Keskustalainen politiikka on ollut aina maatalouskeskeistä aluepolitiikkaa. Tässä poliittisessa valinnassa ei sinällään ole mitään kummallista tai huonoa. Sen sijaan on mielenkiintoista nähdä, mihin Keskustan ja täällä Keskustan näkemyksiä kannattavien perustelut näissä asioissa kiinnittyvät.
Poliittinen keskustelu maataloudesta ja aluepolitiikasta on ollut erittäin talouskeskeistä. Keskustalaiset oikein korostamalla korostavat porvariuttaan ja yritysystävällisyyttään. Myös maatalouden tukemiselle ja aluepoliittisille valtionavuille haetaan enimmäkseen talousperusteisia selityksiä. Sanotaan mm., että kuntien lakisääteisten velvoitteiden lisääminen on aiheuttanut kunnille talouspulmia, joihin pitää saada rahaa. Näinä päivinä maataslousyrittäminen on taas tapetilla ja siihen pitää tietysti myös saada rahaa. Keskustassa on oikein ekspertteja (kuten ministerit Pekkarinen, Manninen ja Kääriäinen) sitä varten, että rahavirtoja voidaan ohjailla maakuntiin.
Keskustalaiset eivät tunnu lainkaan hyväksyvän senkaltaisia vastaväitteitä, että maatalousyrittäminen ja aluepolitiikkalähtöinen yritys- ja muun toiminnan tukeminen ovat taloudellisista näkökulmista usein huonoja ratkaisuja.
Tällainen talousperusteinen ajattelun ja politiikan keskeisyys hämmästyttää ja hämmentää. Miksi Keskusta ja sen tukijat eivät siirry paljon vahvempien perustelujen käyttöön ja sen sijaan kritisoi talouslähtöisyyttä kuten esim. Vihreät paljon loogisemmin tekevät.
Tarkoitan esim. sitä, että maaseutuelämisessä voitaisiin politiikan keinoin korostaa sitä, kuinka maaseutu tarjoaa rauhallisuutta hektiseen kaupunkielämään ja talouden jatkuvaan sykkeeseen verrattuna. Maaseudulla voi elää luonnonläheisesti eikä kaupunkien sosiaaliset ongelmat samassa määrin kuin kaupungeissa kosketa maaseudun asukkaita silloin, kun maaseudun väestörakenne on yhteisöllisyyttä tukien tasapainossa. Maaseutuhan tarjoaa nimenomaan irtioton työstä ja muusta puuhastelusta, jonka tavoitteena on rahavirtojen oravanpyörään joutuminen ja koko ajan lisääntyvien materiaalisten tarpeiden tyydyttäminen.
Maatalousyrittäjät ja maaseudun ihmiset ovat vaatimuksillaan lähteneet kilpailemaan niiden kanssa, jotka haluavat uurastaa mammonanpalvonnan oravanpyörissä. Maaseudulla ei haluta olla suhteellisesti köyhempiä, vaikka toimeen tultaisiin ihan hyvin, kun tyydyttäisiin vähempään taloudelliseen hyvään ja oettaisiin suurempi onnellisuusosuus vapaudesta ja luonnonläheisyydestä yms. Kun Keskusta ajaisi tällaista taloutta vähättelevää, mutta maaseudun onnellisuuseetosta tukevaa politiikkaa, ei syntyisi mitään ristiritaa niiden kanssa, jotka nyt kokevat epäoikeudenmukaisesti joutuvansa rahoittamaan sitä, ettei maaseudun ihmisen tarvitse tuntea suhteellista köyhyyttä.
Keskustalainen talousajattelu törmää jatkuvasti loogisiin ristiriitoihin ja on siksi paradoksi. Kannattamaton yritystoiminta kannattamattomuutta suosivassa ympäristössä on yleensä mahdoton yhtälö. Mutta sitä keskustalaiset itsepintaisesti kuitenkin ajavat. Sen sijaan he käyttävät hyvin vähän mainitsemiani onnellisuusperusteluja tai elämäntyyliperusteluja.
Otan konkretian takia yhden esimerkin, jossa maaseudulle on tulossa ryhmä, joka käyttää siirtymisensä perusteina juuri elämäntyyli- ja onnellisuusperusteita. Heille ei tulisi varmaan mieleenkään yhdistää maaseutuelämäntapaansa talouteen. Tämä ryhmä ovat eläkeläiset, joista osa on siirtymässä asumaan kesämökeilleen, joista tehdään myös talvimökkejä entistä pysyvämmin maaseudulle. Valinta on nimenomaan elämäntapavalinta, ei yleensä taloudellinen valinta. Nämä ihmiset tietävät joutuvansa elämään mahdollisesti askeettisimmissa oloissa, tyytymään vähempään materiaaliseen hyvinvointiin ja lisäämään joitakin kustannuksiaan esim. pitentyvien matkojen takia, mutta silti he valitsevat maaseutumaisen rauhallisen elämäntavan sen sijaan, että jäisivät puurtaamaan vielä viideksi vuodeksi mammonan eteen, kun sellainenkin mahdollisuus heille eläkeikiä pitentämällä tarjotaan.
Miksei siis Keskustakin voisi käyttää tällaisia vahvoja, ihmisiin vetoavia argumenttaja: Elä elämääsi rauhallisesti ja tasapinoisesti, käytä aikaasi perheelle ja ystäville, liiku enemmän, syö vähemmän, ui ja nai enemmän, haistele raikasta maaseutuilmaa, hakkaa välillä halkoja lihaskunnon ylläpitämiseksi, sauno ja ota iisisti. Tätä kaikkea tarjoaa sinulle maaseutumainen elämäntapa ja tähän ihmisiä kannustaa Keskustapuolue. Tyydy vähempään materiaan, sillä siitä vain jätevuoret kasvavat, niin sinulle jää enemmän aikaa henkeville harrastuksille (esim. korpifilosofoinnille ja lintujen tarkkailulle). Älä kanna huolta siitä, että serkuillasi kaupungeissa on rahaa ja roinaa enemmän kuin sinulla, sillä he ovat valinneet ne onnellisuuden korvikkeiksi, mitä sinun ei tarvitse tehdä. Tätä kaikkea hyvää me Keskustassa ajamme.
Miltä kuulostaa?
Poliittinen keskustelu maataloudesta ja aluepolitiikasta on ollut erittäin talouskeskeistä. Keskustalaiset oikein korostamalla korostavat porvariuttaan ja yritysystävällisyyttään. Myös maatalouden tukemiselle ja aluepoliittisille valtionavuille haetaan enimmäkseen talousperusteisia selityksiä. Sanotaan mm., että kuntien lakisääteisten velvoitteiden lisääminen on aiheuttanut kunnille talouspulmia, joihin pitää saada rahaa. Näinä päivinä maataslousyrittäminen on taas tapetilla ja siihen pitää tietysti myös saada rahaa. Keskustassa on oikein ekspertteja (kuten ministerit Pekkarinen, Manninen ja Kääriäinen) sitä varten, että rahavirtoja voidaan ohjailla maakuntiin.
Keskustalaiset eivät tunnu lainkaan hyväksyvän senkaltaisia vastaväitteitä, että maatalousyrittäminen ja aluepolitiikkalähtöinen yritys- ja muun toiminnan tukeminen ovat taloudellisista näkökulmista usein huonoja ratkaisuja.
Tällainen talousperusteinen ajattelun ja politiikan keskeisyys hämmästyttää ja hämmentää. Miksi Keskusta ja sen tukijat eivät siirry paljon vahvempien perustelujen käyttöön ja sen sijaan kritisoi talouslähtöisyyttä kuten esim. Vihreät paljon loogisemmin tekevät.
Tarkoitan esim. sitä, että maaseutuelämisessä voitaisiin politiikan keinoin korostaa sitä, kuinka maaseutu tarjoaa rauhallisuutta hektiseen kaupunkielämään ja talouden jatkuvaan sykkeeseen verrattuna. Maaseudulla voi elää luonnonläheisesti eikä kaupunkien sosiaaliset ongelmat samassa määrin kuin kaupungeissa kosketa maaseudun asukkaita silloin, kun maaseudun väestörakenne on yhteisöllisyyttä tukien tasapainossa. Maaseutuhan tarjoaa nimenomaan irtioton työstä ja muusta puuhastelusta, jonka tavoitteena on rahavirtojen oravanpyörään joutuminen ja koko ajan lisääntyvien materiaalisten tarpeiden tyydyttäminen.
Maatalousyrittäjät ja maaseudun ihmiset ovat vaatimuksillaan lähteneet kilpailemaan niiden kanssa, jotka haluavat uurastaa mammonanpalvonnan oravanpyörissä. Maaseudulla ei haluta olla suhteellisesti köyhempiä, vaikka toimeen tultaisiin ihan hyvin, kun tyydyttäisiin vähempään taloudelliseen hyvään ja oettaisiin suurempi onnellisuusosuus vapaudesta ja luonnonläheisyydestä yms. Kun Keskusta ajaisi tällaista taloutta vähättelevää, mutta maaseudun onnellisuuseetosta tukevaa politiikkaa, ei syntyisi mitään ristiritaa niiden kanssa, jotka nyt kokevat epäoikeudenmukaisesti joutuvansa rahoittamaan sitä, ettei maaseudun ihmisen tarvitse tuntea suhteellista köyhyyttä.
Keskustalainen talousajattelu törmää jatkuvasti loogisiin ristiriitoihin ja on siksi paradoksi. Kannattamaton yritystoiminta kannattamattomuutta suosivassa ympäristössä on yleensä mahdoton yhtälö. Mutta sitä keskustalaiset itsepintaisesti kuitenkin ajavat. Sen sijaan he käyttävät hyvin vähän mainitsemiani onnellisuusperusteluja tai elämäntyyliperusteluja.
Otan konkretian takia yhden esimerkin, jossa maaseudulle on tulossa ryhmä, joka käyttää siirtymisensä perusteina juuri elämäntyyli- ja onnellisuusperusteita. Heille ei tulisi varmaan mieleenkään yhdistää maaseutuelämäntapaansa talouteen. Tämä ryhmä ovat eläkeläiset, joista osa on siirtymässä asumaan kesämökeilleen, joista tehdään myös talvimökkejä entistä pysyvämmin maaseudulle. Valinta on nimenomaan elämäntapavalinta, ei yleensä taloudellinen valinta. Nämä ihmiset tietävät joutuvansa elämään mahdollisesti askeettisimmissa oloissa, tyytymään vähempään materiaaliseen hyvinvointiin ja lisäämään joitakin kustannuksiaan esim. pitentyvien matkojen takia, mutta silti he valitsevat maaseutumaisen rauhallisen elämäntavan sen sijaan, että jäisivät puurtaamaan vielä viideksi vuodeksi mammonan eteen, kun sellainenkin mahdollisuus heille eläkeikiä pitentämällä tarjotaan.
Miksei siis Keskustakin voisi käyttää tällaisia vahvoja, ihmisiin vetoavia argumenttaja: Elä elämääsi rauhallisesti ja tasapinoisesti, käytä aikaasi perheelle ja ystäville, liiku enemmän, syö vähemmän, ui ja nai enemmän, haistele raikasta maaseutuilmaa, hakkaa välillä halkoja lihaskunnon ylläpitämiseksi, sauno ja ota iisisti. Tätä kaikkea tarjoaa sinulle maaseutumainen elämäntapa ja tähän ihmisiä kannustaa Keskustapuolue. Tyydy vähempään materiaan, sillä siitä vain jätevuoret kasvavat, niin sinulle jää enemmän aikaa henkeville harrastuksille (esim. korpifilosofoinnille ja lintujen tarkkailulle). Älä kanna huolta siitä, että serkuillasi kaupungeissa on rahaa ja roinaa enemmän kuin sinulla, sillä he ovat valinneet ne onnellisuuden korvikkeiksi, mitä sinun ei tarvitse tehdä. Tätä kaikkea hyvää me Keskustassa ajamme.
Miltä kuulostaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kepun politiikkaa leimaa tuet, oli ne sitten nimeltään maatalous- tai aluetukia. Kepun peruskannattajakunta elää tavalla tai toisella tulonsiirtojen varassa. Siispä kepulaisen talouspolitiikankin ensisijainen tavoite on oman puolueen etu, siis mahdollisimman suuret äänimäärät. Ne kerätään suosimalla vastikkeetonta tukipolitiikkaa.
Vastuullinen talouspolitiikka edellyttäisi vastinetta tukieuroille. Aluetuilla voitaisiin luoda kunnon pysyviä työpaikkoja vaikkapa puun jatkojalostukseen tai puuenergian hyödyntämiseen.
Kepun kannalta asiassa on paha riski. Teollisuuden työntekijät kun usein äänestävät jotakuta muuta, yleisimmin vasemmistopuolueita. Siis Kepun painoarvo putoaa jos maaseudulle tulisi teollista toimintaa. Tukirahoja ei saataisi kuntaan yhtä paljoa koska on verotuloja.
Kun kaiken ajattelun yli käy vain puolueen etu niin jälki on hirvittävää.