Väärä leimaaminen ja metkinnät pois?

Anonyymi

Kävin lääkärissä allergisen reaktion vuoksi. Lääkäri oli kirjoittanut että potilaalla on muutama psyk.käynti.( ne eivät mitenkään liittyneet tähän). Minusta on väärin että lääkäri toi tässä tilanteessa sen esille, koska niillä ei ollut allergian kanssa mitään tekemistä.! On kyllä väärin, että jos nyt menen jonkun hammaskivun tai allergian vuoksi lääkäriin niin seuraavat lääkärit lukee psyk.käyntejäni, koska tämä nosti ne esille.Eivät ne heille kuulu. Missä on potilaan yksityisyys?Miten nuo epäsopivat merkinnät saa pois?

149

<50

Vastaukset

  • https://www.hus.fi/potilaalle/potilasasiakirjat_tietojen_salassapito/virheen-oikaisu/Sivut/default.aspx

    Mikäli potilasasiakirjoissa on potilaan mielestä virheellinen tieto tai käyttötarkoitussidonnaisuuden kannalta turha tieto, voidaan käyttää lomaketta tai vapaamuotoista kirjettä, jossa ilmenee lomakkeessa esitetyt asiat. Olennaista on yksilöidä mahdollisimman tarkasti se tieto tai ne tiedot, jotka tulee joko korjata tai poistaa.

    https://www.hus.fi/potilaalle/Documents/Virheen oikaisuvaatimus.pdf

  • Käyntimerkinnät voit itse piilottaa sieltä järjestelmistä. Onnistuu sähköisesti tunnistautumalla jne.

  • Kanta järjestelmän tiedot näkyvät siinä sairaanhoitopiirissä missä merkinnät on tehty kielto vaan estää tietojen luovutuksen muihin sairaanhoitopiireihin.

  • Minä törmäsin tuon Kannan kanssa kummalliseen tilanteeseen, kun menin kieltämään reseptien näkyvyyden. Ne eivät näkyneet sitten edes apteekissa, kun menin hakemaan todistuksia matkaa varten.
    Nuo kiellot kävin tekemässä, kun menin tyhmyyksissäni optikolla hyväksymään jonkun heidän tiedonsaantioikeuden, oli valmiit rastit ja pyydettiin vaan allekirjoittamaan. Jälkeenpäin aloin kelata että en tosiaan halua, että joku optikko käy tirkistelemässä minun tietojani ja menin laittamaan kiellot.

  • "Minä törmäsin tuon Kannan kanssa kummalliseen tilanteeseen, kun menin kieltämään reseptien näkyvyyden. Ne eivät näkyneet sitten edes apteekissa, kun menin hakemaan todistuksia matkaa varten."

    Ei reseptitietojen kieltämisen pitäisi mitenkään vaikuttaa apteekin näkyvyyteen. Vain lääkärien ym. Tarkista asia. Olisikohan ollut kyse jostain muusta, esim. ettei resepti ollut ehtinyt päivittyä apteekin koneille tms.?

    Reseptitiedot voi siis Omakannassa kieltää niin että ne näkyvät vain apteekkiin, mutta eivät terveydenhuoltoon. Poikkeuksena on PKV-lääkkeet, joiden reseptit näkyvät lääkärille aina siinä vaiheessa kun hän on itse määräämässä potilaalle kyseisen ryhmän lääkkeitä. Esim. psyykenlääkkeet näkyvät jos lääkäri määrää jotain vahvaa kipulääkettä, jossa on esim. morfiinia tms.

    Ja tosiaan, kuten jo toinenkin vastasi, Omakannassa ei voi kieltää mitään vastaanottokäyntiä näkymästä oman sairaanhoitopiirin sisällä. Kiellon voi tehdä, mutta se estää näkyvyyden vain yksityisille lääkäriasemille ja muihin julkisiin sh-piireihin. Tämä kerrotaan Omakannassa varsin epäselvästi, muodossa että "tiedot näkyvät aina siinä terveydenhuollon yksikössä missä ne on tehty". Terveydenhuollon yksikkö on yleensä koko oman asuinalueen sairaanhoitopiiri kaikkine terveysasemineen, sairaaloineen, hammashoitoloineen ym. Moni erehtyy tässä kohtaa, ja luulee kiellon toimivan paremminkin, niin että kun ruksaa esim. psykologikäynnin piiloon niin luottamuksellisuus on taattu ja ne merkinnät eivät sitten näy terkkarissa ym. Näin ei siis todella ole.

    Omakantaan pitäisi saada selvemmät tiedotteet. Jos olet julkisen terveydenhuollon asiakas, et voi salata käytännössä mitään tietojasi julkisella sektorilla. Pitää matkustaa toiseen sairaanhoitopiiriin potilaaksi, jos haluaa käyttää julkista terveydenhuoltoa ja pitää jotain tietoja yksityisinä.

    Poikkeuksena on vielä toistaiseksi jotkut isot sairaanhoitopiirit, joissa terveydenhuollon yksiköksi on määritelty sh-piirin sijasta kunta. Esim. HUS:ssa on näin: Hki, Espoo ja Vantaa ovat omia terveydenhuollon yksiköitään, ja kun ruksaa ne Omakannassa, eivät tiedot näy sairaanhoitopiirin erikoissairaanhoitoon, siis HUS:n sairaaloihin. Kunnan sisällä siis kyllä näkyvät, esim. juuri psykologikäynti, joka on osa perusterveydenhuoltoa, näkyy yleislääkäreille, hamppilääkäreille jne.

    Aloittajan tilanteesta: Sitä mitä sinulle tapahtui kutsutaan "kokonaisvaltaiseksi terveydenhuolloksi". Minä kutsun sitä stigmatisaatioksi.

    • AP. lle: Lääkärin kirjoittamaa epikriisiä ei korjata tai poisteta. Potilaalla on oikeus huomauttaa virheellisestä tiedosta epikriisissään ja siihen on ilmeisesti asianomainen lomake. Korjaus kirjataan potilastietoihin, mutta lääkäri ei ilmeisesti koskaan muuta kirjoittamaansa. - Itselläni on käynyt monta kertaa, että epikriisissäni on esim. sekoitettu oikea ja vesen puoli. On selvä, että seuraava lääkäri ihmettelee, mitä on tapahtunut ja helposti laitetaan potilaan syyksi (tämä vain esimerkkinä).


  • Allerginen reaktio on varma merkki mielenterveysongelmasta. Jopa psykoosista.

  • Kirjoitin edellä mm.: "Aloittajan tilanteesta: Sitä mitä sinulle tapahtui kutsutaan ´kokonaisvaltaiseksi terveydenhuolloksi´. Minä kutsun sitä stigmatisaatioksi. "

    Lisään, että tämä on yksi niistä tavoista, joilla medikalisaatio ottaa ihmisen elämän haltuunsa. Eikä kysy lupaa.

    Anonyymi 12.8.2019 11:25

    • Tuntuu tuo stigmatisaatio olevan turhankin yleistä...


  • Täsmennän vielä aiempaa: Kirjoitin: "Poikkeuksena on vielä toistaiseksi jotkut isot sairaanhoitopiirit, joissa terveydenhuollon yksiköksi on määritelty sh-piirin sijasta kunta."

    Siellä missä kunta on määritelty terveydenhuollon yksiköksi, eikä koko useammasta kunnasta koostuva sairaanhoitopiiri, voi siis Omakannan kielloilla estää kunnan terveyspalvelujen tietoja näkymästä sairaanhoitopiirin erikoissairaanhoitoon (esim. HUS vs. Hki, Vantaa jne.). Käytännössä tämä varmistaa, että perusterveydenhuoltoon kuuluvien terveyskeskusten, neuvoloiden, psyk.polien jne. tiedot eivät näy sairaaloihin ja päinvastoin. Riippuu siis täysin siitä, miten terveydenhuollon yksiköiden hallinnolliset rajat missäkin on määritelty, ja se vaihtelee eri osissa maata.

    Käytännön neuvo, jos käyttää Omakantaa ja haluaa hyödyntää em. mahdollisuutta: Yksittäisten käyntien ruksaaminen ei riitä, vaan pitää laittaa kielto koko terveydenhuollon yksikön kohdalle. Siis kohdasta Palveluntuottajien yksiköt, joiden näkyvyyttä haluat rajoittaa (en nyt muista oliko sen otsikon sanamuoto juuri tämä, mutta suunnilleen). Siinä aukeaa lista koko maan terveydenhuollon yksiköistä, siinä merkityksessä kun ne on hallinnollisesti määritelty. Samalla selviää konkreettisesti, missä laajuudessa jonkun tietyn käynnin merkinnät näkyvät. "Terveydenhuollon yksikkö" ei siis Kannassa koskaan ole mikään yksittäinen terveysasema, psyk.poli tms. vaan aina laajempi.

    Kun sote tulee (hallituksenvaihdoksesta huolimatta joskus), terveyspalvelujen järjestäminen siirtyy sh-piireiltä maakunnille. Silloin terveydenhuollon yksiköiden rajat muuttuvat ja laajenevat. Todennäköisesti kieltomahdollisuudetkin heikentyvät, kun ainakin kuntarajojen merkitys "terveydenhuollon yksikköinä" poistunee. Asiassa on vielä paljon auki, etenkin tietosuojan osalta. Kansalaisilla olisi vielä mahdollisuus vaikuttaa. Yksityisyyden puuttumiseen on vain herätty varsin hitaasti.

    Julkisuudessa lähes ainoat, jotka asiasta ovat äänessä, ovat lääkärit, jotka valittelevat, kuinka potilaat "piilottelevat tietojaan", ymmärtämättä omaa parastaan:

    Mediuutisten juttu:
    https://www.mediuutiset.fi/uutiset/potilaat-piilottavat-tietoja-kannassa/d34ffb90-fbfd-34a2-95ea-25daa4e52e96

  • Ihminen on yksi kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.
    Kummallista ajattelua on sellainen, että tosiasiatiedot leimaavat. Terveydenhuollossa on nähty kaikki ja potilailla on lukematon määrä ongelmia. Merkintä psyk.käynnistä ei ole aiheeton vaan on syytä mainita mahdollisen allergisen reaktion yhteydessä, kun se kerran on tosiasia. Kyllä sinun psyk.ongelmillasi ja allergisella reaktiolla saattaa olla yhteys. Jopa sinun ammatillasi ja allergisella reaktiolla saattaa olla yhteys.

    Kaikessa hoidossasi ainakin pitää ottaa huomioon psyk.käynnit, jos haluat juuri sinulle oikeaa hoitoa. Jopa hammaslääkärin on hyvä tietää taustasi ja terveytesi tila yleisesti, kun sinulle suunnitellaan suun hoitoa. Mistään leimaamisesta ei ole kyse, kun pysytään tosiasioissa.

    • Kyse juurikin on leimaamisesta koska näillä asioilla ei ole mitään tekemistä terveydenhuollon kanssa.Näissä kirjauksissa on hyvin yksityisiä asioita jotka kaikki pääsevät lukemaan ja monesti kirjauksissa on pahoja virheitä joiden korjaaminen on työn ja tuskan takana.Ei ole harvinaista että psyk. potilaaksi leimattu jää ilman hoitoa koska kaikki laitetaan "nuppi" ongelmien piikkiin.

      https://madinfinland.org/mita-ovat-mielen-sairaudet/

      On täysin selvää, että jos ihmistä esimerkiksi pahoinpidellään, niin tällainen tapahtuma aiheuttaa ihmiselle pahan mielen. Ja jos mieli järkkyy erityisen pahasti, ihmisestä voi tulla työkyvytön ja hän voi alkaa kokea eriskummallisia kokemuksia. Esimerkin pahoinpidelty ihminen saattaa toisten ihmisten tuen puuttuessa tai vastoinkäymisten kumuloituessa vetäytyä omiin oloihinsa ja kehittää itselleen ”psykoottisen” maailman, jossa hänen on parempi olla.

      Onko yllä kuvattu sairasta ja kuuluuko tällainen ”mielen patologia” lääketieteen alaan? Väitän, että ainoa looginen vastaus kumpaankin kysymykseeni on kieltävä. Psykiatriassa on siis kysymys inhimillisten piirteiden patologisoinnista. Yhdenkin psykiatrisen sairauden olemassaolo kertoo inhimillisen kokemuksen määrittelemistä sairaaksi.

      Toisinaan kuulee psykiatrien lisäksi myös yhteiskuntatieteilijöiltä ja muilta ihmisten kärsimyksen kanssa tekemisissä olevilta toimijoilta, että psykiatriset sairaudet ovat aivan eri asia kuin normaalit elämän ongelmat. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan kaikki psykiatrian alaan kuuluvat ”sairaudet” kuuluvat olennaisesti ihmisyyteen. Se että kyse ei ole oikeista sairauksista, ei luonnollisestikaan poista tarvetta auttaa kärsiviä kanssaihmisiä. Siksi on olemassa akuutti tarve kehittää sellaisia palveluita, joissa ymmärretään biologisen psykiatrian ideologisuus ja epätieteellisyys. Lisäksi on olemassa akuutti tarve kehittää uusia käsitteitä, joilla puhua inhimillisistä kokemuksista ilman lääketieteen termejä. Yhteiskuntatieteissä ongelma kiteytyy monesti siihen, että nähdään “mieleltään sairaiden” kokemaa leimautumista ja lähdetään sitten purkamaan tätä vääryyttä “mielisairaita leimaavien diskurssien” vastaisilla kamppailuilla. Miksi ei mieluummin pohdita kuitenkin ennen kynäsotaa, että mistä oikein on kysymys kun puhutaan “mielen sairauksista”? Sairauksia ei voi täysin mielivaltaisesti “konstruoida” vain siksi, että niin katsotaan olevan hyvä.

      Yhteenvetona, vastaukseni siihen, mitä ovat ”mielen sairaudet” kuuluu näin: ne ovat tavallisten ihmisten inhimillisiä reaktioita elämään. Ne eivät siis ole sairauksia ollenkaan eivätkä siten todellakaan kiistattomasti lääketieteen alaa. Minusta on itsestään selvää, että kyse ei ole “sairauksista siinä missä muutkin”, joten kaikki todistustaakka asian suhteen on nyt valtavirtanäkemyksen kannattajilla.


  • Tämä on tärkeää tietoa ja hyvää keskustelua sisältävä ketju. Medikalisaatio-pointti on osuva.

    *
    Jos lääkäri uskoo, että potilaan mielenterveysongelmat ovat pysyviä ja toistuvia sairauden oireita, niin silloin hän saattaa kokea velvollisuudekseen kirjata näitä mielenterveyden ongelmiin liittyviä luulojaan potilaidensa käyntitietoihin. Esim. kun lääkäri huomaa allergian takia vastaanotolle tulleen potilaan tiedoista, että tällä on ollut aiemmin muutama psyk.käynti, hän tekee automaattisesti vanhoista käynneistä uuden psyk.oireisiin viittavan merkinnän (ollut psyk.käyntejä) selvittämättä potilaalta itseltä suoraan, millainen mieliala tällä nyt on, ja olisiko elämässä nyt jotain, johon potilas ehkä reagoi allergiaoirein. (AP, vai kyselikö lääkäri näitä?)

    Surut, unettomuudet, ahdistukset, masennukset, monet erilaiset mielenterveysongelmat voivat joskus oirehtia myös allergiana. Mutta kyllä lääkärin on kerrottava selkeästi tämä syyepäilys potilaalle. Hänen pitää tarkistaa potilaalta itseltään suorilla kysymyksillä, millainen potilaan mieliala on, ja tehdä sitten ne potilasasiakirjamerkinnät käynnillä esiin tulleista seikoista.

    **
    Kanta-palvelu on järjestelmä, joka edistää potilasturvallisuutta. Ei ole Kanta-palvelujärjestelmän syy, jos kaikki lääkärit eivät osaa käyttää sitä asiallisesti, tai ole edes tutustuneet kunnolla potilastietojen kirjaamista koskeviin lakeihin ja määräyksiin.

    Nyt kun tilastot osoittavat, että Suomessa potilaiden ahdistus- ja masennustilat ovat lisääntyneet, niin terveydenhuollossa tulisi tarkkaan miettiä myös sitä, millaiset diagnosointikäytännöt ovat näiden tilastotietojen takana, ja luodaanko potilaille sellaista väärää kuvaa, että kerran koetut mielenterveysongelmat ovat potilaan elämässä ikuisesti läsnä ja oirehtien. Terveydenhuollossa pitää varmistaa, että potilaat eivät ala sairastaa lääkärinsä luulemaa psyykesairautta. Toisten tekemiin diagnooseihin ei saa sokeana luottaa. Lääkärin on kohdattava jokainen potilaansa nimenomaan omana potilaana, eikä Kanta-palveluun kertyneinä potilastietomerkintöinä.

    ***
    Lopuksi oma kokemukseni, joka kertoo Kanta-palvelun tärkeydestä hoidon laadun valvonnalle ja potilasturvallisuudelle:

    Olisin pelastunut paljolta, jos yksityissektorilla toimineen lääkärini tekemät potilasasiakirjamerkinnät olisivat olleet suoraan muidenkin lääkäreiden luettavissa. Minunkin luettavissa ne olivat vasta sitten, kun ne tilasin, jonka jälkeen lääkäri alkoi kirjoittaa muistiinpanojaan puhtaaksi.

    Kun lopulta sain osan tämän lääkärin tekemistä potilasasiakirjoistani, järkytyin erikoisia merkintöjä lukiessani. Soitin heti Aviin ja jätin asiaani hoitavan juristin puhelinvastaajaan hätääntyneen viestin, joka päättyi parahdukseeni: Voivatko nämä olla laillisetkaan!

    Oikaisuvaatimusteni vuoksi minun piti ottaa tähän lääkäriin (psykiatri-psykoterapeutti) vielä yhteyttä. Puhelussa ilmeni, että hän oli saanut valvontaviranomaiselta aiemmin ohjausta potilasasiakirjojen laadintaan, mutta hänen asenteensa ohjeisiin oli se, että hänen ei tarvitse niitä noudattaa.

    Kun kysyin, miten teen oikaisuvaatimukset (onko kaikki tehtävä täydennyksinä), jotta hän voi korjata virheelliset tiedot (runsaasti totuudenvastaisuuksia / turhia tietoja / tietoja, jotka eivät lain mukaan kuulu pot.asiakirjoihin) hänen muistiinpanoina pitämäänsä potilastietorekisteriin, hän vastasi "ei siellä ole virheitä mielestäni". Kerroin pari virhettä, jotka olivat mielestäni helppo käsittää, jolloin lääkäri alkoi raivota että "sää voit viedä [asiasi] eteenpäin aivan mihin haluat, mutta en ole tekemässä niihin muutoksia (...) olen sitä mieltä että ne kuuluvat hoitotietoihin, vaikka viranomaiset ovat eri mieltä, ja olen siitä valmis vaikka menemään oikeuteen, en pyörrä päätäni".

    Koska kanteluun ja potilasvahinkoilmoitukseen täytyy tehdä ensin potilasasiakirjamerkintöjä koskevat oikaisuvaatimukset, niin yritin vielä vedota tähän lääkäriin sanomalla "joo, mutta lakia täytyy noudattaa eikä potilasta saa kiusata", mihin lääkäri vastasi "olen toiminut niin kuin olen katsonut oman ajattelutavan mukaan toimittavan, ja jos viranomaiset sanktioi niin sitten sanktioivat, mutta en toimi itseäni vastaan, niin kuin varsin hyvin tiedät niin vikani on rehellisyys".

    Ymmärsin: Oikaisuvaatimuksia oli turha tehdä, en saisi edes kirjallisia kieltovastauksia. Yksikkkökin, jossa lääkäri otti vastaan, ilmoitti minulle kirjeitse ettei asia kuulu heille.

    Voimani ja osaamiseni alkoivat loppua. Kerroin tämän Aville ja sain ohjeen: Oikeusturvasyistä minun kannattaa perua kantelu myös kirjallisesti. Se oli laitettu alulle, ja tarkoitus oli että täydennän sitä saatuani lääkärin vastaukset oikaisuihini. Potilasvahinkoilmoitustakaan en voinut tehdä; siihenkin vaadittiin että ensin on tehtävä oikaisut ja saatava vastaukset.

    Huom! Lääkärin antaman hoidon ongelmiin ja muuhun toimintaan on mahdollisuus puuttua ajoissa, jos muut lääkärit voivat nähdä kaikki potilaasta tehdyt potilastietomerkinnät, yksityissektorillakin toimivan lääkärin tekemät.

  • Kanta-palvelun merkinnät ovat leimaavia, mikä huonontaa avun saantia somaattisiin vaivoihin, kun kukaan ei usko.

    En ole ollut koskaan psykoottinen. Siitä on minulla kirjallinen todistus. Silti Kanta-palvelun diagnoosiluettelossa on merkintä psykoottinen depressio ja määrittämätön psykoosi. Arvatkaapa tuntuuko oikeudenmukaiselle ja mikä kielteinen vaikutus sillä on minun tervehtymiseen todetusta traumaperäisestä stressihäiriöstä. Merkintää ei saa millään pois. Eivät ottaneet pois vaikka tein asiasta valituksen siihen laitokseen (Jorvi) , jossa kirjoitettiin muualle potilaspapereihin, että en ole ollut psykoottinen. Diagnoosiluettelohan on se, mitä kaikki (hammaslääkärit ym.) lukee. Arvatkaapa koskeeko! ... ja mitä tämä vääryys tekee mielenterveydelleni.

    Pysykää erossa psykiatreista, niin elätte kivuttomammin. Heidän käsittelyssä tulee traumaa trauman päälle ja elinikäinen leima, joka huonontaa avun saantia somaattisiin vaivoihin.

  • Tiedättekö, mistä voisi saada apua traumaperäiseen stressihäiriöön? Mitään merkintöjä ei saisi tulla omakantaan. Onko muita toimijoita olemassa kuin sote-toimijat? Raskasta on elää, kun asioita ei voi käsitellä kenenkään kanssa.

    • Jos maksaa omalla rahalla kaikki lienee mahdollista yksityisellä.Jos kuuluu kirkkoon Suomen kahden virallisen uskonnon papeilla on lakiin kirjattu vaitiolovelvollisuus.Sitten on tietysti kolmas sektori,nettichattejä ja kriisipuhelimia.

      https://tukinet.net/


    • Mitä tarkoittaa kolmas sektori käytännössä, kun keskusteluavusta on kyse? Kiitos vastauksesta!


    • Anonyymi kirjoitti:

      Mitä tarkoittaa kolmas sektori käytännössä, kun keskusteluavusta on kyse? Kiitos vastauksesta!

      https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/apua-mielenterveyden-ongelmiin/mielenterveyspalvelut/kolmannen-sektorin-auttavat

      Kolmannen sektorin auttavat palvelut.

      Lukuisat järjestöt tuottavat ns. järjestölähtöisiä auttamispalveluita. Järjestöjen tuottamat palvelut rahoitetaan useimmiten RAHA-AUTOMAATTIYHDISTYKSEN TUELLA ja ne ovat käyttäjille maksuttomia. Monien järjestöjen toimintaan voi myös itse osallistua esimerkiksi toimimalla vapaaehtoisena tukihenkilönä. Järjestöjen tarjoama apu on esimerkiksi puhelinauttamista, verkkoauttamista, kasvokkaista kriisityötä, vertaistukea tai kuntoutuskursseja.


    • "Tiedättekö, mistä voisi saada apua traumaperäiseen stressihäiriöön?"

      Oletko kokeillut Mielenterveystalo.fi-sivuston omahoito-ohjeita?

      Noilla ohjeilla jelppasin itseäni, kun kärsin saamani väärän hoidon ja sote-palveluissa kokemieni satuttavien kohtelujen seurauksista, joita oli unettomuus, ahdistus, pelot ja masennus. Omahoidon ohjenuoranani oli että tyydyin pieniin askeliin. Tavoitteena vain että hiljaa hyvä tulee, ja niinhän siinä kävi, että loppu hyvin kaikki hyvin.

      Ketjun AP:n varsinaisesta aiheesta ajattelen niin, että oikeat ja asialliset potilas/asiakastiedot ovat merkki siitä, että kirjauksia tehneisiin ammattihenkilöihin voi luottaa. Ja jos merkintöihin tulee kirjattua virheellinen tai turha tieto, niin sen korjaaminen tai poisto omavalvontatoimenpiteenä on taas merkki siitä, että siten toimivan sote-paikan laatuun ja potilas- ja asiakasturvallisuuteen voi luottaa. Siinähän ei ole mitään kummallista, että virheitä sattuu. Mutta siinä on, jos virheisiin ei puututa ja niihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Miten potilaat ja asiakkaat voisivat luottaa sellaisen sote-palvelun omavalvontaan, jossa virheet jätetään hoitamatta kuntoon tai valvontaviranomaisen selvittelyvastuulle?!?

      Viranomaisen on tiedettävä, mitä asioita lain mukaan asiakas- ja potilastietoihin pitää ja saa kirjata, ja mitä asioita ei saa kirjata. Asiakas- ja potilastietoja koskevat lait ovat selkeitä ja viranomaistoimintaan kuuluu se, että viranomaisen on tunnettava lait. Viranomaisen laintuntemuksen vaatimus tulee perustuslaista. Virkamies ei perustuslain mukaan voi vedota tietämättömyyteensä lainsäädännön sisällöstä.


    • Eikös tuo mielenterveystalo ole hus:n ylläpitämä. Arvaisin, että siitä jää merkinnät, mitä tulkitaan potilasta tapaamatta "huimalla" tavalla. Miten on? Tietääkö joku?


    • Anonyymi kirjoitti:

      "Tiedättekö, mistä voisi saada apua traumaperäiseen stressihäiriöön?"

      Oletko kokeillut Mielenterveystalo.fi-sivuston omahoito-ohjeita?

      Noilla ohjeilla jelppasin itseäni, kun kärsin saamani väärän hoidon ja sote-palveluissa kokemieni satuttavien kohtelujen seurauksista, joita oli unettomuus, ahdistus, pelot ja masennus. Omahoidon ohjenuoranani oli että tyydyin pieniin askeliin. Tavoitteena vain että hiljaa hyvä tulee, ja niinhän siinä kävi, että loppu hyvin kaikki hyvin.

      Ketjun AP:n varsinaisesta aiheesta ajattelen niin, että oikeat ja asialliset potilas/asiakastiedot ovat merkki siitä, että kirjauksia tehneisiin ammattihenkilöihin voi luottaa. Ja jos merkintöihin tulee kirjattua virheellinen tai turha tieto, niin sen korjaaminen tai poisto omavalvontatoimenpiteenä on taas merkki siitä, että siten toimivan sote-paikan laatuun ja potilas- ja asiakasturvallisuuteen voi luottaa. Siinähän ei ole mitään kummallista, että virheitä sattuu. Mutta siinä on, jos virheisiin ei puututa ja niihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Miten potilaat ja asiakkaat voisivat luottaa sellaisen sote-palvelun omavalvontaan, jossa virheet jätetään hoitamatta kuntoon tai valvontaviranomaisen selvittelyvastuulle?!?

      Viranomaisen on tiedettävä, mitä asioita lain mukaan asiakas- ja potilastietoihin pitää ja saa kirjata, ja mitä asioita ei saa kirjata. Asiakas- ja potilastietoja koskevat lait ovat selkeitä ja viranomaistoimintaan kuuluu se, että viranomaisen on tunnettava lait. Viranomaisen laintuntemuksen vaatimus tulee perustuslaista. Virkamies ei perustuslain mukaan voi vedota tietämättömyyteensä lainsäädännön sisällöstä.

      Mitä teen kun en osaa kuin valehdella ja solvata?
      Olen Kollimaattori!


    • Anonyymi kirjoitti:

      Eikös tuo mielenterveystalo ole hus:n ylläpitämä. Arvaisin, että siitä jää merkinnät, mitä tulkitaan potilasta tapaamatta "huimalla" tavalla. Miten on? Tietääkö joku?

      En osaa sanoa muuta kuin, että on psykiatrian dogman julkinen "tietopankki". Jos siellä on jotakin rekisteröitymistä tai vastaavaa niin lienee sanomattakin selvää, että järjestelmässä tunnistautumisesta voi olla ikäviä seuraamuksia henkilölle itselleen.

      Varoituksena sanoisin yleisesti ja kerraten, että mielenterveystalo edustaa valtion virallista psykiatrista ajattelutapaa ja dogmaa, joten sillä ei ole paljoa tekemistä tieteellisten faktojen ja todellisuuden kanssa. Kannattaa miettiä kahteen kertaan ottaako sivustolla kerrottavaa tosissaan.


    • Anonyymi kirjoitti:

      https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/apua-mielenterveyden-ongelmiin/mielenterveyspalvelut/kolmannen-sektorin-auttavat

      Kolmannen sektorin auttavat palvelut.

      Lukuisat järjestöt tuottavat ns. järjestölähtöisiä auttamispalveluita. Järjestöjen tuottamat palvelut rahoitetaan useimmiten RAHA-AUTOMAATTIYHDISTYKSEN TUELLA ja ne ovat käyttäjille maksuttomia. Monien järjestöjen toimintaan voi myös itse osallistua esimerkiksi toimimalla vapaaehtoisena tukihenkilönä. Järjestöjen tarjoama apu on esimerkiksi puhelinauttamista, verkkoauttamista, kasvokkaista kriisityötä, vertaistukea tai kuntoutuskursseja.

      Palvelut voivat auttaa mutta voivat myös haitata vakavasti ihmisen elämäää organisoimalla laajamittaisia mustamaalaamis- ja valheidenlevittelykerhoja, riippuen siitä mikä on yhdistyksen johdon ja työntekijöiden henkinen taso.


  • "Diagnoosiluettelohan on se, mitä kaikki (hammaslääkärit ym.) lukee. "

    Nostit esille tärkeän seikan ja siihen liittyvän ongelman. Kanta-palvelun diagnoosiluettelo, totta tosiaan!

    Jos lääkärit oikeasti haluavat, että potilaat luottavat sekä lääkäreihin että Kanta-palveluun, niin nyt olisi valkotakkien aika vaatia Kantaan kohtaa, jossa erikseen näkyy oikeaksi korjatut / vääriksi todetut diagnoosit.

    Luulisi tuon tiedon helpottavan lääkäreiden potilastyötäkin, kun voisi keskittyä vastaanottoajalla heti oikeisiin asioihin, eikä joutuisi väärien diagnoosien johdattelemaksi.

    Sillä niinhän se kuulema on, ettei lääkäreillä ole aikaa lukea etukäteen uuden potilaan koko dekkaria eikä edes osia, vaan ajan puutteen vuoksi on tyydyttävä pelkkään diagnoosiluetteloon.

    • Diagnoosiluetteloiden perusteella tehdään tilastoja paljonko on Suomessa esim. psykoosipotilaita. Minäkin olen noissa tilastoissa edustettuna kahdella psykoosilla vaikka tosiasiassa minulla ei ole ollut ensimmäistäkään. Miksiköhän Suomessa on niin paljon psykooseja verrattuna muihin maihin?

      Väärien diagnoosien poistamattomuudella suojellaan sairaalloisesti psykiatreja ja aiheutetaan vahinkoa potilaille.


    • Suomessa on viidenneksi eniten psykiatreja OECD-maista suhteutettuna väkilukuun. Silti Suomessa on koko ajan huutava pula psykiatreista, mutta ei muista erikoislääkäreistä.

      Haloo! Mikä on psykiatrian tila Suomessa? Ei taida olla asiat ihan kohdillaan. Taitaisi olla psykiatrian aika siirtyä tähän päivään potilaiden palvelijaksi ja tarkastella realistisen kriittisesti omaa toimintaa, jotta voisi kehittää sitä oikeaan suuntaan. Rahaa on yhteiskunta kyllä satsannut psykiatriaan (kouluttanut psykiatreja), mutta tuloksia ei vaan ole kuulunut.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Suomessa on viidenneksi eniten psykiatreja OECD-maista suhteutettuna väkilukuun. Silti Suomessa on koko ajan huutava pula psykiatreista, mutta ei muista erikoislääkäreistä.

      Haloo! Mikä on psykiatrian tila Suomessa? Ei taida olla asiat ihan kohdillaan. Taitaisi olla psykiatrian aika siirtyä tähän päivään potilaiden palvelijaksi ja tarkastella realistisen kriittisesti omaa toimintaa, jotta voisi kehittää sitä oikeaan suuntaan. Rahaa on yhteiskunta kyllä satsannut psykiatriaan (kouluttanut psykiatreja), mutta tuloksia ei vaan ole kuulunut.

      Mielenterveyspalvelujen saatavuus on Suomessa neljänneksi parasta 40 maata käsittäneessä kansainvälisessä tutkimuksessa. Suomessa on kyllä jo satsattu mielenterveyspalveluihin ja nyt hallitus aikoo satsata lisää. Onkohan aiheellista? Pitäisiköhän paremminkin kiinnittää huomio kustannus-hyötysuhteeseen ja käyttää varat muualle terveydenhuoltoon, jossa kustannus-hyötysuhde on jo kohdillaan. Taitaa psykiatria sairastaa omaa tautiaan.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Mielenterveyspalvelujen saatavuus on Suomessa neljänneksi parasta 40 maata käsittäneessä kansainvälisessä tutkimuksessa. Suomessa on kyllä jo satsattu mielenterveyspalveluihin ja nyt hallitus aikoo satsata lisää. Onkohan aiheellista? Pitäisiköhän paremminkin kiinnittää huomio kustannus-hyötysuhteeseen ja käyttää varat muualle terveydenhuoltoon, jossa kustannus-hyötysuhde on jo kohdillaan. Taitaa psykiatria sairastaa omaa tautiaan.

      Tarvitaankohan noita rankkoja ja virheellisiä diagnooseja sen takia, että ne tilastoidaan ja niiden perusteella jaetaan määrärahat psykiatrialle. Tämä voisi selittää myös sen, että vääräksi osoittautuneita diagnooseja ei suostuta poistamaan diagnoosiluettelosta. Tuolloinhan olisi kyseessä petos ja vielä pahempaa se kaikki, mitä siitä aiheutuu virheellisin perustein rankoilla diagnooseilla leimatuille ihmisille. Asia olisi selvittämisen arvoinen.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Tarvitaankohan noita rankkoja ja virheellisiä diagnooseja sen takia, että ne tilastoidaan ja niiden perusteella jaetaan määrärahat psykiatrialle. Tämä voisi selittää myös sen, että vääräksi osoittautuneita diagnooseja ei suostuta poistamaan diagnoosiluettelosta. Tuolloinhan olisi kyseessä petos ja vielä pahempaa se kaikki, mitä siitä aiheutuu virheellisin perustein rankoilla diagnooseilla leimatuille ihmisille. Asia olisi selvittämisen arvoinen.

      Määrärahat ja henkilöstömitoitus tulee mm. sen mukaan kuinka vaikeahoitoisia potilaita on osastolla. Psykoosipotilaat ovat vaikeahoitoisia ja psykoosipotilaan hoitoisuusluokitus on ymmärrettävästi korkea. Psykiatrinen järjestelmä hyötyy sairaalloisesti siitä, että on mahdollisimman paljon raskaita diagnooseja kuten psykoosi. Tällöin voi vaatia enemmän määrärahoja ja henkilöstöä. Löytyisiköhän tästä selitystä sille, että edes vääräksi todettuja psykoosidiagnooseja ei saa diagnoosiluettelosta pois.

      ...onkohan vielä niinkin, että pystyvät kikkailemaan diagnoositilastoillaan esittäen parempia psykoosin hoidon tuloksia kuin mitä ne todellisuudessa ovatkaan. Väärän psykoosidiagnoosin saanut ei tietenkään palaa sairaalaan ja se saadaan tilastoissa näyttämään parannetulle potilaalle. Tämä näyttö edellyttää, että alunperinkään väärää diagnoosia ei poisteta.

      Sanoisinpahan vaan mielipiteenäni, että psykiatrinen järjestelmä on sairas. Se sairastaa omia tautejaan. Ihmettelen yhteiskunnan toimijoita ja heidän saamattomuuttaan asian korjaamiseksi. Leimaamisella aiheutetaan paljon tuskaa ja kärsimystä ihmisille, jotka eivät pysty itse puolustautumaan ja mitä yhteiskunnan varojen tuhlausta se on.


  • Hammaslääkäri kirjoitti, että sairastaa kahta erilaista psykoosia, mitä ei kertonut. Sanoi, että mitään lääkitystä ei ole käytössä. Psyyken lääkkeitä ei ole määrätty käyttöön, mikä on todettavissa reseptilistasta. On kuitenkin rauhallinen ja täysin asiallinen ja muistaa oikein aiemmat käynnit. Hammasstatus ei vaadi toimenpiteitä.

    En tiedä itkeäkö vai nauraa...

    Potilaan ihmisoikeudet, missä ne ovat?

    • "En tiedä itkeäkö vai nauraa..."

      Sama fiilis tuli mulle tuosta hammaslääkärisi tekemästä vastaanotolla käyntisi merkinnästä. Ilmeisesti hammaslääkärisi päässä ei liiku kuin hammasharja.

      Vinkki! Sinulla on oikeus vaatia tietosuoja-asetuksen (2016/679) 16 artiklan nojalla mielestäsi virheellisten tietojen tai käyttötarkoituksen kannalta turhien tietojen poistamista potilasasiakirjoistasi. Virheen oikaisua voit vaatia kolmella eri tavalla:

      - tietosuoja-asetuksen (2016/679) 16 artiklan nojalla vaadin seuraavat tiedot poistettavaksi (mainitse virheellinen tieto ja perustelu)

      - tietosuoja-asetuksen (2016/679) 16 artiklan nojalla vaadin seuraavat tiedot muutettavaksi (mainitse virheellinen tieto, ehdotettu muutos ja perustelu)

      - tietosuoja-asetuksen (2016/679) 16 artiklan nojalla vaadin seuraavat tiedot täydennyksenä liitettäväksi yllä olevaan rekisteriin (perustelut)

      Valmiin virheenoikaisulomakkeen tai sisällön vapaamuotoiseen kirjeeseen, jolla vaadit virheen oikaisua, löydät googlaamalla esim. "Virheen oikaisuvaatimus 2018 HUS"

      Lopullisen päätöksen tiedon oikaisemisesta tekee tässä kertomassasi tilanteessa hammaslääkärisi. Hänen päätöstään ohjaa EU:n tietosuoja-asetus, joka määrää, että

      - Henkilötietojen on oltava täsmällisiä ja tarvittaessa päivitettyjä.

      - Rekisterinpitäjän on toteutettava kaikki mahdolliset kohtuulliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että käsittelyn tarkoituksiin nähden epätarkat ja virheelliset henkilötiedot poistetaan tai oikaistaan viipymättä.

      - Lisäksi asetuksen 16 artiklan mukaisesti rekisteröidyllä on oikeus vaatia, että rekisterinpitäjä oikaisee ilman aiheetonta viivytystä rekisteröityä koskevat epätarkat ja virheelliset henkilötiedot.


    • Kiitos vinkistä!
      Jotenkin vaan on usko mennyt siihen, että todistettavasti väärät diagnoosit saisi pois. Kun sairaala ei asiaa korjannut, niin tein tutkintapyynnön eduskunnan oikeusasiamiehelle. Hän vastasi, että ei tutki asiaa, koska se ei ole lainvastainen.

      Eli edes todistetusti väärien diagnoosien pito Kanta-arkistossa diagnoosiluettelossa ei ole lainvastaista.
      Ihmetteleekö enää kukaan, miksi todistettavasti vääriä tietoja potilasarkistosta ei saa pois.

      Toteutuuko Suomessa potilaan-/ihmisoikeudet, kun lakikaan ei velvoita niiden toteuttamista? Onko Suomi oikeusvaltio?


    • Anonyymi kirjoitti:

      Kiitos vinkistä!
      Jotenkin vaan on usko mennyt siihen, että todistettavasti väärät diagnoosit saisi pois. Kun sairaala ei asiaa korjannut, niin tein tutkintapyynnön eduskunnan oikeusasiamiehelle. Hän vastasi, että ei tutki asiaa, koska se ei ole lainvastainen.

      Eli edes todistetusti väärien diagnoosien pito Kanta-arkistossa diagnoosiluettelossa ei ole lainvastaista.
      Ihmetteleekö enää kukaan, miksi todistettavasti vääriä tietoja potilasarkistosta ei saa pois.

      Toteutuuko Suomessa potilaan-/ihmisoikeudet, kun lakikaan ei velvoita niiden toteuttamista? Onko Suomi oikeusvaltio?

      Se on päivän selvä asia, että virhediagnoosit ahdistavat! Ja vievät luottamuksen terveydenhuoltoon!

      Miksiköhän nopeastikin vääräksi havaitun diagoosin oheen ei voi laittaa Kannan diagnoosiluettelossa tietoa, joka ilmaisee, että kyseessä on ollut väärä diagnoosi?

      Se tietohan tekisi koko diagnoosiluettelosta luotettavamman. Ja siksi auttaisi kiireen keskellä töitä paiskovia lääkäreitä.

      He kun kiireessään voisivat tunnonvaivoja potematta tyytyä pelkkään diagnoosiluetteloon uuden potilaan kohdalla, vaikkakin potilasturvallisuussyistä potilaan tilanteeseen pitäisikin tutustua käyntitietoja lukien.

      Oletan siis, että vääriksi havaituista diagnooseista tehdään aina jonkinlainen merkintä nimenomaan käyntitietoihin. Pitäisi ainakin tehdä, oletan.

      Jos sinun potilastietojesi käyntitietoihin ei ole kirjoitettu väärästä diagnoosistasi tietoa, niin voit tehdä potilastietoihisi sellaisen oikaisuvaatimuksen, jossa vaadit, että tietojasi täydennetään tiedolla vääräksi osoittautuneesta diagnoosista. Muotoile vaatimukseen lause tai kaksi, joista ilmenee esimerkiksi seuraavat tiedot:

      - sinulle on (terveydenhoitopaikan tieto) lääkäri (nimitiedot) diagnosoinut (päivämäärä) psykoosisairauden (diagnoosikoodi), josta (terveydenhoitopaikan tieto) lääkäri (nimitiedot) ei kuitenkaan ole (päivämäärä) havainnut merkkejä, mistä puolestaan voi päätellä, että psykoosidiagnoosi on ollut väärä, koska psykoosista ei tutkitun tiedon mukaan parane päivässä

      Laitoin tuohon psykoosin, koska muistelen (jos olet sama anonyymi joka on edellä kertonut tapauksestaan), että sinulle oli tehty psykoosidiagnoosi, mutta todettu seuraavana päivänä että se oli väärä, ja olit saanut siitä tiedon mustaa valkoisellakin muistusvastauksessa.

      Olen kuullut jossain Ylen radio-ohjelman haastattelussa sanottavan, että lääkärit eivät mielellään kerro potilailleen sitä, että kollega on tehnyt tälle väärän diagnoosin. Joten voi olla niinkin, etteivät he halua suoraan kirjoittaa potilastietoihinkaan, että potilaalle toisen lääkärin tekemä diagnoosi on väärä. Siis nimenomaan vaikka sen heti havaitsisivat, kun psykoosidiagnoosin saanut potilas on sairaalassa.

      Terveydenhuollossa toimintamenetelmä, tai ns. maantapa, saattaa olla sellainen, että väärän psykoosidiagnoosin havainto kirjoitetaan vain laittamalla diagnoosiluetteloon uusi diagnoosi. Mikä on ongelmallista, koska pelkästä diagnoosiluettelosta ei selviä totuus siellä olevien diagnoosien elinkaaresta.

      Minusta on hyvä, että olet tehnyt asiastasi kantelun oikeusasiamiehelle. vaikkei sitä ole voitu ottaakaan käsittelyyn. Se on kuitenkin tärkeää tietoa oikeusaisasiamiehen aineistoihin, että tämän kaltaista ongelmaa ilmenee psykiatrisissa diagnooseissa. Olisikin kiinnostavaa saada tutkimustietoa siitä, miten herkästi suomalaisessa terveydenhuollossa lätkitään potilaisiin psykoosidiagnooseja, jotka osoittautuvat vääriksi. Ja tutkimustietoa, miten terveydenhuollossa on toimittu potilaiden kanssa, joille on diagnosoitu psykoosisairautta, jota ei sitten olekaan. No, sinä ainakin tiedät, mikä on toimintapa.

      Onko se suomalaisen terveydenhuollon mielestä reilu ja oikea menetelmä, että potilaat jätetään elämään väärän psykoosidiagnoosin varjoon, selvittelemään väärän diagnoosin seurauksia yksin?


    • Kiitos kommenteistasi. Jo sekin auttaa, että joku ymmärtää asian ja sen mielettömyyden.

      Todellakin diagnoosiluettelossa näkyy vääriksi osoittautuneet diagnoosit määrittämättömästä psykoosista ja depressiivisestä psykoosista. Niiden perään on lätkäisty oikea diagnoosi traumaperäinen stressihäiriö. Minulla on ainoastaan jälkimmäinen diagnoosi, mutta diagnoosilistan mukaan kaikki kolme dg:a. Sen mukaisesti minua kohdellaan aina ollessani tekemisissä soten työntekijöiden kanssa. Ei auta minun kieltää vääriä dg:ja, koska se kuitataan sillä, että psykoosipotilailla ei ole sairaudentuntoa. Tämä ahdistaa pahasti enkä mitään voi.

      Tällainen epäoikeudenmukaisuus ja vääryys sattuu syvälle. Minun mielestä väärät dg:t pitäisi voida poistaa.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Se on päivän selvä asia, että virhediagnoosit ahdistavat! Ja vievät luottamuksen terveydenhuoltoon!

      Miksiköhän nopeastikin vääräksi havaitun diagoosin oheen ei voi laittaa Kannan diagnoosiluettelossa tietoa, joka ilmaisee, että kyseessä on ollut väärä diagnoosi?

      Se tietohan tekisi koko diagnoosiluettelosta luotettavamman. Ja siksi auttaisi kiireen keskellä töitä paiskovia lääkäreitä.

      He kun kiireessään voisivat tunnonvaivoja potematta tyytyä pelkkään diagnoosiluetteloon uuden potilaan kohdalla, vaikkakin potilasturvallisuussyistä potilaan tilanteeseen pitäisikin tutustua käyntitietoja lukien.

      Oletan siis, että vääriksi havaituista diagnooseista tehdään aina jonkinlainen merkintä nimenomaan käyntitietoihin. Pitäisi ainakin tehdä, oletan.

      Jos sinun potilastietojesi käyntitietoihin ei ole kirjoitettu väärästä diagnoosistasi tietoa, niin voit tehdä potilastietoihisi sellaisen oikaisuvaatimuksen, jossa vaadit, että tietojasi täydennetään tiedolla vääräksi osoittautuneesta diagnoosista. Muotoile vaatimukseen lause tai kaksi, joista ilmenee esimerkiksi seuraavat tiedot:

      - sinulle on (terveydenhoitopaikan tieto) lääkäri (nimitiedot) diagnosoinut (päivämäärä) psykoosisairauden (diagnoosikoodi), josta (terveydenhoitopaikan tieto) lääkäri (nimitiedot) ei kuitenkaan ole (päivämäärä) havainnut merkkejä, mistä puolestaan voi päätellä, että psykoosidiagnoosi on ollut väärä, koska psykoosista ei tutkitun tiedon mukaan parane päivässä

      Laitoin tuohon psykoosin, koska muistelen (jos olet sama anonyymi joka on edellä kertonut tapauksestaan), että sinulle oli tehty psykoosidiagnoosi, mutta todettu seuraavana päivänä että se oli väärä, ja olit saanut siitä tiedon mustaa valkoisellakin muistusvastauksessa.

      Olen kuullut jossain Ylen radio-ohjelman haastattelussa sanottavan, että lääkärit eivät mielellään kerro potilailleen sitä, että kollega on tehnyt tälle väärän diagnoosin. Joten voi olla niinkin, etteivät he halua suoraan kirjoittaa potilastietoihinkaan, että potilaalle toisen lääkärin tekemä diagnoosi on väärä. Siis nimenomaan vaikka sen heti havaitsisivat, kun psykoosidiagnoosin saanut potilas on sairaalassa.

      Terveydenhuollossa toimintamenetelmä, tai ns. maantapa, saattaa olla sellainen, että väärän psykoosidiagnoosin havainto kirjoitetaan vain laittamalla diagnoosiluetteloon uusi diagnoosi. Mikä on ongelmallista, koska pelkästä diagnoosiluettelosta ei selviä totuus siellä olevien diagnoosien elinkaaresta.

      Minusta on hyvä, että olet tehnyt asiastasi kantelun oikeusasiamiehelle. vaikkei sitä ole voitu ottaakaan käsittelyyn. Se on kuitenkin tärkeää tietoa oikeusaisasiamiehen aineistoihin, että tämän kaltaista ongelmaa ilmenee psykiatrisissa diagnooseissa. Olisikin kiinnostavaa saada tutkimustietoa siitä, miten herkästi suomalaisessa terveydenhuollossa lätkitään potilaisiin psykoosidiagnooseja, jotka osoittautuvat vääriksi. Ja tutkimustietoa, miten terveydenhuollossa on toimittu potilaiden kanssa, joille on diagnosoitu psykoosisairautta, jota ei sitten olekaan. No, sinä ainakin tiedät, mikä on toimintapa.

      Onko se suomalaisen terveydenhuollon mielestä reilu ja oikea menetelmä, että potilaat jätetään elämään väärän psykoosidiagnoosin varjoon, selvittelemään väärän diagnoosin seurauksia yksin?

      Onneksi Omakanta on käytössä vain Suomessa. Ei tarvitse kuin vaihtaa maata, niin on jo aivan eri järjestelmät käytössä. Maailma on avara. Kannattaa kansainvälistyä ja kartuttaa kielitaitoa.

      Eri Anonyymi


  • "Tiedättekö, mistä voisi saada apua traumaperäiseen stressihäiriöön? "
    Katso ainakin Disso ry:n sivut:
    https://www.disso.fi/

    Julkisen psykiatrian piiriin ei oman kokemukseni mukaan kannata mennä. Terapiaa kannattaa hankkia Kelan kautta. Siten voi valita oman terapeutin laajoilta listoilta, ja kun terapia on yksityistä (kelan maksamana) voi Omakannassa kieltää käyntitietojen näkymisen mihinkään.

    Yksityinen terveydenhuolto on hyvin suojattua Omakannassa. Varakkaat käyttävät yksityislääkäriä, ja siksi jatkossakin varmaan Omakannan kieltomahdollisuudet säilyvät hyvinä yksityissektorin suhteen. Vain julkista terveydenhuoltoa käyttävä suuri enemmistö joutuu tähän "kontrolliin" missä yksityisyyttä ei lainkaan ole.

    • En luottaisi kannan kieltoihin.Mikäli käy terapeutilla kannattaa ehdottomasti etsiä sellainen joka on valmis sopimaan potilaan kanssa siitä mitä kirjataan.Kaikkia psykiatreja kannattaa ehdottomasti välttää.


  • Lääkärit haluavat kaiken ihmisestä. Ei ole mitään sellaista elämänalaa, ei psyykkistä eikä sosiaalista eikä taloudellista, ei mitään ihmisestä, mikä ei "kuuluisi lääkärille".

    Ja kaikki sinun omaksi parhaaksesi.

    Ja itsehän et ymmärrä mitään.

    Lääkärit itse eivät yleensä käytä julkista terveydenhuoltoa. Heillä on oma luottamuslääkäriverkostonsa, jonne voi hakeutua, ja jossa kaikki säilyy taatusti luottamuksellisena. Jos lääkäri sairastuu psyykkisesti, heille on järjestetty oma sairaala kaukana siitä sairaanhoitopiiristä missä he työskentelevät. Joten vaikka sairaala onkin julkinen, sen merkinnät eivät näy lääkärin omalla alueella, kun Omakanta on järjestetty niin että eri sairaanhoitopiirien merkinnät eivät näy toisilleen.

    Lääkärit muuten yleensä suosittelevat kollegoilleen terapiaa lääkkeiden sijaan silloin kun iskee masennus tms psyykkinen vaiva. Potilaille kyllä määrätään masennuslääkkeitä Käypähoito-suositusten mukaisesti:

    https://madinfinland.org/pro-gradu-masennuslaakkeet-ja-kritiikki-suomen-laakarilehdessa-2008-2014-eve-rasku/

    • Missä mahtaa olla psyykkisesti sairastuneiden lääkäreiden oma sairaala? Arvelen, että ei missään. Ovat riepoteltavana samoin kuin muutkin psyykkisesti sairastuneet ja heidät epäinhimillistetään alemmiksi, huonommiksi olioiksi. Siksi hekään eivät voi vaikuttaa epäkohtien korjaamiseen.


    • Tuo on niin totta. Olen itse ollut suljetuilla osastoilla, joissa sattui olemaan sairastunut lääkäri ( 2 eri kertaa, 2 eri lekuria ). Heitä kohdeltiin ihan tavattoman epäasiallisesti. Minä tosissaan ihmettelin että miksi hoitohenkilökunta käyttäytyi niin törkeästi. Ihan kuin olisivat kiusanneet ja ilkeilleet huvikseen. Teki pahaa nähdä vierestä. Sairastuminen ei ikinä katso ammattia tai mitään muutakaan.


  • "iedättekö, mistä voisi saada apua traumaperäiseen stressihäiriöön? "

    Kirjoitin edellä, ettei julkiseen psykiatriaan kannata mennä. Ei tosiaan, yleensä. Mutta voisit ehkä silti harkita hakeutua johonkin toiseen sairaanhoitopiiriin kuin omaasi, jos käy ilmi että sieltä voisi saada parempaa hoitoa. Kiireettömissä tapauksissa hoitopaikan voi valita mistä tahansa, se on mahdollista vuodesta 2014 voimassa olleen valinnanvapauslain puitteissa.

    Jos siis nimittäin tiedät, että jossain voisi olla parempi hoito. Länsi-Lappi on yksi. Mahdollisesti Etelä-Karjala, siellä on ainakin joustava hoitoonpääsy ja pienempi byrokratia. En tiedä juuri enempää, mutta kovasti sitä kehutaan potilaslähtöisenä (ei asiakaslähtöisenä kuitenkaan. Siinä on vissi ero ;)

    Terapiamerkinnät säilyvät Omakannan kielloilla salassa, jos terapia on yksityissektorilla. Muutenhan nekin leviävät. Ei terapiamerkinnöillä ole mitään erityistä suojaa, vaikka moni niin kuvittelisi.

    Harva psykiatrian ammattilainen tai terapeutti kertoo avoimesti hoidon alussa, mitä merkintöjä tekee ja miten laajasti ja missä kaikkialla ne näkyvät. Saati että tarjoaisi mahdollisuutta neuvotella merkinnöistä ja kieltää kirjaamasta jotain tiettyä henkilökohtaista asiaa.

    Kaikki julkisella tehtävät merkinnät eivät edes siirry Omakantaan potilaan luettavaksi. Esimerkiksi sairaalaosastoilla käydyt psykiatriset hoitajakeskustelut. Ne näkyvät tietenkin kuitenkin koko sairaanhoitopiirissä sairaalan omassa tietojärjestelmässä. Mikä siis on eri järjestelmä kuin Kanta, ja laajempi. (Tällä hetkellä moniin sh-piireihin on tullut käyttöön Apotti, ja se on jo saanut moitteita tietosuojavaltuutetulta, kun terveystietoja saa siinä katsoa laajemmin kuin laki sallii.)

    Potilastiedot on alun perin somaattisessa terveydenhuollossa sääädetty potilaan suojaksi, ja siellä ne toimivatkin aika hyvin tarkoituksessaan. Psyykepuolella potilasmerkinnät ovat yleensä yksi terapiaa ja koko luottamussuhdetta romuttava tekijä. Niiden kautta asiakas ("potilas") käytännössä siirtyy psykiatrian kontrollin alle, ja todellisuudessa hänellä ei niiden johdosta ole senkään vertaa mahdollisuutta valittaa hoidostaan kuin ehkä muuten olisi. Merkinnäthän ovat aina yksipuolisia, valikoituja ja tulkinnallisia sekä muistinvaraisia ja jo pelkästään siksi yleensä osittain virheellisiä.

    Terapiamerkintöjen ristiriitainen rooli johtuu sekin siis pohjimmiltaan siitä, että lääketieteeseen on ympätty sellaista mikä ei siihen kuulu eli psyyken asioita.

    Anonyymi
    12.8.2019 11:25

  • Iso ongelma on myös suomenkieltä täysin osaamattomat psykiatrit, joita on ainakin pääkaupunkiseudulla. He eivät selvästikään ole ymmärtäneet kuulemaansa kielivaikeuden takia ja ovat tehneet "huimia" tulkintoja. Nuo "huimat" tulkinnat ovat kuitenkin asiakirjoissa tosiasioina, joita ei voi korjata. Epäoikeudenmukaista! Epäoikeudenmukaisuus sairastuttaa lisää muutenkin haavoittuvassa tilassa olevaa ihmistä. Kieltätaitamattoman psykiatrin kieliongelma siirtyy asiakkaan psyyken ongelmaksi.

    Siis psykiatri ei auta, vaan vahingoittaa traumatisoimalla lisää.

  • "En luottaisi kannan kieltoihin.Mikäli käy terapeutilla kannattaa ehdottomasti etsiä sellainen joka on valmis sopimaan potilaan kanssa siitä mitä kirjataan"

    Tätä juuri olin sanomassa. Oma kokemukseni nykyisen terapeutin kanssa: hän ei kirjaa yhtikäs mitään. Hän ottaa sen riskin, että Valvira tai Kela joskus kyselevät ja sanktioivat. Psykiatri puolestaan kirjasi paperille, kunnes otin asian puheeksi ja hän lupasi silputa kaiken ennen kuin jää eläkkeelle. Hän kertoi, että hänellä on vastaavia järjestelyjä eräiden muidenkin asiakkaiden kanssa. Joillakin on esimerkiksi anonyymi potilaskertomus. - Tällainen ei ole mahdollista julkisella sektorilla, ja vain harvan yksityisestikin toimivan kanssa.

    Mikäli heidän tulevaisuudessa ehkä kohtaamansa sanktiot olisivat huomattavia olen itse ehdottanut, että jotta heille ei tulisi vaikeuksia, sopisimme sitten siinä vaiheessa yhdessä mitä kirjataan jälkikäteen. Ja se tulee todennäköisesti koostumaan aika pitkälle sellaisista hokemista kuin "keskustelua elämäntilanteesta"... niitä fraaseja olemme jo vähän pyöritelleet. Sopisivat taatusti jokaiseen kadullakulkijaan... Eivät ehkä ole ihan sitä mitä viranomaiset ovat tarkoittaneet, mutta muutakaan ei tule herumaan.

    Eri asiahan on sitten, jos jompikumpi osapuoli haluaa tehdä itseään varten päiväkirjanomaisia merkintöjä tapaamisista. Se voi olla hyvinkin hyödyllistä terapian ja muunkin kannalta, varmaan esim. terapeutin ammatillisen kehittymisen näkökulmasta. Ne merkinnät eivät kuitenkaan kuulu ulkopuolisille. Eivätkä terapeuttini mahdollisesti tekemät omat merkinnät kuulu minulle, kuten eivät ne mitä ehkä itse kirjoittelen häneen liittyen.

    Kirjoittaminen on muuten hyvää terapiaa. :)

    Anonyymi
    12.8.2019 11:25

    • Wau! Hienoja sopimuksia olet tehnyt :) Ihan vaan yleisellä tasolla alkoi kiinnostaa, että minkälainen käyntien hinnoittelu on tällä psykoterapeutillasi, joka ei pidä mitään ajantasaista potilasasiakirjaa käynneistäsi, ja psykiatrilla joka lupasi silputa potilasasiakirjasi eläkkeelle jäätyään? Ovatko kalliita? Ottavatko ylimääräistä hintaa näistä erikoissopimuksista? Joudutko maksamaan itse kaiken, vai saatko osan Kelan kuntoutuksesta tai sairaudenhoitokorvauksista, tai sairausvakuutuksesta, ja jos saat, niin menevätkö ne osuudet suoraan psykoterapeutillesi ja psykiatrillesi? Nimetkin olisi kiva tietää, niin voisi kysyä heiltä aikoja...


    • Älä vastaa noihin uteluihin!


    • Anonyymi kirjoitti:

      Wau! Hienoja sopimuksia olet tehnyt :) Ihan vaan yleisellä tasolla alkoi kiinnostaa, että minkälainen käyntien hinnoittelu on tällä psykoterapeutillasi, joka ei pidä mitään ajantasaista potilasasiakirjaa käynneistäsi, ja psykiatrilla joka lupasi silputa potilasasiakirjasi eläkkeelle jäätyään? Ovatko kalliita? Ottavatko ylimääräistä hintaa näistä erikoissopimuksista? Joudutko maksamaan itse kaiken, vai saatko osan Kelan kuntoutuksesta tai sairaudenhoitokorvauksista, tai sairausvakuutuksesta, ja jos saat, niin menevätkö ne osuudet suoraan psykoterapeutillesi ja psykiatrillesi? Nimetkin olisi kiva tietää, niin voisi kysyä heiltä aikoja...

      Sinä voisit kysyä aikoja vaikkapa Milla Magialta.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Sinä voisit kysyä aikoja vaikkapa Milla Magialta.

      Hehheh, Milla Magiasta ainakin tietää etukäteen että asioita ei sääntöjen mukaan tehdä ja siksi valvontaviranomainen ei hyväksy toimintaa.


    • Yksi vaihtoehto on käyttää internetin yli ulkomaista terapeuttia, jota koskevat oman vastaanottonsa sijaintimaan kirjaamisvelvoitteet. Joissakin maissa voi olla Suomeen verrattuna hyvinkin edulliset psykologin, psykiatrin tai pk. sairaanhoitajan palvelut, psykoterapia tms. Yhteyttä voi pitää esim. Skypen avulla. Kannattaa tutkia tuollaisiakin mahdollisuuksia.


  • "Ihan vaan yleisellä tasolla alkoi kiinnostaa, "

    Yleisellä tasolla, neuvon kaikkia huolehtimaan yksityisyyden suojastaan. :)

    Monet terapeutit, psykologit ja psykiatritkin kokevat eettistä ristiriitaa joutuessaan mukautumaan moniin nykyisen terveydenhuollon säännöksiin, jotka soveltuvat huonosti yhteen potilaan/asiakkaan oikeusturvan kanssa. Vaikka ne näennäisesti on luotu juuri sitä turvaamaan.

    Anonyymi
    12.8.2019 11:25

  • Kommentoin tähän ketjuun, koska tämän luettuani tunnen että on tarve sanoa oma kantani asiaan.
    Ensin tuo maininta epikriisissä: potilas on hakenut aikaisemmin apua mielenterveyspuolelta. Terveydenhuollossa on vallalla, tai ihannetapauksessa pitäisi olla kokonaisvaltainen ihmiskäsitys. Ihminen on fyysinen, psyykkinen ja henkinen kokonaisuus. Ei siis pelkkä "maksa" tai "sydän" tai mikä milloinkin vaan kokonainen ihminen sairaine maksoineen, sydämineen jne. joka pitää ottaa huomioon kaikessa hoitotyössä. Jokainen osa-alue liittyy ja vaikuttaa toiseen. Ihmistä ei pidä pilkkoa osiin ja unohtaa muu kokonaisuus.
    Toinen asia jonka takia näen punaista, on tuo psyykkisten ongelmien stigmatisointi! Miten milloinkaan mielenterveyden probleemien häpeäminen peittely ja leimaaminen loppuu, jos itse sairastuneet sekä ympäristö lyö leiman!
    Miksi mielen kipu, masennus, ahdistus, mikä tahansa psyykkinen tuska on hävettävä ja peiteltävä, mutta särkevvän hampaan kanssa kyllä mennään hakemaan apua eikä sitä peitellä eikä kielletä merkitsemästä potilastietoihin!
    Miksi suhtautuminen psyykkisiin ongelmiin on ja pysyy näin keskiaikaisena? Mistä muutos lähtee jos ei meistä itsestämme?
    Vielä huomautan, että olen itse vaatinut oikaisua tökeröön lausuntoon epikriisissäni, sain sen, ja lausunto poistettiin. Tämä keskussairaalatason hoidossa, missä lääkäri oli kirjoittanut loukkaavan ja epätoden lausunnon eräästä asiasta, ei sairauteeni liittyvä, vaan yksityiselämääni sairauden ulkopuolella.

  • Pidän epäoikeudenmukaisena sitä, että vastuu leimaamisen poistamisesta yhteiskunnasta sälytetään psyykkisesti sairastuneiden päälle. He ovat uhreja ja kärsijöitä sekä väärinkohdeltuja tässä asiassa. He ovat voimattomia ja vailla minkäänlaista valtaa, koska heitä ei uskota.
    Realiteettien unohtaminen ja vastuun sälyttäminen heikoimmassa asemassa oleville ei ole asiallista.

  • Jonkin 20-vuotta vanhan merkinnän vuoksi ottivat minulta ajokortin pois. Tosin toinen lääkäri totesi ettei nä ole mitään perusteita. Edelleen samaa kiinnikäymispolitiikkaa lähimmäisiltäkin. Ei ne mitään lainaa multa oo ottanut. Kun lukee potilasasiakirjoja, niin äiti soittaa, soittaa uudestaan. Muistaa kaikki työt ja koulut jne.. Miksi noita juttuja ei alunalkaen ole voinut jättää siihen, että minullakin on ihmisoikeudet.

  • Ihmisellä on oikeus henkilökohtaisiin fyysis-psyykkisiin rajoihinsa kaikkialla, myös terveydenhuollossa. Omien rajojen loukkaamattomuus on ihmisen hyvinvoinnille ja psyykkiselle tasapainolle ja toimintakykyisyydelle (mielenterveydelle) tärkeä ehto.

    Terveydenhuollon järjestelmä on toistaiseksi lähes kokonaan torjunut julkisen keskustelun potilaan fyysis-psyykkisten rajojen merkityksestä viimeisimmän hoitoideologian, "kokonaisvaltaisen terveydenhuollon", yhteydessä. Asia ei ole kelvannut lääkärien agendalle, edes odotuslistalle. Se huitaistaan jo ennakolta sivuun sellaisin vähättelevin kommentein kuin yllä linkkaamassani Mediuutisten jutussa, jossa lääkärit sadattelevat, kuinka potilaat "piilottelevat" tietojaan.

    Se mitä kukin haluaa potilaan asemassa kertoa itsestään, ja kenelle ja missä tilanteessa, keille kaikille sallii tietojaan jaettavan, miten antaa tutkia itseään tai mihin hoitotoimenpiteisiin suostuu ovat fyysis-psyykkisen rajanvedon keskeisiä kohtia.

    Potilaalla on perustuslain ja potilaslain mukaan oikeus yksityisyyteen ja itsemääräämiseen terveydenhuollossa. Tämä merkitsee, että hänellä on oikeus pitää yllä yksityisyytensä rajoja myös tilanteissa, jolloin jokin tieto olisi lääkärien mielestä hoidossa tarpeen ja kun sen puuttuminen vaarantaisi hänen hoitonsa.

    Lääketieteessä on aina erilaisia, historiallisesti vaihtelevia suuntauksia ja hoitolinjoja, ja myös yksittäisten lääkärien näkemykset hyvästä hoidosta vaihtelevat. Potilailla itselläänkin on käsityksensä oikeasta ja tehokkaasta hoidosta, perustuen erilaisiin lähteisiin, kuten eri lääkäreiltä omaksumiinsa tietoihin, lukemaansa ja omiin ja muiden potilaiden kokemuksiin. Potilas käyttää näitä tietojaan asioidessaan terveydenhuollossa ja arvioidessaan sitäkin, milloin jonkin tiedon antaminen on hoidon kannalta tarpeen.

    Mikäli potilas haluaa yksityisyytensä vuoksi siis olla kertomatta jotain itsestään (somaattista tai psyykkistä) hänellä on siihen lain mukaan täysi oikeus. Täysin riippumatta siitä, että saattaa joidenkin terveydenhuollon ammattilaisten mielestä näin toimimalla vaarantaa hoitonsa. Ratkaisu on potilaan. Terveydenhuolto on kuitenkin nykyisin järjestetty käytännössä niin, ettei potilaalla ole mahdollisuutta käyttää itsemääräämisoikeuttaan tältä osin.

    Siis, kun potilaan tietyille tai tietyn erikoisalan hoitohenkilöille antamat tiedot ovat kaikkien häntä eri erikoisaloilla hoitavien jatkuvasti luettavissa hänen sairaanhoitopiirissään, eikä hän voi halutessaan rajata mitään lukuoikeuksia (myöhemminkään), eivät toteudu potilaan lakisääteiset oikeudet. Psykiatristen tietojen osalta tämä puute perusoikeuksissa on erityisen vakava asia. Lääketieteen kielellä sanottuna: myös mielenterveydelle vahingollinen.

    Etenkin tietysti psykiatriassa mutta myös somaattisten sairauksien hoidossa rikotaan toisinaan potilaan rajoja. Olen joskus keskustellut asiasta joidenkin potilasasiamiesten kanssa, ja he kertovat, kuinka somaattiset potilaskertomusmerkinnät voivat olla ihmisille hyvin arkaluontoisia, esimerkiksi gynekologiaan, urologiaan tai vaikkapa lihavuusongelmaan liittyvät. Synnytyskertomus on monelle hyvin henkilökohtainen.

    Mikä yhdelle on arkaluontoista tietoa, jonka jakelua toivoisi rajoitettavan edes jollain tavoin, ei toiselle merkitse enempää kuin flunssa. Kenenkään fyysis-psyykkisiä rajoja ei siis voi määritellä ulkoapäin.

    Monet kokevat potilasasiamiehenkin mukaan loukatuksi ja nöyryytetyksi tulemisen tunnetta, kun näitä arkaluontoisiksi koettuja merkintöjä luetaan heidän mielestään tarpeettoman laajalti. Kaiken lisäksi lääketiedehän ei edes ole mikään eksakti tiede eikä läheskään kaikki siinä tehtävä perustu tutkittuun tietoon. Mikä minkin erikoisalan puitteissa on tarpeellista ja tarpeetonta tietoa, on liukuva käsite.

    Sairaudet eivät siis koskaan ole "vain sairauksia". Hokema, että "sairauksia ei pidä hävetä, niitä on jokaisella joskus" sisältää monta suurta väärinymmärrystä.

    Anonyymi
    12.8.2019 11:25

    • Ihan mielenkiintoisia näkemyksiä esität. Mutta! Miten ja mistä asiakirjoista varmistetaan annetun hoidon laatu ja turvallisuus, jos potilaan psykoterapeutti ja psykiatri eivät tee ajantasaisia ja tarpeellisia potilastietomerkintöjä? Minua potilaana tämä kysymys mietityttäisi, jos tietäisin, että psykoterapeutti ja psykiatri tai kuka tahansa muu lääkäri eivät noudata lakia potilasasiakirjojen suhteen.

      En omaa lääketieteellistä koulutusta enkä sellaista tietomäärää, että olisin kyvykäs arvioimaan terveydenhuollon ammattihenkilön antamasta hoidosta, että se on kohdallani vaikuttavaa ja turvallista hoitoa. Siksi minun on vaan luotettava terveydenhuoltojärjestelmäämme.

      Potilaana olen ottanut hoitoja vastaan turvallisin mielin, koska olen luottanut terveydenhuollon ammattihenkilöihin ja hoitopaikkojen omavalvontaan, kuin myös siihen, että terveydenhuollon valvontaviranomaisten toiminta on luotettavaa ja laadukasta.

      Ennen kuin suostuu siihen, että psykoterapeutti / lääkäri ei asianmukaisia ja ajantasaisia potilastietomerkintöjä, niin minun mielestä potilaan kannattaa miettiä tätä:

      Jos jälkeenpäin ilmenee, että potilaan saamaa hoitoa on aiheellista selvittää, jos epäillään, että potilaan saama psykoterapia- ja lääkityshoito on ollut haitallista, niin miten valvontaviranomaiset sitä selvittävät, jos ei ole asianmukaisesti laadittuja potilasasiakirjoja, joista ilmenee, miten potilaan hoito toteutettiin eri vaiheissa, ketkä siihen osallistuivat ja miten potilaan lakisääteiset oikeudet otettiin huomioon hoidon järjestämisessä ja toteuttamisessa!!

      Terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat liian usein huolimattomia laatiessaan potilasasiakirjoja, mutta se ei ole syy miksi pitäisi jättää potilasasiakirjat laatimatta.

      Tämä on tärkeää asiaa:

      - Asianmukaisesti laaditut potilasasiakirjat ovat tärkeitä potilaan tiedonsaantioikeuden ja oikeusturvan kannalta sekä vastaavasti henkilökunnan oikeusturvan toteuttamisessa.

      - Niiden tietoja käytetään esimerkiksi potilaan muistutuksia, kanteluja ja vakuutus- yms. etuuksia koskevissa asioissa.

      - Mikäli riittäviä ja oikeaan aikaan laadittuja potilasasiakirjamerkintöjä ei ole, hoidon asianmukaisuutta on mahdotonta arvioida luotettavasti.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Ihan mielenkiintoisia näkemyksiä esität. Mutta! Miten ja mistä asiakirjoista varmistetaan annetun hoidon laatu ja turvallisuus, jos potilaan psykoterapeutti ja psykiatri eivät tee ajantasaisia ja tarpeellisia potilastietomerkintöjä? Minua potilaana tämä kysymys mietityttäisi, jos tietäisin, että psykoterapeutti ja psykiatri tai kuka tahansa muu lääkäri eivät noudata lakia potilasasiakirjojen suhteen.

      En omaa lääketieteellistä koulutusta enkä sellaista tietomäärää, että olisin kyvykäs arvioimaan terveydenhuollon ammattihenkilön antamasta hoidosta, että se on kohdallani vaikuttavaa ja turvallista hoitoa. Siksi minun on vaan luotettava terveydenhuoltojärjestelmäämme.

      Potilaana olen ottanut hoitoja vastaan turvallisin mielin, koska olen luottanut terveydenhuollon ammattihenkilöihin ja hoitopaikkojen omavalvontaan, kuin myös siihen, että terveydenhuollon valvontaviranomaisten toiminta on luotettavaa ja laadukasta.

      Ennen kuin suostuu siihen, että psykoterapeutti / lääkäri ei asianmukaisia ja ajantasaisia potilastietomerkintöjä, niin minun mielestä potilaan kannattaa miettiä tätä:

      Jos jälkeenpäin ilmenee, että potilaan saamaa hoitoa on aiheellista selvittää, jos epäillään, että potilaan saama psykoterapia- ja lääkityshoito on ollut haitallista, niin miten valvontaviranomaiset sitä selvittävät, jos ei ole asianmukaisesti laadittuja potilasasiakirjoja, joista ilmenee, miten potilaan hoito toteutettiin eri vaiheissa, ketkä siihen osallistuivat ja miten potilaan lakisääteiset oikeudet otettiin huomioon hoidon järjestämisessä ja toteuttamisessa!!

      Terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat liian usein huolimattomia laatiessaan potilasasiakirjoja, mutta se ei ole syy miksi pitäisi jättää potilasasiakirjat laatimatta.

      Tämä on tärkeää asiaa:

      - Asianmukaisesti laaditut potilasasiakirjat ovat tärkeitä potilaan tiedonsaantioikeuden ja oikeusturvan kannalta sekä vastaavasti henkilökunnan oikeusturvan toteuttamisessa.

      - Niiden tietoja käytetään esimerkiksi potilaan muistutuksia, kanteluja ja vakuutus- yms. etuuksia koskevissa asioissa.

      - Mikäli riittäviä ja oikeaan aikaan laadittuja potilasasiakirjamerkintöjä ei ole, hoidon asianmukaisuutta on mahdotonta arvioida luotettavasti.

      Ongelma onkin siinä, että potilasasiakirjamerkinnät ovat yksipuolisesti kirjattuja ja ne kirjataan ensisijaisesti siten, että oma ja samalla esimiesten selusta varmistetaan. Potilaan kertoma ei ole tarkalleen ottaen se mitä kirjataan. Virheellisiä merkintöjä ei suostuta korjaamaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että potilas kirjataan liioitellun sairaaksi, jolloin hänellä ei ole uskottavuutta, jos jotain asiaa selvitetään myöhemmin. On naiivia, että potilasasiakirjoja pidetään juridisina dokumentteina. Näin "aina oikeassa oleva" psykiatrinen kulissi on pidetty pystyssä. Vastuuseen ei ole voinut joutua koskaan.

      Omavalvontaan uskominen on naiivia.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Ongelma onkin siinä, että potilasasiakirjamerkinnät ovat yksipuolisesti kirjattuja ja ne kirjataan ensisijaisesti siten, että oma ja samalla esimiesten selusta varmistetaan. Potilaan kertoma ei ole tarkalleen ottaen se mitä kirjataan. Virheellisiä merkintöjä ei suostuta korjaamaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että potilas kirjataan liioitellun sairaaksi, jolloin hänellä ei ole uskottavuutta, jos jotain asiaa selvitetään myöhemmin. On naiivia, että potilasasiakirjoja pidetään juridisina dokumentteina. Näin "aina oikeassa oleva" psykiatrinen kulissi on pidetty pystyssä. Vastuuseen ei ole voinut joutua koskaan.

      Omavalvontaan uskominen on naiivia.

      Asia on niin, että psykoterapautilla on laissa määritelty tietojenantovelvollisuus, joten hänen noudatettava sitä, vaikka se johtaisi häneen kohdistuvaan valvonnalliseen seuraamukseen.

      Tämä! "Hyvään hallintoon kuuluvana oikeussuojatakeena voidaan kuitenkin pitää oikeutta olla todistamatta itseään vastaan. Tämän vuoksi asianosaisella ei ole yleistä velvollisuutta esittää hallinnollisen valvonnan yhteydessä selvitystä, joka voi toimia perusteena häntä koskevan rikossyytteen nostamiseen (inkriminaatiokielto). On kuitenkin huomattava, että varsinaisen rikosprosessin ulkopuolella inkriminaatiokiellolla on suppeampi merkitys kuin rikosprosessissa. Inkriminaatiokiellosta ei tämän vuoksi seuraa oikeutta olla täyttämättä lakiin perustuvaa velvoitetta antaa viranomaiselle tietoja taikka alistua lakisääteisiin tarkastuksiin tai valvontatoimiin. Inkriminaatiokiellolla ja siihen perustuvalla
      vaitiolo-oikeudella ei siten välttämättä ole olennaista merkitystä hallinnollisessa valvonnassa, jonka seurauksena voidaan päättää ainoastaan hallinnollisista seuraamuksista. Tämä inkriminaatiokiellon rajoitus on perusteltu myös siltä kannalta, että hallinnollisen valvonnan kohteena oleva voisi muuten kieltäytyä noudattamasta lakiin perustuvaa tietojenantovelvollisuuttaan, jonka tarkoituksena on asiakas- ja potilasturvallisuuden varmistaminen."


  • Hyviä pointteja esität. Asia onkin kokonaisuutena monitahoinen.

    Tähän mennessä psykiatrisia palveluja käyttävien turvallisuutta ja oikeuksia (en viitsi käyttää ilmausta "potilasturvallisuus" kun mielestäni ei ole kyse sairauksista eikä siksi myöskään potilaista...) on tarkasteltu hyvin yksiulotteisesti medikaalisesta viitekehyksestä. Psyyke on omanlaisensa konteksti, jossa ongelmien ja kärsimyksen syyt, ilmeneminen ja kulku eivät noudata samoja lainalaisuuksia kuin somaattisten sairauksien kohdalla. Siksi terapioita ja muuta psyyken alueella tehtävää työtä olisi mielestäni myös valvottava ainakin osittain toisenlaisin menetelmin.

    Ihmettelen, onko tosielämässä ylipäätään mahdollisuutta olennaisesti parantaa terapia-asiakkaan turvallisuutta ammattilaisen yksipuolisesti tekemin kirjauksin. - Tietenkin jotkut perusmerkinnät puitteista tarvitaan: kuka hoitaa ketä, milloin aloitettu ja mikä on terapian tavoite, joka yhdessä sovitaan jne. jotta yhteistyön toteutuminen on toteennäytetty, jolloin siitä voi halutessaan joskus vaikka valittaa. Tätä yksityiskohtaisemmat merkinnät ovat kuitenkin mielestäni sekä asiakkaan oikeusturvan että terapian onnistumisen kannalta ongelmallisia.

    Minusta yksi hyvä ratkaisu on (ja tiedän näinkin jossain toimittavan) olisi että osapuolet koostaisivat merkinnät yhteisesti, joko käyntikohtaisesti tai harvemmin. Se vie aikaa, mutta voisi parhaimmillaan olla dokumentoinnin lisäksi yksi tapa verrata näkemyksiä ja selkiyttää niitä. Mikäli tähän liittyen sovittaisiin, että asiakkaalla on oikeus vaatia jättää kirjaamatta asioita, joita pitää liian henkilökohtaisina ulkopuolisten tietoon, niin oltaisiin jo aika hyvän matkaa siinä, että kirjauksista voisi olla jotain todellista hyötyä.

    Luottamuksellisuuden säilyminen on ehto sille että ihminen voi keskustelemalla käsitellä itselleen vaikeita asioita. Luottamuksellisuus merkitsee, että rajoja ei rikota tiedollisesti. Näin kuitenkin terveydenhuoltojärjestelmä tällä hetkellä edellyttää terapiassa toimittavan. Tilanne on kestämätön, ja moni kärsii siitä. Asiakkaat pelkäävät, milloin heidän arkaluontoiset yksityiselämän tietonsa leviävät tuntemattomille, ja uskoakseni hyvin monet terapeutit kokevat asiasta huolta ja moraalista ristiriitaa.

    Terapia ei aina onnistu, kuten jotkut ovat täälläkin tuoneet esiin. Monella pahasti pettyneellä "huonon terapeutin" uhrilla on kokemus jonkinlaisesta rajojen rikkomisesta terapiassa. On käytetty ammattimenetelmiä väärin ja ymmärtämättömästi, ja toteutettu ehkä joitakin omia sisäisiä valtampulsseja tms. tms. , mitä ei ole tiedostettu. Miten tällainen erittäin vaurioittava toiminta estettäisiin, on tärkeä ja akuutti kysymys. Oletko kuitenkin ajatellut semmoista "inhorealistista" näkymää, jota en kuitenkaan pidä lainkaan liioiteltuna, että joku hullu terapeutti voisi varmistaa selustansa (tiedostaen tai tiedostamatta) kirjoittamalla papereihin sellaista yksityistä ja arkaluontoista potilaan kertomaa tietoa, että se vähentäisi potilaan uskallusta valittaa? Kun nimittäin jos valituksissa käyttää todistusaineistona potilaskertomuksia, niin se koko pinkka on vietävä sinne, kolmansille osapuolille, joita on isossa virastossa asiaa käsittelemässä melkoinen joukko, eri portaissa? Eikä potilas todennäköisesti koskaan saa edes tietää kaikkia niitä henkilöitä, joiden käsien läpi mappi kulkee. Nykymaailmassa kaikki käsitellään vieläpä sähköisesti. Valituksesta laaditut dokumentit säilytetään pitkään, olisiko jopa 12 vuotta potilaan kuoleman jälkeen, kuten terveydenhuollon potilasasiakirjatkin.

    Jos on valmis tähän, niin sitten seuraava ongelma kirjausten käytössä valittamiseen onkin että terapeutit, psykologit ja psykiatrit ovat alalleen pitkälle kouluttautuneita ja koulittuja ja usein verbaalisesti lahjakkaita (kuinkas muuten:). He tietävät, millainen on "hyvä potilaskertomus." He osaavat kirjoittaa kuten "hyvä terapeutti." Nämä asiat he oppivat koulutuksessaan ja työyhteisöjensä "hiljaisessa tiedossa". Uskon, että aika harva kokenut terapeutti tulee kirjoittaneeksi potilaastaan sellaista, mikä voisi saattaa hänen ammattitaitonsa huonoon valoon.

    Ehkä joku hiukan höyrähtäneempi, jollain tavalla ammattiyhteisönsä yhteydestä eksynyt voi toimia näin... vaikka jos on kauan pitänyt omaa vastaanottoa eristäytyneenä kollegoista, kuten joillekin ikääntyneemmille käy... Silloin voi oma "erinomaisuus" nousta sillä tavoin päähän, että he saattaisivat olla varomattomia merkinnöissäänkin. - Harva potilashan lopulta jaksaa ja osaa valittaa, siihen voi terveydenhuollossa aika pitkälti luottaa.
    Arvelisin, että yksi varmimpia tapoja parantaa asiakkaan turvallisuutta vaarantamatta sitä samalla jollain toisella tavalla, olisi tiedonjako, vertaistuki ja yhteiskunnallinen keskustelu. Terapia-asioiden ja psykiatrian mystiikkaa pitäisi pyrkiä vähentämään ja näitä valta-asemia yleensäkin purkamaan. Rehellisten ammattilaisten auktoriteetti ei siitä kärsi.

    Anonyymi
    12.8.2019 11

  • On naiivia, että psykiatrin kirjoittamia potilasasiakirjoja pidetään juridisina asiakirjoina, joilla on ehdoton todistusvoima.

    • - Ei niillä ole ehdotonta todistusvoimaa. Jos psykiatrin laatimissa potilasasiakirjoissa on totuudenvastaista tietoa, ne eivät ole luotettavia asiakirjoja, eikä niillä silloin ole minkäänlaista todistusvoimaa. Ja jos niitä ei ole laadittu asianmukaisesti ajallaan, ei niillä ole silloinkaan todistusvoimaa, koska ne ovat jälkeenpäin kirjoitettuna epäluotettavia.

      - Jos psykiatri väittää valvontaviranomaisille antamissaan selvityksissä tekemänsä potilasasiakirjatiedot oikeiksi, ja sitten selvittelyprosessin aikana ilmenee muiden juridisten asiakirjojen ja muiden todistusaineistojen perusteella, että psykiatrin tekemät potilasasiakirjamerkinnät ja antama selvitys ovat totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia, joutuu psykiatri rikosoikeudelliseen prosessiin, jossa asiaa käsitellään.

      - Suuri epäkohta on se, että potilaat eivät saa ilmaista juridista apua psykiatriseen diagnoosiin ja hoitoon liittyvien kantelujen ja potilasvahinkoilmoitusten tekemiseen. Ammattitaitoinen potilasasiamies ei riitä, koska hän ei saa auttaa kantelun ja potilasvahinkoilmoituksen kirjoittamisessa ja esimerkiksi valtakirjalla tarpeellisten asiakirjaliitteiden hankkimisessa.


    • " Jos psykiatrin laatimissa potilasasiakirjoissa on totuudenvastaista tietoa, ne eivät ole luotettavia asiakirjoja, eikä niillä silloin ole minkäänlaista todistusvoimaa. "

      Suuri osa siitä mitä potilaspapereissa lukee on asioita, jotka eivät ole objektiivisesti tarkistettavissa. Jotain selkeitä asiavirheitä voi saada korjattua, mutta psykiatriset merkinnät ovat pääkohdiltaan, ja jopa, voisi sanoa, hoidon kannalta olennaisimmalta sisällöltään kirjoittajan subjektiivisia havaintoja, päätelmiä ja tulkintoja. Niitä ei siis ole kenenkään mahdollista osoittaa oikeiksi tai vääriksi.

      Myös siitä havaintoaineistosta, mihin psykiatrin päätelmät perustuvat, on vaikea saada potilasasiakirjojen perusteella objektiivista tietoa. Päätelmäthän perustuvat lähinnä vuorovaikutuksessa saataviin tietoihin. Silloin kun potilaskertomuksessa referoidaan potilaan sanomaa asiaa, se ei yleensä tule sanatarkasti, koska se on muistinvaraista. Kukaan ei voi todistaa, mitä potilashuoneessa on puhuttu.

      Potilalla on lain mukaan oikeus nauhoittaa keskustelunsa, vaikka salaa. Harva tätä vielä tekee, mutta ei olisi huono idea. Sitten olisi ainakin todiste jonka perusteella voi vaatia korjaamaan virheelliset sitaatit. MUTTA: riskeeraat joutua diagnosoiduksi (paranoia, narsismi, psykoosi. Ties mitä.)

      Eräs ystäväni otti tavakseen pitää nauhuria kassissaan lääkärien vastaanotoilla. Hänellä oli terveysongelma, joka myöhemmin paljastui neurologiseksi sairaudeksi, ja sen lisäksi hänellä oli masennusta elämäntilanteensa vuoksi. Kävi siksi monilla eri alojen lääkäreillä. Kokemukset ettei tullut kuulluksi, tai tuli väärinymmärretyksi, ja väärin diagnosoiduksi olivat niin monet ja raskaat, että hän turvautui lopulta nauhuriin. Hän teki sen oman mielenterveytensä vuoksi, jotta voisi paremmin ymmärtää mitä vastaanotolla tapahtui ja mitä diagnooseja hänestä tehtiin. Valittamista sen perusteella hän ei edes harkinnut, koska pelkäsi, että sitten häntä vasta hulluna pidettäisiin! Ja se on minunkin mielestäni aivan aiheellinen huoli.

      "Suuri epäkohta on se, että potilaat eivät saa ilmaista juridista apua psykiatriseen diagnoosiin ja hoitoon liittyvien kantelujen ja potilasvahinkoilmoitusten tekemiseen. "
      Olen samaa mieltä. Asiaan pitäisi panostaa valtiovallan taholta, palkata asioita tuntevia kunnon juristeja. Potilasjärjestöistä ei näytä olevan paljon mihinkään. Kyselin kerran MTKL:n neuvontapuhelimesta yhden tahdonvastaisessa hoidossa olevan ystäväni puolesta lääkityksestä ym., ja lopputulos oli laiha: häntä vaan lähinnä kehotettiin luottamaan lääkäreihin ja ottamaan rauhallisesti, ja myös, olemaan lukematta keskustelupalstoja...;) - Se ei tosin ollut järjestön varsinainen juristi vaan "kokemusasiantuntija", en tiedä olisiko juristilta saanut parempaa apua ja olisiko hänellä ollut aikaa paneutua.

      " Ammattitaitoinen potilasasiamies ei riitä, koska hän ei saa auttaa kantelun ja potilasvahinkoilmoituksen kirjoittamisessa "
      Kokemukseni mukaan kyllä saa jossain määrin. Ainakin voi lukea ja kommentoida potilaan kirjoittamaa luonnosta, selventää termejä ja kertoa lainsäädännöstä, johon kantelutekstissä voi vedota. Riippuu varmasti paljon potilasasiamiehestä, miten hän tulkitsee valtuuksiaan. Potilas tekee valituksen omissa nimissään.
      Anonyymi
      12.8.2019 11


  • Aikoinaan olin oikeuspsykiatrisessa pakkohoidossa ja lääkärit joutuivat tekemään lausuntonsa hallinto-oikeudelle puolen vuoden välein. Siellä sitten päätettiin jatketaanko pakkohoitoa vai ei. Olin todella ihmeissäni kun sain pari lääkäreiden kirjoittamaan lausuntoa itselleni hallinto-oikeudelta ja teksteissä oli muutama kohta aivan puuta heinää. Oli kirjoitettu jotain mitä ei oltu minulta edes kysytty sekä joitain sanomisiani oli vääristelty, ja tehty myös oletuksia. Ne hallintopäättäjät sitten tekevät päätöksensä koskien jatkoa edes tuntematta kyseistä potilasta. Ajattelin silloin että mikä sillä oli ollut tarkoitus, tuli jopa mieleeni että tekevätkö lääkärit vain kiusaa ihmisille ja yrittävät hankaloittaa elämässä eteenpäin pääsyä. Mikä siinä muuten olisi tarkoitus. Tuntui aika mielivaltaiselta touhulta.

  • "Oli kirjoitettu jotain mitä ei oltu minulta edes kysytty sekä joitain sanomisiani oli vääristelty, ja tehty myös oletuksia. "

    Tämä on ihan tyypillistä muissakin psykiatrisissa potilasasiakirjoissa. Sen ei tarvitse olla tarkoituksellista, eikä pahantahtoistakaan. Kyse on vuorovaikutuksen lainalaisuuksista: muistista, tulkinnoista, ennakko-oletusten vaikutuksista havaitsemiseen jne. Psykiatri ei ole näille immuuni. Samat mekanismit vaikuttavat somaattisissakin hoidoissa, potilasasiakirjoja vääristävästi ja hoitoa siten haittaavasti. Siellä ne on kuitenkin helppo korjata, mikäli halutaan, ja yleensä lääkäritkin haluavat, ettei tule vahingossa leikatuksi väärää jalkaa tms. - Psykiatriassa sillä ei ole niin väliä.

    Tuollaista voi olla vaikea saada korjatuksi, varmaan erityisesti jos on niin "vakava" paikka kuin oikeuspsykiatrinen. Nimittäin vakava siinä mielessä, että korjaukset, etenkin potilaan vaatimina, olisivat loukkaus psykiatrin ammatilliselle itsetunnolle ja hänen arvovallalleen kollegojensa silmissä.

    Joskus, jossain, jos on hyvä hoitosuhde tekstin kirjoittajaan, se voi kyllä onnistua potilaalta ihan suullisella pyynnölläkin. Joten ei näissä asioissa kannata vaipua epätoivoon. Kannattaa käyttää ne mahdollisuudet mitä on. - Suullisen pyynnön tueksi voidaan tarvita kirjallinen potilastietojen oikaisuvaatimus, mikäli tietojärjestelmä on säädetty niin että psykiatri ei voi jälkikäteen muuttaa tekstejään ilman ylilääkärin hyväksyntää.

    Psykiatrian asiakkaiden/potilaiden on hyvä ajatella tapahtumia myös siltä kantilta, että mielenterveystyöntekijä on käytännössä, tosielämässä aina ensisijaisesti vastuussa esimiehelleen ja hänet palkanneelle organisaatiolle, vasta sitten potilaalle. Ja hänelle tärkeä, hänen minuuttaan vahvistava päivittäinen yhteisö on kollegayhteisö ja oma ammattikunta kaikkine verkostoineen. Ja tämä koko järjestelmä maksaa hänelle palkan. Jonka varassa hän elää, ja jota ilman oleminen muuttaisi hänenkin elämäänsä ja todellisuuttaan aika paljon, kuten meidän kaikkien kohdalla.

    Potilas ei ole tässä kuviossa niin tärkeä kuin ehkä luulee, eikä läheskään kaikki vastaanottohuoneessa tehty edes liity häneen mitenkään, tai ainakaan ensisijaisesti.
    Anonyymi
    12.8.2019 11

    Potilas on mielenterveystyöntekijän kannalta vain yksi pieni osa tätä kudelmaa. - Yksityisellä sektorilla potilas on tärkeämpi, koska on myös asiakas.

  • Jos lääkäri on kirjoittanut virheellisen diagnoosin, niin hän vain voi sen korjata. Eri asia on se, että suostuuko hän myöntämään virheensä ja korjaamaan.

  • ". Oli kirjoitettu jotain mitä ei oltu minulta edes kysytty sekä joitain sanomisiani oli vääristelty, ja tehty myös oletuksia."

    "Ajattelin silloin että mikä sillä oli ollut tarkoitus, tuli jopa mieleeni että tekevätkö lääkärit vain kiusaa ihmisille ja yrittävät hankaloittaa elämässä eteenpäin pääsyä. Mikä siinä muuten olisi tarkoitus."

    Kirjoitin sinulle edellä, että vastaavaa ilmenee kaikissa potilasasiakirjoissa, ja että psykiatrien tarkoitus ei välttämättä ole paha...

    No, voi se joskus pahakin olla. Siinä mielessä, että lausuntojen kirjoittajat ovat ihmisiä siinä kuin muutkin, ja heihin pätee, että motiiveja voi olla kaikenlaisia. Lisäksi, psykiatrisen järjestelmän tehtävä ei ole ensisijaisesti auttaa (vaikka se on sen julkilausuttu tehtävä) vaan kontrolloida. Tämä julkilausumaton tehtävä tietysti korostuu oikeuspsykiatriassa.

    On kurjaa, jos kokee ja on omasta mielestä perusteita epäillä, että on jonkun sellaisen vallan alla, jonka motiivit eivät ole hyvät. Jos joku sitten tähän sanoo, että "eivät ne pahaa tarkoita", tietämättä asiasta ja olematta havainnoinut sitä omakohtaisesti, sellaiset neuvot kääntyvät helposti lyödyn lyömiseksi ja ovat siksi erittäin paha ja vahingollinen asia. Olen itse kokenut tämän, muunlaisissa yhteyksissä.

    Katson peiliin, ja totean, että minulle taisi tulla pienimuotoinen puolustusmekanismin aktivoituminen kirjoittaessani sinulle, että "eivät ne välttämättä tarkoita pahaa." On nimittäin ahdistavaa ajatella tilannetta, jossa joutuisi istumaan vankimielisairaalassa kammottavien tapahtumasarjojen jälkeen, niistä traumatisoituneena, ja koko tulevaisuus vaakalaudalla, ja tuntemattomat ihmiset punnitsevat omaa menneisyyttä ja tulevaisuutta ja tekevät päätelmiä, joista kaikki tulee jatkossa riippumaan. Siinä tilanteessa toivoisi varmasti, että ne tarkoittavat hyvää.

    Anonyymi
    12.8.2019 11

    • Näköjään mielisairaat eivät myönnä olevansa sairaita, vaikka lääkäri on sen oikein todennut ja kirjannut epikriisiin.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Näköjään mielisairaat eivät myönnä olevansa sairaita, vaikka lääkäri on sen oikein todennut ja kirjannut epikriisiin.

      Juu niitä näyttää riittävän tällä palstalla. Eivät itse ymmärrä olevansa sairaita päästään.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Juu niitä näyttää riittävän tällä palstalla. Eivät itse ymmärrä olevansa sairaita päästään.

      Samaa mieltä. Aikanaan moni ei myöskään ymmärtänyt olevansa noita vaikka pappi oli niin todennut.


    • 17.8 pitkät tekstit ovat hyviä. Kerron sen verran että minulle kävi loppujen lopuksi hyvin koska hallinto-oikeus pyysi minulta vastinetta, eli sain tilaisuuden kertoa oman näkemykseni. Silloin kerroin heille että lääkäreiden tekstit eivät olleet ihan todellisia joissain kohdissa. Ihmettelin kyllä pitkään sitä miksi sain sieltä hallinto-oikeudesta tuon mahdollisuuden. Hyvin kävi siinä mielessä että kun olin vastineeni toimittanut niin seuraavan kerran kun tuli puolivuotistarkastus ja lausuntojen aika hoidon jatkumisesta niin minun pakkohoito loppui siihen. Siitä olen ollut ja tulen olemaan ikuisesti kiitollinen hallnto-oikeudelle että sain tilaisuuden kertoa oman kantani.


  • Mieheni kävi julkisen terveydenhuollon psykologilla. Koska sillä ei ollut vielä kanttia puhua itsestään, se istui 5 kertaa diagnosoimassa minua, valehteli minkä ennätti, kertoi että olen kaikkien ongelmiensa syy. Psykologi joka ei ollut minua nähnytkään, kirjasi kaiken minusta kuulemansa omilla johtopäätöksillään varustettuna mieheni Kantaan!
    Erinäisten sattumusten jälkeen -humalapäissään ukko kertoi, millainen diagnoosi MINUSTA oli tehty hänen Kantaansa- vaadin saada nähdä kirjaukset ja ukko näytti ne.
    Vähän harmistuin (eli raivona olin) ja sanoin miehelleni, että seuraavalla käynnillä hänen on vaadittava kaiken minua koskevan tiedon poistamista asiattomina.
    Näin kävi, psykologi poisti ne eikä siihen oikaisuun enempiä hakemuksia tarvittu.

    • Kiltti mies on kiltti mies


    • Toi juttu ei voi olla totta, että puolisosta kirjoitettaisiin miehen epikriisiin luonteen arvosteluja.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Toi juttu ei voi olla totta, että puolisosta kirjoitettaisiin miehen epikriisiin luonteen arvosteluja.

      No kuule kyllä se on!
      Tarvitaan vain idiootti psykologi ja asiakas joka on ammatillinen manipuloija.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Toi juttu ei voi olla totta, että puolisosta kirjoitettaisiin miehen epikriisiin luonteen arvosteluja.

      Paitsi luonnekuvaus siellä oli diagnoosi vakava masennus.
      Oikea ois ollu vakava vi*utus.


    • Anonyymi kirjoitti:

      No kuule kyllä se on!
      Tarvitaan vain idiootti psykologi ja asiakas joka on ammatillinen manipuloija.

      Puhut valetta. Epikriisiin kirjataan "potilaan" asiat, ei hänen kumppaninsa.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Puhut valetta. Epikriisiin kirjataan "potilaan" asiat, ei hänen kumppaninsa.

      Uskotko myös enkeleihin, yksisarvisiin ja tonttuihin? Kyllä sinne oli laveasti kirjattu kaikki mitä ukko oli jorissut. Merkintöjä oli myös aikuisista lapsista.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Uskotko myös enkeleihin, yksisarvisiin ja tonttuihin? Kyllä sinne oli laveasti kirjattu kaikki mitä ukko oli jorissut. Merkintöjä oli myös aikuisista lapsista.

      Sinähän niihin enkeleihin ja yksisarvisiin näyt uskovan, kun tuollaisia valeita tänne kirjoittelet.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Sinähän niihin enkeleihin ja yksisarvisiin näyt uskovan, kun tuollaisia valeita tänne kirjoittelet.

      Toi on näköjään se kaheli, joka siitä rummutuksesta ja noista seksijutuistakin tänne hörisee jatkuvasti.


  • "Puhut valetta. Epikriisiin kirjataan "potilaan" asiat, ei hänen kumppaninsa."

    Uskon, että kirjoittajan kuvaus siitä kuinka hänen miehensä epikriisiin kirjoitettiin hänestäkin paljon yksityisluontoista ja diagnosoivaa pitää paikkansa. Se on tyypillistä psykiatrisille kirjauksille, koska niissä yleensä käsitellään potilaan koko sosiaalista ympäristöä ja ihmissuhdeverkostoa "mielenterveysongelman" taustatekijöinä. Näin psykiatriset potilaskirjaukset vaarantavat ei vain kyseisen potilaan vaan muidenkin ihmisten yksityisyyttä. Sivullisten nimiähän ei toki niissä yleensä mainita, mutta ne on helppo päätellä, ja maailma on pieni.

    Kannan kirjaukset leviävät "kokonaisvaltaisen terveydenhuollon" vuoksi nykyään aina vain laajemmalle terveydenhuoltoon (ja sen lisäksi joissain tilanteissa sosiaalihuoltoonkin), ja sekin osaltaan "pienentää" sitä "maailmaa", jossa ne voivat tulla vastaan.

    Anonyymi
    12.8.2019 11

  • Ne nyt kirjoittaa mitä sattuu. Minun lääkäri alkuvuodesta, että vaihdetaan lääkkeet holittomaan elämään sopivaksi ja keväällä, että on juonut pisin vuotta. Näitä lääkäreitä ei voi enää ottaa todesta.

  • "vaihdetaan lääkkeet holittomaan elämään sopivaksi"

    Tuo on jo kunnianloukkaus. Voisit ilman muuta vaatia sen korjattavaksi. Täytä netistä löytyvä lomake "potilastietojen oikaisvaatimus" ja lähetä tai vie se siinä lukevaan osoitteeseen. Kirjoita esim. että "holtiton" on (erittäin) loukkaava ilmaus, ja että vaadit sen korvattavaksi asiallisemmalla, tai poistettavaksi kokonaan.

    Ei pidä ruveta sietämään tuollaista. Lääkärien tehtävä ei ole arvostella kenenkään elämäntyyliä. Jos hänellä joku ajatus on ollut siinä, liittyen lääkkeidenoton vaikeuteen tms., ilmaiskoon sen siten kuin hänelle itselle sopisi kuulla sanottavan itsestään tai kuin hän olisi valmis kirjoittamaan kenestä tahansa läheisestään tai lääkärikollegastaan seinän takana. Veikkaan, että tulee aika erilaista tekstiä.

    Anonyymi
    12.8.2019 11

    • " että on juonut pisin vuotta. "

      Myös tämä on rumasti sanottu. Yliolkaista ja halventavaa. Voisi korvata sen asiallisella maininnalla vuoden kuluessa ilmenneestä alkoholiongelmasta tms.

      Anonyymi
      12.8.2019 11


  • " Siitä olen ollut ja tulen olemaan ikuisesti kiitollinen hallnto-oikeudelle että sain tilaisuuden kertoa oman kantani."

    Kiva juttu! Hyvä kuulla, että tässä maassa jokin oikeudenmukaisuus sentään toimii. Monesti kuulee päinvastoin, että hallinto-oikeudet olisivat pelkkiä kumileimasimia, ainakin jos kyse on vain tavallisesta pakkohoitopäätöksestä. Ehkä ne ovat tarkempia oikeuspsykiatriassa.

    Tuli mieleen, kun olen joskus lueskellut noita hallinto-oikeuden ja korkeimman oikeuden päätöksiä pakkohoidosta, että joissakin niistä on ollut sellainen psykiatri päättämässä kuin Veronica Pimenoff. Jos tiedätte nimen. Hänhän on kirjalijakin. Hän on kirjoittanut yhdessä artikkelissaan siitä, kuinka psykiatria on nykyajan uskonto. Ajatus taisi olla alunperin Thomas Szaszin.

    Pimenoff on tehnyt oikeuden jäsenenä useita päätöksiä, joissa jonkun pakkohoito tai sen jatkaminen on todettu laittomaksi.

    Anonyymi
    12.8.2019 11

    • Täällä nämä mielenterveysongelmaiset ja pakkohoidetut nyt valittelevat, kun heistä on lääkäri kirjoittanut epikriiseihin todenperäiset asiat heidän ongelmistaan ja sairaudestaan. Järkyttyneenä ovat lukeneet niistä, kun nyt nämä tiedot ovat koko sairaanhoitopiirin tiedossa.


    • No onneksi mua ei järkytä mitä oon lukenut ja missä mun tiedot on. Toivottavasti se ei nyt ihan kamalasti sinuakaan järkytä kun oot niin huolissasi meistä valittelijoista.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Täällä nämä mielenterveysongelmaiset ja pakkohoidetut nyt valittelevat, kun heistä on lääkäri kirjoittanut epikriiseihin todenperäiset asiat heidän ongelmistaan ja sairaudestaan. Järkyttyneenä ovat lukeneet niistä, kun nyt nämä tiedot ovat koko sairaanhoitopiirin tiedossa.

      "...kun nyt nämä tiedot ovat koko sairaanhoitopiirin tiedossa"

      Perustele tuo väitteesi, että potilastiedot ovat koko sairaanhoitopiirin tiedossa. Nimittäin kyllähän sen tietää joka puljun erkkikin, että potilasasiakirjat ovat salassapidettäviä ja niiden käsittelystä säädetään laissa. On siis tyhmää sumuttaa ja väärin pelotella potilaita väittämällä, että [potilas]tiedot ovat koko sairaanhoitopiirin tiedossa. Potilasasiakirjoja ei saa koko sairaanhoitopiiri lueskella, vaan lääkäreillä ja hoitajilla pitää aina olla lain mukainen potilaan hoitoon liittyvä syy potilastietojen läpikäymiseen.

      ***
      Oma kokemukseni oikaisuvaatimusten tekemisestä terveydenhuoltoon on hyvä. Minulla on terveydenhuollossa joitain tietoja poistettu, koska ne ovat olleet epätarkkoja ja siksi antaneet virheellisen tilannekuvan. Ja jotain tietoa on lisätty, koska selvennys on katsottu tarpeelliseksi. On tapahtunut myös niin, että kieliongelmien seurauksena uusi/sijainen tk-lääkäri on diagnosoinut minulle psykoosin, mutta se on jo päivystyksessä tarkennettu ahdistus- ja masennustilaksi (syynä kärsimystä aiheuttanut elämäntilanne), ja terveyskeskuksen omalääkärini on kirjannut psykoosidiagnoosista myöhemmin vielä erikseen potilastietoihini tarkentavaa asiaa, jottei esim. sijainen tai toinen hoitopaikka jäisi pelkän diagnoosiluettelossa olevan tiedon varaan eli lankeaisi luulemaan siellä näkyvää väärää diagnoosia oikeaksi.

      ***
      Täällä on annettu väärää tietoa, kun on väitetty, että on potilaille hyvä asia, jos psykoterapeutti ei tee ajantasaisia ja asiallisia potilastietokirjauksia. Terapiahoidon vaikuttavuuden havaitseminen ja selvittäminen kuitenkin vaatii, että terapeutti tekee ymmärrettäviä ja luotettavia merkintöjä antamansa hoidon seurauksista ja huomioi kirjauksissa myös potilaan toiminnassa ja voinnissa lääkitystenkin vaikutuksia. Pysyykö terapeutti kartalla antamansa hoidon vaikuttavuuden suhteen, jos hän ei kirjaa potilasasiakirjoihin järjestelmällisesti hoidon seurantatietoja?

      Äskettäin Duodecim-lehdessä on ilmestynyt artikkeli, jossa nostetaan tikun nokkaan psykoterapian hyödyt ja haitat, ja erityisesti haitat. Kannattaa lukea artikkeli ja miettiä, mistäköhän syystä esim. yksityissektorilla vastaanottava psykoterapeutti / psykiatri ei tee asiallisia potilastietomerkintöjä, eikä halua kuulua Kanta-palveluun. Miksi kukaan eettisesti oikein toimiva psykoterapeutti / psykiatri olisi valmis riskeeraamaan potilaansa potilasturvallisuutta ja oikeusturvaa, joita asianmukaiset potilasasiakirjat edesauttavat?

      Artikkelin tiedot: Psykoterapian haitat - ei vain ruusutarhaa. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 2019;135(15):1377-84. E. Sailas, M. Heimola ja J. Stenberg. En laita linkkiä, koska se löytyy nopeasti googlaamallakin 'Psykoterapian haitat - ei vain ruusutarhaa'.


  • Hyvä että joillakin on sellainen terveydenhuolto että virheitä korjataan. Mutta jos yhtään seuraa mitä mediat kertoo tavallisesta arkimaailmasta, niin harvaa mielenterveyspotilasta kuunnellaan terveydenhuollossa. Ei ole paljon sellaisia kokemuksia että valitus olisia auttanut. Niitä ei kerro Valvirakaan. Onko muuten täällä kellään tietoa miksi mielenterveyshoidoista ei ole paljon tehty kanteluja? Tämä on kerrottu mediassa että näin on. Voiko diagnooseista tehdä kanteluja? Jos tekee kantelun diagnoosista niin poistetaanko se sitten terveystiedoista jos oikein kunnolla huomataan että se on ollut väärä diagnoosi?

  • Edes eduskunnan oikeusasiamies ei vaatinut poistamaan väärää diagnoosia vaikka minulla oli todistus (M- lausunto) esittää hänelle, että minä en ole mielisairas eli minulla ei ole ollut psykoosia, mikä luokitellaan mielisairaudeksi. Perusteluna oli, että ei puutu asiaan, koska se ei ole lainvastaista.

    • Siinä se pointti on. Kun ei ole lainvastaista niin ei voi lain mukaan puuttua asiaan.


    • Kerrotko vielä miten erotetaan onko jollain tämä psykoosi vai ei. Miten tiedetään kuka on mielisairas ja kuka ei. Kiitos.


    • Psykiatrithan niitä diagnooseja tekee. Pitäisi kysyä heiltä suoraan. Tuskin he tällä palstalla rupeavat luennoimaan.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Psykiatrithan niitä diagnooseja tekee. Pitäisi kysyä heiltä suoraan. Tuskin he tällä palstalla rupeavat luennoimaan.

      Mitä, jos kerron sinulle, että psykiatritkaan eivät tiedä. Keneltä voidaan seuraavaksi kysyä?


    • En ole paneutunut tuohon asiaan, kun en ole psykoosia kokenut. En myöskään tiedä oletko oikeassa siinä, että psykiatrit eivät tiedä.

      Vakuuttunut olen siitä, että väärät diagnoosit diagnoosiluettelossa vahingoittavat ihmistä, kun niitä ei saa sieltä pyynnöstäkään pois ja mielestäni on alhaista, jos eduskunnan oikeusasiamies vastaa, että väärien diagnoosien pitäminen diagnoosiluettelossa ei ole lainvastaista eikä tee asialle mitään. Kuka sitten tekee?


    • Anonyymi kirjoitti:

      En ole paneutunut tuohon asiaan, kun en ole psykoosia kokenut. En myöskään tiedä oletko oikeassa siinä, että psykiatrit eivät tiedä.

      Vakuuttunut olen siitä, että väärät diagnoosit diagnoosiluettelossa vahingoittavat ihmistä, kun niitä ei saa sieltä pyynnöstäkään pois ja mielestäni on alhaista, jos eduskunnan oikeusasiamies vastaa, että väärien diagnoosien pitäminen diagnoosiluettelossa ei ole lainvastaista eikä tee asialle mitään. Kuka sitten tekee?

      Koska kukaan ei osaa sanoa mikä on oikea diagnoosi ja mikä väärä diagnoosi, on absurdia keskustella tai väitellä siitä onko jokin diagnoosi oikea vai väärä kenenkin kohdalla. Psykiatriassa diagnoosikin on kielikuva. Diagnoosi viittaa lääketieteeseen, josta psykiatriassa ei ole kysymys.


    • Olen eri mieltä.
      Psykiatri on kirjoittanut M-lausuntoon, että henkilö ei ole mielisairas. (Psykoosi luetaan psykiatriassa mielisairaudeksi.) Tällöin diagnoosiluetteloon jätetty psykoosidiagnoosi on väärä. Pyydän olemaan tarkkaavaisempi ja olemaan sotkematta asioita.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Kerrotko vielä miten erotetaan onko jollain tämä psykoosi vai ei. Miten tiedetään kuka on mielisairas ja kuka ei. Kiitos.

      Asia on kysyttävä potilaalta. Hänellä on varma tieto.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Asia on kysyttävä potilaalta. Hänellä on varma tieto.

      Aivan. :) Tämä oli paras vastaus tähän mennessä. Enkä odottakaa parempia. Eräs entinen lääketeollisuuden sanoi Ouija-laudan kelpaavan myös. Se on ehkä toiseksi paras tapa, tai parempikin?


    • Anonyymi kirjoitti:

      Aivan. :) Tämä oli paras vastaus tähän mennessä. Enkä odottakaa parempia. Eräs entinen lääketeollisuuden sanoi Ouija-laudan kelpaavan myös. Se on ehkä toiseksi paras tapa, tai parempikin?

      Lääketeollisuuden edustaja*


  • Anonyymi 23.8.2019 16:28 : "Hyvä että joillakin on sellainen terveydenhuolto että virheitä korjataan."

    Kyseessä oli siis julkinen terveydenhuolto. Yksityiseltä päinvastainen kokemus.

    /
    Lukaisin, mitä Valvira sanoo nettisivuillaan potilasasiakirjojen laadinnasta. Siellä todetaan psykoterapeuttien potilasasiakirjamerkinnöissä esille tulleista ongelmista, että niiden taustalla voi olla psykoterapiakoulutuksen puutteitakin. Terapeuttikoulutuksessa ei ole ohjattu potilasasiakirjamerkintöjen lainmukaiseen laatimiseen.

    /
    Silloin kun psykoterapeuttina toimii psykiatri, niin hänellä on jo lääkärin koulutuksensa vuoksi tiedot laeista, jotka velvoittavat ajantasaisten, luotettavien ja ymmärrettävien potilasasiakirjojen pitämiseen. Hän ei voi vetäytyä koulutuksen puutteiden taakse, perustella tietämättömyydellä osaamattomuuttaan.

    Kun on vielä tilanne, jossa joku pelkästään yksityissektorilla työskentelevä psykiatri on omaa hoitoaan suositellen päässyt asemaan, jossa hän toimii potila(a/i)lle samanaikaisesti sekä psykoterapeuttina että kokonaishoidosta vastaavana psykiatrina, niin näissä tilanteissa etenkin psykoterapeutti-psykiatrin täytyy terveydenhuollon ammattihenkilönä ymmärtää, miksi on tärkeää laatia luotettavasti ja ymmärrettävästi potilasasiakirjat, jotka koskevat hänen samanaikaisesti antamaansa hoitoa terapeuttina ja lääkärinä.

    /
    Anonyymi 23.8.2019 16:28 : "Onko muuten täällä kellään tietoa miksi mielenterveyshoidoista ei ole paljon tehty kanteluja?"

    Samaa ihmettelevät valvovat viranomaisetkin, ovat ihmetelleet vuosikymmeniä, jos mediatietoihin on uskomista. Varmasti moni tätä palstaa lukeva on itsekin nähnyt, miten he käyvät televisiossa asti päitään pyörittelemässä, että on se ihmeellistä kun ei mielenterveyshoidoista valiteta. (No elämä on!)

    Sekä julkisen että yksityisen sote-alan ammattihenkilöillä ja yksiköiden johtoportaiden vastaavilla on kyllä tietoa, miksi mielenterveysongelmien vuoksi hoitoa saaneet potilaat/asiakkaat eivät paljon tee muistutuksia eivätkä kanteluja etenkään.

    /
    Potilaat, jotka oikeutta saadakseen selvittelevät terveydenhuollon ammattihenkilöiden aiheuttamia sotkuja (erikoisia diagnooseja, hoitoja, "suhdetoimintaa", potilasasiakirjamerkintöjä) valvoville viranomaisille, sairastuvat prosessin aikana enemmän tai heidän terveytensä on jatkuvasti vaarassa, koska selvittely on henkisesti raskasta ja pahimmissa tapauksissa he joutuvat vielä erilaisten vastatoimien kohteeksi niiden taholta, joita valitukset koskevat tai joiden toimintaan valitukset muutoin ulottuvat.

    Eivätkö sote-alan asiantuntijat, valvontaviranomaiset ja lainsäätäjät keksi mitään keinoa, joka suojaisi potilaita viimeistään kantelutilanteissa? Vai onko ongelma liian vähäpätöinen?

    • Olen miettinyt samaa asiaa viitaten edellisen kirjoituksen vastatoimiasiaan. Tiedän että psykiatrian puolella liittyy pelkoa potilaissa että ei uskalleta valittaa. Ainakin itse olen ollut jälkeenpäin hiljaa epäkohdista joita koin omalla kohdallani ja näin muiden kohdalla pakkohoidossa. Osastolla oli huonoa kohtelua henkilökunnalla potilaita kohtaan. Oli uhkailua, kiristystä, valehtelua, pakkotoimia. Kerran yhteen paikkaan jotain tiedoksiantoa tein niin kirjoitin silloin että pari kertaa osastolle jouduttua vietiin ensimmäiseksi ihmisarvo pois. Paljon on ollut julkisuudessa uutisia vanhusten hoidon epäkohdista mutta kovin on yleistä myös huono toiminta psykiatrian puolella. Monia vuosia asioita seuranneena olen myös huomannut että usein annetaan omaisille paljon parempaa kuvaa mikä tilanne on todellisuudessa. Niistä asioista ei oikeastaan tiedä kuin hoidossa itse olleet ihmiset ja heidän omaisensa joille joku on kokemuksistaan kertonut. Eikä kukaan uskalla ääneen sanoa miten asiat ovat. Itsekin olen ollut hiljaa juuri sen takia koska olen itse kokenut millä tavalla potilaita voidaan pakkohoidossa alistaa, niin kyllä niitä seurauksia oikeasti pelkää, vaikka eihän niin saisi olla. Aina on myös se pelko että uskoisiko kukaan. Ei ole vaikeaa ajatella että epäilyttää kumpaa ennemmin uskotaan, henkilökuntaa vai potilasta. Ja kun tällaiset asiat ovat niinsanotusti arkoja niin eiväthän ne saisi päästä julkisuuteen. Kuinka paljon on porukkaa vaikka irtisanottu työpaikasta sen takia kun ovat ilmoittaneet epäkohdista. Mutta sehän kertoo silloin sen että on päässyt totuus lipsahtamaan kun täytyy heti rangaista. Kyllä tässä yhteiskunnassa on edelleen monia asioita aika rempallaan. Minusta tuntuu että ei kaikkea edes pysty korjaamaan niin kauan kuin ihmisten asenteet eivät muutu. Eikä ole varmaan kiva olla sellaisessa paikassa töissä missä epäkohdat tuntuu pahalta omasta mielestä. Toivotaan kuitenkin että asiat joskus kääntyvät paremmin päin.


    • Siinä, että psykiatrian kohteet eivät valita kohtelustaan ei ole mitään ihmeellistä. Valittamisesta voidaan rangaista joko suoraan tai myöhemmin, kun ja jos samainen henkilö päätyy aikaisempien, tai vaikka ihan uusienkin, alan työntekijöiden käsiin. Vielä lisäksi, jos valitus ei mene läpi, voidaan asiaa sitä suuremmalla syyllä käyttää todisteena mielisairauden pahentumisesta, millä voidaan oikeuttaa vangitsemisen ja psykiatrisen käsittelyn jatkaminen annosten nostoineen.

      Toisena syynä on, että osa uhreista tietää, että psykiatria perustuu mielivaltaan, joten sellaista vastaan ei voi voittaa. Siihen päälle vielä edellä mainittu uhka kostosta ei nosta fiksuissa ihmisissä valitushaluja.

      Kolmantena tekijänä on, että psykiatrisesti käsitellyt ovat usein niin huonossa kunnossa sekä fyysisesti että niin sanostusti henkisesti aikaisemman kohtelun jäljiltä, etteivät yksinkertaisesti jaksa tai edes kykene ajamaan enää omia asioitaan. Dementia vaikuttaa tunnetusti henkilön kyvykkyyteen toimia itsenäisesti ja hoitaa asioitaan. Päälle jo edellä mainitut pelot kostosta eivät tässäkään tilanteessa lisää valitusinnokkuutta.

      Neljäntenä tärkeänä tekijänä, mikä liittyy kiinteästi ensimmäisenä mainittuun tekijään ja on tavallaan osa sitä, on, että valtio on liitossa psykiatrian kanssa. On suoraan hölmöä kuvitella, että voisi seksuaalivähemmistön edustajana valittaa Ugandassa tai Venäjällä viranomaisille siitä, että on tullut seksuaalisen suuntautumisensa takia kaltoinkohdelluksi, kun valtio nimen omaan tulee kaltoinkohtelua. Jos valtio mahdollistaa mielivaltaan perustuvan pakottamisen, kuten Suomessakin psykiatrian kohdalla, ei omien ihmisoikeuksien tai muidenkaan oikeuksien noudattamista kannata odottaakaan. Samoin valittamiseen eikä ainakaan mihinkään tuloksiin valittamisesta ole realistista mahdollisuutta.

      Toivottavasti tämä selvensi teille tilannetta.


  • 1. Edellä olevien keskustelukommenttien perusteellakin minua alkoivat kiinnostaa psykiatrin antamat erilaiset lausunnot. Eli laitetaanko niihin liitteeksi myös psykiatrin tekemät potilasasiakirjakirjaukset, niistä kopiot viranomaisille?

    2. Erityisesti mietin tätä, mitä yksi Anonyymi edellä kirjoittaa, eli että potilastiedot leviävät Kannassa "ja sen lisäksi joissain tilanteissa sosiaalihuoltoonkin."

    3. Nyt noihin seikkoihin peilaten mietin, että mitäköhän voi tarkoittaa se, kun kunnan sosiaaliasiamies sanoo minulle, että minun ei kannata lukea valvontaviranomaiselta saamani vastinepyynnön ohessa saamiani asiakastietoja, jotka sosiaalihuollon johtaja on laittanut tekemänsä selvitysvastauksen liitteeksi? Miten voin antaa vastineen, jos en lue sosiaalihuollon johtajan antaman selvityksen liitetietoja ja korjaa niitä vastineeseen?

    4. Kun sain vastinepyynnön, niin oli järkytys huomata, että kuntaviranomaisen antamassa selvityksessä oli edelleen mukana monet virheelliset ja puutteelliset asiakastiedot; ne antoivat omasta toiminnastani virheellisen ja harhaanjohtavan kuvan.

    5. Kuntaviranomaisen valvontaviranomaiselle antamassa selvityksessä on selkeästi sellaisiakin virheitä, jotka sosiaalihuolto havaitsee virheiksi käytössään olevista asiakirjoista sekä viranomaislinjoja pitkin soittamalla muille viranomaisille.

    6. Lisäksi sos.toim. johtajan antama vastaus, oma ratkaisu asiaan, ei huomioi nykylakia (GDPR) vaikka kyllähän etenkin siinä asemassa on tunnettava lait (turhat, virheelliset tiedot poistettava). No, minä olen tavallinen ihminen tavallisine tietoineen, joten otan myös huomioon sen, että kyseinen johtaja on tarkistuttanut yksikkönsä juristilta selvitysvastauksensa lainmukaisuuden. Mutta toisaalta. Koska huomasin vastinepyynnön ensimmäisen kerran lukiessani kyseisen johtajan antaman selvityksen virheelliset ja puutteelliset tiedot, niin eikö se ole oman oikeusturvani kannalta välttämätöntä, että käyn nyt vastinetta laatiessani tarkkaan läpi sos.toim.joht. antaman selvityksen kokonaisuudessaan, eli käyn läpi liitteenä olevat asiakastiedot ja poimin niistä virheet vastineeseen...

    7. Aika kummallinen neuvo siis sosiaaliasiamieheltä, vaikka ymmärrän, että sen taustalla on sosiaaliasiamiehen tieto ja ymmärrys, että terveyteni ei kestä paluuta äärimmäisen tuskallisiin tapahtumiin joita sos.huoll.johtajan antama selvitys liitteineen mieleeni nostattaa. Tuon hyvinvointiyksikön tiedossa lienee se, että sen terveydenhuollon puolelta saamani avun vuoksi traumaattisen elämänvaiheen muistojen neutralisointi ja uusien muistojen hankkiminen oli alkanut hyvin ja tuottanut jo terveyttäkin, jopa niin että eräällä tavalla sitä riitti muillekin jaettavaksi...

    8. Kirjoitan tämän kiireessä, ei tästä varmaan tolkkua saa. Paitsi että vaikka olisi nyt aikaakin niin tuskin saisin kysymystä ja ihmettelyäni tolkullisempaan muotoon, koska esim. sosiaaliasiamiehen sijainenkin sanoi minulle, että tilanteeni ongelma "on niin monisyinen" ettei hän osaa/voi auttaa ja on odotettava varsinaisen tyontekijän lomaltapaluuta.

    9. Korostan vielä, että luotan kyllä siihen, että nämä sosiaalihuollon sos.asiamiehet toimivat virkavastuunsa ja muiden lakien mukaisesti. Myös vastinepyyntö on lainmukainen ja lain vaatimakin, ja siksi oikea teko valvontaviranomaiselta.

    10. Sitä tässä ehkä enää vaan ihmettelee, tai miettii, että eipä ihme, että sote-palvelujen virheitä ei saada korjatuksi ja että niitä virheitä voivat jotkut sote-palvelujen ammattihenkilöt käyttää omaksi hyväkseen, hyödyntää eri tavoin.

  • Aina jos ja kun saa vastineeseen mahdollisuuden niin se kannattaa tehdä. Usein se pyydetään silloin jos asioissa vaikuttaa olevan jotain epäselvää. Pyytävä taho haluaa jokaisen asianosaisen oman näkemyksen ja kannan asioista. Vaikuttaa aika oudolta jos joku alkaa yrittää estellä vastineen tekoa. Silloin voisi melkeinpä ajatella että jotain haluttaisiin piilotella tai salata. Ei välttämättä haluta että asiakas jopa saattaa olla oikeassa. Moniin asioihin saattaisi tulla muutosta tai parannusta vastineen voimalla.

    • Olen Anonyymi 26.8.2019 9:47

      Kiitos kommentistasi.

      No, täytyy nyt miettiä mitä tämän vastineen kanssa sitten oikein tekisi. Olen ollut sairas ja väsynyt silloin kun olen tuon ilmoituksen valvontaviranomaiselle tehnyt, ja myös tilanteessa jossa olen ollut hyväksikäytetty, mistä sosiaalitoimi on ehkä ollut ainakin jollain tasolla tietoinen. En ole silloin osannut enkä jaksanut käydä läpi joka asiaa, mikä ilmoitukseen olisi pitänyt selkeästi tai selkeämmin kirjoittaa. Olen ollut silloin myös tilanteeni vuoksi hyvin hätääntynyt ja surullinen, pelännyt tulevaisuuttakin sen suhteen, miten selviydyn henkisesti, jos joudun vielä hakemaan taloudellista apua sossusta ajanjaksona kun olen velkajärjestelyssä.

      Nyt kun vointini on hyvä ja jaksan kantaa suruni ja aloitella kaikkea uutta mitä elämässä vielä ehtii, ja velkajärjestelyä on jäljellä vain vuosi ja rapiat, niin sinällänsä minulle on jo ihan sama mitä ratkaisuja missäkin tehdään, koska kohdallani tapahtuneita pahoja asioita ne ratkaisut eivät muuta eivätkä poista, enkä kuitenkaan nyt saamieni tietojen vuoksi uskaltaisi missään tapauksessa hakea apua sossusta, jos joku vakava sairaus velkajärjestelyaikana yllättäisi. Nyt pärjään kun pysyn terveenä, joten en kyllä millään raaskisi riskeerata tätä vointiani alkamalla läpikäymään taas tapahtuneita, kyllä se näitä sanoja kirjoittaessa melko selväksi minulle tulee. Jotenkin minusta tuntuu että ongelma on nyt enemmän niiden jotka ovat tehneet virheitä ja niiden joiden olisi pitänyt havaita ja korjata virheet ajoissa. Sinällänsähän sosiaaliasiamies ei yrittänyt estellä minua tekemästä vastinetta, vaan sanoi ettei minun kannata lukea niitä asiakasmerkintöjä. Ja siinä olen samaa mieltä, että selvitettävänä oleva asiakokonaisuus on monimutkainen. (Minä edelleen odotan vastausta kysymykseeni, missä ja miksi valvonta petti ja miksi minua ei autettu ajoissa vaikka on vahvojen huhujen perusteella tiedetty yksityissektorilla työskentelevän terveydenhuollon ammattihenkilön väärästä toiminnasta.)


    • Kysymykseesi ei varmasti osaa vastata kukaan muu kuin asiassa osallisena olleet. Sehän on totuus että usein kollegat suojelevat omiaan, ei jostain kumman syystä pystytä myöntämään että on toimittu väärin. Maailma on loppujen lopuksi aika kova ja karu paikka, etenkin jos on itse oikeudenmukainen. Ja sen takia vääryydet tuntuvat enemmän ikäviltä.


    • Olen Anonyymi 26.8.2019 9:47

      Niin, se onkin tullut jo selväksi etteivät kaikki näistä asiassa osallisena olevat henkilöt minulle vastaa niin kuin oikea omavalvontaan liittyvä menettely vaatii. Siksikin asian kokonaisselvittely on valvontaviranomaistaholla. Näin siitäkin huolimatta, että tämän monitahoisen tapauksen pari asianosaistahoa saivat vastatoimiksi kokemillani toiminnoillaan aikaan sen, että peruin niitä koskevat kantelut Aviin.

      Virkavastuulla toimivat valvontaviranomaiset eivät sulje silmiään saamiltaan epäkohtatiedoilta. Vaikkei niihin heti voi puuttua tai reagoida selvittelyjä käynnistämällä, niin vastaavien tietojen kertyminen kyllä toimii starttipistoolin tavoin: Se on pam ja menoks, iso mylly käynnistyy Avissa/Valvirassa. Valvontaviranomaisille epäkohtatietoja kertyy kaikista tehdyistä kanteluista, myös Kela tekee valvoville viranomaisille ilmoituksia havaitsemistaan epäselvyyksistä. Oletan, että tästä kohteluani ja hoitoani koskevasta monitahoisesta ongelmavyyhdistä valvontaviranomaiset saivat ensimmäisen kerran vihiä siinä vaiheessa, kun tein Aviin terveydenhuoltokantelun, joka ei liittynyt näihin tahoihin, jotka nyt vielä yrittävät viimeiseen asti pimittää omaa osallisuuttaan syntyneeseen ongelmaketjuun. (Toivottavasti uusi hallitus ryhtyy ripeästi niihin toimiin. tekee niitä päätöksiä, jotka helpottavat valvontaviranomaisten työtä. Jos esim. Avin ja Valviran yhdistäminen helpottaa valvontaviranomaisten työtä, niin tehtäköön se ratkaisu pikaisesti, eikä enää tässä asiassa odotella kädet ristissä tulevaa sote-uudistusta.)

      Lopuksi vielä tuosta sosiaalitoimen johtajan antamasta selvityksestä, johon minulta pyydettiin vastine. Selvityksessään johtaja on kirjoittanut, että asiakkaan oikeusturvan vuoksi hän lisää asiakastietoihin seuraavat tiedot, ja sitten on tekstiä, jossa on epäselkeä lyhennelmä sos.toimeen tekemästäni oikaisuvaatimuksesta. Nyt kun eilen kävin eräässä tapaamisessa tavisten kanssa ns. vertaistukilakineuvontakeskusteluja, niin siinä yhteydessä vinkattiin, että nyt minun kannattaisi perua kirjallisesti tekemäni ilmoitus kuntani sosiaalitoimesta tietosuojavaltuutetulle, koska en voi vaarantaa nykyistä terveyttäni palaamalla henkisesti raskaisiin tapahtumiin, sillä olen aloittamassa vanhojen osaamisteni päivittämistä ja uusien taitojen hankkimista opiskelujen avulla. Tässä keskustelussa saamani ohjeen mukaan ilmoituksen peruminen olisi oikeusturvani kannalta tässä tilanteessa tärkeää, koska jos vaan en tee vastinetta tai teen sen puuttumatta johtajan antamassa selvityksessä oleviin virheisiin, niin silloin hyväksyn kaikki tiedot, mitä sos.toim.johtaja on antamaansa selvitykseen laittanut.

      (Kuntani poliitikot julistavat vähän väliä yhteen ääneen, miten tärkeää olisi saada terveydenhuolto toimimaan niin että mieleterveyspalveluja olisi enemmän. Hmm. Varmasti näin onkin, mutta jos nyt kuitenkin vaikka ensin laittaisivat esim. sosiaalitoimen omavalvonnan toimimaan oikea-aikaisesti oikein. Tai jos eivät siihen pysty, niin sitten tarjoaisivat kuntapalveluna oikeaa juristiapua henkilöille, jotka joutuvat viemään sos.toimen tekemiä virheitä ylemmän valvontaviranomaisen käsittelyyn, koska sos.toimen toimintatapa on se, että ylin johto ja poliittiset päättäjät vierittävät päätösvastuun omilta harteiltaan valvontaviranomaisille.)


    • Olet tosi luottavainen ihminen kun luotat että avi ja valvira selvittävät oikein kaikki kantelut. Toisen laisiakin kokemuksia on monilla ihmisillä.


  • Kyllä tämmönenkin ottaa päähän, että kun menee vaikka unettomuutta valittamaan niin saa jälkikäteen sitten kannasta lukea jorinoita C - hepatiitista, jota ei käytännöllisesti edes ole olemassa, koska hoito poistaa viruksen elimistöstä kokonaan. Sinne on kirjattu myös lainauksia jostain yksittäisistä sanomisista ja kerrottu minun olevan erikoinen. Sitten vielä Hassani kirjoittaa jotain hullun lääkkeitä , neutroleptejä unettomuuteen. Hain ne kun ilmaseksi sain, mutta yhtään ainoaa en ole pistellyt poskeeni, naapurin koira on kyllä alkanut käyttäytyä jotenkin omituisesti.

  • "neutroleptejä unettomuuteen. Hain ne kun ilmaseksi sain, mutta yhtään ainoaa en ole pistellyt poskeeni, naapurin koira on kyllä alkanut käyttäytyä jotenkin omituisesti."
    Ha ha :) Älä syökään.

    "kerrottu minun olevan erikoinen. "
    Epäasiallista. Lääkärin ei pidä arvostella ketään erikoiseksi tai epä-erikoiseksi. Tuo ei ole lääketiedettä vaan ennakkoluuloa ja stigmatisointia subjektiivisen vaikutelman perusteella. Tee oikaisupyyntö ja vaadi ko. kohtaa poistettavaksi.

  • "Vakuuttunut olen siitä, että väärät diagnoosit diagnoosiluettelossa vahingoittavat ihmistä, kun niitä ei saa sieltä pyynnöstäkään pois ja mielestäni on alhaista, jos eduskunnan oikeusasiamies vastaa, että väärien diagnoosien pitäminen diagnoosiluettelossa ei ole lainvastaista eikä tee asialle mitään. Kuka sitten tekee?"

    Otit tärkeän asian omalta osaltasi esille. Kuten toinen jo vastasi yllä, psykiatriassa ei ole keinoja ratkaista objektiivisesti mikä on "oikea" ja "väärä" diagnoosi. Ne ovat kaikki lopulta vain yksittäisten lääkärien mielipiteitä. Yksiselitteistä tapaa ratkaista asia ei ole.

    On toki olemassa diagnoosikriteerit, jotka on lueteltukin mustana valkoisella luokituskäsikirjoissa ICD-10:ssä ja DSM-V:ssä, ja jotka potilaan asemassa oleva voi itsekin lukea ja päätellä täyttyvätkö ne hänen kohdallaan. Kriteerit perustuvat käyttäytymiseen ja vuorovaikutuksessa saataviin tietoihin. On psykiatrin omassa harkinnassa, miten kriteerejä havainnoidaan ja tulkitaan yksittäisen potilaan kohdalla.

    Diagnoosiin päädytään siis haastattelemalla ja kyselylomakkein. Joskus apuna ovat psykologiset testit, jotka eivät ole eksaktia tietoa vaan perustuvat paljon ns. mutu-päättelyyn.

    Diagnoosin tehnyt lääkäri voi aina sanoa, että hän laati diagnoosin kyseisellä hetkellä käytettävissään olleiden tietojen perusteella, ja silloin sitä on kenenkään hyvin vaikea osoittaa vääräksi. Myöhemmin voidaan toki tehdä uusia tutkimuksia ja todeta tilanteen muuttuneen, jolloin diagnoosikin muuttuu. Alkuperäinen diagnoosi, lääkärin oma ammatillinen puumerkki, jää potilasasiakirjoihin sellaisena kuin on. Hänen kun ei voida osoittaa erehtyneen.

    Lääkärit voivat tietenkin mielessään ajatella olevansa eri mieltä kollegan jostain potilaasta tekemästä diagnoosista, mutta harvoin he myöntävät asiaa suoraan potilaalle edes keskustelussa saati kirjallisesti. Kollegiaalisuus on lääkärien kesken vahvaa.

    Yleensä kun psykiatri on eri mieltä kuin kollegansa hän ilmaisee sen ainoastaan lisäämällä diagnoosirimpsun perään oman, uuden diagnoosinsa. Se ei kumoa aiempaa diagnoosia - ei silloinkaan kun on selvästi sen kanssa ristiriidassa. Jokaisen diagnoosin kohdalla lukijan silmissä pätee nimittäin, että "ei savua ilman tulta." Uusi diagnoosi laventaa potilaan sairauskuvaa ja tekee hänestä sekä maailman että omissa silmissään vielä enemmän ramman.

    Ei siis ole olemassa mitään psykiatrien "yli-ylilääkäriä" tai tuomaria, joka voisi asiantuntemuksellaan ratkaista diagnoosikysymyksen lopullisesti siten että "väärä" diagnoosi olisi sen perusteella pakko pyyhkiä pois potilaan sairauskertomuksesta.

    Diagnoosista voi joskus saada ns. eriävän mielipiteen toiselta psykiatrilta, yleensä sellaiselta, joka työskentelee eri paikassa eikä ole läheinen työtoveri alkuperäisen diagnoosin tehneen psykiatrin kanssa. Potilas voi pyytää hoitopaikkaa kirjoittamaan hänen papereihinsa maininnan, että kyseinen ulkopuolinen psykiatri on tehnyt hänestä eri diagnoosin. On hoitopaikan ylilääkärien harkinnassa, suostutaanko mainintaa kirjaamaan. Mikään ei siihen velvoita.

    Maininta eriävästä näkemyksestä voi parantaa potilaan tilannetta, sillä se kertoo hänen tietojaan myöhemmin lukeville, että diagnoosi on toisen ammattilaisen toimesta kyseenalaistettu.

    Psykiatrinen diagnosointi on siis hyvin huonosti säänneltyä. Potilas on suojaton.
    Lainsäädännössä ei ole paljoakaan, millä voisi potilaan tilannetta parantaa.

    Psykologian tohtori Paula Caplan on kritisoinut psykiatristen diagnoosien epätieteellisyyttä, ja sitä, että diagnosointi on käytännössä sääntelemätöntä. Hänen esitelmistään on netissä useita hyviä youtube-videoita. Laitan linkin seuraavaan viestiin, siltä varalta että automaatti poistaa tämän viestin sen vuoksi. Yksi Caplanin video diagnoosien sääntelemättömyydestä löytyy googlesta seuraavalla haulla:

    "youtube caplan no rules about psychiatric"

    Caplan on ollut jäsenenä diagnoosiluokituskäsikirja DSM:n laatimiskomiteassa, mutta erosi siitä huomattuaan etteivät työryhmässä laaditut diagnoosit juuri perustuneet tieteelliseen tutkimukseen vaan pääasiassa mielipiteisiin, keskusteluun ja konsensukseen.

    Anonyymi
    12.8.2019 11

    • Ei se nyt ihan noin mene. Kyllä diagnoosien pitää olla oikeita koska niillä haetaan etuuksiakin. Potilaat hakee sairauslomaa, eläkettä jne. Lääkärit hakee Kelasta sairaudenhoitokorvausosuuden jos ovat yksityissektorilla. Vakuutusyhtiötkin korvaa hoitoja lääkärin tekemän diagnoosin perusteella. Psykiatrisissa diagnooseissa pätee samat säännöt kuin muissakin diagnooseissa. Ei niitä saa lääkäri hatustaan vetää.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Ei se nyt ihan noin mene. Kyllä diagnoosien pitää olla oikeita koska niillä haetaan etuuksiakin. Potilaat hakee sairauslomaa, eläkettä jne. Lääkärit hakee Kelasta sairaudenhoitokorvausosuuden jos ovat yksityissektorilla. Vakuutusyhtiötkin korvaa hoitoja lääkärin tekemän diagnoosin perusteella. Psykiatrisissa diagnooseissa pätee samat säännöt kuin muissakin diagnooseissa. Ei niitä saa lääkäri hatustaan vetää.

      Kuten edellä sanottiin psykiatriset diagnoosit ovat mielipiteitä.

      https://madinfinland.org/perusongelmia/


    • Anonyymi kirjoitti:

      Ei se nyt ihan noin mene. Kyllä diagnoosien pitää olla oikeita koska niillä haetaan etuuksiakin. Potilaat hakee sairauslomaa, eläkettä jne. Lääkärit hakee Kelasta sairaudenhoitokorvausosuuden jos ovat yksityissektorilla. Vakuutusyhtiötkin korvaa hoitoja lääkärin tekemän diagnoosin perusteella. Psykiatrisissa diagnooseissa pätee samat säännöt kuin muissakin diagnooseissa. Ei niitä saa lääkäri hatustaan vetää.

      Miten psykiatrinen diagnoosi voi olla oikea tai väärä, jos kaikki perustuu subjektiiviseen näkemykseen, toisin sanoen mielipiteeseen? Osaatko sinäkään kertoa? Se, että sosiaalietuuksia saa mielipiteiden perusteella ilman objektiivista näyttöä ei ole ennenkuulumatonta edes oikean lääketieteen praktiikan puolella, mutta psykiatriassa kyse on aina mielipiteestä. Toisekseen mitään sairautta ei psykiatriassa voi käytännössä olla, sillä mielen olemassaolo on uskomusasia, ei tieteellinen fakta, toisin kuin esimerkiksi aivojen, ihon tai sisäelinten kohdalla.

      Psykiatrinen sairaus on kielikuva. Toisin sanoen se ei ole oikea sairaus ollenkaan vaan mielipideasia. Psykiatrisella sairaudella ei ole mitään tekemistä (lääke)tieteen kanssa. Sillä viitataan ei-toivotunlaiseen käytökseen, ajatteluun ja tai tunteiluun, ei koskaan mihinkään fyysiseen tai kemialliseen poikkeamaan, kuten oikeiden sairauksien kohdalla. Tämä on ratkaisevan tärkeä asia ymmärtää, jotta eron psykiatrian ja lääketieteen eri haarojen (neurologia, dermatologia, endokrinologia...) välillä kykenee käsittämään. Se kenelle hänen ajattelunsa, käyttäytymisensä ja tai tunteilunsa pohjalta annetaan sosiaalietuuksia tai vapautetaan töistä on päätösasia, mutta onko sellainen oikein? Voiko sellaisen yhteydessä puhua ainakaan _sairaus_lomasta?

      Kommenttisi antaa ymmärtää, että et ole lainkaan perillä psykiatriasta alana.


  • Onhan tuo omituista, että vääräksi osoittautuneita psykiatrisia diagnooseja ei saa pois millään diagnoosiluettelosta.

    Jos lääkäri arvelee potilaalla olevan vaikkapa lonkan nivelrikon ja sydämen vajaatoiminnan, niin tutkimusten valmistuttua hän poistaa kyseiset diagnoosit pyytämättä, jos ne osoittautuvat vääriksi.

    Miksi psykiatri ei toimi samoin? Tuollainen on potilasturvallisuuden vaarantamista. Pidetään psykoosipotilaana aina hammaslääkärissäkin. Lisäksi se on raskauttava diagnoosi, kun tehdään hoidottajättämispäätöstä.

    • Somaattisella puolella diagnoosien tueksi löytyy monesti objektiivisia tieteellisiä testejä röntgenkuvat yms. psykiatriassa tämmöisiä testejä ei ole.


    • No jollakin tapaahan he itse tulivat siihen tulokseen, että minulla ei ole psykoosia, kun niin kirjoittivat. On se kummallista, että sitä vääräksi osoittautunutta diagnoosia ei saa pois diagnoosiluettelosta. Eikä eduskunnan oikeusasiamieskään tee mitään, koska vääräksi osoittautuneiden diagnoosien pitäminen diagnoosiluettelossa ei ole lainvastaista.

      Halloo. Kuka sitten valvoo perus- ja ihmisoikeuksia?


    • Anonyymi kirjoitti:

      No jollakin tapaahan he itse tulivat siihen tulokseen, että minulla ei ole psykoosia, kun niin kirjoittivat. On se kummallista, että sitä vääräksi osoittautunutta diagnoosia ei saa pois diagnoosiluettelosta. Eikä eduskunnan oikeusasiamieskään tee mitään, koska vääräksi osoittautuneiden diagnoosien pitäminen diagnoosiluettelossa ei ole lainvastaista.

      Halloo. Kuka sitten valvoo perus- ja ihmisoikeuksia?

      Oletko varma ettei asia mennyt niin että sinulla todettiin psykoosi ja myöhemmin todettiin että et ole enää psykoottinen.Näin asiat ainakin oman kokemukseni mukaan menevät.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Oletko varma ettei asia mennyt niin että sinulla todettiin psykoosi ja myöhemmin todettiin että et ole enää psykoottinen.Näin asiat ainakin oman kokemukseni mukaan menevät.

      No ei kai se psykoosi parane alle yhdessä vuorokaudessa ilman mitään hoitoa ja ilman lääkitystä ainoastaan tarkkailemalla. Tunnetko sellaisen psykoosin? Lääketieteellinen kirjallisuus ei tunne.


    • Anonyymi kirjoitti:

      No ei kai se psykoosi parane alle yhdessä vuorokaudessa ilman mitään hoitoa ja ilman lääkitystä ainoastaan tarkkailemalla. Tunnetko sellaisen psykoosin? Lääketieteellinen kirjallisuus ei tunne.

      Psykoosi on hyvin epämääräinen käsite ja psykoosi dg:n voi saada hyvinkin heppoisin perustein kuten itsellesikin kävi.Psykoosi ei parane koska se ei ole sairaus mutta voi hyvinkin mennä ohi ilman hoitoa ja lääkitystä.Kirjauskäytäntö on kuitenkin parhaan tietoni mukaan tuo edellä mainittu.


    • Syyt ovat selvät. Psykiatria ei ole lääketieteen haara, kuten oletat. Psykiatrian on valtion sosiaalikontrollin väline. Siihen eivät (tietenkään) päde samat säännöt kuin lääketieteen praktiikkaan ja (oikeaan) terveydenhuoltoon.

      On periaatteessa ihan validia vaatia psykiatrialta samanlaisia toimintatapoja ja kohtelua kuin oikean terveydenhuollon puolella, koska psykiatrithan väittävät olevansa lääkäreitä ja psykiatristen sairauksien oikeita sairauksia. Näin ei kuitenkaan ole, ja myös psykiatrit tietävät tämän, joten psykiatria ei toimia samoin kuin oikeassa terveydenhuollossa. Psykiatrian funktion on kontrolloida ja rangaista ihmisiä, jotka käyttäytyvät, ajattelevat ja tai tunteilevat ei-toivotunlaisesti. Siten onkin absurdia odottaa psykiatreiltä lääkärimäistä suhtautumista tai yleisten terveydenhuollon pelisääntöjen noudattamista, kuten esimerkiksi vastaanotolle tulevan henkilön yksityisyyden ja koskemattomuuden kunnioittamista.

      Toivottavasti auttoi ymmärtämään. Voit tutustua psykiatriaan alana tarkemminkin esimerkiksi osoitteessa szasz com. Sivusto on edesmenneen psykiatrian emeritusprofessori Thomas Szaszin virallinen tietosivusto, josta löytyy paljon tietoa hänen omasta alastaan asiaan perehtymättömille ja hieman pidemmällekin päässeille. Erityisesti suosittelen lukemaan ja sisäistämään Thomas Szaszin manifestin, joka löytyy niin ikään kyseiseltä sivustolta.


  • "Halloo. Kuka sitten valvoo perus- ja ihmisoikeuksia?"

    Mielenterveyspotilaalla niitä on aika vähän.

    Anonyymi
    12.8.2019 11

    • Huomautan kaikille, että mielenterveyslaki on luotu nimen omaan kansalaisten perustuslaillisten oikeuksien ja ihmisoikeuksien kiertämiseksi!

      Psykiatrisessa kontekstissa oikeuksista puhuminen on absurdia, ainakin niin kauan kuin keskustelu ei liity psykiatrisen pakottamisen lakkauttamiseen. Ei psykiatrian kohteella voi olla perustuslaillisia oikeuksia tai ihmisoikeuksia, koska muuten "hoitoa" ei voida toteuttaa.

      Oikeuksien vaatiminen psykiatrian kohteille kertoo, ettei henkilö ole ymmärtänyt mistä psykiatriassa on todellisuudessa kysymys. Psykiatrian historia kertoo kaiken oleellisen, mutta tarkasteluun riittää ihan tämänkin päivän toiminta. Totuus katsoo kyllä silmiin, jos asiaa viitsii yhtään ajatella pidempään. Mielisairaus on metaforallinen sairaus samalla tavalla kuin valas on metaforallinen kala. Ei ole mitään mitä hoitaa, ei ole potilaita, ei hoitoja, ei sairaaloita, ei diagnooseja, ei mitään lääketieteellistä. Kysymys on siitä kenet valtio haluaa sellaisenaan ja kenestä se haluaa eroon.


  • "Kuten edellä sanottiin psykiatriset diagnoosit ovat mielipiteitä."

    Nyt alkaa kiinnostaa.

    Pitääkö noita psykiatrisia diagnooseja, vaikka olisivat sitten mielipiteitä, kuitenkin perustella oireilla, eli kirjoittaa potilaan tietoihin oireperustelut diagnoosille ja antamalleen hoidolle joka siis perustuu diagnoosille jonka lääkäri on tehnyt oireiden perusteella?!?

    Täytyyhän potilaalla olla sairaudesta johtuvia oireita jos hänelle sairausdiagnoosi tehdään! Oireita!!! Lääkärin täytyy nähdä potilaassa sairauden oireita jos kerran potilaalle diagnoosin tekee!!! Vai hyväksyykö Kela ja vakuutuslaitokset pelkän lääkäriltä saadun mielipiteen sairauspäivärahan, sairaudenhoitokorvauksen, kuntoutuksen ja työkyvyttömyyseläkkeen perusteluksi!?!

    • Niin! Kai potilaalla on jotain oireita, koska kerran on lääkäriinkin mennyt. Ei sunkaan siellä huvikseen juosta vain lääkäriä moikkaamassa? Tai jos näin on, niin kyllä siinä jo psyykessä on ongelmaa.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Niin! Kai potilaalla on jotain oireita, koska kerran on lääkäriinkin mennyt. Ei sunkaan siellä huvikseen juosta vain lääkäriä moikkaamassa? Tai jos näin on, niin kyllä siinä jo psyykessä on ongelmaa.

      "... siellä huvikseen juosta vain lääkäriä moikkaamassa?... jos näin on niin kyllä siinä jo psyykessä on ongelmaa."

      Hehheh, kyllä suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän yksityissektorin uumenista löytyy psykiatrian erikoisalan lekureita joiden suosittelema oma hoito on sitä että potilas tulee tätä vastaanotolle moikkailemaan ja kuulumisiaan kertoilemaan. Humpuugimaakareita piisaa kuten myös ihmisiä joilla on elämässä ongelmia joiden takia he humpuugimaakareiden puheisiin lankeavat. Vaikka kyllähän tämä vankilalääkäri Lauerma on todennut, että huijatuksi joutuminen voi sattua kenen tahansa kohdalle.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Niin! Kai potilaalla on jotain oireita, koska kerran on lääkäriinkin mennyt. Ei sunkaan siellä huvikseen juosta vain lääkäriä moikkaamassa? Tai jos näin on, niin kyllä siinä jo psyykessä on ongelmaa.

      Kerran vuodessa pyöräilen sinne.


  • Ei ihme, että potilaat pohtivat (psykiatristen) diagnoosien mielekkyyttä ja oikeellisuutta. Onhan se jännä huomata, miten diagnooseja tulee ja menee niin yksittäisten ihmisten elämässä kuin myös historiallisella aikajanalla.

    Lukuvinkki! Diagnoosien ihmeellistä maailmaa avataan Duodecim-lehden tuoreessa artikkelissa "Mitä diagnoosit ovat ja mitä väliä sillä on?" Se löytyy luettavaksi googlaamalla.

    Artikkelin tarkat tiedot: Mitä diagnoosit ovat ja mitä väliä sillä on? Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 2019;135(15):1355-9, P. Louhiala.

    • Luin tuon Louhialan kirjoituksen. Se on kokonaisuudessaan kylläkin hieman sekava. Hyviäkin osuuksia oli ja asiaa, mutta parantamisen varaa on mielestäni. Esimerkiksi, Louhiala ei tee selvää eroa psykiatrian ja lääketieteen välille puhuessaan DSM:stä, jolloin koko tekstin uskottavuus kärsii. Hänen tarkoittamansa asiat jäävät epäselviksi ja lukijan tulkinnan varaan. Lukija ei voi koko tekstin aikana erottaa milloin kirjoittaja käsittelee psykiatriaa ja milloin lääketiedettä. Lisäksi vaikuttaa silti, että Louhiala sekoittaa ajoittain diagnoosin ja sairauden käsitteet keskenään. Samoin hän ei tee kirjoituksessaan selkeää eroa poliittisen kannan ja tieteellisen faktan välille.

      Yleisesti ottaen tulkitsen, että kirjoituksen tarkoitus on kuitenkin varsin rehellinen. Olisin toivonut, että hän olisi kirjoittanut esiin "rivien välistä" luettavat mielipiteensä, jotka jokainen lukija joutuu nyt tulkitsemaan omalla tavallaan, tai vaihtoehtoisesti tehnyt selvemmäksi, että hän todella käsittelee asioita ilman sanomaa siitä miten hänestä tulisi toimittavan.


  • On oikein vaatia psykoosidiagnoosi pois potilastiedoista, jos se on selvästi terveydenhuollossa havaittu vääräksi. Väärien psykoosi- ja psykoottisuusdiagnoosien poistaminen potilastiedoista edistää potilasturvallisuutta. Miksi terveydenhuolto ei sitä tee omatoimisesti?

    Tässä keskusteluketjussa on tullut esille, että väärän psykoosidiagnoosin pysyminen diagnoosiluettelossa aiheuttaa potilaille haittaa erityisesti silloin kun terveydenhuollon ammattihenkilöt luottavat sokeasti lukemiinsa potilastietoihin ja tekevät johtopäätöksiä potilaan tilasta pelkästään lukemiensa potilastietojen perusteella. Äärimmäisen vakavaa haittaa vääristä psykoosi- ja psykoottisuusdiagnooseista on potilaille, jos niiden perusteella vielä ryhdytään antamaan potilaalle lääkityshoitoa. Potilaiden elämälle syvästi kajoavaa haittaa vääristä psykoosi/psykoottisuusdiagnooseista aiheutuu, jos väärän diagnoosin vuoksi aloitettua lääkitystä jatketaan vuosikausia, koska lääkityksestä vastaava psykiatri ei epäile (eivätkä hänen kollegansa) tekemiensä diagnoosien oikeellisuutta eikä tunnista potilaissaan psykoosilääkityksen haittoja, vaan pitää niitä psykiatrisina sairausoireina ja psyk.sairauden pahentumisen merkkeinä. Kaiken lisäksi terveydenhuollon sokeus väärien mielenterveysdiagnoosien haitoille on myös kansantaloudellinen ongelma, monesta syystä.

    Viime aikaisista potilaan lääkärilehden artikkeleista voi päätellä, että terveydenhuoltojärjestelmässämme on huomattu, että täällä käytetään liikaa resursseja sellaisiin hoitoihin, joiden vaikuttavuudesta ja kustannusvaikuttavuudesta ei ole tarpeeksi tietoa. Monella suulla on vaadittu mielenterveyshoitojenkin vaikuttavuuden perusteellista selvittämistä. On todettu, että vaikuttavuustutkimukset mielenterveyden hoidossa ovat erittäin tärkeitä. Lääkitysten ja terapioiden ja niiden yhteiskäytön hoitovaikuttavuutta halutaan nyt selvittää etenkin mahdollisen terapiatakuun käyttöönoton vuoksi.

    Luotettavien vaikuttavuustutkimusten edellytyksenä ovat tietenkin luotettavat diagnosointikäytännöt ja oikeiksi varmistettavissa olevat diagnoosit. Mutta miten vaikuttavuustutkimuksissa onnistutaan varmistamaan psyk.diagnoosien oikeellisuus, kun niiden korjaaminen selkeästi potilastietoihinkaan ei onnistu... Miten käytännössä onnistutaan seuraamaan luotettavasti mielenterveyshoitojen vaikuttavuutta, jos ei mitenkään varmuudella pystytä ensin varmistamaan, että annetut mielenterveyshoidot perustuvat oikeaan diagnoosiin ja jos ei mitenkään pystytä varmistamaan, että annetussa hoidossa on havaittu lääkityksen haitat oikein... Kun ei mittaukseen perustuvia testejä mielenterveysdiagnoosien varmistamiseksi ja lääkehaittojen todentamiseksi ole, niin ehkä ei voida saada kovin ajantasaista vaikuttavuustietoakaan... Joten pitäisikö mielenterveyshoitojen vaikuttavuusseurannan yhteydessä myös kehittää terveydenhuoltoon sellaisia käytäntöjä, jotka luotettavasti estävät väärien psykiatristen diagnoosien ja ylidiagnoosien tekemistä. Näin myös automaattisesti vähenisivät haitallisten lääke- ja terapiahoitojen antaminen potilaille, ja näin myös voisi tulla nopeastikin todellista vaikuttavuutta annettaviin mielenterveyshoitoihin...

  • Onhan se aika huvittavaa kun psykiatrian diagnoosit laaditaan joidenkin kaavakkeiden mukaan, muistaakseni jenkkilässä kehitettyjen. Luin kerran yhden kirjan jossa oli tällaisia psyk.puolen ammatti-ihmisiä tehneet testin kuinka he läpäisevät nuo kysymykset kaavakkeissa. Voivoi, tulos oli kuuden tai seitsemän ihmisen vastattua kysymyksiin että jokaisessa oli jotain vikaa, eräs oli syvästi masentunut, ja yksi oli jopa pakkohoidon tarpeessa. Taitaa olla noissakin juuri se että tulos ei ole kiinni tutkittavasta vaan tuloksen tulkitsijasta.

    • Hyvä yhteenveto yllä.
      Diagnoosit kertovat paljon niiden asettajasta ja hänen yleistiedoista ja sivistyksestä. Tiedetään, että iloiset ja nopeapuheiset karjalaiset laitetaan helposti maanikoiksi, asioita vääntävät savolaiset psykoottisiksi ja hiljaiset ja hitaat hämäläiset depressiivisiksi ainakin, jos suomenruotsalainen tulkitsee. Miten mahtaa vanäläiset psykiatrit, joita on ainakin pääkaupunkiseudulla tulkita. Kulttuuritaustasta johtuvaa vaarallista asiakkaan syrjintää ja leimaamista.


  • Tuosta duodecimin diagnoosiartikkelista. Siinä puhutaan diagnoosien taloudellisesta välinearvosta potilaille. "Sopivat" diagnoosit mahdollistaa esim. sairauslomat työuupumuspotilaille.

    Mutta voiko olla mahdollista, että diagnooseilla olisi välinearvoa diagnoosin tekijöille itselleen, lääkäreille? Voivatko oireiden etsimisen kautta kausaaliseen määrittelyyn pohjautuvat diagnoosit olla hyödyllisiä etenkin niille psykiatreille, jotka työskentelevät kokonaan yksityissektorilla? Joita muistaakseni tilastojen mukaan on iso osa valmistuneista, joten ansaintalogiikan täytyy toimia. Jos jollain on antaa tähän viimeisimpiä tilastolukuja valmistuneiden psykiatrian erikoislääkäreiden määrästä ja sijoittumisesta julkiselle ja yksityiselle sektorille, niin kiitos.

    Kiinnostaa myös, onko terveydenhuollon kulttuuri miten avoin ja rohkea, voiko tällaista mahdollisuutta edes pohtia, että diagnoosista olisi enemmän hyötyä psykiatrille kuin hänen potilailleen? Yleistä se ei missään tapauksessa voi olla, mutta onko asiaa edes missään selvitetty? Ja voiko edes selvittää?

    Kiinnostava keskusteluketju tämä 'Väärä leimaaminen ja merkinnät pois?' On hyvä todeta ääneenkin, että stigmatisointia tapahtuu myös terveydenhuollon sisällä terveydenhuollon itsensä toimesta.

    Nyt on taas joku valtakunnallinen stigmat pois -kampanja meneillään. Hyvä juttu. Mutta miten terveydenhuolto voisi näyttää omilla konkreettisilla esimerkeillään, että sieltäkin stigmaleimasimet poistetaan käytöstä tämän kampanjan aikana?

  • "Nyt on taas joku valtakunnallinen stigmat pois -kampanja meneillään. Hyvä juttu."

    Ei ole hyvä juttu. Sillä anti-stigmakampanjat perustuvat käsitykselle, että mielen ongelmat ovat "sairauksia siinä missä muutkin". Stigma syntyy juuri tästä sairaus-ajattelusta. Anti-stigmakampanjat vain syventävät psyykkistä kärsimiystä kokevien leimautumista.

    Mielen ongelmien perusteella leimautumista voi estää vain sen ymmärtäminen, että ne ovat normaalia reagointia sosiaaliseen elämään, traumoihin ja vastoinkäymisiin. Ne ovat pohjimmiltaan hyvin oikeita ja luonnollisia reaktioita siihen tilanteeseen, missä ne ovat syntyneet. Eivät siis millään tavoin sairauksia - siitäkään huolimatta, että niihin liittyy joskus toimintakyvyn alentumista. On tervettä, että psyyke keskittää voimavaransa ylivoimaisesta kokemuksesta toipumiseen ja voimia ei silloin riitä esimerkiksi työhön tai tavanomaiseen sosiaaliseen kanssakäymiseen. Sairauslomaa siis saatetaan tarvita, mutta ei sillä nimellä.

    On kyettävä näkemään ihminen tilanteessaan, eikä irti siitä, niin kuin nyt yleensä nähdään ainakin länsimaissa. Tämä on meille ihmisille hyvin vaikeaa varsinkin individualistisissa yhteiskunnissa kuten meillä täällä,

    Koko psykiatria perustuu siihen, että psyykkisesti kärsivä ihminen nähdään poikkeamana normaalista, ja hänen reaktionsa irrallaan siitä sosiaalisesta maailmasta missä ne ovat syntyneet. Tällöin on helppo määritellä ne epänormaaleiksi ja sairaiksi. Anti-stigmakampanjat julistavat sairaus-sanomaa ja lisäävät stigmatisoitumista. Ne ovat toisaalta hyvä rahasampo niille järjestöille ja viestintätoimistoille jotka niitä kehittävät, ja tehokasta mainosta psykiatrialle muutenkin. Kohteidensa, eli psyykkisesti kärsivien ihmisten, tilannetta ne ainoastaan vaikeuttavat.

    Anonyymi
    12.8.2019 11

  • No, kai verenpainetauti ja sepelvaltimotauti on myös normaalia reagointia stressiin. Nilkan murtuminen normaalia reagointia liiallisen voiman kohdistumisesta siihen väärin jne. Eivätkö ne ole mielestäsi sairauksia, kun ne ovat elimistön normaaleita reaktioita ympäristötekijöihin, joilta ihminen ei kykene riittävästi suojautumaan? Mikä on mielestäsi sairaus vai eikö sellaista ole olemassakaan?

    Mielestäni mieli voi sairastua siinä missä kehokin.

    • Sairauksiin löytyy paras apu lääketieteestä mielen"sairauksiin" parhaiten auttavat psykososiaaliset keinot.Jos esim. psykoosi olisi sairaus on outoa että avoimen dialogin mallilla on saatu parhaat tulokset kun taas lääketieteellisen hoidon tulokset ovat jopa huonompia kuin jos ei tehtäisi mitään.


    • Sekoitat merkityksiä keskenään.

      Tyydyn vain toteamaan, että sairaus on fyysinen tai kemiallinen poikkeavuus kehossa. Ei mitään muuta.

      Mieli, sielu, henki, energiatasot, vorteksivirtaukset jne. abstraktit, immateriaaliset, ihmisen luomat konseptit voivat olla sairaita vain kielikuvallisessa merkityksessä. Esimerkiksi runoushan perustuu vahvasti kielikuvalliseen ilmaisuun. Voidaan sanoa esimerkiksi, että sydän murtui tai sielu haavoittui. Tällöin kyseessä ei ole lääketieteellinen ilmiö. Mikäli otetaan röntgen kuvan "murtuneesta sydämestä" ei tätä murtumaa havaita. Jos sielun haavoja yritettäisiin paikantaa tähystyksellä tai kuvantamisella, en edes osaa sanoa mistä pitäisi katsoa.

      Ihmiset sekoittavat kielikuvat ja kirjaimelliset asiat keskenään, mistä suurin osa sekaannuksesta psykiatriaan koskevassa keskustelussa syntyy,


    • Anonyymi kirjoitti:

      Sekoitat merkityksiä keskenään.

      Tyydyn vain toteamaan, että sairaus on fyysinen tai kemiallinen poikkeavuus kehossa. Ei mitään muuta.

      Mieli, sielu, henki, energiatasot, vorteksivirtaukset jne. abstraktit, immateriaaliset, ihmisen luomat konseptit voivat olla sairaita vain kielikuvallisessa merkityksessä. Esimerkiksi runoushan perustuu vahvasti kielikuvalliseen ilmaisuun. Voidaan sanoa esimerkiksi, että sydän murtui tai sielu haavoittui. Tällöin kyseessä ei ole lääketieteellinen ilmiö. Mikäli otetaan röntgen kuvan "murtuneesta sydämestä" ei tätä murtumaa havaita. Jos sielun haavoja yritettäisiin paikantaa tähystyksellä tai kuvantamisella, en edes osaa sanoa mistä pitäisi katsoa.

      Ihmiset sekoittavat kielikuvat ja kirjaimelliset asiat keskenään, mistä suurin osa sekaannuksesta psykiatriaan koskevassa keskustelussa syntyy,

      Olisikohan nyt niin, että lääketieteellosessä tietämyksessäsi on aukkoja. Kyllä esim. murtunut sydän voidaan kuvantaa esim. ultraäänellä. Nähtävissä on merkittävä liikehäiriö. Olen sitä mieltä, että en sekoita asioita, vaan emme kohtaa, koska minulla on ehkä lääketieteellisestä puolesta enemmän tietämystä eikä sen tilalla kuvitelmaa. Halusin vain oikaista käsityksiäsi, jos vaikka tieto auttaisi pois ajdistuksesta yms.


    • "Murtunut sydän" voidaan kuvantaa? Nyt puhut kyllä selvää paskaa.


    • Anonyymi kirjoitti:

      "Murtunut sydän" voidaan kuvantaa? Nyt puhut kyllä selvää paskaa.

      Puhun lääketieteellistä tietämystä. Tietämyksessäsi on merkittäviä aukkoja, joita pyrit selittämään tuntematta faktoja. Ei ole syytä suuttua, kun tämä asia tuli itsesi tietoon. Ehkä tämä voi auttaa sinua eteenpäin tervehtymisessä. Olisi syytä myös miettiä, mikä suututtaa ja miksi. Hyvää jatkoa toipumiseesi.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Puhun lääketieteellistä tietämystä. Tietämyksessäsi on merkittäviä aukkoja, joita pyrit selittämään tuntematta faktoja. Ei ole syytä suuttua, kun tämä asia tuli itsesi tietoon. Ehkä tämä voi auttaa sinua eteenpäin tervehtymisessä. Olisi syytä myös miettiä, mikä suututtaa ja miksi. Hyvää jatkoa toipumiseesi.

      Sekoitat jälleen asioita keskenään. Totta kai ihmisen sydän voidaan kuvantaa riippumatta siitä millaiset hänen tuntemuksensa ovat ja tehdä siitä havaintoja. Nyt totta kai tarkoitin sitä, että ilmaisu "murtunut sydän" on kielikuva. Sillä tarkoitetaan sitä, että henkilöllä on paha olla (yleensä liittyen rakkauselämään tai muihin ihmissuhteisiin), ei sitä, että sydän olisi fyysisesti murtunut, kuten jalan luu tai rakennuksen tukipilari.


  • Kyllähän psykososiaalisia hoitoja käytetään lääketieteessäkin esim. verenpainetaudin ja sepelvaltimotaudin hoitoon. Siis stressin vähentäminen rentoutusmenetelmin. Silti ne ovat sairauksia, mielestäni. Jopa voisin ajatella niin, että seurausta mielen sairastumisesta stressiin. Eikö mieli myös ole silloin sairastunut?

    • Hei. Tähänkin vastaan ihan mielelläni.

      Sairauksia ei myöskään määritellä sen mukaan onko niihin olemassa hoitoja tai ovatko hoidot tehokkaita, mitä ikinä tehokkuudella tarkoitetaankaan missäkin tilanteessa.

      Liittyen mielen olemassaoloon vastasinkin jo ylemmässä kommentissani (31.8.2019 10:39). Kyseisen sekaannuksen takia ihmisiltä menevät sekaisin psykiatria ja lääketiede.


    • Onko olemassa mitään tunnetta tai henkistä olotilaa joka ei olisi mielestäsi sairaus?


  • "No, kai verenpainetauti ja sepelvaltimotauti on myös normaalia reagointia stressiin. ---Mielestäni mieli voi sairastua siinä missä kehokin."

    Varteenotettava pointti, ja osittain pitääkin paikkansa. Nimittäin jotkut mielen ongelmista käytettävät kielikuvat toimivat ihan hyvin rinnastettaessa ruumiin ja mielen "sairaudet" toisiinsa: Esimerkiksi juurikin "murtunut sydän", "olin niin kipeä avioeron jälkeen." "Psyykkinen kipu" on aika yleisesti käytetty termi, ja mielestäni ihan asiallinenkin. Joiltain osin vertauskuvat siis toimivat. Mutta eivät kaikilta osin.

    Mieli nimittäin luo MERKITYKSIÄ kokemalleen. Ruumis ei. Kun ihminen kaatuu ja jalka menee poikki (vertaa: psyykkinen trauma kuten avioero, pahoinpitely tai mikä tahansa järkytys) se reagoi traumaan kivulla ja erilaisilla fyysisillä reaktioilla kuten verenvuodolla, turpoamisella jne. jne. Lopulta jos onni on, jalka kipsataan ja paranee, jolloin sen omistaja on taas "terve." Mutta kun mieli kokee järkytyksiä ei asia ole näin suoraviivainen. Väliin tulee prosessi nimeltä merkityksenanto. Se välittää ihmisen psyyken toimintoja kuten ymmärrystä, motivaatiota, päättelyä ja näiden johdannaisena hyvin olennaista: tunnetta. Tunne voi olla raskaimmillaan ja tuskallisimmillaan se psyykkisen "katastrofin" aiheuttaja, eli äärimmäinen psyykkinen kärsimys. Psykiatrian latistavalla kielellä tunnetta kuvataan diagnostisesti esimerkiksi masennukseksi, ahdistukseksi tai (kaiken huippu!) "mielialahäiriöiksi."

    Merkityksenannosta seuraaviin tunteisiin ja kognitioihin liittyy aina myös fysiologisia reaktioita, mm. paljon erilaisia aivotoimintoja. Silti mikään tästä ei ole verrattavissa murtuneessa jalassa tapahtuviin prosesseihin, koska kaikkea säätelee ihmisen yksilöllinen merkityksenanto. Sitä voisi ehkä kuvata myös joksikin sieluntapaiseksi. Mutta sellaiset termithän kuin sielu ovat nyky-yhteiskunnassamme aivan naurettavia, ainakin jos liikutaan vähänkään lähellä lääketieteen aluetta. Uskoisitteko muuten, että psykiatriassa keskusteltiin vielä muutama vuosikymmen sitten sielusta ja "sielullistamisesta"?

    Aina kun ihminen kokee sitä mitä psykiatria (mukaanlukien anti-stigmakampanjat) nimittää "mielen sairastumiseksi" hän on siinä itse hyvin aktiivinen tekijä. Ei siis edes vain kokija ja merkityksellistäjä, vaan nimenomaan tekijä. Ihmisellä on motivaatio: tahto elää. Elääkseen hän koettaa ymmärtää ympäristöään ja itseään, ja säädellä tunteitaan ja ajatuksiaan sellaisiksi, että selviäisi maailmassa. Tätä ei lääketiede ymmärrä.

    Ruumiistakin voi sanoa, että siihen on geneettisesti ohjelmoitu pyrkimys säilyä hengissä (ja tuottaa jälkeläisiä). Ja että siksi jalka paranee murruttuaan, mikäli vain saa tilaisuuden. Siksi elimistö kehittää kuumeen selviytyäkseen viruksesta jne., ja siksi ihmiset pariutuvat. Mutta nämä alkeelliset eloonjäämispyrkimykset, geeneihin ohjelmoitu "motivaatio" eivät ole mitenkään verrattavissa ihmismielen kykyyn antaa tapahtumille merkitys ja ohjata sen kautta itse käyttäytymistään haluamaansa suuntaan. Ruumiilla ei siis ole sielua, mutta mielellä on.

    Ihminen on aktiivinen aina eläessään, myös masennuksessa ja lamaantuneimmillaan.

    Mielen ongelmien ja somaattisten sairauksien samastaminen mättää siis pahasti. Ne eivät ole rinnastettavissa toisiinsa. Vaikka joitakin vertauskuvallisia yhtymäkohtia löytyy, ei mielestäni voi mitenkään sanoa esimerkiksi kuten anti-stigmakampanjoissa hoetaan, että "masennus on sairaus siinä kuin muutkin". Se on ihmismielen (sielun) ja tavallaan ruumiinkin vähättelyä ja väärinymmärtämistä.

    Anonyymi
    12.8.2019 11

    • Tunget samaa paskaa joka luukkuun mielenterveyttä koskevilla keskustelupalstoilla oli ketjun aihe sitten mikä hyvänsä. Kirjoitit toisessa ketjussa, että ”Helppo muistisääntö kaikille logiikan ystäville on, että jos "se" on mielisairaus, se on mielikuvitussairaus.”

      Jos siis mielisairaudet ovat mielikuvitussairauksia, meidän on lähdettävä siitä tietysti, että se mitä kutsutaan mieleksi ei voi koskaan sairastua, vikaantuu tai mennä rikki. Toisin sanoen, mieli on täydellinen apparaatti, joka toimii aina oikein ja täydellisesti kaikilla ihmisillä.

      Koska tämä oletus on järjetön eli mielenvikainen, meidän on hylättävä se. Koska kuitenkin kaikki mielisairaudet ovat mielikuvitussairauksia, kuten idioottigurusi Thomas Szasz opettaa, emme voi tätä totuutta hylätä.

      Ainoaksi ratkaisuksi jää se, että julistamme mielen itsessään mielikuvitukseksi eli olemattomaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että ei olemassa mitään mikä liitetään mieleen. Ei ole siis olemassa ajattelua ja tietoisuutta. Tietysti tästä joitakin outouksia kuten se, että on olemassa mielikuvitus mutta ei ajattelua.

      Tällaiset pienet epäloogisuudet eivät haittaa, sillä onhan selvää, että idioottigurusi Thomas Szasz on joka tapauksessa oikeassa. Kaikki mielen sairaudet, toisin sanoen aivosairaudet (koska mieli luultavasti sijaitsee aivoissa) ovat mielikuvitussairauksia eli olemattomia. Näin ollen aivot itsessäänkin ovat mielikuvitusta. Ainoa tosi olemassa oleva on mielikuvitus.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Tunget samaa paskaa joka luukkuun mielenterveyttä koskevilla keskustelupalstoilla oli ketjun aihe sitten mikä hyvänsä. Kirjoitit toisessa ketjussa, että ”Helppo muistisääntö kaikille logiikan ystäville on, että jos "se" on mielisairaus, se on mielikuvitussairaus.”

      Jos siis mielisairaudet ovat mielikuvitussairauksia, meidän on lähdettävä siitä tietysti, että se mitä kutsutaan mieleksi ei voi koskaan sairastua, vikaantuu tai mennä rikki. Toisin sanoen, mieli on täydellinen apparaatti, joka toimii aina oikein ja täydellisesti kaikilla ihmisillä.

      Koska tämä oletus on järjetön eli mielenvikainen, meidän on hylättävä se. Koska kuitenkin kaikki mielisairaudet ovat mielikuvitussairauksia, kuten idioottigurusi Thomas Szasz opettaa, emme voi tätä totuutta hylätä.

      Ainoaksi ratkaisuksi jää se, että julistamme mielen itsessään mielikuvitukseksi eli olemattomaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että ei olemassa mitään mikä liitetään mieleen. Ei ole siis olemassa ajattelua ja tietoisuutta. Tietysti tästä joitakin outouksia kuten se, että on olemassa mielikuvitus mutta ei ajattelua.

      Tällaiset pienet epäloogisuudet eivät haittaa, sillä onhan selvää, että idioottigurusi Thomas Szasz on joka tapauksessa oikeassa. Kaikki mielen sairaudet, toisin sanoen aivosairaudet (koska mieli luultavasti sijaitsee aivoissa) ovat mielikuvitussairauksia eli olemattomia. Näin ollen aivot itsessäänkin ovat mielikuvitusta. Ainoa tosi olemassa oleva on mielikuvitus.

      https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/kirjat/ihmisen_mieli

      Mieli ei löydy aivoista. Se on aivojen, kehon ja ympäristön vuorovaikutusverkosto.

      Mieli ei sijaitse aivoissa. Koko kysymys mielen sijaintipaikasta on harhaanjohtava.” Näin ilmoittavat Ihmisen mieli -kirjan tekijät jo johdannossa.


    • Anonyymi kirjoitti:

      Tunget samaa paskaa joka luukkuun mielenterveyttä koskevilla keskustelupalstoilla oli ketjun aihe sitten mikä hyvänsä. Kirjoitit toisessa ketjussa, että ”Helppo muistisääntö kaikille logiikan ystäville on, että jos "se" on mielisairaus, se on mielikuvitussairaus.”

      Jos siis mielisairaudet ovat mielikuvitussairauksia, meidän on lähdettävä siitä tietysti, että se mitä kutsutaan mieleksi ei voi koskaan sairastua, vikaantuu tai mennä rikki. Toisin sanoen, mieli on täydellinen apparaatti, joka toimii aina oikein ja täydellisesti kaikilla ihmisillä.

      Koska tämä oletus on järjetön eli mielenvikainen, meidän on hylättävä se. Koska kuitenkin kaikki mielisairaudet ovat mielikuvitussairauksia, kuten idioottigurusi Thomas Szasz opettaa, emme voi tätä totuutta hylätä.

      Ainoaksi ratkaisuksi jää se, että julistamme mielen itsessään mielikuvitukseksi eli olemattomaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että ei olemassa mitään mikä liitetään mieleen. Ei ole siis olemassa ajattelua ja tietoisuutta. Tietysti tästä joitakin outouksia kuten se, että on olemassa mielikuvitus mutta ei ajattelua.

      Tällaiset pienet epäloogisuudet eivät haittaa, sillä onhan selvää, että idioottigurusi Thomas Szasz on joka tapauksessa oikeassa. Kaikki mielen sairaudet, toisin sanoen aivosairaudet (koska mieli luultavasti sijaitsee aivoissa) ovat mielikuvitussairauksia eli olemattomia. Näin ollen aivot itsessäänkin ovat mielikuvitusta. Ainoa tosi olemassa oleva on mielikuvitus.

      Hei. Haukut väärää puuta. Tuo kommenttiisi ottama lainaus taitaa olla minun kirjoittamaani. Kielikuvallisesti ilmaistuna todettakoon, että allekirjoitan vain omat näkemykseni, en muiden kirjoittajien, vaikka joskus sitä saattaa olla ainakin osasta asioista samaa mieltä tai samoilla linjoilla. Ei siis kannata olettaa, että palstalla liikkuisi vain yksi henkilö, joka on eri mieltä valtio-psykiatrian kanssa niin sanottujen mielisairauksien luonteesta. Muuten menee keskustelut ihan sekaisin. Palstalla liikkuu nykyään yhä useampia, jotka haastavat totutun linjan mielisairauksiin liittyen. Keskustelun selkolukuisuutta ei kieltämättä auta Suomi24:n aikaisemmin käyttöön ottama typerähkö nimimerkkipolitiikka.

      Loppu kommentistasi on kyllä sen verran sekavaa riehumista, etten näe tarpeelliseksi kommentoida. Jos kuitenkin haluat keskustella tai väitelläkin asiallisesti niin sellainen sopii minulle aina.


  • Minä tulin Kaupungista pikku kylään ,jokin aika meni lääkärien kanssa ok. SITTEN ALKOI tk-KIUSAAMINEN,KOSKA SAIRASTAN KAHTA KROONISTA SAIRAUTTA VAROITETTIIN ETTÄ ÄLÄ MUUTÄ sYSMÄÄN HOITOJA ET SAA VAIKKA MAKSAT vALTION ,KUNNAN JA VIELÄ kIRKON VEROT SEKÄ OSTAN KYLÄLTÄ PERIAATTEESSA KAIKEN. nO hAMMASLÄÄKÄRIT KIELTÄYTYIVÄT KAIKESTA HOIDOSTA /OLEN 2 TYYPIN DIABEETIKKO. Yksi lääkäri alkoi kirjoitella lääkärin muistoihin että varmaan on ollut juoppo kun on hermolääke,se on minun adhd ja ylivilkkaus kuriin ja ei jatkuva. No olen täysin 100% raitis eikä mikään huumekkaan ole kiusana mutta Juoppo minusta vain tehtiin! Hammas kelpasi lääkärille kun se oli mutantoitunut ja vieressä oli hammas irti josta hoitaja mainitsi. Eikelpaa hän sanoi HALUANtämän uniikin repäisi yllättäen ja rikkoi kulmahampaan kärjen ja molemmat etuhampaat/tämä on tosi. Yleislääkäri puollusti kuten minua oli jo varoitettu. Se hammaslekuri sanoi hän voi poistaa oik.purennan kun se vähä kiinteä minkä suuhun laitat voit purra vasemmalla. Olen hankkinut Apukokin koulutuksen,ja kun menin ulos oksensin jOHTAJIEN PÄÄLLE VERTA KAARESSA,sanoin näin D-beetikko on turvassa.

Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.