Väärä leimaaminen ja metkinnät pois?

Kävin lääkärissä allergisen reaktion vuoksi. Lääkäri oli kirjoittanut että potilaalla on muutama psyk.käynti.( ne eivät mitenkään liittyneet tähän). Minusta on väärin että lääkäri toi tässä tilanteessa sen esille, koska niillä ei ollut allergian kanssa mitään tekemistä.! On kyllä väärin, että jos nyt menen jonkun hammaskivun tai allergian vuoksi lääkäriin niin seuraavat lääkärit lukee psyk.käyntejäni, koska tämä nosti ne esille.Eivät ne heille kuulu. Missä on potilaan yksityisyys?Miten nuo epäsopivat merkinnät saa pois?
Ilmoita


80 Vastausta

Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.


https://www.hus.fi/potilaalle/potilasasiakirjat_tietojen_salassapito/virheen-oikaisu/Sivut/default.aspx

Mikäli potilasasiakirjoissa on potilaan mielestä virheellinen tieto tai käyttötarkoitussidonnaisuuden kannalta turha tieto, voidaan käyttää lomaketta tai vapaamuotoista kirjettä, jossa ilmenee lomakkeessa esitetyt asiat. Olennaista on yksilöidä mahdollisimman tarkasti se tieto tai ne tiedot, jotka tulee joko korjata tai poistaa.

https://www.hus.fi/potilaalle/Documents/Virheen oikaisuvaatimus.pdf
Ilmoita
Käyntimerkinnät voit itse piilottaa sieltä järjestelmistä. Onnistuu sähköisesti tunnistautumalla jne.
Ilmoita
Kanta järjestelmän tiedot näkyvät siinä sairaanhoitopiirissä missä merkinnät on tehty kielto vaan estää tietojen luovutuksen muihin sairaanhoitopiireihin.
Ilmoita
Minä törmäsin tuon Kannan kanssa kummalliseen tilanteeseen, kun menin kieltämään reseptien näkyvyyden. Ne eivät näkyneet sitten edes apteekissa, kun menin hakemaan todistuksia matkaa varten.
Nuo kiellot kävin tekemässä, kun menin tyhmyyksissäni optikolla hyväksymään jonkun heidän tiedonsaantioikeuden, oli valmiit rastit ja pyydettiin vaan allekirjoittamaan. Jälkeenpäin aloin kelata että en tosiaan halua, että joku optikko käy tirkistelemässä minun tietojani ja menin laittamaan kiellot.
Ilmoita
"Minä törmäsin tuon Kannan kanssa kummalliseen tilanteeseen, kun menin kieltämään reseptien näkyvyyden. Ne eivät näkyneet sitten edes apteekissa, kun menin hakemaan todistuksia matkaa varten."

Ei reseptitietojen kieltämisen pitäisi mitenkään vaikuttaa apteekin näkyvyyteen. Vain lääkärien ym. Tarkista asia. Olisikohan ollut kyse jostain muusta, esim. ettei resepti ollut ehtinyt päivittyä apteekin koneille tms.?

Reseptitiedot voi siis Omakannassa kieltää niin että ne näkyvät vain apteekkiin, mutta eivät terveydenhuoltoon. Poikkeuksena on PKV-lääkkeet, joiden reseptit näkyvät lääkärille aina siinä vaiheessa kun hän on itse määräämässä potilaalle kyseisen ryhmän lääkkeitä. Esim. psyykenlääkkeet näkyvät jos lääkäri määrää jotain vahvaa kipulääkettä, jossa on esim. morfiinia tms.

Ja tosiaan, kuten jo toinenkin vastasi, Omakannassa ei voi kieltää mitään vastaanottokäyntiä näkymästä oman sairaanhoitopiirin sisällä. Kiellon voi tehdä, mutta se estää näkyvyyden vain yksityisille lääkäriasemille ja muihin julkisiin sh-piireihin. Tämä kerrotaan Omakannassa varsin epäselvästi, muodossa että "tiedot näkyvät aina siinä terveydenhuollon yksikössä missä ne on tehty". Terveydenhuollon yksikkö on yleensä koko oman asuinalueen sairaanhoitopiiri kaikkine terveysasemineen, sairaaloineen, hammashoitoloineen ym. Moni erehtyy tässä kohtaa, ja luulee kiellon toimivan paremminkin, niin että kun ruksaa esim. psykologikäynnin piiloon niin luottamuksellisuus on taattu ja ne merkinnät eivät sitten näy terkkarissa ym. Näin ei siis todella ole.

Omakantaan pitäisi saada selvemmät tiedotteet. Jos olet julkisen terveydenhuollon asiakas, et voi salata käytännössä mitään tietojasi julkisella sektorilla. Pitää matkustaa toiseen sairaanhoitopiiriin potilaaksi, jos haluaa käyttää julkista terveydenhuoltoa ja pitää jotain tietoja yksityisinä.

Poikkeuksena on vielä toistaiseksi jotkut isot sairaanhoitopiirit, joissa terveydenhuollon yksiköksi on määritelty sh-piirin sijasta kunta. Esim. HUS:ssa on näin: Hki, Espoo ja Vantaa ovat omia terveydenhuollon yksiköitään, ja kun ruksaa ne Omakannassa, eivät tiedot näy sairaanhoitopiirin erikoissairaanhoitoon, siis HUS:n sairaaloihin. Kunnan sisällä siis kyllä näkyvät, esim. juuri psykologikäynti, joka on osa perusterveydenhuoltoa, näkyy yleislääkäreille, hamppilääkäreille jne.

Aloittajan tilanteesta: Sitä mitä sinulle tapahtui kutsutaan "kokonaisvaltaiseksi terveydenhuolloksi". Minä kutsun sitä stigmatisaatioksi.
1 VASTAUS:
AP. lle: Lääkärin kirjoittamaa epikriisiä ei korjata tai poisteta. Potilaalla on oikeus huomauttaa virheellisestä tiedosta epikriisissään ja siihen on ilmeisesti asianomainen lomake. Korjaus kirjataan potilastietoihin, mutta lääkäri ei ilmeisesti koskaan muuta kirjoittamaansa. - Itselläni on käynyt monta kertaa, että epikriisissäni on esim. sekoitettu oikea ja vesen puoli. On selvä, että seuraava lääkäri ihmettelee, mitä on tapahtunut ja helposti laitetaan potilaan syyksi (tämä vain esimerkkinä).
+Lisää kommentti
Allerginen reaktio on varma merkki mielenterveysongelmasta. Jopa psykoosista.
1
Ilmoita
Kirjoitin edellä mm.: "Aloittajan tilanteesta: Sitä mitä sinulle tapahtui kutsutaan ´kokonaisvaltaiseksi terveydenhuolloksi´. Minä kutsun sitä stigmatisaatioksi. "

Lisään, että tämä on yksi niistä tavoista, joilla medikalisaatio ottaa ihmisen elämän haltuunsa. Eikä kysy lupaa.

Anonyymi 12.8.2019 11:25
1 VASTAUS:
Tuntuu tuo stigmatisaatio olevan turhankin yleistä...
+Lisää kommentti
Täsmennän vielä aiempaa: Kirjoitin: "Poikkeuksena on vielä toistaiseksi jotkut isot sairaanhoitopiirit, joissa terveydenhuollon yksiköksi on määritelty sh-piirin sijasta kunta."

Siellä missä kunta on määritelty terveydenhuollon yksiköksi, eikä koko useammasta kunnasta koostuva sairaanhoitopiiri, voi siis Omakannan kielloilla estää kunnan terveyspalvelujen tietoja näkymästä sairaanhoitopiirin erikoissairaanhoitoon (esim. HUS vs. Hki, Vantaa jne.). Käytännössä tämä varmistaa, että perusterveydenhuoltoon kuuluvien terveyskeskusten, neuvoloiden, psyk.polien jne. tiedot eivät näy sairaaloihin ja päinvastoin. Riippuu siis täysin siitä, miten terveydenhuollon yksiköiden hallinnolliset rajat missäkin on määritelty, ja se vaihtelee eri osissa maata.

Käytännön neuvo, jos käyttää Omakantaa ja haluaa hyödyntää em. mahdollisuutta: Yksittäisten käyntien ruksaaminen ei riitä, vaan pitää laittaa kielto koko terveydenhuollon yksikön kohdalle. Siis kohdasta Palveluntuottajien yksiköt, joiden näkyvyyttä haluat rajoittaa (en nyt muista oliko sen otsikon sanamuoto juuri tämä, mutta suunnilleen). Siinä aukeaa lista koko maan terveydenhuollon yksiköistä, siinä merkityksessä kun ne on hallinnollisesti määritelty. Samalla selviää konkreettisesti, missä laajuudessa jonkun tietyn käynnin merkinnät näkyvät. "Terveydenhuollon yksikkö" ei siis Kannassa koskaan ole mikään yksittäinen terveysasema, psyk.poli tms. vaan aina laajempi.

Kun sote tulee (hallituksenvaihdoksesta huolimatta joskus), terveyspalvelujen järjestäminen siirtyy sh-piireiltä maakunnille. Silloin terveydenhuollon yksiköiden rajat muuttuvat ja laajenevat. Todennäköisesti kieltomahdollisuudetkin heikentyvät, kun ainakin kuntarajojen merkitys "terveydenhuollon yksikköinä" poistunee. Asiassa on vielä paljon auki, etenkin tietosuojan osalta. Kansalaisilla olisi vielä mahdollisuus vaikuttaa. Yksityisyyden puuttumiseen on vain herätty varsin hitaasti.

Julkisuudessa lähes ainoat, jotka asiasta ovat äänessä, ovat lääkärit, jotka valittelevat, kuinka potilaat "piilottelevat tietojaan", ymmärtämättä omaa parastaan:

Mediuutisten juttu:
https://www.mediuutiset.fi/uutiset/potilaat-piilottavat-tietoja-kannassa/d34ffb90-fbfd-34a2-95ea-25daa4e52e96
Ilmoita
Ihminen on yksi kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Kummallista ajattelua on sellainen, että tosiasiatiedot leimaavat. Terveydenhuollossa on nähty kaikki ja potilailla on lukematon määrä ongelmia. Merkintä psyk.käynnistä ei ole aiheeton vaan on syytä mainita mahdollisen allergisen reaktion yhteydessä, kun se kerran on tosiasia. Kyllä sinun psyk.ongelmillasi ja allergisella reaktiolla saattaa olla yhteys. Jopa sinun ammatillasi ja allergisella reaktiolla saattaa olla yhteys.

Kaikessa hoidossasi ainakin pitää ottaa huomioon psyk.käynnit, jos haluat juuri sinulle oikeaa hoitoa. Jopa hammaslääkärin on hyvä tietää taustasi ja terveytesi tila yleisesti, kun sinulle suunnitellaan suun hoitoa. Mistään leimaamisesta ei ole kyse, kun pysytään tosiasioissa.
1 VASTAUS:
Kyse juurikin on leimaamisesta koska näillä asioilla ei ole mitään tekemistä terveydenhuollon kanssa.Näissä kirjauksissa on hyvin yksityisiä asioita jotka kaikki pääsevät lukemaan ja monesti kirjauksissa on pahoja virheitä joiden korjaaminen on työn ja tuskan takana.Ei ole harvinaista että psyk. potilaaksi leimattu jää ilman hoitoa koska kaikki laitetaan "nuppi" ongelmien piikkiin.

https://madinfinland.org/mita-ovat-mielen-sairaudet/

On täysin selvää, että jos ihmistä esimerkiksi pahoinpidellään, niin tällainen tapahtuma aiheuttaa ihmiselle pahan mielen. Ja jos mieli järkkyy erityisen pahasti, ihmisestä voi tulla työkyvytön ja hän voi alkaa kokea eriskummallisia kokemuksia. Esimerkin pahoinpidelty ihminen saattaa toisten ihmisten tuen puuttuessa tai vastoinkäymisten kumuloituessa vetäytyä omiin oloihinsa ja kehittää itselleen ”psykoottisen” maailman, jossa hänen on parempi olla.

Onko yllä kuvattu sairasta ja kuuluuko tällainen ”mielen patologia” lääketieteen alaan? Väitän, että ainoa looginen vastaus kumpaankin kysymykseeni on kieltävä. Psykiatriassa on siis kysymys inhimillisten piirteiden patologisoinnista. Yhdenkin psykiatrisen sairauden olemassaolo kertoo inhimillisen kokemuksen määrittelemistä sairaaksi.

Toisinaan kuulee psykiatrien lisäksi myös yhteiskuntatieteilijöiltä ja muilta ihmisten kärsimyksen kanssa tekemisissä olevilta toimijoilta, että psykiatriset sairaudet ovat aivan eri asia kuin normaalit elämän ongelmat. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan kaikki psykiatrian alaan kuuluvat ”sairaudet” kuuluvat olennaisesti ihmisyyteen. Se että kyse ei ole oikeista sairauksista, ei luonnollisestikaan poista tarvetta auttaa kärsiviä kanssaihmisiä. Siksi on olemassa akuutti tarve kehittää sellaisia palveluita, joissa ymmärretään biologisen psykiatrian ideologisuus ja epätieteellisyys. Lisäksi on olemassa akuutti tarve kehittää uusia käsitteitä, joilla puhua inhimillisistä kokemuksista ilman lääketieteen termejä. Yhteiskuntatieteissä ongelma kiteytyy monesti siihen, että nähdään “mieleltään sairaiden” kokemaa leimautumista ja lähdetään sitten purkamaan tätä vääryyttä “mielisairaita leimaavien diskurssien” vastaisilla kamppailuilla. Miksi ei mieluummin pohdita kuitenkin ennen kynäsotaa, että mistä oikein on kysymys kun puhutaan “mielen sairauksista”? Sairauksia ei voi täysin mielivaltaisesti “konstruoida” vain siksi, että niin katsotaan olevan hyvä.

Yhteenvetona, vastaukseni siihen, mitä ovat ”mielen sairaudet” kuuluu näin: ne ovat tavallisten ihmisten inhimillisiä reaktioita elämään. Ne eivät siis ole sairauksia ollenkaan eivätkä siten todellakaan kiistattomasti lääketieteen alaa. Minusta on itsestään selvää, että kyse ei ole “sairauksista siinä missä muutkin”, joten kaikki todistustaakka asian suhteen on nyt valtavirtanäkemyksen kannattajilla.
+Lisää kommentti
Tämä on tärkeää tietoa ja hyvää keskustelua sisältävä ketju. Medikalisaatio-pointti on osuva.

*
Jos lääkäri uskoo, että potilaan mielenterveysongelmat ovat pysyviä ja toistuvia sairauden oireita, niin silloin hän saattaa kokea velvollisuudekseen kirjata näitä mielenterveyden ongelmiin liittyviä luulojaan potilaidensa käyntitietoihin. Esim. kun lääkäri huomaa allergian takia vastaanotolle tulleen potilaan tiedoista, että tällä on ollut aiemmin muutama psyk.käynti, hän tekee automaattisesti vanhoista käynneistä uuden psyk.oireisiin viittavan merkinnän (ollut psyk.käyntejä) selvittämättä potilaalta itseltä suoraan, millainen mieliala tällä nyt on, ja olisiko elämässä nyt jotain, johon potilas ehkä reagoi allergiaoirein. (AP, vai kyselikö lääkäri näitä?)

Surut, unettomuudet, ahdistukset, masennukset, monet erilaiset mielenterveysongelmat voivat joskus oirehtia myös allergiana. Mutta kyllä lääkärin on kerrottava selkeästi tämä syyepäilys potilaalle. Hänen pitää tarkistaa potilaalta itseltään suorilla kysymyksillä, millainen potilaan mieliala on, ja tehdä sitten ne potilasasiakirjamerkinnät käynnillä esiin tulleista seikoista.

**
Kanta-palvelu on järjestelmä, joka edistää potilasturvallisuutta. Ei ole Kanta-palvelujärjestelmän syy, jos kaikki lääkärit eivät osaa käyttää sitä asiallisesti, tai ole edes tutustuneet kunnolla potilastietojen kirjaamista koskeviin lakeihin ja määräyksiin.

Nyt kun tilastot osoittavat, että Suomessa potilaiden ahdistus- ja masennustilat ovat lisääntyneet, niin terveydenhuollossa tulisi tarkkaan miettiä myös sitä, millaiset diagnosointikäytännöt ovat näiden tilastotietojen takana, ja luodaanko potilaille sellaista väärää kuvaa, että kerran koetut mielenterveysongelmat ovat potilaan elämässä ikuisesti läsnä ja oirehtien. Terveydenhuollossa pitää varmistaa, että potilaat eivät ala sairastaa lääkärinsä luulemaa psyykesairautta. Toisten tekemiin diagnooseihin ei saa sokeana luottaa. Lääkärin on kohdattava jokainen potilaansa nimenomaan omana potilaana, eikä Kanta-palveluun kertyneinä potilastietomerkintöinä.

***
Lopuksi oma kokemukseni, joka kertoo Kanta-palvelun tärkeydestä hoidon laadun valvonnalle ja potilasturvallisuudelle:

Olisin pelastunut paljolta, jos yksityissektorilla toimineen lääkärini tekemät potilasasiakirjamerkinnät olisivat olleet suoraan muidenkin lääkäreiden luettavissa. Minunkin luettavissa ne olivat vasta sitten, kun ne tilasin, jonka jälkeen lääkäri alkoi kirjoittaa muistiinpanojaan puhtaaksi.

Kun lopulta sain osan tämän lääkärin tekemistä potilasasiakirjoistani, järkytyin erikoisia merkintöjä lukiessani. Soitin heti Aviin ja jätin asiaani hoitavan juristin puhelinvastaajaan hätääntyneen viestin, joka päättyi parahdukseeni: Voivatko nämä olla laillisetkaan!

Oikaisuvaatimusteni vuoksi minun piti ottaa tähän lääkäriin (psykiatri-psykoterapeutti) vielä yhteyttä. Puhelussa ilmeni, että hän oli saanut valvontaviranomaiselta aiemmin ohjausta potilasasiakirjojen laadintaan, mutta hänen asenteensa ohjeisiin oli se, että hänen ei tarvitse niitä noudattaa.

Kun kysyin, miten teen oikaisuvaatimukset (onko kaikki tehtävä täydennyksinä), jotta hän voi korjata virheelliset tiedot (runsaasti totuudenvastaisuuksia / turhia tietoja / tietoja, jotka eivät lain mukaan kuulu pot.asiakirjoihin) hänen muistiinpanoina pitämäänsä potilastietorekisteriin, hän vastasi "ei siellä ole virheitä mielestäni". Kerroin pari virhettä, jotka olivat mielestäni helppo käsittää, jolloin lääkäri alkoi raivota että "sää voit viedä [asiasi] eteenpäin aivan mihin haluat, mutta en ole tekemässä niihin muutoksia (...) olen sitä mieltä että ne kuuluvat hoitotietoihin, vaikka viranomaiset ovat eri mieltä, ja olen siitä valmis vaikka menemään oikeuteen, en pyörrä päätäni".

Koska kanteluun ja potilasvahinkoilmoitukseen täytyy tehdä ensin potilasasiakirjamerkintöjä koskevat oikaisuvaatimukset, niin yritin vielä vedota tähän lääkäriin sanomalla "joo, mutta lakia täytyy noudattaa eikä potilasta saa kiusata", mihin lääkäri vastasi "olen toiminut niin kuin olen katsonut oman ajattelutavan mukaan toimittavan, ja jos viranomaiset sanktioi niin sitten sanktioivat, mutta en toimi itseäni vastaan, niin kuin varsin hyvin tiedät niin vikani on rehellisyys".

Ymmärsin: Oikaisuvaatimuksia oli turha tehdä, en saisi edes kirjallisia kieltovastauksia. Yksikkkökin, jossa lääkäri otti vastaan, ilmoitti minulle kirjeitse ettei asia kuulu heille.

Voimani ja osaamiseni alkoivat loppua. Kerroin tämän Aville ja sain ohjeen: Oikeusturvasyistä minun kannattaa perua kantelu myös kirjallisesti. Se oli laitettu alulle, ja tarkoitus oli että täydennän sitä saatuani lääkärin vastaukset oikaisuihini. Potilasvahinkoilmoitustakaan en voinut tehdä; siihenkin vaadittiin että ensin on tehtävä oikaisut ja saatava vastaukset.

Huom! Lääkärin antaman hoidon ongelmiin ja muuhun toimintaan on mahdollisuus puuttua ajoissa, jos muut lääkärit voivat nähdä kaikki potilaasta tehdyt potilastietomerkinnät, yksityissektorillakin toimivan lääkärin tekemät.
Ilmoita
Kanta-palvelun merkinnät ovat leimaavia, mikä huonontaa avun saantia somaattisiin vaivoihin, kun kukaan ei usko.

En ole ollut koskaan psykoottinen. Siitä on minulla kirjallinen todistus. Silti Kanta-palvelun diagnoosiluettelossa on merkintä psykoottinen depressio ja määrittämätön psykoosi. Arvatkaapa tuntuuko oikeudenmukaiselle ja mikä kielteinen vaikutus sillä on minun tervehtymiseen todetusta traumaperäisestä stressihäiriöstä. Merkintää ei saa millään pois. Eivät ottaneet pois vaikka tein asiasta valituksen siihen laitokseen (Jorvi) , jossa kirjoitettiin muualle potilaspapereihin, että en ole ollut psykoottinen. Diagnoosiluettelohan on se, mitä kaikki (hammaslääkärit ym.) lukee. Arvatkaapa koskeeko! ... ja mitä tämä vääryys tekee mielenterveydelleni.

Pysykää erossa psykiatreista, niin elätte kivuttomammin. Heidän käsittelyssä tulee traumaa trauman päälle ja elinikäinen leima, joka huonontaa avun saantia somaattisiin vaivoihin.
Ilmoita
Tiedättekö, mistä voisi saada apua traumaperäiseen stressihäiriöön? Mitään merkintöjä ei saisi tulla omakantaan. Onko muita toimijoita olemassa kuin sote-toimijat? Raskasta on elää, kun asioita ei voi käsitellä kenenkään kanssa.
5 VASTAUSTA:
Jos maksaa omalla rahalla kaikki lienee mahdollista yksityisellä.Jos kuuluu kirkkoon Suomen kahden virallisen uskonnon papeilla on lakiin kirjattu vaitiolovelvollisuus.Sitten on tietysti kolmas sektori,nettichattejä ja kriisipuhelimia.

https://tukinet.net/
Mitä tarkoittaa kolmas sektori käytännössä, kun keskusteluavusta on kyse? Kiitos vastauksesta!
Anonyymi kirjoitti:
Mitä tarkoittaa kolmas sektori käytännössä, kun keskusteluavusta on kyse? Kiitos vastauksesta!
https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/apua-mielenterveyden-ongelmiin/mielenterveyspalvelut/kolmannen-sektorin-auttavat

Kolmannen sektorin auttavat palvelut.

Lukuisat järjestöt tuottavat ns. järjestölähtöisiä auttamispalveluita. Järjestöjen tuottamat palvelut rahoitetaan useimmiten RAHA-AUTOMAATTIYHDISTYKSEN TUELLA ja ne ovat käyttäjille maksuttomia. Monien järjestöjen toimintaan voi myös itse osallistua esimerkiksi toimimalla vapaaehtoisena tukihenkilönä. Järjestöjen tarjoama apu on esimerkiksi puhelinauttamista, verkkoauttamista, kasvokkaista kriisityötä, vertaistukea tai kuntoutuskursseja.
"Tiedättekö, mistä voisi saada apua traumaperäiseen stressihäiriöön?"

Oletko kokeillut Mielenterveystalo.fi-sivuston omahoito-ohjeita?

Noilla ohjeilla jelppasin itseäni, kun kärsin saamani väärän hoidon ja sote-palveluissa kokemieni satuttavien kohtelujen seurauksista, joita oli unettomuus, ahdistus, pelot ja masennus. Omahoidon ohjenuoranani oli että tyydyin pieniin askeliin. Tavoitteena vain että hiljaa hyvä tulee, ja niinhän siinä kävi, että loppu hyvin kaikki hyvin.

Ketjun AP:n varsinaisesta aiheesta ajattelen niin, että oikeat ja asialliset potilas/asiakastiedot ovat merkki siitä, että kirjauksia tehneisiin ammattihenkilöihin voi luottaa. Ja jos merkintöihin tulee kirjattua virheellinen tai turha tieto, niin sen korjaaminen tai poisto omavalvontatoimenpiteenä on taas merkki siitä, että siten toimivan sote-paikan laatuun ja potilas- ja asiakasturvallisuuteen voi luottaa. Siinähän ei ole mitään kummallista, että virheitä sattuu. Mutta siinä on, jos virheisiin ei puututa ja niihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Miten potilaat ja asiakkaat voisivat luottaa sellaisen sote-palvelun omavalvontaan, jossa virheet jätetään hoitamatta kuntoon tai valvontaviranomaisen selvittelyvastuulle?!?

Viranomaisen on tiedettävä, mitä asioita lain mukaan asiakas- ja potilastietoihin pitää ja saa kirjata, ja mitä asioita ei saa kirjata. Asiakas- ja potilastietoja koskevat lait ovat selkeitä ja viranomaistoimintaan kuuluu se, että viranomaisen on tunnettava lait. Viranomaisen laintuntemuksen vaatimus tulee perustuslaista. Virkamies ei perustuslain mukaan voi vedota tietämättömyyteensä lainsäädännön sisällöstä.
Eikös tuo mielenterveystalo ole hus:n ylläpitämä. Arvaisin, että siitä jää merkinnät, mitä tulkitaan potilasta tapaamatta "huimalla" tavalla. Miten on? Tietääkö joku?
+Lisää kommentti
"Diagnoosiluettelohan on se, mitä kaikki (hammaslääkärit ym.) lukee. "

Nostit esille tärkeän seikan ja siihen liittyvän ongelman. Kanta-palvelun diagnoosiluettelo, totta tosiaan!

Jos lääkärit oikeasti haluavat, että potilaat luottavat sekä lääkäreihin että Kanta-palveluun, niin nyt olisi valkotakkien aika vaatia Kantaan kohtaa, jossa erikseen näkyy oikeaksi korjatut / vääriksi todetut diagnoosit.

Luulisi tuon tiedon helpottavan lääkäreiden potilastyötäkin, kun voisi keskittyä vastaanottoajalla heti oikeisiin asioihin, eikä joutuisi väärien diagnoosien johdattelemaksi.

Sillä niinhän se kuulema on, ettei lääkäreillä ole aikaa lukea etukäteen uuden potilaan koko dekkaria eikä edes osia, vaan ajan puutteen vuoksi on tyydyttävä pelkkään diagnoosiluetteloon.
5 VASTAUSTA:
Diagnoosiluetteloiden perusteella tehdään tilastoja paljonko on Suomessa esim. psykoosipotilaita. Minäkin olen noissa tilastoissa edustettuna kahdella psykoosilla vaikka tosiasiassa minulla ei ole ollut ensimmäistäkään. Miksiköhän Suomessa on niin paljon psykooseja verrattuna muihin maihin?

Väärien diagnoosien poistamattomuudella suojellaan sairaalloisesti psykiatreja ja aiheutetaan vahinkoa potilaille.
Suomessa on viidenneksi eniten psykiatreja OECD-maista suhteutettuna väkilukuun. Silti Suomessa on koko ajan huutava pula psykiatreista, mutta ei muista erikoislääkäreistä.

Haloo! Mikä on psykiatrian tila Suomessa? Ei taida olla asiat ihan kohdillaan. Taitaisi olla psykiatrian aika siirtyä tähän päivään potilaiden palvelijaksi ja tarkastella realistisen kriittisesti omaa toimintaa, jotta voisi kehittää sitä oikeaan suuntaan. Rahaa on yhteiskunta kyllä satsannut psykiatriaan (kouluttanut psykiatreja), mutta tuloksia ei vaan ole kuulunut.
Anonyymi kirjoitti:
Suomessa on viidenneksi eniten psykiatreja OECD-maista suhteutettuna väkilukuun. Silti Suomessa on koko ajan huutava pula psykiatreista, mutta ei muista erikoislääkäreistä.

Haloo! Mikä on psykiatrian tila Suomessa? Ei taida olla asiat ihan kohdillaan. Taitaisi olla psykiatrian aika siirtyä tähän päivään potilaiden palvelijaksi ja tarkastella realistisen kriittisesti omaa toimintaa, jotta voisi kehittää sitä oikeaan suuntaan. Rahaa on yhteiskunta kyllä satsannut psykiatriaan (kouluttanut psykiatreja), mutta tuloksia ei vaan ole kuulunut.
Mielenterveyspalvelujen saatavuus on Suomessa neljänneksi parasta 40 maata käsittäneessä kansainvälisessä tutkimuksessa. Suomessa on kyllä jo satsattu mielenterveyspalveluihin ja nyt hallitus aikoo satsata lisää. Onkohan aiheellista? Pitäisiköhän paremminkin kiinnittää huomio kustannus-hyötysuhteeseen ja käyttää varat muualle terveydenhuoltoon, jossa kustannus-hyötysuhde on jo kohdillaan. Taitaa psykiatria sairastaa omaa tautiaan.
Anonyymi kirjoitti:
Mielenterveyspalvelujen saatavuus on Suomessa neljänneksi parasta 40 maata käsittäneessä kansainvälisessä tutkimuksessa. Suomessa on kyllä jo satsattu mielenterveyspalveluihin ja nyt hallitus aikoo satsata lisää. Onkohan aiheellista? Pitäisiköhän paremminkin kiinnittää huomio kustannus-hyötysuhteeseen ja käyttää varat muualle terveydenhuoltoon, jossa kustannus-hyötysuhde on jo kohdillaan. Taitaa psykiatria sairastaa omaa tautiaan.
Tarvitaankohan noita rankkoja ja virheellisiä diagnooseja sen takia, että ne tilastoidaan ja niiden perusteella jaetaan määrärahat psykiatrialle. Tämä voisi selittää myös sen, että vääräksi osoittautuneita diagnooseja ei suostuta poistamaan diagnoosiluettelosta. Tuolloinhan olisi kyseessä petos ja vielä pahempaa se kaikki, mitä siitä aiheutuu virheellisin perustein rankoilla diagnooseilla leimatuille ihmisille. Asia olisi selvittämisen arvoinen.
Anonyymi kirjoitti:
Tarvitaankohan noita rankkoja ja virheellisiä diagnooseja sen takia, että ne tilastoidaan ja niiden perusteella jaetaan määrärahat psykiatrialle. Tämä voisi selittää myös sen, että vääräksi osoittautuneita diagnooseja ei suostuta poistamaan diagnoosiluettelosta. Tuolloinhan olisi kyseessä petos ja vielä pahempaa se kaikki, mitä siitä aiheutuu virheellisin perustein rankoilla diagnooseilla leimatuille ihmisille. Asia olisi selvittämisen arvoinen.
Määrärahat ja henkilöstömitoitus tulee mm. sen mukaan kuinka vaikeahoitoisia potilaita on osastolla. Psykoosipotilaat ovat vaikeahoitoisia ja psykoosipotilaan hoitoisuusluokitus on ymmärrettävästi korkea. Psykiatrinen järjestelmä hyötyy sairaalloisesti siitä, että on mahdollisimman paljon raskaita diagnooseja kuten psykoosi. Tällöin voi vaatia enemmän määrärahoja ja henkilöstöä. Löytyisiköhän tästä selitystä sille, että edes vääräksi todettuja psykoosidiagnooseja ei saa diagnoosiluettelosta pois.

...onkohan vielä niinkin, että pystyvät kikkailemaan diagnoositilastoillaan esittäen parempia psykoosin hoidon tuloksia kuin mitä ne todellisuudessa ovatkaan. Väärän psykoosidiagnoosin saanut ei tietenkään palaa sairaalaan ja se saadaan tilastoissa näyttämään parannetulle potilaalle. Tämä näyttö edellyttää, että alunperinkään väärää diagnoosia ei poisteta.

Sanoisinpahan vaan mielipiteenäni, että psykiatrinen järjestelmä on sairas. Se sairastaa omia tautejaan. Ihmettelen yhteiskunnan toimijoita ja heidän saamattomuuttaan asian korjaamiseksi. Leimaamisella aiheutetaan paljon tuskaa ja kärsimystä ihmisille, jotka eivät pysty itse puolustautumaan ja mitä yhteiskunnan varojen tuhlausta se on.
+Lisää kommentti
Hammaslääkäri kirjoitti, että sairastaa kahta erilaista psykoosia, mitä ei kertonut. Sanoi, että mitään lääkitystä ei ole käytössä. Psyyken lääkkeitä ei ole määrätty käyttöön, mikä on todettavissa reseptilistasta. On kuitenkin rauhallinen ja täysin asiallinen ja muistaa oikein aiemmat käynnit. Hammasstatus ei vaadi toimenpiteitä.

En tiedä itkeäkö vai nauraa...

Potilaan ihmisoikeudet, missä ne ovat?
4 VASTAUSTA:
"En tiedä itkeäkö vai nauraa..."

Sama fiilis tuli mulle tuosta hammaslääkärisi tekemästä vastaanotolla käyntisi merkinnästä. Ilmeisesti hammaslääkärisi päässä ei liiku kuin hammasharja.

Vinkki! Sinulla on oikeus vaatia tietosuoja-asetuksen (2016/679) 16 artiklan nojalla mielestäsi virheellisten tietojen tai käyttötarkoituksen kannalta turhien tietojen poistamista potilasasiakirjoistasi. Virheen oikaisua voit vaatia kolmella eri tavalla:

- tietosuoja-asetuksen (2016/679) 16 artiklan nojalla vaadin seuraavat tiedot poistettavaksi (mainitse virheellinen tieto ja perustelu)

- tietosuoja-asetuksen (2016/679) 16 artiklan nojalla vaadin seuraavat tiedot muutettavaksi (mainitse virheellinen tieto, ehdotettu muutos ja perustelu)

- tietosuoja-asetuksen (2016/679) 16 artiklan nojalla vaadin seuraavat tiedot täydennyksenä liitettäväksi yllä olevaan rekisteriin (perustelut)

Valmiin virheenoikaisulomakkeen tai sisällön vapaamuotoiseen kirjeeseen, jolla vaadit virheen oikaisua, löydät googlaamalla esim. "Virheen oikaisuvaatimus 2018 HUS"

Lopullisen päätöksen tiedon oikaisemisesta tekee tässä kertomassasi tilanteessa hammaslääkärisi. Hänen päätöstään ohjaa EU:n tietosuoja-asetus, joka määrää, että

- Henkilötietojen on oltava täsmällisiä ja tarvittaessa päivitettyjä.

- Rekisterinpitäjän on toteutettava kaikki mahdolliset kohtuulliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että käsittelyn tarkoituksiin nähden epätarkat ja virheelliset henkilötiedot poistetaan tai oikaistaan viipymättä.

- Lisäksi asetuksen 16 artiklan mukaisesti rekisteröidyllä on oikeus vaatia, että rekisterinpitäjä oikaisee ilman aiheetonta viivytystä rekisteröityä koskevat epätarkat ja virheelliset henkilötiedot.
Kiitos vinkistä!
Jotenkin vaan on usko mennyt siihen, että todistettavasti väärät diagnoosit saisi pois. Kun sairaala ei asiaa korjannut, niin tein tutkintapyynnön eduskunnan oikeusasiamiehelle. Hän vastasi, että ei tutki asiaa, koska se ei ole lainvastainen.

Eli edes todistetusti väärien diagnoosien pito Kanta-arkistossa diagnoosiluettelossa ei ole lainvastaista.
Ihmetteleekö enää kukaan, miksi todistettavasti vääriä tietoja potilasarkistosta ei saa pois.

Toteutuuko Suomessa potilaan-/ihmisoikeudet, kun lakikaan ei velvoita niiden toteuttamista? Onko Suomi oikeusvaltio?
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos vinkistä!
Jotenkin vaan on usko mennyt siihen, että todistettavasti väärät diagnoosit saisi pois. Kun sairaala ei asiaa korjannut, niin tein tutkintapyynnön eduskunnan oikeusasiamiehelle. Hän vastasi, että ei tutki asiaa, koska se ei ole lainvastainen.

Eli edes todistetusti väärien diagnoosien pito Kanta-arkistossa diagnoosiluettelossa ei ole lainvastaista.
Ihmetteleekö enää kukaan, miksi todistettavasti vääriä tietoja potilasarkistosta ei saa pois.

Toteutuuko Suomessa potilaan-/ihmisoikeudet, kun lakikaan ei velvoita niiden toteuttamista? Onko Suomi oikeusvaltio?
Se on päivän selvä asia, että virhediagnoosit ahdistavat! Ja vievät luottamuksen terveydenhuoltoon!

Miksiköhän nopeastikin vääräksi havaitun diagoosin oheen ei voi laittaa Kannan diagnoosiluettelossa tietoa, joka ilmaisee, että kyseessä on ollut väärä diagnoosi?

Se tietohan tekisi koko diagnoosiluettelosta luotettavamman. Ja siksi auttaisi kiireen keskellä töitä paiskovia lääkäreitä.

He kun kiireessään voisivat tunnonvaivoja potematta tyytyä pelkkään diagnoosiluetteloon uuden potilaan kohdalla, vaikkakin potilasturvallisuussyistä potilaan tilanteeseen pitäisikin tutustua käyntitietoja lukien.

Oletan siis, että vääriksi havaituista diagnooseista tehdään aina jonkinlainen merkintä nimenomaan käyntitietoihin. Pitäisi ainakin tehdä, oletan.

Jos sinun potilastietojesi käyntitietoihin ei ole kirjoitettu väärästä diagnoosistasi tietoa, niin voit tehdä potilastietoihisi sellaisen oikaisuvaatimuksen, jossa vaadit, että tietojasi täydennetään tiedolla vääräksi osoittautuneesta diagnoosista. Muotoile vaatimukseen lause tai kaksi, joista ilmenee esimerkiksi seuraavat tiedot:

- sinulle on (terveydenhoitopaikan tieto) lääkäri (nimitiedot) diagnosoinut (päivämäärä) psykoosisairauden (diagnoosikoodi), josta (terveydenhoitopaikan tieto) lääkäri (nimitiedot) ei kuitenkaan ole (päivämäärä) havainnut merkkejä, mistä puolestaan voi päätellä, että psykoosidiagnoosi on ollut väärä, koska psykoosista ei tutkitun tiedon mukaan parane päivässä

Laitoin tuohon psykoosin, koska muistelen (jos olet sama anonyymi joka on edellä kertonut tapauksestaan), että sinulle oli tehty psykoosidiagnoosi, mutta todettu seuraavana päivänä että se oli väärä, ja olit saanut siitä tiedon mustaa valkoisellakin muistusvastauksessa.

Olen kuullut jossain Ylen radio-ohjelman haastattelussa sanottavan, että lääkärit eivät mielellään kerro potilailleen sitä, että kollega on tehnyt tälle väärän diagnoosin. Joten voi olla niinkin, etteivät he halua suoraan kirjoittaa potilastietoihinkaan, että potilaalle toisen lääkärin tekemä diagnoosi on väärä. Siis nimenomaan vaikka sen heti havaitsisivat, kun psykoosidiagnoosin saanut potilas on sairaalassa.

Terveydenhuollossa toimintamenetelmä, tai ns. maantapa, saattaa olla sellainen, että väärän psykoosidiagnoosin havainto kirjoitetaan vain laittamalla diagnoosiluetteloon uusi diagnoosi. Mikä on ongelmallista, koska pelkästä diagnoosiluettelosta ei selviä totuus siellä olevien diagnoosien elinkaaresta.

Minusta on hyvä, että olet tehnyt asiastasi kantelun oikeusasiamiehelle. vaikkei sitä ole voitu ottaakaan käsittelyyn. Se on kuitenkin tärkeää tietoa oikeusaisasiamiehen aineistoihin, että tämän kaltaista ongelmaa ilmenee psykiatrisissa diagnooseissa. Olisikin kiinnostavaa saada tutkimustietoa siitä, miten herkästi suomalaisessa terveydenhuollossa lätkitään potilaisiin psykoosidiagnooseja, jotka osoittautuvat vääriksi. Ja tutkimustietoa, miten terveydenhuollossa on toimittu potilaiden kanssa, joille on diagnosoitu psykoosisairautta, jota ei sitten olekaan. No, sinä ainakin tiedät, mikä on toimintapa.

Onko se suomalaisen terveydenhuollon mielestä reilu ja oikea menetelmä, että potilaat jätetään elämään väärän psykoosidiagnoosin varjoon, selvittelemään väärän diagnoosin seurauksia yksin?
Kiitos kommenteistasi. Jo sekin auttaa, että joku ymmärtää asian ja sen mielettömyyden.

Todellakin diagnoosiluettelossa näkyy vääriksi osoittautuneet diagnoosit määrittämättömästä psykoosista ja depressiivisestä psykoosista. Niiden perään on lätkäisty oikea diagnoosi traumaperäinen stressihäiriö. Minulla on ainoastaan jälkimmäinen diagnoosi, mutta diagnoosilistan mukaan kaikki kolme dg:a. Sen mukaisesti minua kohdellaan aina ollessani tekemisissä soten työntekijöiden kanssa. Ei auta minun kieltää vääriä dg:ja, koska se kuitataan sillä, että psykoosipotilailla ei ole sairaudentuntoa. Tämä ahdistaa pahasti enkä mitään voi.

Tällainen epäoikeudenmukaisuus ja vääryys sattuu syvälle. Minun mielestä väärät dg:t pitäisi voida poistaa.
+Lisää kommentti
"Tiedättekö, mistä voisi saada apua traumaperäiseen stressihäiriöön? "
Katso ainakin Disso ry:n sivut:
https://www.disso.fi/

Julkisen psykiatrian piiriin ei oman kokemukseni mukaan kannata mennä. Terapiaa kannattaa hankkia Kelan kautta. Siten voi valita oman terapeutin laajoilta listoilta, ja kun terapia on yksityistä (kelan maksamana) voi Omakannassa kieltää käyntitietojen näkymisen mihinkään.

Yksityinen terveydenhuolto on hyvin suojattua Omakannassa. Varakkaat käyttävät yksityislääkäriä, ja siksi jatkossakin varmaan Omakannan kieltomahdollisuudet säilyvät hyvinä yksityissektorin suhteen. Vain julkista terveydenhuoltoa käyttävä suuri enemmistö joutuu tähän "kontrolliin" missä yksityisyyttä ei lainkaan ole.
1 VASTAUS:
En luottaisi kannan kieltoihin.Mikäli käy terapeutilla kannattaa ehdottomasti etsiä sellainen joka on valmis sopimaan potilaan kanssa siitä mitä kirjataan.Kaikkia psykiatreja kannattaa ehdottomasti välttää.
+Lisää kommentti
Lääkärit haluavat kaiken ihmisestä. Ei ole mitään sellaista elämänalaa, ei psyykkistä eikä sosiaalista eikä taloudellista, ei mitään ihmisestä, mikä ei "kuuluisi lääkärille".

Ja kaikki sinun omaksi parhaaksesi.

Ja itsehän et ymmärrä mitään.

Lääkärit itse eivät yleensä käytä julkista terveydenhuoltoa. Heillä on oma luottamuslääkäriverkostonsa, jonne voi hakeutua, ja jossa kaikki säilyy taatusti luottamuksellisena. Jos lääkäri sairastuu psyykkisesti, heille on järjestetty oma sairaala kaukana siitä sairaanhoitopiiristä missä he työskentelevät. Joten vaikka sairaala onkin julkinen, sen merkinnät eivät näy lääkärin omalla alueella, kun Omakanta on järjestetty niin että eri sairaanhoitopiirien merkinnät eivät näy toisilleen.

Lääkärit muuten yleensä suosittelevat kollegoilleen terapiaa lääkkeiden sijaan silloin kun iskee masennus tms psyykkinen vaiva. Potilaille kyllä määrätään masennuslääkkeitä Käypähoito-suositusten mukaisesti:

https://madinfinland.org/pro-gradu-masennuslaakkeet-ja-kritiikki-suomen-laakarilehdessa-2008-2014-eve-rasku/
2 VASTAUSTA:
Missä mahtaa olla psyykkisesti sairastuneiden lääkäreiden oma sairaala? Arvelen, että ei missään. Ovat riepoteltavana samoin kuin muutkin psyykkisesti sairastuneet ja heidät epäinhimillistetään alemmiksi, huonommiksi olioiksi. Siksi hekään eivät voi vaikuttaa epäkohtien korjaamiseen.
Tuo on niin totta. Olen itse ollut suljetuilla osastoilla, joissa sattui olemaan sairastunut lääkäri ( 2 eri kertaa, 2 eri lekuria ). Heitä kohdeltiin ihan tavattoman epäasiallisesti. Minä tosissaan ihmettelin että miksi hoitohenkilökunta käyttäytyi niin törkeästi. Ihan kuin olisivat kiusanneet ja ilkeilleet huvikseen. Teki pahaa nähdä vierestä. Sairastuminen ei ikinä katso ammattia tai mitään muutakaan.
+Lisää kommentti
"iedättekö, mistä voisi saada apua traumaperäiseen stressihäiriöön? "

Kirjoitin edellä, ettei julkiseen psykiatriaan kannata mennä. Ei tosiaan, yleensä. Mutta voisit ehkä silti harkita hakeutua johonkin toiseen sairaanhoitopiiriin kuin omaasi, jos käy ilmi että sieltä voisi saada parempaa hoitoa. Kiireettömissä tapauksissa hoitopaikan voi valita mistä tahansa, se on mahdollista vuodesta 2014 voimassa olleen valinnanvapauslain puitteissa.

Jos siis nimittäin tiedät, että jossain voisi olla parempi hoito. Länsi-Lappi on yksi. Mahdollisesti Etelä-Karjala, siellä on ainakin joustava hoitoonpääsy ja pienempi byrokratia. En tiedä juuri enempää, mutta kovasti sitä kehutaan potilaslähtöisenä (ei asiakaslähtöisenä kuitenkaan. Siinä on vissi ero ;)

Terapiamerkinnät säilyvät Omakannan kielloilla salassa, jos terapia on yksityissektorilla. Muutenhan nekin leviävät. Ei terapiamerkinnöillä ole mitään erityistä suojaa, vaikka moni niin kuvittelisi.

Harva psykiatrian ammattilainen tai terapeutti kertoo avoimesti hoidon alussa, mitä merkintöjä tekee ja miten laajasti ja missä kaikkialla ne näkyvät. Saati että tarjoaisi mahdollisuutta neuvotella merkinnöistä ja kieltää kirjaamasta jotain tiettyä henkilökohtaista asiaa.

Kaikki julkisella tehtävät merkinnät eivät edes siirry Omakantaan potilaan luettavaksi. Esimerkiksi sairaalaosastoilla käydyt psykiatriset hoitajakeskustelut. Ne näkyvät tietenkin kuitenkin koko sairaanhoitopiirissä sairaalan omassa tietojärjestelmässä. Mikä siis on eri järjestelmä kuin Kanta, ja laajempi. (Tällä hetkellä moniin sh-piireihin on tullut käyttöön Apotti, ja se on jo saanut moitteita tietosuojavaltuutetulta, kun terveystietoja saa siinä katsoa laajemmin kuin laki sallii.)

Potilastiedot on alun perin somaattisessa terveydenhuollossa sääädetty potilaan suojaksi, ja siellä ne toimivatkin aika hyvin tarkoituksessaan. Psyykepuolella potilasmerkinnät ovat yleensä yksi terapiaa ja koko luottamussuhdetta romuttava tekijä. Niiden kautta asiakas ("potilas") käytännössä siirtyy psykiatrian kontrollin alle, ja todellisuudessa hänellä ei niiden johdosta ole senkään vertaa mahdollisuutta valittaa hoidostaan kuin ehkä muuten olisi. Merkinnäthän ovat aina yksipuolisia, valikoituja ja tulkinnallisia sekä muistinvaraisia ja jo pelkästään siksi yleensä osittain virheellisiä.

Terapiamerkintöjen ristiriitainen rooli johtuu sekin siis pohjimmiltaan siitä, että lääketieteeseen on ympätty sellaista mikä ei siihen kuulu eli psyyken asioita.

Anonyymi
12.8.2019 11:25
Ilmoita
Iso ongelma on myös suomenkieltä täysin osaamattomat psykiatrit, joita on ainakin pääkaupunkiseudulla. He eivät selvästikään ole ymmärtäneet kuulemaansa kielivaikeuden takia ja ovat tehneet "huimia" tulkintoja. Nuo "huimat" tulkinnat ovat kuitenkin asiakirjoissa tosiasioina, joita ei voi korjata. Epäoikeudenmukaista! Epäoikeudenmukaisuus sairastuttaa lisää muutenkin haavoittuvassa tilassa olevaa ihmistä. Kieltätaitamattoman psykiatrin kieliongelma siirtyy asiakkaan psyyken ongelmaksi.

Siis psykiatri ei auta, vaan vahingoittaa traumatisoimalla lisää.
Ilmoita
"En luottaisi kannan kieltoihin.Mikäli käy terapeutilla kannattaa ehdottomasti etsiä sellainen joka on valmis sopimaan potilaan kanssa siitä mitä kirjataan"

Tätä juuri olin sanomassa. Oma kokemukseni nykyisen terapeutin kanssa: hän ei kirjaa yhtikäs mitään. Hän ottaa sen riskin, että Valvira tai Kela joskus kyselevät ja sanktioivat. Psykiatri puolestaan kirjasi paperille, kunnes otin asian puheeksi ja hän lupasi silputa kaiken ennen kuin jää eläkkeelle. Hän kertoi, että hänellä on vastaavia järjestelyjä eräiden muidenkin asiakkaiden kanssa. Joillakin on esimerkiksi anonyymi potilaskertomus. - Tällainen ei ole mahdollista julkisella sektorilla, ja vain harvan yksityisestikin toimivan kanssa.

Mikäli heidän tulevaisuudessa ehkä kohtaamansa sanktiot olisivat huomattavia olen itse ehdottanut, että jotta heille ei tulisi vaikeuksia, sopisimme sitten siinä vaiheessa yhdessä mitä kirjataan jälkikäteen. Ja se tulee todennäköisesti koostumaan aika pitkälle sellaisista hokemista kuin "keskustelua elämäntilanteesta"... niitä fraaseja olemme jo vähän pyöritelleet. Sopisivat taatusti jokaiseen kadullakulkijaan... Eivät ehkä ole ihan sitä mitä viranomaiset ovat tarkoittaneet, mutta muutakaan ei tule herumaan.

Eri asiahan on sitten, jos jompikumpi osapuoli haluaa tehdä itseään varten päiväkirjanomaisia merkintöjä tapaamisista. Se voi olla hyvinkin hyödyllistä terapian ja muunkin kannalta, varmaan esim. terapeutin ammatillisen kehittymisen näkökulmasta. Ne merkinnät eivät kuitenkaan kuulu ulkopuolisille. Eivätkä terapeuttini mahdollisesti tekemät omat merkinnät kuulu minulle, kuten eivät ne mitä ehkä itse kirjoittelen häneen liittyen.

Kirjoittaminen on muuten hyvää terapiaa. :)

Anonyymi
12.8.2019 11:25
4 VASTAUSTA:
Wau! Hienoja sopimuksia olet tehnyt :) Ihan vaan yleisellä tasolla alkoi kiinnostaa, että minkälainen käyntien hinnoittelu on tällä psykoterapeutillasi, joka ei pidä mitään ajantasaista potilasasiakirjaa käynneistäsi, ja psykiatrilla joka lupasi silputa potilasasiakirjasi eläkkeelle jäätyään? Ovatko kalliita? Ottavatko ylimääräistä hintaa näistä erikoissopimuksista? Joudutko maksamaan itse kaiken, vai saatko osan Kelan kuntoutuksesta tai sairaudenhoitokorvauksista, tai sairausvakuutuksesta, ja jos saat, niin menevätkö ne osuudet suoraan psykoterapeutillesi ja psykiatrillesi? Nimetkin olisi kiva tietää, niin voisi kysyä heiltä aikoja...
Älä vastaa noihin uteluihin!
Anonyymi kirjoitti:
Wau! Hienoja sopimuksia olet tehnyt :) Ihan vaan yleisellä tasolla alkoi kiinnostaa, että minkälainen käyntien hinnoittelu on tällä psykoterapeutillasi, joka ei pidä mitään ajantasaista potilasasiakirjaa käynneistäsi, ja psykiatrilla joka lupasi silputa potilasasiakirjasi eläkkeelle jäätyään? Ovatko kalliita? Ottavatko ylimääräistä hintaa näistä erikoissopimuksista? Joudutko maksamaan itse kaiken, vai saatko osan Kelan kuntoutuksesta tai sairaudenhoitokorvauksista, tai sairausvakuutuksesta, ja jos saat, niin menevätkö ne osuudet suoraan psykoterapeutillesi ja psykiatrillesi? Nimetkin olisi kiva tietää, niin voisi kysyä heiltä aikoja...
Sinä voisit kysyä aikoja vaikkapa Milla Magialta.
Anonyymi kirjoitti:
Sinä voisit kysyä aikoja vaikkapa Milla Magialta.
Hehheh, Milla Magiasta ainakin tietää etukäteen että asioita ei sääntöjen mukaan tehdä ja siksi valvontaviranomainen ei hyväksy toimintaa.
+Lisää kommentti
"Ihan vaan yleisellä tasolla alkoi kiinnostaa, "

Yleisellä tasolla, neuvon kaikkia huolehtimaan yksityisyyden suojastaan. :)

Monet terapeutit, psykologit ja psykiatritkin kokevat eettistä ristiriitaa joutuessaan mukautumaan moniin nykyisen terveydenhuollon säännöksiin, jotka soveltuvat huonosti yhteen potilaan/asiakkaan oikeusturvan kanssa. Vaikka ne näennäisesti on luotu juuri sitä turvaamaan.

Anonyymi
12.8.2019 11:25
Ilmoita
Kommentoin tähän ketjuun, koska tämän luettuani tunnen että on tarve sanoa oma kantani asiaan.
Ensin tuo maininta epikriisissä: potilas on hakenut aikaisemmin apua mielenterveyspuolelta. Terveydenhuollossa on vallalla, tai ihannetapauksessa pitäisi olla kokonaisvaltainen ihmiskäsitys. Ihminen on fyysinen, psyykkinen ja henkinen kokonaisuus. Ei siis pelkkä "maksa" tai "sydän" tai mikä milloinkin vaan kokonainen ihminen sairaine maksoineen, sydämineen jne. joka pitää ottaa huomioon kaikessa hoitotyössä. Jokainen osa-alue liittyy ja vaikuttaa toiseen. Ihmistä ei pidä pilkkoa osiin ja unohtaa muu kokonaisuus.
Toinen asia jonka takia näen punaista, on tuo psyykkisten ongelmien stigmatisointi! Miten milloinkaan mielenterveyden probleemien häpeäminen peittely ja leimaaminen loppuu, jos itse sairastuneet sekä ympäristö lyö leiman!
Miksi mielen kipu, masennus, ahdistus, mikä tahansa psyykkinen tuska on hävettävä ja peiteltävä, mutta särkevvän hampaan kanssa kyllä mennään hakemaan apua eikä sitä peitellä eikä kielletä merkitsemästä potilastietoihin!
Miksi suhtautuminen psyykkisiin ongelmiin on ja pysyy näin keskiaikaisena? Mistä muutos lähtee jos ei meistä itsestämme?
Vielä huomautan, että olen itse vaatinut oikaisua tökeröön lausuntoon epikriisissäni, sain sen, ja lausunto poistettiin. Tämä keskussairaalatason hoidossa, missä lääkäri oli kirjoittanut loukkaavan ja epätoden lausunnon eräästä asiasta, ei sairauteeni liittyvä, vaan yksityiselämääni sairauden ulkopuolella.
Ilmoita
Pidän epäoikeudenmukaisena sitä, että vastuu leimaamisen poistamisesta yhteiskunnasta sälytetään psyykkisesti sairastuneiden päälle. He ovat uhreja ja kärsijöitä sekä väärinkohdeltuja tässä asiassa. He ovat voimattomia ja vailla minkäänlaista valtaa, koska heitä ei uskota.
Realiteettien unohtaminen ja vastuun sälyttäminen heikoimmassa asemassa oleville ei ole asiallista.
Ilmoita
Jonkin 20-vuotta vanhan merkinnän vuoksi ottivat minulta ajokortin pois. Tosin toinen lääkäri totesi ettei nä ole mitään perusteita. Edelleen samaa kiinnikäymispolitiikkaa lähimmäisiltäkin. Ei ne mitään lainaa multa oo ottanut. Kun lukee potilasasiakirjoja, niin äiti soittaa, soittaa uudestaan. Muistaa kaikki työt ja koulut jne.. Miksi noita juttuja ei alunalkaen ole voinut jättää siihen, että minullakin on ihmisoikeudet.
Ilmoita
Ihmisellä on oikeus henkilökohtaisiin fyysis-psyykkisiin rajoihinsa kaikkialla, myös terveydenhuollossa. Omien rajojen loukkaamattomuus on ihmisen hyvinvoinnille ja psyykkiselle tasapainolle ja toimintakykyisyydelle (mielenterveydelle) tärkeä ehto.

Terveydenhuollon järjestelmä on toistaiseksi lähes kokonaan torjunut julkisen keskustelun potilaan fyysis-psyykkisten rajojen merkityksestä viimeisimmän hoitoideologian, "kokonaisvaltaisen terveydenhuollon", yhteydessä. Asia ei ole kelvannut lääkärien agendalle, edes odotuslistalle. Se huitaistaan jo ennakolta sivuun sellaisin vähättelevin kommentein kuin yllä linkkaamassani Mediuutisten jutussa, jossa lääkärit sadattelevat, kuinka potilaat "piilottelevat" tietojaan.

Se mitä kukin haluaa potilaan asemassa kertoa itsestään, ja kenelle ja missä tilanteessa, keille kaikille sallii tietojaan jaettavan, miten antaa tutkia itseään tai mihin hoitotoimenpiteisiin suostuu ovat fyysis-psyykkisen rajanvedon keskeisiä kohtia.

Potilaalla on perustuslain ja potilaslain mukaan oikeus yksityisyyteen ja itsemääräämiseen terveydenhuollossa. Tämä merkitsee, että hänellä on oikeus pitää yllä yksityisyytensä rajoja myös tilanteissa, jolloin jokin tieto olisi lääkärien mielestä hoidossa tarpeen ja kun sen puuttuminen vaarantaisi hänen hoitonsa.

Lääketieteessä on aina erilaisia, historiallisesti vaihtelevia suuntauksia ja hoitolinjoja, ja myös yksittäisten lääkärien näkemykset hyvästä hoidosta vaihtelevat. Potilailla itselläänkin on käsityksensä oikeasta ja tehokkaasta hoidosta, perustuen erilaisiin lähteisiin, kuten eri lääkäreiltä omaksumiinsa tietoihin, lukemaansa ja omiin ja muiden potilaiden kokemuksiin. Potilas käyttää näitä tietojaan asioidessaan terveydenhuollossa ja arvioidessaan sitäkin, milloin jonkin tiedon antaminen on hoidon kannalta tarpeen.

Mikäli potilas haluaa yksityisyytensä vuoksi siis olla kertomatta jotain itsestään (somaattista tai psyykkistä) hänellä on siihen lain mukaan täysi oikeus. Täysin riippumatta siitä, että saattaa joidenkin terveydenhuollon ammattilaisten mielestä näin toimimalla vaarantaa hoitonsa. Ratkaisu on potilaan. Terveydenhuolto on kuitenkin nykyisin järjestetty käytännössä niin, ettei potilaalla ole mahdollisuutta käyttää itsemääräämisoikeuttaan tältä osin.

Siis, kun potilaan tietyille tai tietyn erikoisalan hoitohenkilöille antamat tiedot ovat kaikkien häntä eri erikoisaloilla hoitavien jatkuvasti luettavissa hänen sairaanhoitopiirissään, eikä hän voi halutessaan rajata mitään lukuoikeuksia (myöhemminkään), eivät toteudu potilaan lakisääteiset oikeudet. Psykiatristen tietojen osalta tämä puute perusoikeuksissa on erityisen vakava asia. Lääketieteen kielellä sanottuna: myös mielenterveydelle vahingollinen.

Etenkin tietysti psykiatriassa mutta myös somaattisten sairauksien hoidossa rikotaan toisinaan potilaan rajoja. Olen joskus keskustellut asiasta joidenkin potilasasiamiesten kanssa, ja he kertovat, kuinka somaattiset potilaskertomusmerkinnät voivat olla ihmisille hyvin arkaluontoisia, esimerkiksi gynekologiaan, urologiaan tai vaikkapa lihavuusongelmaan liittyvät. Synnytyskertomus on monelle hyvin henkilökohtainen.

Mikä yhdelle on arkaluontoista tietoa, jonka jakelua toivoisi rajoitettavan edes jollain tavoin, ei toiselle merkitse enempää kuin flunssa. Kenenkään fyysis-psyykkisiä rajoja ei siis voi määritellä ulkoapäin.

Monet kokevat potilasasiamiehenkin mukaan loukatuksi ja nöyryytetyksi tulemisen tunnetta, kun näitä arkaluontoisiksi koettuja merkintöjä luetaan heidän mielestään tarpeettoman laajalti. Kaiken lisäksi lääketiedehän ei edes ole mikään eksakti tiede eikä läheskään kaikki siinä tehtävä perustu tutkittuun tietoon. Mikä minkin erikoisalan puitteissa on tarpeellista ja tarpeetonta tietoa, on liukuva käsite.

Sairaudet eivät siis koskaan ole "vain sairauksia". Hokema, että "sairauksia ei pidä hävetä, niitä on jokaisella joskus" sisältää monta suurta väärinymmärrystä.

Anonyymi
12.8.2019 11:25
3 VASTAUSTA:
Ihan mielenkiintoisia näkemyksiä esität. Mutta! Miten ja mistä asiakirjoista varmistetaan annetun hoidon laatu ja turvallisuus, jos potilaan psykoterapeutti ja psykiatri eivät tee ajantasaisia ja tarpeellisia potilastietomerkintöjä? Minua potilaana tämä kysymys mietityttäisi, jos tietäisin, että psykoterapeutti ja psykiatri tai kuka tahansa muu lääkäri eivät noudata lakia potilasasiakirjojen suhteen.

En omaa lääketieteellistä koulutusta enkä sellaista tietomäärää, että olisin kyvykäs arvioimaan terveydenhuollon ammattihenkilön antamasta hoidosta, että se on kohdallani vaikuttavaa ja turvallista hoitoa. Siksi minun on vaan luotettava terveydenhuoltojärjestelmäämme.

Potilaana olen ottanut hoitoja vastaan turvallisin mielin, koska olen luottanut terveydenhuollon ammattihenkilöihin ja hoitopaikkojen omavalvontaan, kuin myös siihen, että terveydenhuollon valvontaviranomaisten toiminta on luotettavaa ja laadukasta.

Ennen kuin suostuu siihen, että psykoterapeutti / lääkäri ei asianmukaisia ja ajantasaisia potilastietomerkintöjä, niin minun mielestä potilaan kannattaa miettiä tätä:

Jos jälkeenpäin ilmenee, että potilaan saamaa hoitoa on aiheellista selvittää, jos epäillään, että potilaan saama psykoterapia- ja lääkityshoito on ollut haitallista, niin miten valvontaviranomaiset sitä selvittävät, jos ei ole asianmukaisesti laadittuja potilasasiakirjoja, joista ilmenee, miten potilaan hoito toteutettiin eri vaiheissa, ketkä siihen osallistuivat ja miten potilaan lakisääteiset oikeudet otettiin huomioon hoidon järjestämisessä ja toteuttamisessa!!

Terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat liian usein huolimattomia laatiessaan potilasasiakirjoja, mutta se ei ole syy miksi pitäisi jättää potilasasiakirjat laatimatta.

Tämä on tärkeää asiaa:

- Asianmukaisesti laaditut potilasasiakirjat ovat tärkeitä potilaan tiedonsaantioikeuden ja oikeusturvan kannalta sekä vastaavasti henkilökunnan oikeusturvan toteuttamisessa.

- Niiden tietoja käytetään esimerkiksi potilaan muistutuksia, kanteluja ja vakuutus- yms. etuuksia koskevissa asioissa.

- Mikäli riittäviä ja oikeaan aikaan laadittuja potilasasiakirjamerkintöjä ei ole, hoidon asianmukaisuutta on mahdotonta arvioida luotettavasti.
Anonyymi kirjoitti:
Ihan mielenkiintoisia näkemyksiä esität. Mutta! Miten ja mistä asiakirjoista varmistetaan annetun hoidon laatu ja turvallisuus, jos potilaan psykoterapeutti ja psykiatri eivät tee ajantasaisia ja tarpeellisia potilastietomerkintöjä? Minua potilaana tämä kysymys mietityttäisi, jos tietäisin, että psykoterapeutti ja psykiatri tai kuka tahansa muu lääkäri eivät noudata lakia potilasasiakirjojen suhteen.

En omaa lääketieteellistä koulutusta enkä sellaista tietomäärää, että olisin kyvykäs arvioimaan terveydenhuollon ammattihenkilön antamasta hoidosta, että se on kohdallani vaikuttavaa ja turvallista hoitoa. Siksi minun on vaan luotettava terveydenhuoltojärjestelmäämme.

Potilaana olen ottanut hoitoja vastaan turvallisin mielin, koska olen luottanut terveydenhuollon ammattihenkilöihin ja hoitopaikkojen omavalvontaan, kuin myös siihen, että terveydenhuollon valvontaviranomaisten toiminta on luotettavaa ja laadukasta.

Ennen kuin suostuu siihen, että psykoterapeutti / lääkäri ei asianmukaisia ja ajantasaisia potilastietomerkintöjä, niin minun mielestä potilaan kannattaa miettiä tätä:

Jos jälkeenpäin ilmenee, että potilaan saamaa hoitoa on aiheellista selvittää, jos epäillään, että potilaan saama psykoterapia- ja lääkityshoito on ollut haitallista, niin miten valvontaviranomaiset sitä selvittävät, jos ei ole asianmukaisesti laadittuja potilasasiakirjoja, joista ilmenee, miten potilaan hoito toteutettiin eri vaiheissa, ketkä siihen osallistuivat ja miten potilaan lakisääteiset oikeudet otettiin huomioon hoidon järjestämisessä ja toteuttamisessa!!

Terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat liian usein huolimattomia laatiessaan potilasasiakirjoja, mutta se ei ole syy miksi pitäisi jättää potilasasiakirjat laatimatta.

Tämä on tärkeää asiaa:

- Asianmukaisesti laaditut potilasasiakirjat ovat tärkeitä potilaan tiedonsaantioikeuden ja oikeusturvan kannalta sekä vastaavasti henkilökunnan oikeusturvan toteuttamisessa.

- Niiden tietoja käytetään esimerkiksi potilaan muistutuksia, kanteluja ja vakuutus- yms. etuuksia koskevissa asioissa.

- Mikäli riittäviä ja oikeaan aikaan laadittuja potilasasiakirjamerkintöjä ei ole, hoidon asianmukaisuutta on mahdotonta arvioida luotettavasti.
Ongelma onkin siinä, että potilasasiakirjamerkinnät ovat yksipuolisesti kirjattuja ja ne kirjataan ensisijaisesti siten, että oma ja samalla esimiesten selusta varmistetaan. Potilaan kertoma ei ole tarkalleen ottaen se mitä kirjataan. Virheellisiä merkintöjä ei suostuta korjaamaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että potilas kirjataan liioitellun sairaaksi, jolloin hänellä ei ole uskottavuutta, jos jotain asiaa selvitetään myöhemmin. On naiivia, että potilasasiakirjoja pidetään juridisina dokumentteina. Näin "aina oikeassa oleva" psykiatrinen kulissi on pidetty pystyssä. Vastuuseen ei ole voinut joutua koskaan.

Omavalvontaan uskominen on naiivia.
Anonyymi kirjoitti:
Ongelma onkin siinä, että potilasasiakirjamerkinnät ovat yksipuolisesti kirjattuja ja ne kirjataan ensisijaisesti siten, että oma ja samalla esimiesten selusta varmistetaan. Potilaan kertoma ei ole tarkalleen ottaen se mitä kirjataan. Virheellisiä merkintöjä ei suostuta korjaamaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että potilas kirjataan liioitellun sairaaksi, jolloin hänellä ei ole uskottavuutta, jos jotain asiaa selvitetään myöhemmin. On naiivia, että potilasasiakirjoja pidetään juridisina dokumentteina. Näin "aina oikeassa oleva" psykiatrinen kulissi on pidetty pystyssä. Vastuuseen ei ole voinut joutua koskaan.

Omavalvontaan uskominen on naiivia.
Asia on niin, että psykoterapautilla on laissa määritelty tietojenantovelvollisuus, joten hänen noudatettava sitä, vaikka se johtaisi häneen kohdistuvaan valvonnalliseen seuraamukseen.

Tämä! "Hyvään hallintoon kuuluvana oikeussuojatakeena voidaan kuitenkin pitää oikeutta olla todistamatta itseään vastaan. Tämän vuoksi asianosaisella ei ole yleistä velvollisuutta esittää hallinnollisen valvonnan yhteydessä selvitystä, joka voi toimia perusteena häntä koskevan rikossyytteen nostamiseen (inkriminaatiokielto). On kuitenkin huomattava, että varsinaisen rikosprosessin ulkopuolella inkriminaatiokiellolla on suppeampi merkitys kuin rikosprosessissa. Inkriminaatiokiellosta ei tämän vuoksi seuraa oikeutta olla täyttämättä lakiin perustuvaa velvoitetta antaa viranomaiselle tietoja taikka alistua lakisääteisiin tarkastuksiin tai valvontatoimiin. Inkriminaatiokiellolla ja siihen perustuvalla
vaitiolo-oikeudella ei siten välttämättä ole olennaista merkitystä hallinnollisessa valvonnassa, jonka seurauksena voidaan päättää ainoastaan hallinnollisista seuraamuksista. Tämä inkriminaatiokiellon rajoitus on perusteltu myös siltä kannalta, että hallinnollisen valvonnan kohteena oleva voisi muuten kieltäytyä noudattamasta lakiin perustuvaa tietojenantovelvollisuuttaan, jonka tarkoituksena on asiakas- ja potilasturvallisuuden varmistaminen."
+Lisää kommentti
Hyviä pointteja esität. Asia onkin kokonaisuutena monitahoinen.

Tähän mennessä psykiatrisia palveluja käyttävien turvallisuutta ja oikeuksia (en viitsi käyttää ilmausta "potilasturvallisuus" kun mielestäni ei ole kyse sairauksista eikä siksi myöskään potilaista...) on tarkasteltu hyvin yksiulotteisesti medikaalisesta viitekehyksestä. Psyyke on omanlaisensa konteksti, jossa ongelmien ja kärsimyksen syyt, ilmeneminen ja kulku eivät noudata samoja lainalaisuuksia kuin somaattisten sairauksien kohdalla. Siksi terapioita ja muuta psyyken alueella tehtävää työtä olisi mielestäni myös valvottava ainakin osittain toisenlaisin menetelmin.

Ihmettelen, onko tosielämässä ylipäätään mahdollisuutta olennaisesti parantaa terapia-asiakkaan turvallisuutta ammattilaisen yksipuolisesti tekemin kirjauksin. - Tietenkin jotkut perusmerkinnät puitteista tarvitaan: kuka hoitaa ketä, milloin aloitettu ja mikä on terapian tavoite, joka yhdessä sovitaan jne. jotta yhteistyön toteutuminen on toteennäytetty, jolloin siitä voi halutessaan joskus vaikka valittaa. Tätä yksityiskohtaisemmat merkinnät ovat kuitenkin mielestäni sekä asiakkaan oikeusturvan että terapian onnistumisen kannalta ongelmallisia.

Minusta yksi hyvä ratkaisu on (ja tiedän näinkin jossain toimittavan) olisi että osapuolet koostaisivat merkinnät yhteisesti, joko käyntikohtaisesti tai harvemmin. Se vie aikaa, mutta voisi parhaimmillaan olla dokumentoinnin lisäksi yksi tapa verrata näkemyksiä ja selkiyttää niitä. Mikäli tähän liittyen sovittaisiin, että asiakkaalla on oikeus vaatia jättää kirjaamatta asioita, joita pitää liian henkilökohtaisina ulkopuolisten tietoon, niin oltaisiin jo aika hyvän matkaa siinä, että kirjauksista voisi olla jotain todellista hyötyä.

Luottamuksellisuuden säilyminen on ehto sille että ihminen voi keskustelemalla käsitellä itselleen vaikeita asioita. Luottamuksellisuus merkitsee, että rajoja ei rikota tiedollisesti. Näin kuitenkin terveydenhuoltojärjestelmä tällä hetkellä edellyttää terapiassa toimittavan. Tilanne on kestämätön, ja moni kärsii siitä. Asiakkaat pelkäävät, milloin heidän arkaluontoiset yksityiselämän tietonsa leviävät tuntemattomille, ja uskoakseni hyvin monet terapeutit kokevat asiasta huolta ja moraalista ristiriitaa.

Terapia ei aina onnistu, kuten jotkut ovat täälläkin tuoneet esiin. Monella pahasti pettyneellä "huonon terapeutin" uhrilla on kokemus jonkinlaisesta rajojen rikkomisesta terapiassa. On käytetty ammattimenetelmiä väärin ja ymmärtämättömästi, ja toteutettu ehkä joitakin omia sisäisiä valtampulsseja tms. tms. , mitä ei ole tiedostettu. Miten tällainen erittäin vaurioittava toiminta estettäisiin, on tärkeä ja akuutti kysymys. Oletko kuitenkin ajatellut semmoista "inhorealistista" näkymää, jota en kuitenkaan pidä lainkaan liioiteltuna, että joku hullu terapeutti voisi varmistaa selustansa (tiedostaen tai tiedostamatta) kirjoittamalla papereihin sellaista yksityistä ja arkaluontoista potilaan kertomaa tietoa, että se vähentäisi potilaan uskallusta valittaa? Kun nimittäin jos valituksissa käyttää todistusaineistona potilaskertomuksia, niin se koko pinkka on vietävä sinne, kolmansille osapuolille, joita on isossa virastossa asiaa käsittelemässä melkoinen joukko, eri portaissa? Eikä potilas todennäköisesti koskaan saa edes tietää kaikkia niitä henkilöitä, joiden käsien läpi mappi kulkee. Nykymaailmassa kaikki käsitellään vieläpä sähköisesti. Valituksesta laaditut dokumentit säilytetään pitkään, olisiko jopa 12 vuotta potilaan kuoleman jälkeen, kuten terveydenhuollon potilasasiakirjatkin.

Jos on valmis tähän, niin sitten seuraava ongelma kirjausten käytössä valittamiseen onkin että terapeutit, psykologit ja psykiatrit ovat alalleen pitkälle kouluttautuneita ja koulittuja ja usein verbaalisesti lahjakkaita (kuinkas muuten:). He tietävät, millainen on "hyvä potilaskertomus." He osaavat kirjoittaa kuten "hyvä terapeutti." Nämä asiat he oppivat koulutuksessaan ja työyhteisöjensä "hiljaisessa tiedossa". Uskon, että aika harva kokenut terapeutti tulee kirjoittaneeksi potilaastaan sellaista, mikä voisi saattaa hänen ammattitaitonsa huonoon valoon.

Ehkä joku hiukan höyrähtäneempi, jollain tavalla ammattiyhteisönsä yhteydestä eksynyt voi toimia näin... vaikka jos on kauan pitänyt omaa vastaanottoa eristäytyneenä kollegoista, kuten joillekin ikääntyneemmille käy... Silloin voi oma "erinomaisuus" nousta sillä tavoin päähän, että he saattaisivat olla varomattomia merkinnöissäänkin. - Harva potilashan lopulta jaksaa ja osaa valittaa, siihen voi terveydenhuollossa aika pitkälti luottaa.
Arvelisin, että yksi varmimpia tapoja parantaa asiakkaan turvallisuutta vaarantamatta sitä samalla jollain toisella tavalla, olisi tiedonjako, vertaistuki ja yhteiskunnallinen keskustelu. Terapia-asioiden ja psykiatrian mystiikkaa pitäisi pyrkiä vähentämään ja näitä valta-asemia yleensäkin purkamaan. Rehellisten ammattilaisten auktoriteetti ei siitä kärsi.

Anonyymi
12.8.2019 11
Ilmoita
On naiivia, että psykiatrin kirjoittamia potilasasiakirjoja pidetään juridisina asiakirjoina, joilla on ehdoton todistusvoima.
2 VASTAUSTA:
- Ei niillä ole ehdotonta todistusvoimaa. Jos psykiatrin laatimissa potilasasiakirjoissa on totuudenvastaista tietoa, ne eivät ole luotettavia asiakirjoja, eikä niillä silloin ole minkäänlaista todistusvoimaa. Ja jos niitä ei ole laadittu asianmukaisesti ajallaan, ei niillä ole silloinkaan todistusvoimaa, koska ne ovat jälkeenpäin kirjoitettuna epäluotettavia.

- Jos psykiatri väittää valvontaviranomaisille antamissaan selvityksissä tekemänsä potilasasiakirjatiedot oikeiksi, ja sitten selvittelyprosessin aikana ilmenee muiden juridisten asiakirjojen ja muiden todistusaineistojen perusteella, että psykiatrin tekemät potilasasiakirjamerkinnät ja antama selvitys ovat totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia, joutuu psykiatri rikosoikeudelliseen prosessiin, jossa asiaa käsitellään.

- Suuri epäkohta on se, että potilaat eivät saa ilmaista juridista apua psykiatriseen diagnoosiin ja hoitoon liittyvien kantelujen ja potilasvahinkoilmoitusten tekemiseen. Ammattitaitoinen potilasasiamies ei riitä, koska hän ei saa auttaa kantelun ja potilasvahinkoilmoituksen kirjoittamisessa ja esimerkiksi valtakirjalla tarpeellisten asiakirjaliitteiden hankkimisessa.
" Jos psykiatrin laatimissa potilasasiakirjoissa on totuudenvastaista tietoa, ne eivät ole luotettavia asiakirjoja, eikä niillä silloin ole minkäänlaista todistusvoimaa. "

Suuri osa siitä mitä potilaspapereissa lukee on asioita, jotka eivät ole objektiivisesti tarkistettavissa. Jotain selkeitä asiavirheitä voi saada korjattua, mutta psykiatriset merkinnät ovat pääkohdiltaan, ja jopa, voisi sanoa, hoidon kannalta olennaisimmalta sisällöltään kirjoittajan subjektiivisia havaintoja, päätelmiä ja tulkintoja. Niitä ei siis ole kenenkään mahdollista osoittaa oikeiksi tai vääriksi.

Myös siitä havaintoaineistosta, mihin psykiatrin päätelmät perustuvat, on vaikea saada potilasasiakirjojen perusteella objektiivista tietoa. Päätelmäthän perustuvat lähinnä vuorovaikutuksessa saataviin tietoihin. Silloin kun potilaskertomuksessa referoidaan potilaan sanomaa asiaa, se ei yleensä tule sanatarkasti, koska se on muistinvaraista. Kukaan ei voi todistaa, mitä potilashuoneessa on puhuttu.

Potilalla on lain mukaan oikeus nauhoittaa keskustelunsa, vaikka salaa. Harva tätä vielä tekee, mutta ei olisi huono idea. Sitten olisi ainakin todiste jonka perusteella voi vaatia korjaamaan virheelliset sitaatit. MUTTA: riskeeraat joutua diagnosoiduksi (paranoia, narsismi, psykoosi. Ties mitä.)

Eräs ystäväni otti tavakseen pitää nauhuria kassissaan lääkärien vastaanotoilla. Hänellä oli terveysongelma, joka myöhemmin paljastui neurologiseksi sairaudeksi, ja sen lisäksi hänellä oli masennusta elämäntilanteensa vuoksi. Kävi siksi monilla eri alojen lääkäreillä. Kokemukset ettei tullut kuulluksi, tai tuli väärinymmärretyksi, ja väärin diagnosoiduksi olivat niin monet ja raskaat, että hän turvautui lopulta nauhuriin. Hän teki sen oman mielenterveytensä vuoksi, jotta voisi paremmin ymmärtää mitä vastaanotolla tapahtui ja mitä diagnooseja hänestä tehtiin. Valittamista sen perusteella hän ei edes harkinnut, koska pelkäsi, että sitten häntä vasta hulluna pidettäisiin! Ja se on minunkin mielestäni aivan aiheellinen huoli.

"Suuri epäkohta on se, että potilaat eivät saa ilmaista juridista apua psykiatriseen diagnoosiin ja hoitoon liittyvien kantelujen ja potilasvahinkoilmoitusten tekemiseen. "
Olen samaa mieltä. Asiaan pitäisi panostaa valtiovallan taholta, palkata asioita tuntevia kunnon juristeja. Potilasjärjestöistä ei näytä olevan paljon mihinkään. Kyselin kerran MTKL:n neuvontapuhelimesta yhden tahdonvastaisessa hoidossa olevan ystäväni puolesta lääkityksestä ym., ja lopputulos oli laiha: häntä vaan lähinnä kehotettiin luottamaan lääkäreihin ja ottamaan rauhallisesti, ja myös, olemaan lukematta keskustelupalstoja...;) - Se ei tosin ollut järjestön varsinainen juristi vaan "kokemusasiantuntija", en tiedä olisiko juristilta saanut parempaa apua ja olisiko hänellä ollut aikaa paneutua.

" Ammattitaitoinen potilasasiamies ei riitä, koska hän ei saa auttaa kantelun ja potilasvahinkoilmoituksen kirjoittamisessa "
Kokemukseni mukaan kyllä saa jossain määrin. Ainakin voi lukea ja kommentoida potilaan kirjoittamaa luonnosta, selventää termejä ja kertoa lainsäädännöstä, johon kantelutekstissä voi vedota. Riippuu varmasti paljon potilasasiamiehestä, miten hän tulkitsee valtuuksiaan. Potilas tekee valituksen omissa nimissään.
Anonyymi
12.8.2019 11
+Lisää kommentti
Aikoinaan olin oikeuspsykiatrisessa pakkohoidossa ja lääkärit joutuivat tekemään lausuntonsa hallinto-oikeudelle puolen vuoden välein. Siellä sitten päätettiin jatketaanko pakkohoitoa vai ei. Olin todella ihmeissäni kun sain pari lääkäreiden kirjoittamaan lausuntoa itselleni hallinto-oikeudelta ja teksteissä oli muutama kohta aivan puuta heinää. Oli kirjoitettu jotain mitä ei oltu minulta edes kysytty sekä joitain sanomisiani oli vääristelty, ja tehty myös oletuksia. Ne hallintopäättäjät sitten tekevät päätöksensä koskien jatkoa edes tuntematta kyseistä potilasta. Ajattelin silloin että mikä sillä oli ollut tarkoitus, tuli jopa mieleeni että tekevätkö lääkärit vain kiusaa ihmisille ja yrittävät hankaloittaa elämässä eteenpäin pääsyä. Mikä siinä muuten olisi tarkoitus. Tuntui aika mielivaltaiselta touhulta.
Ilmoita
"Oli kirjoitettu jotain mitä ei oltu minulta edes kysytty sekä joitain sanomisiani oli vääristelty, ja tehty myös oletuksia. "

Tämä on ihan tyypillistä muissakin psykiatrisissa potilasasiakirjoissa. Sen ei tarvitse olla tarkoituksellista, eikä pahantahtoistakaan. Kyse on vuorovaikutuksen lainalaisuuksista: muistista, tulkinnoista, ennakko-oletusten vaikutuksista havaitsemiseen jne. Psykiatri ei ole näille immuuni. Samat mekanismit vaikuttavat somaattisissakin hoidoissa, potilasasiakirjoja vääristävästi ja hoitoa siten haittaavasti. Siellä ne on kuitenkin helppo korjata, mikäli halutaan, ja yleensä lääkäritkin haluavat, ettei tule vahingossa leikatuksi väärää jalkaa tms. - Psykiatriassa sillä ei ole niin väliä.

Tuollaista voi olla vaikea saada korjatuksi, varmaan erityisesti jos on niin "vakava" paikka kuin oikeuspsykiatrinen. Nimittäin vakava siinä mielessä, että korjaukset, etenkin potilaan vaatimina, olisivat loukkaus psykiatrin ammatilliselle itsetunnolle ja hänen arvovallalleen kollegojensa silmissä.

Joskus, jossain, jos on hyvä hoitosuhde tekstin kirjoittajaan, se voi kyllä onnistua potilaalta ihan suullisella pyynnölläkin. Joten ei näissä asioissa kannata vaipua epätoivoon. Kannattaa käyttää ne mahdollisuudet mitä on. - Suullisen pyynnön tueksi voidaan tarvita kirjallinen potilastietojen oikaisuvaatimus, mikäli tietojärjestelmä on säädetty niin että psykiatri ei voi jälkikäteen muuttaa tekstejään ilman ylilääkärin hyväksyntää.

Psykiatrian asiakkaiden/potilaiden on hyvä ajatella tapahtumia myös siltä kantilta, että mielenterveystyöntekijä on käytännössä, tosielämässä aina ensisijaisesti vastuussa esimiehelleen ja hänet palkanneelle organisaatiolle, vasta sitten potilaalle. Ja hänelle tärkeä, hänen minuuttaan vahvistava päivittäinen yhteisö on kollegayhteisö ja oma ammattikunta kaikkine verkostoineen. Ja tämä koko järjestelmä maksaa hänelle palkan. Jonka varassa hän elää, ja jota ilman oleminen muuttaisi hänenkin elämäänsä ja todellisuuttaan aika paljon, kuten meidän kaikkien kohdalla.

Potilas ei ole tässä kuviossa niin tärkeä kuin ehkä luulee, eikä läheskään kaikki vastaanottohuoneessa tehty edes liity häneen mitenkään, tai ainakaan ensisijaisesti.
Anonyymi
12.8.2019 11

Potilas on mielenterveystyöntekijän kannalta vain yksi pieni osa tätä kudelmaa. - Yksityisellä sektorilla potilas on tärkeämpi, koska on myös asiakas.
Ilmoita
Jos lääkäri on kirjoittanut virheellisen diagnoosin, niin hän vain voi sen korjata. Eri asia on se, että suostuuko hän myöntämään virheensä ja korjaamaan.
Ilmoita
". Oli kirjoitettu jotain mitä ei oltu minulta edes kysytty sekä joitain sanomisiani oli vääristelty, ja tehty myös oletuksia."

"Ajattelin silloin että mikä sillä oli ollut tarkoitus, tuli jopa mieleeni että tekevätkö lääkärit vain kiusaa ihmisille ja yrittävät hankaloittaa elämässä eteenpäin pääsyä. Mikä siinä muuten olisi tarkoitus."

Kirjoitin sinulle edellä, että vastaavaa ilmenee kaikissa potilasasiakirjoissa, ja että psykiatrien tarkoitus ei välttämättä ole paha...

No, voi se joskus pahakin olla. Siinä mielessä, että lausuntojen kirjoittajat ovat ihmisiä siinä kuin muutkin, ja heihin pätee, että motiiveja voi olla kaikenlaisia. Lisäksi, psykiatrisen järjestelmän tehtävä ei ole ensisijaisesti auttaa (vaikka se on sen julkilausuttu tehtävä) vaan kontrolloida. Tämä julkilausumaton tehtävä tietysti korostuu oikeuspsykiatriassa.

On kurjaa, jos kokee ja on omasta mielestä perusteita epäillä, että on jonkun sellaisen vallan alla, jonka motiivit eivät ole hyvät. Jos joku sitten tähän sanoo, että "eivät ne pahaa tarkoita", tietämättä asiasta ja olematta havainnoinut sitä omakohtaisesti, sellaiset neuvot kääntyvät helposti lyödyn lyömiseksi ja ovat siksi erittäin paha ja vahingollinen asia. Olen itse kokenut tämän, muunlaisissa yhteyksissä.

Katson peiliin, ja totean, että minulle taisi tulla pienimuotoinen puolustusmekanismin aktivoituminen kirjoittaessani sinulle, että "eivät ne välttämättä tarkoita pahaa." On nimittäin ahdistavaa ajatella tilannetta, jossa joutuisi istumaan vankimielisairaalassa kammottavien tapahtumasarjojen jälkeen, niistä traumatisoituneena, ja koko tulevaisuus vaakalaudalla, ja tuntemattomat ihmiset punnitsevat omaa menneisyyttä ja tulevaisuutta ja tekevät päätelmiä, joista kaikki tulee jatkossa riippumaan. Siinä tilanteessa toivoisi varmasti, että ne tarkoittavat hyvää.

Anonyymi
12.8.2019 11
4 VASTAUSTA:
Näköjään mielisairaat eivät myönnä olevansa sairaita, vaikka lääkäri on sen oikein todennut ja kirjannut epikriisiin.
Anonyymi kirjoitti:
Näköjään mielisairaat eivät myönnä olevansa sairaita, vaikka lääkäri on sen oikein todennut ja kirjannut epikriisiin.
Juu niitä näyttää riittävän tällä palstalla. Eivät itse ymmärrä olevansa sairaita päästään.
Anonyymi kirjoitti:
Juu niitä näyttää riittävän tällä palstalla. Eivät itse ymmärrä olevansa sairaita päästään.
Samaa mieltä. Aikanaan moni ei myöskään ymmärtänyt olevansa noita vaikka pappi oli niin todennut.
17.8 pitkät tekstit ovat hyviä. Kerron sen verran että minulle kävi loppujen lopuksi hyvin koska hallinto-oikeus pyysi minulta vastinetta, eli sain tilaisuuden kertoa oman näkemykseni. Silloin kerroin heille että lääkäreiden tekstit eivät olleet ihan todellisia joissain kohdissa. Ihmettelin kyllä pitkään sitä miksi sain sieltä hallinto-oikeudesta tuon mahdollisuuden. Hyvin kävi siinä mielessä että kun olin vastineeni toimittanut niin seuraavan kerran kun tuli puolivuotistarkastus ja lausuntojen aika hoidon jatkumisesta niin minun pakkohoito loppui siihen. Siitä olen ollut ja tulen olemaan ikuisesti kiitollinen hallnto-oikeudelle että sain tilaisuuden kertoa oman kantani.
+Lisää kommentti
Mieheni kävi julkisen terveydenhuollon psykologilla. Koska sillä ei ollut vielä kanttia puhua itsestään, se istui 5 kertaa diagnosoimassa minua, valehteli minkä ennätti, kertoi että olen kaikkien ongelmiensa syy. Psykologi joka ei ollut minua nähnytkään, kirjasi kaiken minusta kuulemansa omilla johtopäätöksillään varustettuna mieheni Kantaan!
Erinäisten sattumusten jälkeen -humalapäissään ukko kertoi, millainen diagnoosi MINUSTA oli tehty hänen Kantaansa- vaadin saada nähdä kirjaukset ja ukko näytti ne.
Vähän harmistuin (eli raivona olin) ja sanoin miehelleni, että seuraavalla käynnillä hänen on vaadittava kaiken minua koskevan tiedon poistamista asiattomina.
Näin kävi, psykologi poisti ne eikä siihen oikaisuun enempiä hakemuksia tarvittu.
8 VASTAUSTA:
Kiltti mies on kiltti mies
Toi juttu ei voi olla totta, että puolisosta kirjoitettaisiin miehen epikriisiin luonteen arvosteluja.
Anonyymi kirjoitti:
Toi juttu ei voi olla totta, että puolisosta kirjoitettaisiin miehen epikriisiin luonteen arvosteluja.
No kuule kyllä se on!
Tarvitaan vain idiootti psykologi ja asiakas joka on ammatillinen manipuloija.
Anonyymi kirjoitti:
Toi juttu ei voi olla totta, että puolisosta kirjoitettaisiin miehen epikriisiin luonteen arvosteluja.
Paitsi luonnekuvaus siellä oli diagnoosi vakava masennus.
Oikea ois ollu vakava vi*utus.
Anonyymi kirjoitti:
No kuule kyllä se on!
Tarvitaan vain idiootti psykologi ja asiakas joka on ammatillinen manipuloija.
Puhut valetta. Epikriisiin kirjataan "potilaan" asiat, ei hänen kumppaninsa.
Anonyymi kirjoitti:
Puhut valetta. Epikriisiin kirjataan "potilaan" asiat, ei hänen kumppaninsa.
Uskotko myös enkeleihin, yksisarvisiin ja tonttuihin? Kyllä sinne oli laveasti kirjattu kaikki mitä ukko oli jorissut. Merkintöjä oli myös aikuisista lapsista.
Anonyymi kirjoitti:
Uskotko myös enkeleihin, yksisarvisiin ja tonttuihin? Kyllä sinne oli laveasti kirjattu kaikki mitä ukko oli jorissut. Merkintöjä oli myös aikuisista lapsista.
Sinähän niihin enkeleihin ja yksisarvisiin näyt uskovan, kun tuollaisia valeita tänne kirjoittelet.
Anonyymi kirjoitti:
Sinähän niihin enkeleihin ja yksisarvisiin näyt uskovan, kun tuollaisia valeita tänne kirjoittelet.
Toi on näköjään se kaheli, joka siitä rummutuksesta ja noista seksijutuistakin tänne hörisee jatkuvasti.
+Lisää kommentti
"Puhut valetta. Epikriisiin kirjataan "potilaan" asiat, ei hänen kumppaninsa."

Uskon, että kirjoittajan kuvaus siitä kuinka hänen miehensä epikriisiin kirjoitettiin hänestäkin paljon yksityisluontoista ja diagnosoivaa pitää paikkansa. Se on tyypillistä psykiatrisille kirjauksille, koska niissä yleensä käsitellään potilaan koko sosiaalista ympäristöä ja ihmissuhdeverkostoa "mielenterveysongelman" taustatekijöinä. Näin psykiatriset potilaskirjaukset vaarantavat ei vain kyseisen potilaan vaan muidenkin ihmisten yksityisyyttä. Sivullisten nimiähän ei toki niissä yleensä mainita, mutta ne on helppo päätellä, ja maailma on pieni.

Kannan kirjaukset leviävät "kokonaisvaltaisen terveydenhuollon" vuoksi nykyään aina vain laajemmalle terveydenhuoltoon (ja sen lisäksi joissain tilanteissa sosiaalihuoltoonkin), ja sekin osaltaan "pienentää" sitä "maailmaa", jossa ne voivat tulla vastaan.

Anonyymi
12.8.2019 11
Ilmoita
Ne nyt kirjoittaa mitä sattuu. Minun lääkäri alkuvuodesta, että vaihdetaan lääkkeet holittomaan elämään sopivaksi ja keväällä, että on juonut pisin vuotta. Näitä lääkäreitä ei voi enää ottaa todesta.
Ilmoita
"vaihdetaan lääkkeet holittomaan elämään sopivaksi"

Tuo on jo kunnianloukkaus. Voisit ilman muuta vaatia sen korjattavaksi. Täytä netistä löytyvä lomake "potilastietojen oikaisvaatimus" ja lähetä tai vie se siinä lukevaan osoitteeseen. Kirjoita esim. että "holtiton" on (erittäin) loukkaava ilmaus, ja että vaadit sen korvattavaksi asiallisemmalla, tai poistettavaksi kokonaan.

Ei pidä ruveta sietämään tuollaista. Lääkärien tehtävä ei ole arvostella kenenkään elämäntyyliä. Jos hänellä joku ajatus on ollut siinä, liittyen lääkkeidenoton vaikeuteen tms., ilmaiskoon sen siten kuin hänelle itselle sopisi kuulla sanottavan itsestään tai kuin hän olisi valmis kirjoittamaan kenestä tahansa läheisestään tai lääkärikollegastaan seinän takana. Veikkaan, että tulee aika erilaista tekstiä.

Anonyymi
12.8.2019 11
1 VASTAUS:
" että on juonut pisin vuotta. "

Myös tämä on rumasti sanottu. Yliolkaista ja halventavaa. Voisi korvata sen asiallisella maininnalla vuoden kuluessa ilmenneestä alkoholiongelmasta tms.

Anonyymi
12.8.2019 11
+Lisää kommentti
" Siitä olen ollut ja tulen olemaan ikuisesti kiitollinen hallnto-oikeudelle että sain tilaisuuden kertoa oman kantani."

Kiva juttu! Hyvä kuulla, että tässä maassa jokin oikeudenmukaisuus sentään toimii. Monesti kuulee päinvastoin, että hallinto-oikeudet olisivat pelkkiä kumileimasimia, ainakin jos kyse on vain tavallisesta pakkohoitopäätöksestä. Ehkä ne ovat tarkempia oikeuspsykiatriassa.

Tuli mieleen, kun olen joskus lueskellut noita hallinto-oikeuden ja korkeimman oikeuden päätöksiä pakkohoidosta, että joissakin niistä on ollut sellainen psykiatri päättämässä kuin Veronica Pimenoff. Jos tiedätte nimen. Hänhän on kirjalijakin. Hän on kirjoittanut yhdessä artikkelissaan siitä, kuinka psykiatria on nykyajan uskonto. Ajatus taisi olla alunperin Thomas Szaszin.

Pimenoff on tehnyt oikeuden jäsenenä useita päätöksiä, joissa jonkun pakkohoito tai sen jatkaminen on todettu laittomaksi.

Anonyymi
12.8.2019 11
3 VASTAUSTA:
Täällä nämä mielenterveysongelmaiset ja pakkohoidetut nyt valittelevat, kun heistä on lääkäri kirjoittanut epikriiseihin todenperäiset asiat heidän ongelmistaan ja sairaudestaan. Järkyttyneenä ovat lukeneet niistä, kun nyt nämä tiedot ovat koko sairaanhoitopiirin tiedossa.
Uusi
No onneksi mua ei järkytä mitä oon lukenut ja missä mun tiedot on. Toivottavasti se ei nyt ihan kamalasti sinuakaan järkytä kun oot niin huolissasi meistä valittelijoista.
Uusi
Anonyymi kirjoitti:
Täällä nämä mielenterveysongelmaiset ja pakkohoidetut nyt valittelevat, kun heistä on lääkäri kirjoittanut epikriiseihin todenperäiset asiat heidän ongelmistaan ja sairaudestaan. Järkyttyneenä ovat lukeneet niistä, kun nyt nämä tiedot ovat koko sairaanhoitopiirin tiedossa.
"...kun nyt nämä tiedot ovat koko sairaanhoitopiirin tiedossa"

Perustele tuo väitteesi, että potilastiedot ovat koko sairaanhoitopiirin tiedossa. Nimittäin kyllähän sen tietää joka puljun erkkikin, että potilasasiakirjat ovat salassapidettäviä ja niiden käsittelystä säädetään laissa. On siis tyhmää sumuttaa ja väärin pelotella potilaita väittämällä, että [potilas]tiedot ovat koko sairaanhoitopiirin tiedossa. Potilasasiakirjoja ei saa koko sairaanhoitopiiri lueskella, vaan lääkäreillä ja hoitajilla pitää aina olla lain mukainen potilaan hoitoon liittyvä syy potilastietojen läpikäymiseen.

***
Oma kokemukseni oikaisuvaatimusten tekemisestä terveydenhuoltoon on hyvä. Minulla on terveydenhuollossa joitain tietoja poistettu, koska ne ovat olleet epätarkkoja ja siksi antaneet virheellisen tilannekuvan. Ja jotain tietoa on lisätty, koska selvennys on katsottu tarpeelliseksi. On tapahtunut myös niin, että kieliongelmien seurauksena uusi/sijainen tk-lääkäri on diagnosoinut minulle psykoosin, mutta se on jo päivystyksessä tarkennettu ahdistus- ja masennustilaksi (syynä kärsimystä aiheuttanut elämäntilanne), ja terveyskeskuksen omalääkärini on kirjannut psykoosidiagnoosista myöhemmin vielä erikseen potilastietoihini tarkentavaa asiaa, jottei esim. sijainen tai toinen hoitopaikka jäisi pelkän diagnoosiluettelossa olevan tiedon varaan eli lankeaisi luulemaan siellä näkyvää väärää diagnoosia oikeaksi.

***
Täällä on annettu väärää tietoa, kun on väitetty, että on potilaille hyvä asia, jos psykoterapeutti ei tee ajantasaisia ja asiallisia potilastietokirjauksia. Terapiahoidon vaikuttavuuden havaitseminen ja selvittäminen kuitenkin vaatii, että terapeutti tekee ymmärrettäviä ja luotettavia merkintöjä antamansa hoidon seurauksista ja huomioi kirjauksissa myös potilaan toiminnassa ja voinnissa lääkitystenkin vaikutuksia. Pysyykö terapeutti kartalla antamansa hoidon vaikuttavuuden suhteen, jos hän ei kirjaa potilasasiakirjoihin järjestelmällisesti hoidon seurantatietoja?

Äskettäin Duodecim-lehdessä on ilmestynyt artikkeli, jossa nostetaan tikun nokkaan psykoterapian hyödyt ja haitat, ja erityisesti haitat. Kannattaa lukea artikkeli ja miettiä, mistäköhän syystä esim. yksityissektorilla vastaanottava psykoterapeutti / psykiatri ei tee asiallisia potilastietomerkintöjä, eikä halua kuulua Kanta-palveluun. Miksi kukaan eettisesti oikein toimiva psykoterapeutti / psykiatri olisi valmis riskeeraamaan potilaansa potilasturvallisuutta ja oikeusturvaa, joita asianmukaiset potilasasiakirjat edesauttavat?

Artikkelin tiedot: Psykoterapian haitat - ei vain ruusutarhaa. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 2019;135(15):1377-84. E. Sailas, M. Heimola ja J. Stenberg. En laita linkkiä, koska se löytyy nopeasti googlaamallakin 'Psykoterapian haitat - ei vain ruusutarhaa'.
+Lisää kommentti

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Väärä leimaaminen ja metkinnät pois?

Kävin lääkärissä allergisen reaktion vuoksi. Lääkäri oli kirjoittanut että potilaalla on muutama psyk.käynti.( ne eivät mitenkään liittyneet tähän). Minusta on väärin että lääkäri toi tässä tilanteessa sen esille, koska niillä ei ollut allergian kanssa mitään tekemistä.! On kyllä väärin, että jos nyt menen jonkun hammaskivun tai allergian vuoksi lääkäriin niin seuraavat lääkärit lukee psyk.käyntejäni, koska tämä nosti ne esille.Eivät ne heille kuulu. Missä on potilaan yksityisyys?Miten nuo epäsopivat merkinnät saa pois?

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta