Vaikka menee hieman yksinpuheluksi, niin kyllä minä tämän vielä joskus lopetankin (-;
Ehkä voisi ajatella niin, että myöhemmin voin viitata näihin juttuihin, kun joku kysyy.
Ja Mooses kirjoitti:
[1:29 Ja Jumala sanoi: "Katso, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi. ]
Ihminen on suunniteltu hedelmien ja viljan syöntiin. No, tämä nyt ei ole mikään ihmejuttu senkään valossa, että ihmisestä on sammutettu C-vitamiinin tuotanto. Hedelmien syöntihän on taannut riittävän vitamiinin saannin.
Mutta mitäs sitten ...
[1:30 Ja kaikille metsäeläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki, minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi." Ja tapahtui niin. ]
Yhtäaikainen kirjaimellinen sanan tulkinta ja nykymaailman havainnointi johtaa aika vahvasti siihen suuntaan, että tulee mieleen jonkinlainen muutos eläinten ruokavaliossa, ruuansulatuksessa ja purukalustossakin. Hätäisimmät menevät kutsumaan tuollaista muutosta evoluutioksi?
Ei tosin voine kiistää, etteikö menneinä aikoina olisi voinut olla paremmin suden suuhun sopivaa
vihreää ruohoa tai varsia tms. Onhan nytkin esim. karhu melko kaikkiruokainen. Etelä-Amerikassa harjasusi kuulemma syö jotain "sudentomaattia", hedelmää kuitenkin. Samoin jotkut Raamatussa mainitsemattomat sienet ovat voineet olla sopivia myös lihansyöjien mahaan. Mutta ei nekään oikein taida mennä "kaikkinaiseen vihreään ruohoon"?
Pääsääntöisesti tähän kohtaan ei luonnollista selitystä ole tiedossani. Ainahan jokin yksityiskohta saadaan sovitettua, kuten vaikkapa se, että valaiden (petojen) esi-isien on väitetty olleen kasvissyöjiä. Tälläiset muutamat "löydöt" eivät kuitenkaan muodosta mielestäni kattavaa luonnollista selitystä em. Raamatun kohdalle (niinkuin eivät mainitsemani esimerkitkään karhuista, sienistä yms).
[1:31 Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kuudes päivä.
2:1 Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa.
2:2 Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.
2:3 Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.]
Kuudennen päivän loppu ja seitsemäs päivä sisältävät merkittävää tietoa kreationismin kannalta. Kohtuullisen yleinen on ollut ajatus staattisesta maailmasta. Tällöin "sangen hyvä" on ollut täydellistä vailla muutoksen tarvetta tai edes mahdollisuutta ja luomistyö on loppuun saatettu. Jos leikillään ajattelee, miten jotkut kreationistiset selitykset muuttuisivat, jos Jumala olisi hylännyt maailman (tai vaikka kuollut) luomisen jälkeen, niin on vaikea keksiä mikä muuttuisi.
Toisaalta taas dynaaminen kuva maailmasta, maapallosta ja biosfääristä johtaisi ajattelemaan, että "sangen hyvä" oli hyvin toimivaa, mutta että Jumalan luomat luvuttomat mahdollisuudet, mm. vapaat ekolokerot, odottivat ja odottavat täyttäjäänsä. Jopa jatkuvalle luomiselle löytyy pientä tukea Raamatusta:
[Joh.5:17 Mutta Jeesus vastasi heille: "Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä." ]
Staattisen ja dynaamisen maailmankuvan vastakkaisuus liittyy jotensakin tähän kreationismikeskusteluunkin. Voipi olla, että se on ihan peruskysymyksiä. Havaintojeni mukaan maailma on suht dynaaminen. On vielä sitten eri asia sanoa, että Jumala loikin tämän dynaamiseksi. Voisihan olla, että dynaamisuus on lankeemusta.
Joskus tuntuu myös kärjistämisen ja vihollisen löytämisen tarve olevan toimintaa määräävää. Darwin "unohti" Jumalan mahdollisuudet ja keskittyi vain toistamaan "luomiskäsityksen vastainen" -sanontaansa, millä lähinnä viittasi Paleyn esityksiin. Päinvastaisiakaan kärjistyksiä ei liene vaikea löytää.
(Joudun pois virtuaalimaailmasta taas muutamaksi päiväksi. Siksi vastaukseni viivästyvät, jos tulee kysymyksiä)
Ehkä voisi ajatella niin, että myöhemmin voin viitata näihin juttuihin, kun joku kysyy.
Ja Mooses kirjoitti:
[1:29 Ja Jumala sanoi: "Katso, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi. ]
Ihminen on suunniteltu hedelmien ja viljan syöntiin. No, tämä nyt ei ole mikään ihmejuttu senkään valossa, että ihmisestä on sammutettu C-vitamiinin tuotanto. Hedelmien syöntihän on taannut riittävän vitamiinin saannin.
Mutta mitäs sitten ...
[1:30 Ja kaikille metsäeläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki, minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi." Ja tapahtui niin. ]
Yhtäaikainen kirjaimellinen sanan tulkinta ja nykymaailman havainnointi johtaa aika vahvasti siihen suuntaan, että tulee mieleen jonkinlainen muutos eläinten ruokavaliossa, ruuansulatuksessa ja purukalustossakin. Hätäisimmät menevät kutsumaan tuollaista muutosta evoluutioksi?
Ei tosin voine kiistää, etteikö menneinä aikoina olisi voinut olla paremmin suden suuhun sopivaa
vihreää ruohoa tai varsia tms. Onhan nytkin esim. karhu melko kaikkiruokainen. Etelä-Amerikassa harjasusi kuulemma syö jotain "sudentomaattia", hedelmää kuitenkin. Samoin jotkut Raamatussa mainitsemattomat sienet ovat voineet olla sopivia myös lihansyöjien mahaan. Mutta ei nekään oikein taida mennä "kaikkinaiseen vihreään ruohoon"?
Pääsääntöisesti tähän kohtaan ei luonnollista selitystä ole tiedossani. Ainahan jokin yksityiskohta saadaan sovitettua, kuten vaikkapa se, että valaiden (petojen) esi-isien on väitetty olleen kasvissyöjiä. Tälläiset muutamat "löydöt" eivät kuitenkaan muodosta mielestäni kattavaa luonnollista selitystä em. Raamatun kohdalle (niinkuin eivät mainitsemani esimerkitkään karhuista, sienistä yms).
[1:31 Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kuudes päivä.
2:1 Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa.
2:2 Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.
2:3 Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.]
Kuudennen päivän loppu ja seitsemäs päivä sisältävät merkittävää tietoa kreationismin kannalta. Kohtuullisen yleinen on ollut ajatus staattisesta maailmasta. Tällöin "sangen hyvä" on ollut täydellistä vailla muutoksen tarvetta tai edes mahdollisuutta ja luomistyö on loppuun saatettu. Jos leikillään ajattelee, miten jotkut kreationistiset selitykset muuttuisivat, jos Jumala olisi hylännyt maailman (tai vaikka kuollut) luomisen jälkeen, niin on vaikea keksiä mikä muuttuisi.
Toisaalta taas dynaaminen kuva maailmasta, maapallosta ja biosfääristä johtaisi ajattelemaan, että "sangen hyvä" oli hyvin toimivaa, mutta että Jumalan luomat luvuttomat mahdollisuudet, mm. vapaat ekolokerot, odottivat ja odottavat täyttäjäänsä. Jopa jatkuvalle luomiselle löytyy pientä tukea Raamatusta:
[Joh.5:17 Mutta Jeesus vastasi heille: "Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä." ]
Staattisen ja dynaamisen maailmankuvan vastakkaisuus liittyy jotensakin tähän kreationismikeskusteluunkin. Voipi olla, että se on ihan peruskysymyksiä. Havaintojeni mukaan maailma on suht dynaaminen. On vielä sitten eri asia sanoa, että Jumala loikin tämän dynaamiseksi. Voisihan olla, että dynaamisuus on lankeemusta.
Joskus tuntuu myös kärjistämisen ja vihollisen löytämisen tarve olevan toimintaa määräävää. Darwin "unohti" Jumalan mahdollisuudet ja keskittyi vain toistamaan "luomiskäsityksen vastainen" -sanontaansa, millä lähinnä viittasi Paleyn esityksiin. Päinvastaisiakaan kärjistyksiä ei liene vaikea löytää.
(Joudun pois virtuaalimaailmasta taas muutamaksi päiväksi. Siksi vastaukseni viivästyvät, jos tulee kysymyksiä)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinulla näyttäisi olevan korkea koulutus, mutta oletkos uskovainen vai ateisti?
Olen evankelis-luterilaisen seurakunnan jäsen ja uskon Jumalaan, Isään, maan ja taivaan _Luojaan_ ja Jeesukseen Kristukseen, _meidän_ Herraamme...