Lainasin kirjastosta viime vuonna suomennetun kirjan Ateismin lyhyt historia, jonka on kirjoittanut Alister MCGrath, entinen ateisti, joka on muuttanut näkemyksiään ja on takakannen mukaan nykyisin ” - - yksi kristinuskon johtavista teologeista.”
Kirjan teema on yksinkertainen, se yrittää osoittaa, että ateismi aatteena on kuolemaisillaan. Kirja on mielestäni aika asenteellinen. Kirjan mielenkiintoisia väitteitä:
- Uskonto on yhteisöllisyyden kannalta keskeinen tekijä. Esimerkkinä käytetään maahanmuuttajayhteisöjä, jotka luokittelevat itsensä ja jotka luokitellaan uskonnollisuuden perusteella, muslimit, hindut jne. Ateismi ei ole ihmisiä tarpeeksi yhdistävä tekijä; vertaus Neuvostoliittoon, jossa luotiin maallisia seremonioita ja juhlia uskonnollisten tilalle, jotta kansalle saatiin luotua yhteistä identiteettiä. Käsitteellisesti MCGrath sanoo nimenomaan, että kristilliset seremoniat korvattiin maallisilla, millä saadaan aikaan vaikutelma kristillisyydestä yhteisöä yhdistävänä keskeisenä kriteerinä
- Kanada on lähinnä neuvostomallia. Uskonnollisuus ei ole yhteiskunnallinen ilmiö, vaan yksityinen; se ei ole keskeisesti yhteiskunnassa esillä, vaan pidetään poissa ”julkiselta areenalta”. Sekularismi sen sijaan on. Tämä on negatiivinen asia.
s. 285-289
- Ateismin kritiikki kristinuskoa vastaan on aikansa elänyttä, yksinkertaistavaa, ateismi ei huomioi ihmiskokemuksen monimuotoisuutta, eikä löydä paikkaansa postmodernissa kulttuurissamme. Ateismi tuottaa aikansa elänyttä propagandakirjallisuutta. s. 197 s. 294
- Ateismin nousun ja tuhon merkkipaalut: ateismin nousu alkoi Bastiljin valtauksesta vuonna 1789 ja tuho alkoi Berliinin muurin kaatumisesta vuonna 1989. s.12
-- Vielä suoremmin sivulla 205: ” Oudolla tavalla ateismi näyttää menettäneen kykynsä vedota ihmisiin ja heidän mielikuvitukseensa samalla, kun länsimaiden kristillisyys alkoi löytää sen uudelleen.”
- Kirjan kirjoittaja ollessaan ateisti määritteli itsensä ateistina seuraavalla tavalla: ” Ateisti on henkilö, joka tietoisesti ja periaatteesta kieltäytyy uskomasta Jumalaan.” s.194
Selatessani kirjaa läpi ei voi kuin ihmetellä sitä monialaisuutta, joka kirjan kirjoittajalla on. Hän on historioitsija, biologi, fyysikko, teologi ja filosofi. Osansa saavat kuuluisat eksistentialistisen filosofian edustajat Nietzschestä Sartreen, tutkijoista Darwinista ja Einsteinista Monedin kautta Dawkinsiin, unohtamatta kaunokirjallisia vaikuttajia, kuten Camusia ja Dostojevskia. Ote on kuitenkin historiallispainotteinen, kirjoittaja lainailee herroista tehtyjä omaelämäkertoja ja lähestyy filosofiselta tasolta esimerkiksi Monedin teosta Sattuma ja Välttämättömyys, joka toki on osittain myös filosofinen sinänsä.
Kirjan kirjoittajan kuvaelma itsensä aikoinaan edustamasta ateismista ei onnistu määrittelemään minua ateistina. Jos minun täytyy lukea itseni ateistiksi, niin määrittelen itseni ensisijaisesti uskon puutteen kautta ateistiksi. Minulla ei ole kykyä uskoa yliluonnollisiin olentoihin, joiden luomuksia olisimme. Toissijaisesti voin tarkentaa, että en myöskään koe tarvetta selittää yliluonnollisilla olennoilla maapallon ja biosfäärin kehitystä, maailmankaikkeuden kehitystä ja syntyä.
En myöskään osaa ymmärtää, että tämä suhtautumistapa olisi jotenkin aikansa elänyt ja olisin tätä kautta vieraantunut nykyisestä postmodernista maailmasta, jossa kristinuskon ja uskontojen asema on vain vahvistumassa, mitä esitetään myös kritiikkinä ateistista ideologiaa vastaan; ateistinen valtio kun EI VOI toimia.
Minua ihmetyttää suunnattomasti nimenomaan uskovaisten ihmisten tarve käsitellä ateismia ja puolustella siinä sivussa omaa uskoaan. Mistä tämä tarve kumpuaa, epävarmuudestako omaan uskoon? Lopuksi haluaisin poimia kirjasta kokemiani kristityn ihmisen yksinkertaistuksia ja naiivisia yleistyksiä, joita hän taas kokee löytävänsä niin paljon ateismista, että sillä ei ole mahdollisuuksia selviytyä tulevaisuudessa ja jonka hän siksi on hylännyt.
- Ateismin olemassaolo ja uskottavuus ovat riippuvaisia kristinuskosta, sivu 215. Sivulla on yksinkertainen, täsmentävä väite, ateismi sai voimaa menneisyydessä kirkkojen virheistä, eikä omista ansioistaan.
Kirjan teema on yksinkertainen, se yrittää osoittaa, että ateismi aatteena on kuolemaisillaan. Kirja on mielestäni aika asenteellinen. Kirjan mielenkiintoisia väitteitä:
- Uskonto on yhteisöllisyyden kannalta keskeinen tekijä. Esimerkkinä käytetään maahanmuuttajayhteisöjä, jotka luokittelevat itsensä ja jotka luokitellaan uskonnollisuuden perusteella, muslimit, hindut jne. Ateismi ei ole ihmisiä tarpeeksi yhdistävä tekijä; vertaus Neuvostoliittoon, jossa luotiin maallisia seremonioita ja juhlia uskonnollisten tilalle, jotta kansalle saatiin luotua yhteistä identiteettiä. Käsitteellisesti MCGrath sanoo nimenomaan, että kristilliset seremoniat korvattiin maallisilla, millä saadaan aikaan vaikutelma kristillisyydestä yhteisöä yhdistävänä keskeisenä kriteerinä
- Kanada on lähinnä neuvostomallia. Uskonnollisuus ei ole yhteiskunnallinen ilmiö, vaan yksityinen; se ei ole keskeisesti yhteiskunnassa esillä, vaan pidetään poissa ”julkiselta areenalta”. Sekularismi sen sijaan on. Tämä on negatiivinen asia.
s. 285-289
- Ateismin kritiikki kristinuskoa vastaan on aikansa elänyttä, yksinkertaistavaa, ateismi ei huomioi ihmiskokemuksen monimuotoisuutta, eikä löydä paikkaansa postmodernissa kulttuurissamme. Ateismi tuottaa aikansa elänyttä propagandakirjallisuutta. s. 197 s. 294
- Ateismin nousun ja tuhon merkkipaalut: ateismin nousu alkoi Bastiljin valtauksesta vuonna 1789 ja tuho alkoi Berliinin muurin kaatumisesta vuonna 1989. s.12
-- Vielä suoremmin sivulla 205: ” Oudolla tavalla ateismi näyttää menettäneen kykynsä vedota ihmisiin ja heidän mielikuvitukseensa samalla, kun länsimaiden kristillisyys alkoi löytää sen uudelleen.”
- Kirjan kirjoittaja ollessaan ateisti määritteli itsensä ateistina seuraavalla tavalla: ” Ateisti on henkilö, joka tietoisesti ja periaatteesta kieltäytyy uskomasta Jumalaan.” s.194
Selatessani kirjaa läpi ei voi kuin ihmetellä sitä monialaisuutta, joka kirjan kirjoittajalla on. Hän on historioitsija, biologi, fyysikko, teologi ja filosofi. Osansa saavat kuuluisat eksistentialistisen filosofian edustajat Nietzschestä Sartreen, tutkijoista Darwinista ja Einsteinista Monedin kautta Dawkinsiin, unohtamatta kaunokirjallisia vaikuttajia, kuten Camusia ja Dostojevskia. Ote on kuitenkin historiallispainotteinen, kirjoittaja lainailee herroista tehtyjä omaelämäkertoja ja lähestyy filosofiselta tasolta esimerkiksi Monedin teosta Sattuma ja Välttämättömyys, joka toki on osittain myös filosofinen sinänsä.
Kirjan kirjoittajan kuvaelma itsensä aikoinaan edustamasta ateismista ei onnistu määrittelemään minua ateistina. Jos minun täytyy lukea itseni ateistiksi, niin määrittelen itseni ensisijaisesti uskon puutteen kautta ateistiksi. Minulla ei ole kykyä uskoa yliluonnollisiin olentoihin, joiden luomuksia olisimme. Toissijaisesti voin tarkentaa, että en myöskään koe tarvetta selittää yliluonnollisilla olennoilla maapallon ja biosfäärin kehitystä, maailmankaikkeuden kehitystä ja syntyä.
En myöskään osaa ymmärtää, että tämä suhtautumistapa olisi jotenkin aikansa elänyt ja olisin tätä kautta vieraantunut nykyisestä postmodernista maailmasta, jossa kristinuskon ja uskontojen asema on vain vahvistumassa, mitä esitetään myös kritiikkinä ateistista ideologiaa vastaan; ateistinen valtio kun EI VOI toimia.
Minua ihmetyttää suunnattomasti nimenomaan uskovaisten ihmisten tarve käsitellä ateismia ja puolustella siinä sivussa omaa uskoaan. Mistä tämä tarve kumpuaa, epävarmuudestako omaan uskoon? Lopuksi haluaisin poimia kirjasta kokemiani kristityn ihmisen yksinkertaistuksia ja naiivisia yleistyksiä, joita hän taas kokee löytävänsä niin paljon ateismista, että sillä ei ole mahdollisuuksia selviytyä tulevaisuudessa ja jonka hän siksi on hylännyt.
- Ateismin olemassaolo ja uskottavuus ovat riippuvaisia kristinuskosta, sivu 215. Sivulla on yksinkertainen, täsmentävä väite, ateismi sai voimaa menneisyydessä kirkkojen virheistä, eikä omista ansioistaan.
Vastaukset 27
Vanhimmat
En ole lukenut kirjaa, joten nämä yleisluonteiset kommentit ihan viestisi pohjalta.
” Oudolla tavalla ateismi näyttää menettäneen kykynsä vedota ihmisiin ja heidän mielikuvitukseensa samalla, kun länsimaiden kristillisyys alkoi löytää sen uudelleen.”
Ateismi ei voi kilpailla millään kauniilla lupauksia täytetyillä pakkauksilla, kuten uskonnot ja tv-shopin tuotteet. Kristinusko esimerkiksi lupaa iankaikkisen elämän, avun hädässä, onnellisen elämän ja vaikka mitä; aivan eri asia tietenkin on, pystyykö kristinusko vastaamaan edes yhteen ainoaan lupaukseensa. Ateismi ei tarjoa oikeastaan yhtään mitään, vain monien mielestä hyvin lohduttoman maailman: kaikki kuolee joskus - lopullisesti. Ateistina voin vain nojautua siihen, että ateismi näyttäisi tarjoavan kaikkein parhaiten todellisuutta vastaavan maailman, kaiken kuoleminenkaan ei ole ollenkaan niin lohdutonta kuin luulisi.
” Ateisti on henkilö, joka tietoisesti ja periaatteesta kieltäytyy uskomasta Jumalaan.”
Aika oudosti muotoiltu minunkin mielestäni. Itse en vain näe mitään syytä miksi jokin jumala olisi olemassa, en siis usko. Tämä pätee aivan samoin kaikkiin jumaliin, kristinuskoa tietenkin käsitellään eniten koska se on suurin ja äänekkäin uskonto - toistaiseksi. Kristillisessä maassa me ateistitkin varmasti tunnemme kristinuskon parhaiten kaikista uskonnoista, joten kritisointikin sujuu helpoiten.
"ateismi sai voimaa menneisyydessä kirkkojen virheistä, eikä omista ansioistaan."
Ateismin kannatus voi lisääntyä lähinnä kahdella tavalla: huomataan uskontojen opetukset vääriksi ja/tai huomataan tieteen opetukset oikeiksi. Tiede ei tietenkään voi kokonaan lyödä tyhjäksi uskontoja, mutta jos on sisäistänyt maailmankaikkeuden synnyn luonnollisuuden, elämän synnyn, evoluution ja ihmisen psykologian, ei monien mielestä jumalalle jääkään enää mitään virkaa.
Ymmärtääkseni täällä Suomessakin porukka on jaettavissa neljään suurimpaan ryhmään: radikaalit kiihkouskovaiset, tavalliset uskovat, maallistuneet uskovat, ateistit. Nämä tavalliset uskovat tulevat tulevaisuudessa vähentymään, väkeä siirtyy maallistuneisiin ja radikaaleihin. Maallistuneissa taas on potentiaalisia ateisteja, ja ehkä joku ateistikin menetetään maallistuneisiin tai jopa radikaaleihin. Pääosin uskoisin kuitenkin ateistien ja radikaalien olevan ottavina osapuolina.
Samaa tahtia kuin kristityt maallistuvat, saavat radikaalit liikkeet (helluntai, potter's house) lähes yhtä paljon jäseniä.
Uskonnot ja uskovat kokevat olevansa ehkä hieman horjuvalla ja paljon vähemmän itsestään selvällä pohjalla kuin joskus muinoin. Joka hetki tieto maailmankaikkeudesta lisääntyy valtavasti, jumalaa ei kuitenkaan tahdo löytyä mistään, tämä saa erityisesti radikaalimmat uskovat paukuttamaan henkseleitään entistä kovempaa - aivan kuin koira, joka pörhöttäää niskavillansa ja yrittää näyttää suuremmalta kuin vastustajansa. Toki myös ateistit ovat nykyään näkyvämpiä kuin ennen, mutta nykyäänhään saa jumaliakin pilkata rauhassa ilman tuskallista kuolemaa juhannuskokkoon kiinnitettyyn tolppaan köytettynä.
Itse en usko jumalien lisäksi myöskään ateismin kuolemiseen. Ei, hätä ja tarve piiloutua todellisuudelta ei ole lisääntymässä maailmassa; tieto, koulutus ja aika sekä lupa ajattelemiseen sen sijaan on edelleen kasvamassa. Ateistien suhteellinenkin määrä tullee edelleen hitaasti nousemaan, mutta en kyllä itse tule näkemään, jos kukaan, sitä hetkeä kun ateisteja olisikin enemmän kuin uskovia.
Ateismi on kuoleva aate. Voittajana on uuspakanallisuus. Pakanauskonnot tulevat täyttämään sen arvotyhjiön, minkä ateismi on saanut aikaan.
Kun kirkosta erotaan, se yleensä tehdään sen takia, että liitytään johonkin toiseen uskontokuntaan. Ei siksi, että ryhdyttäisiin ateisteiksi.
>> Kun kirkosta erotaan, se yleensä tehdään sen takia, että liitytään johonkin toiseen uskontokuntaan. Ei siksi, että ryhdyttäisiin ateisteiksi. >>
Mitä tekemistä kirkkoon kuulumisella tai sellaisesta eroamisella on ateismin kanssa ?
Mitä ne sellaiset uuspakanat ovat ?
<
Pakanauskonnot tulevat täyttämään sen arvotyhjiön, minkä ateismi on saanut aikaan.
>
Minkä arvotyhjiön?
Maallistuminen ja moniarvoisuus tarkoittaa vain sitä että vallalla oleva uskonto ei enää saa monopolisoida ao.yhteiskunnassa hyvinä pidettäviä asioita itselleen.
Sekä kirkon että tilastolaitoksen tekemät tutkimukset osoittavat tämän väitteen vääräksi. Tieto on ulottuvillasi, miksi et käytä sitä? Valehteletko tarkoituksella?
Sitä paitsi ateismi ei ole aate.
Uuspakanallisuus on yksinkertaisesti uusi pakanallinen uskonto: uskomista uusiin pakanajumaliin. Esimerkkeinä vaikkapa wicca, asatru, druidismi jne. Uuspakanallisuus on osa New Age -liikettä, joka tulee syrjäyttämään ateismin.
"Sekä kirkon että tilastolaitoksen tekemät tutkimukset osoittavat tämän väitteen vääräksi."
Eikä osoita. Vapaa-ajattelijoiden liiton jäsenmäärä on vuodesta toiseen pysynyt samana. Wicca on tällä hetkellä koko länsimaiden voimakkaimmin leviävä uskonto. Ei suinkaan ateismi.
>> Esimerkkeinä vaikkapa wicca, asatru, druidismi jne. Uuspakanallisuus on osa New Age -liikettä, joka tulee syrjäyttämään ateismin. >>
Kokonaan toista mieltä.
Jos 'uuspakanallisuus' kasvaa, tekee se sen muiden uskontojen kustannuksella. Uskonnot ovat poikineet lahkoja kautta aikojen ja mm.nettiyhteyksien kautta voi kuka tahansa höyrypäinen saarnamies luoda itselleen ikioman seurakunnan, opetuslapsineen kaikkineen.
Roolipelit yms. antavat myös mahdollisuuden uusien 'elämänkatsomusten' kehittelylle.
'Normaaliuskonnoilla' taitaa tosiaan olla seinä vastassa.
Jos panostetaan fanaattisuuteen, karismaattisuuteen ja/tai kreationismiin, häipyy osa porukasta koska ovat 'liikaa' luonnontieteitä koulussa oppineet.
Jos taas panostetaan liberalismiin, muuttuvat opit niin utuisiksi, että uskovat eivät tunne sitä omakseen. Mitä virkaa on jumalalla, joka ei ilkeintäkään naapuria helvettiin tuomitse ?
Ateistille uskonnot eivät mitään merkitse, eivät vanhat eivätkä uudet.
Se vaatii kuitenkin ihmiseltä melko paljon.
- On hyväksyttävä kuoleman lopullisuus.
- On hyväksyttävä että yksilöllä ei elämän kiertokulussa mitään erityistä tarkoitusta tai merkitystä ole.
Mitään massojen opiumia ei ateismista lähiaikoina tule, jos tulee koskaan. Ja hyvä niin, useimmat ihmiset tarvitsevat epäilemättä jonkinlaisen jumalan suojakseen tässä pahassa maailmassa.
luuletko että ateistiksi voidaan luokitella vain ne ihmiset jotka vapaa-ajattelijoiden jäseniä.
minä en esim.ole val:n jäsen vaikka olen atesiti ja eronnut kirkosta.
Tutkimusten mukaan uskonnollisista yhteisöistä eronneista suurin osa jää uskonnollisten yhetisöjen ulkopuolelle.
wiccako?? hankipa tietoa!!!
"Jos 'uuspakanallisuus' kasvaa, tekee se sen muiden uskontojen kustannuksella."
Ei suinkaan, vaan rationalismin ja ateismin. Siitä yksinkertaisesta syystä, että ihminen ei kertakaikkiaan ole järkiolento vaan tunneolento. Ateismi ei kykene tarjoamaan ihmiselle emotionaalista vastetta, minkä uskonto kykenee. Uskonnon mielekkyydellä ei tässä suhteessa ole mitään merkitystä.
Ajattelet kuin mies, järjelläsi ja putkiaivoilla. Et osaa ajatella tunteillasi ja heittää järkeäsi ja sen kahleita romukoppaan.
"Ateistille uskonnot eivät mitään merkitse, eivät vanhat eivätkä uudet.
Se vaatii kuitenkin ihmiseltä melko paljon.
- On hyväksyttävä kuoleman lopullisuus.
- On hyväksyttävä että yksilöllä ei elämän kiertokulussa mitään erityistä tarkoitusta tai merkitystä ole."
Eli siis kiistät oman kuolemattomuutesi ja kiistät sen, että olet aivan oikeasti tärkeä ja merkityksellinen olento? Mikset vedä jo tänä iltana itseäsi sitten jojoon?
"Tutkimusten mukaan uskonnollisista yhteisöistä eronneista suurin osa jää uskonnollisten yhetisöjen ulkopuolelle."
Helluntailaisista suurin osa ei kuulu kirkkoon. Samoin monien muiden uskontojen harjoittajista suuri osa ei kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön. Uskonnolliseen yhteisöön kuulumattomuus ei merkitse ateismia.
"wiccako?? hankipa tietoa!!!"
Kyllä, täsmälleen näin. Pakanaverkko ry. on kymmenkertaistanut jäsenmääränsä kolmessa vuodessa.
järkensä ja sen kahleet romukoppaan, menetys ei ole suuri.
Sitä paitsi, joidenkin ihmisten tunne-elämälle on ominaista rakastaa enemmän totuutta kuin valheita, ja sekin tuo emotionaalista tyydytystä.
ja hellarit ei sitten ole uskonnollinen yhteisö.
Eli luet ateisteiksi vain ne jotka kuuluvat vapaa-ajattelijoihin ja uskonnollisiksi yhteisöksi vain evl ja ortodoksi kirkot.
Vittu, jos mun seurakuntaani kuului v.2004 yksi jäsen ja tänä vuonna 10 henkee, niin sekin on kymmenkertaistanut määränsä , ja alle vuodessa.
>> Ajattelet kuin mies, järjelläsi ja putkiaivoilla. Et osaa ajatella tunteillasi ja heittää järkeäsi ja sen kahleita romukoppaan. >>
En tiedä putkiaivoista mutta muuten olet oikaeassa, kyllä minä ajattelen. Hyvin monet tekevät niin, tulokset vaihtelevat.
En tosiaan osaa heittää järkeäni romukoppaan, niinpä väitteesi että "ihminen ei kertakaikkiaan ole järkiolento vaan tunneolento" kuulostaakin tunneolennon harhaluuloilta.
>> Eli siis kiistät oman kuolemattomuutesi..>>
Aivan oikein..-
>>..ja kiistät sen, että olet aivan oikeasti tärkeä ja merkityksellinen olento? >>
..ja kokonaan väärin.
Elämässäni ei ole ketään sen merkityksellisempää olentoa kuin olen itse, läheisteni kannalta tärkeä ja kokonaisuudenkin kannalta tarpeellinen yksilö. 1/10^9's osa koko ihmiskunnasta, aivan yhtä tärkeä osa kuin kaikki muutkin.
>> Mikset vedä jo tänä iltana itseäsi sitten jojoon? >>
Ei minun tarvitse. Sen enempää vanhat kuin uudetkaan jumalat eivät ole vetäneet aivojani umpisolmuun.
Älä sinäkään yritä todistaa kuolemattomuuttasi menemällä narun jatkoksi, kai sinä nyt sentään pakanajumaliesi kanssa pärjäät vähemmälläkin dramatiikalla ?
tuon useamman kuin yhden nörtin suusta. Päivällä julistetaan suu vaahdossa ateismin autuutta ja illalla mennään sitten yksin runkulle.
"Kyllä, täsmälleen näin. Pakanaverkko ry. on kymmenkertaistanut jäsenmääränsä kolmessa vuodessa."
Tämä tieto on täysin merkityksetön, jos ei ole tietoa milloin Pakanaverkko ry. on perustettu ja miten monta jäsentä siihen kuuluu nyt, tai kuului kolme vuotta sitten.
Nettisivujen copyright oli muuten merkitty vuodelle 2002...
Niin. Paljonko vapaa-ajattelijoiden liitossa olikaan jäseniä?
wizka, jolta en ole nähnyt vielä yhtään järkevää kommenttia?
Vittuilla osaat, et keskustella.
Ikäsi? (tuskin edes 11)
Joten en ole mies enkä putkiaivo enkä muutakaan herjaavaa. Kun ei ole kaikenlaisia uskonnollisia hörhötyksiä niin ei ole. Minun henkilökohtainen tärkeyteni on tiukasti täällä maan päällä. Eikö 70-90 vuotta riitä kunnolliseen elämään, rakkauteen ja jälkeenjääneiden muistoon ja arvostukseen? Mitä voi enemmän ihmispolo vaatia?
en liittynyt mihinkään järjestöön. Minä vain erosin kirkosta. Miksi pitäisi muka kuulua johonkin yhdistykseen? Idioottimaista. Ei tarvitse julistautua ateistiksi, kun ei vain usko johonkin hölmöön uskontoon tai jumalaan.
Mörri, joka vähän aikaa sitten oli sitä mieltä, että koulukiusaajan päätä pitää hakata seinään, kunnes kuuluu rusahdus, että pitää näyttää muille olevansa vaarallinen.
Tämä maailmamme vain on sellainen. Sille ei mahda mitään. Ainakin kouluaikani opetti minulle, että voi olla typerää uskoa Jumalaan, mutta on kertakaikkiaan pähkähullua uskoa ihmiseen.
pessimisti, jos joku kolmas simpassilajin edustajatoverimme on perseestä, niin ei pidä yleistää sitä koko lajiamme kohtaan.
Välttäkäämme niitä, ja muuttakaame yhteiskuntaa siten, ettei kaltaisensa lajin edustaja pääse muuttamaan meitä.
olen pessimisti. Maan päälle on mahdotonta rakentaa paratiisia. Me ihmiset vain kertakaikkiaan kykene siihen - olemme liian elukoita enkeleiksi.
Jos ei keskustelu kiinnosta painu saatanan pedofiili muualle fantasioimaan.
jos tuo on logiikkaa ime munaa homo.
vedetään täysillä paskaa naamalle kun ei asialliset perustelut näköjään kelpaa.
tyypillinen uskois!
ei ole koskaan ollut minkäänlainen teologi