Viimeviikkoina käyty keskustelu julkisuudessa on täysin oikean suuntainen. Olen saanut myös ensikosketuksen rahapelihin juuri näissä marketeissa jonossa olevista automaateista ja äkkiä se harmiton markka silloin tällöin muuttui pakonomaiseksi pelaamiseksi ja siinähän se nuoruus sitten vierähti pelikoneiden parissa hikoillessa. Olin / olen valtion uhri. Nämä pelit koukuttavat niitä pelaavan kohtalaisen äkkiä mikäli maaperä on ns. otollinen ja se ilmeisesti on tarkoituskin koukuttaa vahvasti se osa väestä joka on koukutettavissa.
Nuoruudessa rahapelit ja jatkuva valtava rahantarve pelien rahoittamiseen aiheuttivat kohdallani varkauksia, petoksia, ym. laittomaa toimintaa mielettömän pelaamisen rahoittamiseksi. Joista olen tuomion saanut, kärsinyt ja myöhemmällä iällä maksanut kaikille korkojen kanssa takaisin rahat jotka vääryydellä vein. Samalla siinä oli koetuksella koko nuoren sosiaalinen elämä ja jatkuva häpeä, tuskassa ja paineessa eläminen oli erittäin raskasta. Peliriippuvuuttahan ei ollut 90 -luvulla virallisesti olemassa joten hoitoa ei tuohon aikaan ollut saatavilla. Asian kanssa painin aikalailla yksin, en ymmärtänyt mistä pakonomainen pelaaminen kumpuaa.
Vanhemmalla iällä menestyvänä yrittäjänä hävityt summat senkun kasvoivat, kerralla kasinolle ja nettipeleihin meni kymmenkunta tuhatta euroakin / pelisessio, eräänä vuonna laskin pelanneeni reilut satatuhatta euroa rehellisellä yrittämisellä ansaitsemiani rahoja. Pidensin vain päivää tienatakseni lisää ettei kulissit kaadu ja ihme kyllä onnistuinkin. n. mijoona on aika lähellä totuutta mitä tässä elämässä on hävitty erilaisiin peleihin peliuran varrella. Luottotiedot ovat kunnossa ja velkaakaan ei juurikaan ole ym. menestyvän yrittäjän tunnusmerkit on mutta vielä tänäpäivänäkin takana on tämä sama syvälle juurtunut opittu / opetettu ongelma.
Monta kertaa olen miettinyt miltä olisi tuntunut elää ns normaali nuoruus ilman pelejä. Silloin kun tätä ongelmaa minulle muodostettiin ei ollut internettiä joten luulisin että riippuvuus ei olisi nuorella tullut ns rutinoituneeksi toimintatavaksi mikäli pelikoneet olisivat olleet tiloissa joihin alaikäisillä ei oikeasti ole mitään asiaa.
Nykyisinkin huomaan että asioiden kasaantuessa ym . painetilanteissa uhkapelaaminen puskee päälle ja olen siihen sortunut vielä tänäkin vuonna mutta vihdoin alan tunnistaa tilanteita mistä se addiktio laukeaa ja alkaa ottaa valtaa, olen kyllästynyt painamaan hiessä töitä ns. tyhjän takia, verottaja pitää yrittäjän hikisenä ilman pelejäkin ja onhan se järjetöntä yrittää kovien verojen maassa verot maksavana ja laittaa oma itselle jäävä osuus vielä valtiolle uhkapelien kautta.
Välillä radiota kuunneellessani nämä veikkauksen mainokset kyllä ärsyttävät kun ensin pakkosyötetään pelaamista ja lopussa hento vastuullisuuden ääni kertoo "pelaa maltilla", ensin pitkään myydään kyseenalaisesti uhkapelaamista ja sitten mainoksen viimeisessä sekunnissa "muka vastuullisuus" - kumpi niistä jää mieleen? Kenofestareita tarjotaan 20 sekunnin välein ym.. Pelit pitäisi ehdottomasti vastuullisesti laittaa erillisiin tiloihin veikkauksen omiin pelisaleihin. Tämä ongelman luominen on ihan vakava asia ja heijastuu ongelmallisen yksilön tekemisiin vahvasti. Veikkaus on jo luonut yhden / kaksi sukupolvea ja vanhukset jotka on jo vahvassa koukussa ja joista osan elämä on todella vaikeata pikavippi, rikos ym kierteiden aikaansaamana. Jokaisesta pelaajasta ei tule rikollista eikä ongelmapelaajaa mutta kyllä sieltä seasta löytyvät nekin joista tulee. Siinä on vissi ero opetetaanko nuori pelirutiiniin vaiko eikö opeteta, Itse ajattelisin että nuorisolle kuuluu turvallinen nuoruus ja valtion taholta kulttuurin ja yleishyvän tukemisen motiivein ketään ei pitäisi asettaa ns. ansaan.
Sananhelinää ettei alaikäiset pääse pelaamaan automaattipelejä - kyllä pääsevät. Tässä sopii hyvin vertaus eihän narkomaaniksi tähtäävä ensikokeilija aloita heroiinista. Eikä alkoholistiksi opetteva aloita rännäämistä elämänsä ekan kaljan jälkeen. Peleissä sama porrastus, pienestä lähdetään ja alkuoppi pelikoneilta marketista.
Antakaa armoa veikkaus. Tuloksen maksimoiminen hinnalla millä hyvänsä ei voi olla muka eettisen yhtiön tavoite. Toisella puolella on eläviä ihmisiä läheisineen.
Nuoruudessa rahapelit ja jatkuva valtava rahantarve pelien rahoittamiseen aiheuttivat kohdallani varkauksia, petoksia, ym. laittomaa toimintaa mielettömän pelaamisen rahoittamiseksi. Joista olen tuomion saanut, kärsinyt ja myöhemmällä iällä maksanut kaikille korkojen kanssa takaisin rahat jotka vääryydellä vein. Samalla siinä oli koetuksella koko nuoren sosiaalinen elämä ja jatkuva häpeä, tuskassa ja paineessa eläminen oli erittäin raskasta. Peliriippuvuuttahan ei ollut 90 -luvulla virallisesti olemassa joten hoitoa ei tuohon aikaan ollut saatavilla. Asian kanssa painin aikalailla yksin, en ymmärtänyt mistä pakonomainen pelaaminen kumpuaa.
Vanhemmalla iällä menestyvänä yrittäjänä hävityt summat senkun kasvoivat, kerralla kasinolle ja nettipeleihin meni kymmenkunta tuhatta euroakin / pelisessio, eräänä vuonna laskin pelanneeni reilut satatuhatta euroa rehellisellä yrittämisellä ansaitsemiani rahoja. Pidensin vain päivää tienatakseni lisää ettei kulissit kaadu ja ihme kyllä onnistuinkin. n. mijoona on aika lähellä totuutta mitä tässä elämässä on hävitty erilaisiin peleihin peliuran varrella. Luottotiedot ovat kunnossa ja velkaakaan ei juurikaan ole ym. menestyvän yrittäjän tunnusmerkit on mutta vielä tänäpäivänäkin takana on tämä sama syvälle juurtunut opittu / opetettu ongelma.
Monta kertaa olen miettinyt miltä olisi tuntunut elää ns normaali nuoruus ilman pelejä. Silloin kun tätä ongelmaa minulle muodostettiin ei ollut internettiä joten luulisin että riippuvuus ei olisi nuorella tullut ns rutinoituneeksi toimintatavaksi mikäli pelikoneet olisivat olleet tiloissa joihin alaikäisillä ei oikeasti ole mitään asiaa.
Nykyisinkin huomaan että asioiden kasaantuessa ym . painetilanteissa uhkapelaaminen puskee päälle ja olen siihen sortunut vielä tänäkin vuonna mutta vihdoin alan tunnistaa tilanteita mistä se addiktio laukeaa ja alkaa ottaa valtaa, olen kyllästynyt painamaan hiessä töitä ns. tyhjän takia, verottaja pitää yrittäjän hikisenä ilman pelejäkin ja onhan se järjetöntä yrittää kovien verojen maassa verot maksavana ja laittaa oma itselle jäävä osuus vielä valtiolle uhkapelien kautta.
Välillä radiota kuunneellessani nämä veikkauksen mainokset kyllä ärsyttävät kun ensin pakkosyötetään pelaamista ja lopussa hento vastuullisuuden ääni kertoo "pelaa maltilla", ensin pitkään myydään kyseenalaisesti uhkapelaamista ja sitten mainoksen viimeisessä sekunnissa "muka vastuullisuus" - kumpi niistä jää mieleen? Kenofestareita tarjotaan 20 sekunnin välein ym.. Pelit pitäisi ehdottomasti vastuullisesti laittaa erillisiin tiloihin veikkauksen omiin pelisaleihin. Tämä ongelman luominen on ihan vakava asia ja heijastuu ongelmallisen yksilön tekemisiin vahvasti. Veikkaus on jo luonut yhden / kaksi sukupolvea ja vanhukset jotka on jo vahvassa koukussa ja joista osan elämä on todella vaikeata pikavippi, rikos ym kierteiden aikaansaamana. Jokaisesta pelaajasta ei tule rikollista eikä ongelmapelaajaa mutta kyllä sieltä seasta löytyvät nekin joista tulee. Siinä on vissi ero opetetaanko nuori pelirutiiniin vaiko eikö opeteta, Itse ajattelisin että nuorisolle kuuluu turvallinen nuoruus ja valtion taholta kulttuurin ja yleishyvän tukemisen motiivein ketään ei pitäisi asettaa ns. ansaan.
Sananhelinää ettei alaikäiset pääse pelaamaan automaattipelejä - kyllä pääsevät. Tässä sopii hyvin vertaus eihän narkomaaniksi tähtäävä ensikokeilija aloita heroiinista. Eikä alkoholistiksi opetteva aloita rännäämistä elämänsä ekan kaljan jälkeen. Peleissä sama porrastus, pienestä lähdetään ja alkuoppi pelikoneilta marketista.
Antakaa armoa veikkaus. Tuloksen maksimoiminen hinnalla millä hyvänsä ei voi olla muka eettisen yhtiön tavoite. Toisella puolella on eläviä ihmisiä läheisineen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minä lopetin veikkauksen pelien pelaamisen. Jostain syystä niiden voittosuhde on huomattavasti huonompi kuin esim ... no en sdanokaa.