Kaikivoipa Jumala
Kaikkivoipaisuus. kaikkitietävyys. Täydellinen omnipotentisuus.
Kaikki hetket nykyinen ja menneet yhtä voimakkaasti koettuna. Ei aikaa, vain yksi ikuinen hetki. On joka paikassa yhtä aikaa — Tajuaa ne lukemattomin aistein. Ei liikettä, koska hän on jo perillä ennen lähtöään, vain yksi ääretön piste.
Elää kaikkien elämää, eikä elä elottomien ja toisin päin.
Vielä voimaa muuttaa ja muokata kaiken. Jopa synnyttää.
Silti Jumala nukkuu, sillä jokainen hetki on sama. Kaikki tietäväisyyttä ei tarvita. Koska hän oli maalissa ennen lähtöään.
Minä:
— Saviruukku pöydällä.
— Työnnänpä sitä.
— Se tippuu.
— Savi ruukku särkyi lattiaan osuessaan.
— Aha. Pöydän laidalla olevaa esinettä ei kannata töniä.
Jumala kokee ruukun putoamisen kokonaisuutena. Hän kokee samaan kokonaisuuteen myös tapahtuma sarjan jossa ruukku pysyy paikallaan. Hän kokee niin monta variaatiota tapahtumasta kuin ajan voi jakaa pienempiin hetkiin, ja hetket jakaa loputomiin mahdolisuuksiin. Hän tuntee maljan, hän haistaa sen — Loputtomat aistit runtelevat maljaa ikuisesti. Silti se on vain piste, joka ei lopu miloinkaan. Piste johon kaikki muukin kuuluu vilihanhetkin.
» Miten Jumala sitten erottaa itse tekemisen kokemisessa. Nehän ovat sama asia hänelle, sillä kokeminen ei olisi täydellistä jos siitä puutuisi jotain... “Hetkinen jos Jumala kokee kaiki yhtä voimallisesti; siloin on olemassa kokemus maailmoja, jotka ovat yhtä täydelisiä kuin tämä... Niitä on loputtomasti.”
”KAKSOISRAKOKOE?”
»Jumalani (melkein) hukkui omaan kaikivoipaisuuteen.«
Kaikkivoipaisuus. kaikkitietävyys. Täydellinen omnipotentisuus.
Kaikki hetket nykyinen ja menneet yhtä voimakkaasti koettuna. Ei aikaa, vain yksi ikuinen hetki. On joka paikassa yhtä aikaa — Tajuaa ne lukemattomin aistein. Ei liikettä, koska hän on jo perillä ennen lähtöään, vain yksi ääretön piste.
Elää kaikkien elämää, eikä elä elottomien ja toisin päin.
Vielä voimaa muuttaa ja muokata kaiken. Jopa synnyttää.
Silti Jumala nukkuu, sillä jokainen hetki on sama. Kaikki tietäväisyyttä ei tarvita. Koska hän oli maalissa ennen lähtöään.
Minä:
— Saviruukku pöydällä.
— Työnnänpä sitä.
— Se tippuu.
— Savi ruukku särkyi lattiaan osuessaan.
— Aha. Pöydän laidalla olevaa esinettä ei kannata töniä.
Jumala kokee ruukun putoamisen kokonaisuutena. Hän kokee samaan kokonaisuuteen myös tapahtuma sarjan jossa ruukku pysyy paikallaan. Hän kokee niin monta variaatiota tapahtumasta kuin ajan voi jakaa pienempiin hetkiin, ja hetket jakaa loputomiin mahdolisuuksiin. Hän tuntee maljan, hän haistaa sen — Loputtomat aistit runtelevat maljaa ikuisesti. Silti se on vain piste, joka ei lopu miloinkaan. Piste johon kaikki muukin kuuluu vilihanhetkin.
» Miten Jumala sitten erottaa itse tekemisen kokemisessa. Nehän ovat sama asia hänelle, sillä kokeminen ei olisi täydellistä jos siitä puutuisi jotain... “Hetkinen jos Jumala kokee kaiki yhtä voimallisesti; siloin on olemassa kokemus maailmoja, jotka ovat yhtä täydelisiä kuin tämä... Niitä on loputtomasti.”
”KAKSOISRAKOKOE?”
»Jumalani (melkein) hukkui omaan kaikivoipaisuuteen.«
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.