Kumpaa pelkäät enemmän?

ja muistosi elää jälkeenjääneissä. Minusta se ainakin on lohdullinen ajatus.

Minä ymmärrän, että sekä taivas että helvetti ovat mielen tiloja, eivät siis konkreettisia paikkoja siellä tai täällä. Saamme jo täällä maan päällä kokemusta kummastakin, suotta ei puhuta "huumehelvetistä" tai "lemmen seitsemännestä taivaasta". Kun lapseni ovat syntyneet, olen kokenut taivaan olevan maan päällä, samoin kun olen rakastanut lähimmäistä ja uskaltautunut siihen kokonaan. Helvetinkin olen kokenut, masennus ei ole kuin yhtä helvettiä, pohjatonta synkkyyttä. Väkivallan uhan alla eläminen on myös helvetti, mutta siitä olen kirjoittanut niin paljon, että olkkoon nyt tällä kertaa. Palstan lukijat tietävät, mitä tarkoitan.

Tämän perusteella voin siis sanoa, että ajatus siitä, että olisin loppuelämäni tai ikuisesti masentunut tai joutuisin pelkäämään arvaamatonta ja toistuvaa väkivaltaa on ehdottomasti huonompi vaihtoehto, kuin että kuoleman jälkeen ei olisi mitään.

No uskon kuoleman jälkeiseen elämään joten enpelkää sitä... sen sijaan vartaassa kärventäminen ei kuullosta kivalta.... mutta en oikeastaan pelkää sitäkään, ainoa jota pelkään on elämä.