Tulin pari vuotta sitten uskoon naimisissa ollessani (mieheni ei ole uskossa). Mieheni mukaan tämä oli pahinta, mitä hänelle voisi tapahtua ja uskon hyväksyminen oli hyvin vaikeata hänelle. Hän ei kuitenkaan lasten takia halunnut jättää minua. Hän juo paljon ja minäkin olen (hänen kanssaan) välillä tähän syyllistynyt. Koen, että en ikinä pääse alkoholista kokonaan jos olen hänen kanssaan, mutta koen etten voi erotakaan omantunnon takia, mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Onneksi sentään avioliittoelämä on nyt mennyt parempaan muuten, mutta vaikeaa tämä on. Seurakunnassa käyn säännöllisesti, luen Raamattua ja rukoilen päivittäin. En joudu näihin kiusauksiin jos en olisi hänen kanssaan, mutta en toisaalta halua erotakaan. Jumala minua armahtakoon!
Mitä ihmettä pitäisi tehdä
Anonyymi
17<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Johan on mitättömät ongelmat.
Pieni sielu, pienessä ruumiissa ja toista syytetään.
Suomennetaan. Hoksasin tässä, että liikenteessä pitää ajaa pykälien mukaan. Aivan turvallisuuden tähden.
Mutta, kun ukko kokoajan rallattaa menemään, niin minunkin pitää rallattaa, eli painaa kaasu pohjaan. Haluaisin lopettaa, mutta kun ja kun, ja kun.
Sitähän se on
Sitä.ei voi tietää mitkä kiusaukset olisivat vastassa jos adiat olisivat toisin. Koskaan ei voi ennakkoon tuetää, nyt on kuitenkin nyt eli tämän hetkisessä tilanteessa sinun olisi jaksettava pysyä uskovaisena.
Alkoholin käyttö ei ole kyllä muutoinkaan kivaa suuremmissa määrin etenkään lasten kannalta, miestäsi ajatellen.
Saako tuon poistettua 😂 tuo oli karmee 😅
Sori kauheesti.
Niin otan uusiksi. Ei tuon takia tarvitse muuttaa erilleen että miehen juominen vetää sinua mukaan kiusauksiin mutta mietin että muutoin kyllä viinan käyttö on raskasta katsottavaa yleensä uskovasta etenkin omassa kodissaan.
Mutta tuo että sinulla on halu pysyä uskossa ja kannat murhetta että lankeat viinaan, on hyvä asia. Mikä siinä alkoholissa vetää puoleensa?
Ei ole todellakaan mikään mitätön ongelma! Uskovaisena vaimon pitäisi olla esimerkkinä, mutta pahimmassa tapauksessa hän voi menettää uskonsa miehen elämäntyylin takia. Toivottavasti mieskin pelastuisi.
Rukoile ja toimi uskosi säilymisen puolesta. Pelastus on tärkeämpi kuin aviomies. Salopuu! Jeesus on voimallinen auttamaan! Salopuu
Uskonto ja alkoholismi ovat pohjimmiltaan molemmat samaa todellisuuspakoa. Alkoholista on tosin helpompi päästä kuiville.
Kun miehesi näkee kuinka sinä muutut, hän alkaa myös tahtoa samaa, kaipaus Jumalan rauhaan valtaa hänet. Jos lankeat ansaan ja juot hänen kanssaan , sielunvihollinen voittaa. Pysy vahvana.
Avauksen perusteella noin ei nimenomaan ole tapahtunut eikä mies pidä vaimonsa muutoksesta.
Niin, ei ole tapahtunut koska vaimo ryyppää äijänsä kanssa.
Tiedän kaksi vastaavaa tapausta, joissa vaimo on tullut uskoon, mutta mies ei. Ensimmäisessä mies ei tullut uskoon, mutta vaimo piti huolta tämän seksuaalisista tarpeista ja hyvin meni: lapsiakin syntyi lisää. Pariskunta tulee edelleen hyvin toimeen keskenään, vaikka he ovat eriuskoisia.
Toisessa tapauksessa nainen vieraantui miehestään ja yhteiset asiat kävivät harvinaisiksi. Seksiä on edelleen jonkin verran, mutta pari elää etäällä toisistaan henkisellä tasolla, tosin yhteisessä taloudessa lasten ympäröimänä. Mies puuhailee pihalla ja autotallissa omia harrastuksiaan; vaimo juoksee uskovien riennoissa ja viettää aikaansa siellä enemmän kuin miehensä kanssa. Avioliitto on melko onneton satunnaisesta seksistä huolimatta. Muuta yhteistä ei enää ole.
Ja jos yhdessä juotte, mikä kasvupaikka se on.lapsille. Lapset ovat heitteillä kun molemmat vanhemmat ovat päissään!
Lapset ovat heitteillä myös jos molemmat vanhemmat ovat uskossa. Teillä on molemmilla oma ongelma mistä koittaa parantua. Sinulla on ehkä kaksi ongelmaa, myös alkoholi. Juoko miehesi ehkä siksi että vaimo on seonnut?
Mistä sait päähäsi, että satunnaisen kännin vetävät vanhemmat jättävät lapsensa heitteille juodessaan?
No ei ainakaan isä vaikuta olevan satunnainen kännääjä. Kyllä kärsin kun isä ryyppäsi vaikka äiti ei.
Jatka vain avioliitossa tämän uskosta osattoman miehen kanssa ja pidä hänet seksuaalisesti tyytyväisenä: toivottavasti hän pitää osaltaan myös sinut tyytyväisenä. Se on Jumalan tahto.
Mitä juomiseen tulee, niin se ei sinua kadota, jos joskus lankeat, mutta olisi tietysti parempi olla "humaltumatta viinistä" ja "täyttyä pyhällä hengellä", laulaa Psalmeja ja kiitosvirsiä hengessä Jumalalle kuin yhtyä tämän maailman irstaaseen menoon ja laulaa sen jumalattomia lauluja.
Itselläni ehkä jokseenki samanlainen tilanne, mutta oon vaan ite juuri tuo lapsi, 17 v, joka olen tullut uskoon joku aika sitten ja iskä on alkoholisti ja äitini myös uskova mutta häneltä on voimat niin loppu ettei jaksa kestää uskovana vaan on romahtanut mukaan tuohon jumalattomuuteen, on se vaikeaa kun vanhemmat hylkää vähintääkin hengellisesti uskoni takia ja isäni ryyppää nykyään sitten joka päivä aamusta iltaan(ihan vaan koska mun uskoni ärsyttää häntä ja yritän olla piilottamatta sitä) oon itekki tosi väsyny ns. pysymään uskovana tuollaisten paatuneiden seassa, mitähän tässä pitäis mahtaa tehdä asialle...