetukseen. Mitkään suositukset katsomusaineen valinnan pysyvyydestä eivät oikeuta rehtoria estämään siirtoa tai painostamaan pysymään uskonnon opetuksessa.

Viime vuosina sadat tuhannet ovat eronneet kirkosta ja maallistuneet. Näin ollen elämänkatsomustieto vastaa yhä useamman perheen ja oppilaan tosiasiallista katsomuksellista identiteettiä. Koulun tehtävänä on pikemminkin tukea lapsen, nuoren ja perheen identiteettiä sen sijaan että koulu toimisi uskonnollisen hegemonian ja painostuksen välikappaleena.

Osalle et-opetukseen oikeutetuista on eka luokalle tultaessa valittu uskonnon opetus olosuhteiden pakosta, vastentahtoisesti. Syynä on monin paikoin ollut myös et-opetusryhmän puuttuminen tai opetusjärjestelyjen hankaluus. Myös tämän vuoksi oppilaan siirtyminen peruskoulun ylemmillä luokilla uskonnosta et-ryhmään on usein perusteltua.

Et-opetuksen tuntien hyvään sijaintiin tulee lukujärjestyksessä kiinnittää erityistä huomiota. Elämänkatsomustiedosta tulee alkaa tiedottaa entistä paremmin tulevien, vuoden 2020 ekaluokkalaisten huoltajille.

Vuoden 2018 katsomusainetilastot kertovat, että et-oppilaiden osuus on kasvamassa nopeutuvasti. Tämä suunta jatkuu, koska viime vuosina yhä useammat vauvat on jätetty liittämättä kirkkoon tai muuhun uskonnolliseen yhdyskuntaan.

4. Yhdenvertaisuussuunnitelmien päivittäminen

Yhdenvertaisuuslain edellyttämien yhdenvertaisuussuunnitelmien laadinnan ensimmäinen kierros ei ole mennyt ihan nappiin. Monet suunnitelmat ovat jääneet yleiselle tasolle, vaille syrjintäriskien systemaattista ja konkreettista tarkastelua.

Laki velvoittaa tilanteen arviointiin sekä yv-suunnitelmien päivittämiseen ja kehittämiseen. Niihin tulee saada lisää konkreettisuutta ja systemaattisuutta. Tarvitaan myös ohjausta ja koulutusta.

Helsingin seudun vapaa-ajattelijain lausunnossa Helsingin kaupungin yhdenvertaisuustoimikunnalle on konkreettisia näkökohtia yhdenvertaisuuden edistämiseen erityisesti uskonnottomien syrjinnän ehkäisyn ja tosiasiallisen yhdenvertaisuuden kehittämiseksi.