Olipa kerran potilainen. Hänen nimensä oli Jeffjeff. Eräänä päivänä hän päätti lähteä osastolta kotiin tosikkojen maailmaan. Ulkona oli satanut lunta koko päivän ja niinpä kadulla oli liukasta. Päästyään ulos osastolta ja otettuaan muutaman askeleen Jeffjeff kaatui ja satutti otsansa. – Ähäs, sanoi Jeffjeff, nousi pystyyn, kaivoi kepin päässä olevasta nyssäkästään laastarin, liimasi sen otsaansa, sulki nyssäkän ja jatkoi matkaansa.
Otettuaan muutaman askeleen Jeffjef liukastui taas, kaatui ja satutti nenänsä. – Ohops, sanoi Jeffjeff, nousi ylös, kaivoi nyssäkästään laastarin, liimasi sen nenäänsä ja jatkoi matkaa, mutta liukastui uudelleen ja satutti poskensa. – Pahus kii nii, sanoi Jeffjeff, kaivoi nyssäkästään laastarin, liimasi sen poskeensa ja jatkoi matkaansa.
Kuulkaahan, ei tuosta näytä tulevan mitään, sanoi kadulla Jeffjeffiä sivusta seurannut ohikulkija. Eiköhän teidän olisi parasta palata osastolle, ohikulkija jatkoi. – Eip, emmiä ennee kaatuilep, sanoi Jeffjeff, mutta liukastui jälleen ja satutti leukansa. – Kuis tääp keli nyt onnii tämmöttine, Jeffjeff huusi ja laastaroi leukansa.
Mutta kotona Jeffjeffiä ei enää tunnistettu eikä häntä päästetty sisään. – Minäp oonp Jeffjeff! huusi Jeffjeff. – Kyllä kai!, sisältä vastattiin, ovi lukittiin ja varmuusketju laitettiin päälle! Niinpä Jeffjeff palasi surullisena osastolle, jossa oma hoito otti Jeffjeffin iloiten vastaan avaraan ja lämpimään syliinsä! –En päästä sinua Jeffjeff enää koskaan täältä pois, oma hoito vannotti
Otettuaan muutaman askeleen Jeffjef liukastui taas, kaatui ja satutti nenänsä. – Ohops, sanoi Jeffjeff, nousi ylös, kaivoi nyssäkästään laastarin, liimasi sen nenäänsä ja jatkoi matkaa, mutta liukastui uudelleen ja satutti poskensa. – Pahus kii nii, sanoi Jeffjeff, kaivoi nyssäkästään laastarin, liimasi sen poskeensa ja jatkoi matkaansa.
Kuulkaahan, ei tuosta näytä tulevan mitään, sanoi kadulla Jeffjeffiä sivusta seurannut ohikulkija. Eiköhän teidän olisi parasta palata osastolle, ohikulkija jatkoi. – Eip, emmiä ennee kaatuilep, sanoi Jeffjeff, mutta liukastui jälleen ja satutti leukansa. – Kuis tääp keli nyt onnii tämmöttine, Jeffjeff huusi ja laastaroi leukansa.
Mutta kotona Jeffjeffiä ei enää tunnistettu eikä häntä päästetty sisään. – Minäp oonp Jeffjeff! huusi Jeffjeff. – Kyllä kai!, sisältä vastattiin, ovi lukittiin ja varmuusketju laitettiin päälle! Niinpä Jeffjeff palasi surullisena osastolle, jossa oma hoito otti Jeffjeffin iloiten vastaan avaraan ja lämpimään syliinsä! –En päästä sinua Jeffjeff enää koskaan täältä pois, oma hoito vannotti
Vastaukset 10
Vanhimmat
Huomasitko oma hoito, että myös me aateliset, Potilas ja minä kreivitär olemme poistuneet osastolta! Oliskos meillekkin iltasatua?
aatelise julat on tänä iltana vip klubissa
tule vaan tänne
P af Grönroth
sitten huomenna! Nyt odotellaan Jeffjeffiä! Sano sinäkin kreivitär jotakin rohkasevaa Jeffjeffille!
viherjuuri, aatelisista köhiset?
Maalaishölmö!
ja usko sitten:=)))))
??????????
Ritarillista apuanne tarvitaan osastolla! Täällä on nyt skandaali meneillään. Tiedähän, kun oma hoito oli siellä valtion hotellissa syömässä sitä kakkua ja lihoi siitä niin kovin. Ja af Potilas mökötti taas putkessa. Oma hoito meni vetämään af Potilasta putkesta pois tarkoituksenaan antaa iltainen terapia ja pakottaa af Potilas hampaan pesuun, niin siinä kävikin skandaalimaisesti. Oma hoito juuttui putkeen, ei pääse ylös ei alas ja nyt he molemmat ovat siellä putkessa.
Minä en kestä skandaaleita! Kerään kohta karderoobini ja lähden Hesperian kartanooni. Sir Jeffjeff, pyydän tällä kertaa nöyrimmästi apuanne!
tylsää kuunella taas sun synkkiä satuja
MINÄ EN PESE HAPAITA TÄNÄ ILTANA!
Olen lakossa........
Heti hampaan pesulle siitä! Jokos olit terapiassa? No niin, nakkasepas tuosta tabu suukkuseen ja vettä perään! Ei, ei tarvinnut noin auki suuta avasta! Ikkunat auki ja äkkiä!
telkkarissa on hyvä ohjelma ja jos minä en sitä saa katsoa niin minä ahdistun