heimosotaretkillä. Ainakin kaikki vangit mitä taisteluissa saatiin ja paikalliset bolsevikit. Liekö määrä yhteensä tuhansia? Tuskin vangille sanottiin "mene nyt kotiisi äläkä enää ole bolseviikki".
Näillä teloituksilla ei ymmärrettävistä syistä ole kauheasti leuhkittu, pidetty matalaa profiilia mutta tottahan toki tapettiin kun sitä varten sinne mentiinkin.
Näillä teloituksilla ei ymmärrettävistä syistä ole kauheasti leuhkittu, pidetty matalaa profiilia mutta tottahan toki tapettiin kun sitä varten sinne mentiinkin.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Minne "ne" meni?
Totuus on toinen:
Bolsevikit tekivät selvää sekä vangeista, että itsenäisyyden puolesta taistelleista paikallisista.
Monet kylät ennen kaikkea Vienassa autioituivat. Asukkaita pakeni myös Suomen puolelle.
Vainot pahenivat 1930-luvulla, jolloin uhreinaolivat myös amerikansuomalaiset ja Suomesta paenneet punaiset.
Uhreja oli tuhansittain. Karjalaisväestö jäi vähemmistöön.
Ei niistä juurikaan ns. virallisissa historiankirjoissa kirjoiteta, mutta sen ajan lehdistä löytyy melko paljon tietoa.
Nuo aunuksen retket tosiaan käänsivät paikallisten mielialat nopeasti suomalaisvastaisiksi, koska paikallista väestöä kohdeltiin hyvin mielivaltaisesti.
Jälkikäteen sitten seliteltiin että retket epäonnistuivat, koska väestö oli kovin halutonta lähtemään mukaan kansannousuun. Eipä se ollut ihme, kun joukko sotahulluja tappajia mellasti ympäriinsä!!!
Aunuslaiset eivät innostuneet kapinoimaan, koska näkivät Suomesta tulleen vain pienen vapaaehtoisjoukon, jolla ei olisi todellisia mahdollisuuksia voittaa puna-armeijaa.
Olipa yleensäkin käsittämätöntä seikkailupolitiikkaa että Suomi lähetti epävirallisen paramilitaarijoukon sotaa julistamatta naapurivaltioon alueita valtaamaan. Eroaako se jotenkin Krimin taannoisista tapahtumista?
Repolan asukkaat äänestivät haluavansa liittyä Suomeen ja kutsuivat Suomen armeijan suojaamaan itseään elokuussa 1918. Suomalaiset joukot tulivat syyskuussa 1918.
Krim miehitettiin ensin vieraan valtakunnan joukoilla, jonka jälkeen kyseisten joukkojen valvonnassa järjestettiin "äänestys", jossa ei ollut vaihtoehtoja Ukrainan yhteyteen jäämiselle.
Aunuksen joukkiolla oli Mannerheimin siunaus ja hyväksyntä. Retkueella oli myös eduskunnan hyväksyntä eli aika virallistahan tuo oli. Retkueen johtajina oli jääkäriupseereita mm. Sihvo piällysmiehenä. Talvelan johdolla hyökättiin Petroskoihin. Engelsmannit seurasivat tohua osallistumatta hyökkäykseen. Bolsut ja suomalaiset punaset torjuivat höökimisen. Punasten upseerin Eino Rahjan joukot iskivät suomalaisiin niin, että heidän piti vetäytyä Suomeen. Ei tullu edes torjuntavoittoa.
Torjuntavoitto tuli. Repola ja Porajärvi pysyivät suomalaisten hallussa, niistä luovuttiin vasta Tarton rauhassa Petsamoa vastaan.
”Olipa yleensäkin käsittämätöntä seikkailupolitiikkaa että Suomi lähetti epävirallisen paramilitaarijoukon sotaa julistamatta naapurivaltioon alueita valtaamaan”
Ajatus rinnastuu helposti myös Kuusisen Terijoen hallitukseen ja sen yhteyteen koottuun ”suomalaiseen armeijaan”!
Pakko kai retkiin oli jonkinlainen valtiovallan tuki olla, ei sellaisia tuhatpäisiä joukkoja muuten olisi voitu varustaa ja aseistaa, siellähän oli mukana rautaa jalkaväen raskaista aseista alkaen.
Anuksen retkelle vois lähtee Haaviston Pekka ja pulustusministeri evp. Jussi Niinistö.
Ja Katynin niskalaukaus-leirille olisi mustikka omiaan...
Onko kukaan Suomessa edes yrittänyt tutkia mitä ne rajan yli hyökänneet joukot siellä tekivät. Suomessa lienee ollut mahdotonta siihen aiheeseen perehtyä eivätkä mukana olleet olisi mitään puhuneetkaan. Ehkä Venäjän puolelta löytyisi jotain tutkimusta mutta kaikki on tietenkin Venäjän kielellä.
Voi olla näiden retkien peruja sekin kun 1941 suomalaisiin tulijoihin suhtauduttiin kovin varoen, nurjasti ja jopa syvällä pelolla. Lienee ollut ikäviä muistoja ja kokemuksia takana.
Metsiin meni väestö kun tiesivät suomalaisten tulevan. Eipä näkynyt tervetulotoivottajia vastassa. Ehkä muistettiin heimosotaretkien teloitukset ja ruoan ym. pakko-otot. Ehkä jo silloin alettiin tekemään rotupuhdasta Karjalaa, joukkohautojen ja piikkilangan paratiisia.
Kari Kyrönsepän romaani "Ensimmäisten joukossa" on hyvä tuorehko kuvaus Aunuksen retkestä. Vaikka teos kuvaa vain retken alkupäiviä, löytyy sen lisäksi muitakin kuvauksia, jotka eivät ole kovin mairittelevia.
Ei voi sanoa, etteikö Aunuksen retkestä olisi saanut puhua. Jo aikalaiset pitivät aihetta esillä.
Mitenkään peiteltyä ei ollut, että retkeläiset säännönmukaisesti ampuivat Aunuksen puolella tapaamansa bolsevikit ja Suomesta paenneet punaiset.
Turpiinsa saanut ja kurittomana hajaantunut joukko käyttäytyi myös häiriötä aiheuttaen rajanpinnan kunnissa mm. Suojärvellä ja Salmissa, jossa nämä ryypiskelivät ja syyllistyivät myös useaan surmatapaukseen vielä Suomenkin puolella.
Aunuksen retkestä ja muistakin heimosodista on tarkat tutkimukset.
Eihän punikit ole niitä lukeneet, kuten ei mitään muutakaan.
Oma propaganda ja tapahtumien vääristely tällä palstalla riittävät hyvin.
Yle Areenassa on dokkari, jossa kerrotaan heimosodista 1918 - 1922
En laita suoraa linkkiä, koska tämä viesti voidaan sen tähden poistaa.
Dokkarin nimi on Tulkoon sota ja veriset vaatteet
…..Aunuksen retkestä ja muistakin heimosodista on tarkat tutkimukset.....
Kunhan vetelet taas hihasta soopaa. Ainuttakaan sellaista et pysty nimeämään koska joko niitä ei ole tai sinä et niistä tiedä, arvuuttelet. Olet valehtelun mestari.
Tässä huttilaisille tietoja:
Katso esimerkiksi Miekkavala, teoksessa: Weilin Göös: Suomen historia, osa 6, s. 332-333. Jouko Vahtola nimittää tätä puhetta Miekantuppipäiväkäskyksi (Vahtola 1997, 17). Yleisemmin Miekantuppipäiväkäskynä kuitenkin tunnetaan Mannerheimin jatkosodan aikainen päiväkäsky n:o 3 heinäkuun 11. päivältä 1941.
Vahtola 1997, s. 23–26.
Laakso, Markus: Aunuksen retken valmistelut 1918–19. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, 1997.
Vahtola 1997, s. 420–422, 424–426.
Seppinen, Ilkka: Aunuksen retki. Kuohuva vuosisata, 1976, nro 10, s. 894–896. Tampere:
Niitä on joukko muitakin.Stallarit ja punikit eivät historiaa tunne,koska on käsky ja lupa vain propagandan toisteluun Suomen ja länsimaiden mustamaalaamiseksi.
Jos ei muut kelpaa, niin luepa edes Jussi Niinistön "Heimosotien historia 1918-22". Se ei silti ole lajissaan edes ensimmäinen esitys.
Höpöjä, eivät nuo kirjat kerro mitään siitä asiasta mistä on kyse eli Karjalassa tehdyistä teloituksista. Ne on Suomessa salattu.
Nuo kirjat eivät pureudu asian ytimeen, solkkaavat vain kehällisistä asioista kuten järjestelyistä, taisteluista ja sen sellaista.
Salalri: "Höpöjä, eivät nuo kirjat kerro mitään siitä asiasta mistä on kyse eli Karjalassa tehdyistä teloituksista. Ne on Suomessa salattu."
Heimosoturit eivät toimeenpanneet mitään joukkoteloituksia. Punikkeja ammuttiin taisteluisa ja joitain vankeina. Siviileihin ei koskettu. Heidät haluttiin omalle puolelle.
Salattu on Stalinin aikana tehdyt karjalaisten, suomalaisten ja amerikansuomalaisten leirituomiot ja teloitukset.
Uhrit lepäävät pääsasiassa Sandarmohissa.Joukossa on noin 600 suomalaista punikkia. Täkäläiste punikit eivät ole heitä surreet.
Vankien teloittamisia tapahtui, eikä niitä edes salailtu. Kyseessä tosin oli sittenkin rajallinen määrä taisteluissa vangiksi jääneitä sekä Suomesta paenneita punaisia.
Nykyisten lakien mukaan ei toki näitäkään olisi saanut suin päin teloitella, mutta Karjalassa innokkaimmat jatkoivat käytäntöjä, jotka olivat jo Suomen sisällissodassa olleet käytössä. Oikeusjärjestyksen ja kontrollin vakiintuessa Suomessa, Karjalan "villissä idässä" heimoretkeläiset katsoivat kuitenkin olevansa ikään kuin Suomen laeista vapaina.
Silti ei voi puhua paikallisten massateloituksista, sillä heimosoturien joukkojen pieni koko ei olisi sellaisien organisointia edes mahdollistanut. Siviilit yritettiin päinvastoin saada Suomen tukijoiksi. Näin ei tapahtunut, koska heimosoturijoukko ei kyennyt vakuuttamaan paikallisia, että se voisi auttaa esim. ruokahuollossa sekä lopulta puolustamaan heitä bolsevikkeja vastaan, kun kerran Suomen valtiovaltakin vältteli täysipainoista vastuunottoa Karjalasta.
Venäjän Karjala oli myös maailmansodan takia kärsinyt väestökadosta, nuoria karjalaisia kun oli lähetetty rintamille Saksaa ja sen liittolaisia vastaan. Kotiinsa Karjalaan palanneet karjalaiset olivat myös Venäjän armeijassa palvellessaan samaistuneet valtakunnan puolustamiseen yhdessä venäläisten kanssa, ja suhtautuivat epäilevästi Saksan, vihollisensa, kanssa toimiviin Suomen valkoisiin. Sotaväsymys uuvutti heitäkin, mutta ymmärrettävästi bolsevikkien lupaukset olivat heille lopulta vakuuttavampia kuin Suomen vähäisten heimoaktivistien seireeninlaulu.
Tuossa tekstissä on paljon totta.
Se unohtuu, että bolsevikit voitettuaan puhdistivat väestön muista kuin omista kannattajistaan.
Erityisesti kohteena olivat muita hieman varakkaammat maanviljeljät,jotka eivät innostuneet bolsevismin periaatteista.
Puhdistukset jatkuivat sitten erityisen rajuina 1930-luvulla.
Heimosoturien tekoset jäivät niiden rinnalla hiiren pieruiksi.
Totta. Mutta 1918-1919 Karjalassa ei ollut tietoa, mitä tapahtuisi 1930-luvun lopulla. Suomesta karanneille punaisille se oli aluksi turvapaikka. Monille koti-ikävä voitti jo ennen 1930-luvulle päätymistä, kun selvisi, ettei kaikkia suinkaan Suomessa enää ammuta.
Useita tuhansia tapettiin kun oli lupa vapaasti riehua. Vasemmistolaisiahan sinne mentiin tappamaankin niin miksei olisi tapettu.
Aunukseen mentiin vapauttamaan heimokansa bolsevismista.
Retki oliheikosti suunniteltu, liian pienet joukot, eikä väestö ollut innostunut "ruotsheista".
Mannerheimin tähtäimessä oli Pietari, hän ei antanut retkikunnalle riittäväää tukea.
Itä-Karjalassa oli kolme suuntausta. Yksi oli bolsevikkien kannattajat, toinen Aunuksen itsenäisyyden ajajat ja kolmas Suomeen tukeutuvat.
Bolsevikkien voimat riittivät lyömään kaksi muuta,
”Vasemmistolaisiahan sinne mentiin tappamaankin niin miksei olisi tapettu.”
Siksi, että mentiin vapauttamaan! Ei sinun pelkät murhanhuuruiset luulosi riitä todisteiksi!
Sen sijaan Itä-Karjalassa 30-luvulla Stalinin vainoissa murhattiin OIKEASTI 10.000 suomalaista vasuria ja tämä tieto ON TOTTA!
…..Sen sijaan Itä-Karjalassa 30-luvulla Stalinin vainoissa murhattiin OIKEASTI 10.000 suomalaista vasuria.------
Ei sinun pelkät murhanhuuruiset luulosi riitä todisteiksi!
Neuvostoliitossa eläneitä suomalaisia tai suomalaissyntyisiä ihmisiä tuhottiin puhdistuksissa arviolta 25 000–30 000. Eri tutkijoiden mukaan noin 6 000 amerikansuomalaisesta siirtolaisesta kuoli Stalinin puhdistuksissa noin 2 000. Noin 1 400 viisainta amerikansuomalaista oli säilyttänyt USA:n tai Kanadan kansalaisuuden ja palasi 1930-luvulla Amerikkaan.
Kyse on Neuvostoliiton arkistojen tiedoista, jotka sikäläiset tutkijat ovat koonneet.
Suomen kielellä on erinomainen tutkimus. Antero Uitto:Suomensyöjä Otto Wille Kuusinen. Paasilinna, Juva 2013.
Virhe on väittää kaikkia suomalaisia punikkeja Itä-Karjalssa murhatuiksi. Siellä oli kyse noin 600:sta .
Neuvostoliitossa eläneitä suomalaisia tai suomalaissyntyisiä ihmisiä tuhottiin puhdistuksissa arviolta 25 000–30 000.
Porvarispropagandassa nuo luvut elävät omaa elämäänsä ja jatkavat iloista kasvuaan vuosikymmenestä toiseen. Ehkä jo vuonna 2060 luku ylittää miljoonan rajan.
Pelkästään Sandarmohin teloitus- ja hautapaikassa Itä-Karjalassa tapettiin noin 800 suomalaista ja inkeriläistä, 676 karjalaista sekä yli 6 000 muuta kansallisuutta edustanutta ihmistä. Tutkimus on osoittanut, että kaikki tapettiin syyttöminä. Neuvostoliittoon 1920- ja 1930-luvuilla loikanneista vajaasta 15 000 suomalaisesta tapettiin liki puolet.
Tietenkään kaikkia ei tapettu. Kuusinenkin tyttärineen jäi henkiin.
Mitä Sandarmoh liittyy heimosotaretkiin? Piti näköjään taas alkaa taas jälleen kerran puhumaan paskaa kun aiheeseen et uskalla kajota?
Sandarmoh oli vain jatkoa 1919 alkaneille bolsevikkien toimeenpanemille teloituksille.
Sata vuotta sitten jo sosiaalidemokraattinen lehdistö kirjoitti selkein sanoin, mitä siellä tapahtui, mikä meni pieleen, ja mikä oli retken todellinen tarkoitus.
Samaan aikaan ns. porvarillinen lehdistö hehkutti retkeä edelleen, ja suoraan sanoen valehteli kokoajan, miten siellä muka aunuksen kansa nousee ja nousee, ja kohta vapauttaa itsensä.
Luulen myös että silloisella sosiaalidemokraattisella lehdistöllä oli melko suorat yhteydet paikalla olleisiin silminnäkijöihin. Kun taas porvarilehdistöllä suorat yhteydet retkikuntaan.
Näin jälkikäteen kun tiedämme suurinpiirtein lopputuloksen, syytä miettiä paljonko ns. lehdistöä ylipäätään kannattaa uskoa.
Silloinkin onnistuttiin antautumaan liian kovalla kiireellä. Muutama päivä lisää ja NL olisi antanut itä-Karjalan Suomelle!
Mikä antautuminen?
Raskaiden tappioiden jälkeen heimosoturit vedettiin majuri Paavo Talvelan johdolla kotimaahan.
Suomi lähetti epävirallisen paramilitaarijoukon sotaa julistamatta naapurivaltioon alueita valtaamaan. Eroaako se jotenkin Krimin taannoisista tapahtumista?
Kaipa se jotenkin eroaa mutta en nyt keksi miten. No siinä ainakin, että Venäjä hoiti Krimin taidolla ja ilman verenvuodatusta. Valko-Suomi hoiti heimosotaretket omalla osaamisellaan ja teloituskampanjoin.