Uskontohan on juuri ihmisarvon polkemista, kun hänelle ei anneta edes oikeutta kuolla, vaan muka elää ikuisesti. Kristinuskokin on periaatteessa pelkää taikauskoa, noituutta ja magiaa, kun heidän pyhässä kirjassaan, joka on pyhä vain siksi, että he sanovat jumalan, jota ei näe missään, sanovan niin, kehoitetaan seuraamaan jotakin näkymätöntä ja kuviteltua olentoa "pelastuaksesi", mitä se sittyen tarkoittaneekin.
Uskonto lähtee ihmisen egon välittömästä miellytetyksi tulemisen tarpeesta ja huudosta hännen itsensä polttavina kokemiin probleemeihin, elämän ikuisuuskysymyksiin, jotka vaivaavat omaan itseensä käpertyneen mieltä aina siitä asti kun lapsuuden innokas uteliaisuus vaihtuu vanhuuden tylsistymiseksi, jolloin vain omasta kohtalosta tulee elämän ja maailman keskipiste älyllisyyden turruttua harmaaseen ja kalkkeutunesseen aivonesteeseen. Uskonto tarjoaa näihin probleemeihin hänen itsekeskeisiin tarpeisiinsa räätälöidyn vastauksen riippumatta asian ja ulkomaailman todellisesta tilasta, mihin sen suuri suosiokin perustuu. se ei vaadi ajattelua vaan lapsenomaista ja naiivia uskoa johonkin joka on silkaa mielettömyyttä ja hulluutta, ilman realistisia toteutumismahdollisuuksia. Satiirikko voisi lisätä, että johan tulisi taivaaseen ylikansoitusta ja ruuhkaa jos sinne kaikki joskus maan päällä talanneet pääsisivät, siksi etteivät he uskalla katsoa totuutta silmiin ja kohdata elämää sellaiena kuin se heille annetaan vaatimatta siltä mahdottomia. Sellainen on säälittävää ajattelua oman itsensä ja minuutensa ylivertaisuudesta ja yli-ihmisyydestä. Ajattelu, joka ei anna ihmiselle oikeutta edes kuolla rauhassa, vaan hän takertuu itserakkaudesta kirkon oppeihin, käyttämättä hänelle luonnonlahjana, ei jumalan lahjana, annettua arvokasta järkeä elämästä maanpäällä selviytymiseksi.
Mutta noitavainojen aikana ihmiseltä kielettiin hänen perrustavaa laatua olevat ihmisoikeutensa, eikä hänelle annettu oikeutta edes elää! Pannaan kirkko miettimään häpeällisiä tekosiaan ja niistä vastuuseen, jotka julmuudesaan ja epäinhimillisyydessään vetävät vertoja natsisaksan hirmutöille, varsinaista kaksinaismoralismia, vai mitä?
Mitä muuta kirkon dogmit, uskon-tai opinkappaleet, auktoritatiiviset säännöt, ovat kuin silkkaa taikauskoa ja lorua, suoranaista pajunköyttä, jota syötetään muka hyväuiskoisille kirkossakävijöille ajast aikaan. Tiedekin on kehittyynyt siinä ajassa jättiläisharppauksin, kun kirkko sen kuin junnaa paikallaan museaalisine ja esihistoriallisine jäännöksineen muinaisajan ihmisen toiveunista dogmeissaan. Oppi sielun kuolemattomuudesta, taivaasta, helvetistä tai neitseestä syntymisestä. Todistakaan yksikin, niin minä sanon kippis ja juon maljan niiden kunniaksi.
Emme näemmä ideologioiden kohdallakaan tunnu suosivan suomalaista, vaan vain tuontitavaraa, joka kaiken kukkuraksi on peräisin sotaisan lähi-idän autiomaan kuumasta hiekasta. Harva tulee ajatelleeksi, että se on peräisin samasta paikasta, jossa soditaan jatkuvasti, ihmiset kulkevat huivit päässään auringolta suojautuakseen ja puhuvat hepreaa. Erämaan hiekasta tuhansia vuosia sitten lähteneet ajatukset eivät missään tapauksessa saa eikä voi olla elämän I-johtotähtenä.
Eli kun uskot johonkin näkymättömään voimaan, jonka olemassaoloa ei tieteellisesti voida todistaa, niin se auttaa sinua ja parantaa sinut sairauksistasi. Eikö tämä ole taikauskoa puhtaimmillaan?
Uskonto lähtee ihmisen egon välittömästä miellytetyksi tulemisen tarpeesta ja huudosta hännen itsensä polttavina kokemiin probleemeihin, elämän ikuisuuskysymyksiin, jotka vaivaavat omaan itseensä käpertyneen mieltä aina siitä asti kun lapsuuden innokas uteliaisuus vaihtuu vanhuuden tylsistymiseksi, jolloin vain omasta kohtalosta tulee elämän ja maailman keskipiste älyllisyyden turruttua harmaaseen ja kalkkeutunesseen aivonesteeseen. Uskonto tarjoaa näihin probleemeihin hänen itsekeskeisiin tarpeisiinsa räätälöidyn vastauksen riippumatta asian ja ulkomaailman todellisesta tilasta, mihin sen suuri suosiokin perustuu. se ei vaadi ajattelua vaan lapsenomaista ja naiivia uskoa johonkin joka on silkaa mielettömyyttä ja hulluutta, ilman realistisia toteutumismahdollisuuksia. Satiirikko voisi lisätä, että johan tulisi taivaaseen ylikansoitusta ja ruuhkaa jos sinne kaikki joskus maan päällä talanneet pääsisivät, siksi etteivät he uskalla katsoa totuutta silmiin ja kohdata elämää sellaiena kuin se heille annetaan vaatimatta siltä mahdottomia. Sellainen on säälittävää ajattelua oman itsensä ja minuutensa ylivertaisuudesta ja yli-ihmisyydestä. Ajattelu, joka ei anna ihmiselle oikeutta edes kuolla rauhassa, vaan hän takertuu itserakkaudesta kirkon oppeihin, käyttämättä hänelle luonnonlahjana, ei jumalan lahjana, annettua arvokasta järkeä elämästä maanpäällä selviytymiseksi.
Mutta noitavainojen aikana ihmiseltä kielettiin hänen perrustavaa laatua olevat ihmisoikeutensa, eikä hänelle annettu oikeutta edes elää! Pannaan kirkko miettimään häpeällisiä tekosiaan ja niistä vastuuseen, jotka julmuudesaan ja epäinhimillisyydessään vetävät vertoja natsisaksan hirmutöille, varsinaista kaksinaismoralismia, vai mitä?
Mitä muuta kirkon dogmit, uskon-tai opinkappaleet, auktoritatiiviset säännöt, ovat kuin silkkaa taikauskoa ja lorua, suoranaista pajunköyttä, jota syötetään muka hyväuiskoisille kirkossakävijöille ajast aikaan. Tiedekin on kehittyynyt siinä ajassa jättiläisharppauksin, kun kirkko sen kuin junnaa paikallaan museaalisine ja esihistoriallisine jäännöksineen muinaisajan ihmisen toiveunista dogmeissaan. Oppi sielun kuolemattomuudesta, taivaasta, helvetistä tai neitseestä syntymisestä. Todistakaan yksikin, niin minä sanon kippis ja juon maljan niiden kunniaksi.
Emme näemmä ideologioiden kohdallakaan tunnu suosivan suomalaista, vaan vain tuontitavaraa, joka kaiken kukkuraksi on peräisin sotaisan lähi-idän autiomaan kuumasta hiekasta. Harva tulee ajatelleeksi, että se on peräisin samasta paikasta, jossa soditaan jatkuvasti, ihmiset kulkevat huivit päässään auringolta suojautuakseen ja puhuvat hepreaa. Erämaan hiekasta tuhansia vuosia sitten lähteneet ajatukset eivät missään tapauksessa saa eikä voi olla elämän I-johtotähtenä.
Eli kun uskot johonkin näkymättömään voimaan, jonka olemassaoloa ei tieteellisesti voida todistaa, niin se auttaa sinua ja parantaa sinut sairauksistasi. Eikö tämä ole taikauskoa puhtaimmillaan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Dipididuppididuu.
Olet sinä fiksu ihminen, mutta opettele silti kirjoittamaan. Menee se viestikin paremmin perille.
Siitäkin huolimatta, että Kirkko on heikkojen, vajavaisten ihmisten yhteisö, kysyisin sinulta seuraava. Onko sinusta sattuma, että tämä suuri "osakeyhtiö" jota universumiksi, toimivaksi kokonaisuudeksi kutsutaan, kaikkine uskomattomine lakeineen, äärettömyyksineen, on yksinkertaisesti olemassa? Kirjoituksesi herätti minussa vanhan vitsin. Kerran tiedemiehet päättivät, että koska ihminen osaa jo mitä vain, kloonata, tuhota itsensä, päättää millainen on seuraava sukupolvi, nyt olisi jo korkea aikaa ilmoittaa Jumalalle, ettemme tarvitse häntä enää. Osaamme jo itsekin luoda elämää, halkaista mitä vain, siis me jatkaisimme ilman häntä. He päättivät ilmoitta tämän ilosanoman Jumalalle. Vanhin tiedemiehistä astui Jumalan eteen ja kertoi sovittua tekstiä. Kerronnan aikana Jumalalle oli hyvin hauska mutta hän ei keskeyttänyt miestä kertaakaan. Kun hän lopetti, Jumala sanoi hänelle. Hyvä on, luomme ihmistä ja katsotaan kumpi osaa sitä parhaiten. Tämä oli sopinut tiedemiehellä. Sitä paitsi arpakin oli suosiollinen, hän aloitti tekemisen. Hän sanoi Jumalalle: otan multaa - ja aikoi jatkaa mutta Jumala sanoi hänelle: tsot-tsot, ei käy, se multaakin on minun tekemä, mistä otettais sinulle?
että mainitsit, että kyseessä on vitsi.
Oletko koskaan miettinyt, että tämä ei olisikaan ainoa maailmankaikkeus?
Jumalahan on ääretön. Emme tiedä hänestä kuin vain sen minkä hän on ihmisille ilmoittanut. Tiede ei ole todistanut, että toista maailmankaikkeutta olisi olemassa, mutta miksei niin voisi olla?
myöntää auliisti, että mainitsemasi ajatus on pyörinyt päässäni enemmän kuin kerran. Niin.....
miettii sitäkin, että uskonto antaa ihmisille kenties jonkinlaista vastausta siitä, mitä järki ei pysty selittämään. Uskonto taas ei halua selitystä, se on mitä se on. Se ei saa kuitenkin olla sokeaa, oikeasti määriteltynä se antaa mahdollisuuden epäonnistua, mennä jopa harhaankin, Jumala ei vaadi täydellisyyttä, eikä myöskään sitä, että me uskoisimme. Usko on lahja, sitä voi ottaa tai jättää. Tämäkin kenttä on äärätön, niin kuin Universum. Ajattele, yhtä hyvin olisi voinut tapahtua niinkin, että olisi Nihil. Esimerkiksi.
sinulle.
Jos taivas on ääretön niin eikö sinne mahdu ääretön määrä ihmisiä?
Useimmat kyllä tietevät lumelääkkeidenkin tehoavan. Joten ei se liene ihme, että uskonnolla voisi olla positiivisia vaikutuksia ihmisten paranemiseen.
On totta, että monet ajattelevat tyyliin De Mello ja Gurun kissa. Se on surullista.
Oppia taivaasta ja jne. on sen verran hankala todistaa, joten suosittelen, että et odottele todistuksia, vaan poksautat pullon hetimiten.