Luin juuri Tommy Hellstenin kirjan: saat sen mistä luovut, elämän paradoksit.
En aiemmin ollut tietoinen Tommyn tarinasta: hän ensin luopui lapsenuskostaan, mutta sittemmin elämää paremmin ymmärtäneenä heräsi uskoon uudestaan. Kirjan johtavina ajatuksina oli juuri usko jumalaan ja hänen varaansa heittäytymiseen. Tämä häiritsi minua. En oikein ymmärtänyt mihin Tommy tarvitsi jumalaa, hänellä kun tuntui olevan melko selvä kuva psykologisiin ilmiöihin vaikuttavista tekijöistä. Tuntui, että Tommy halusi varmistaa teoriansa vielä viimeisllä takalukolla - jumalalla, vaikka kirja olisi muutenkin ollut mielestäni riittävän vakuuttava.
Hyvät keskustelijat, oletteko lukeneet Tommyn kirjan ja mitä mieltä siitä olitte? Erityisesti hänen tapaansa suhtautua psykologian ja uskonnon suhteeseen haluaisin kommentteja.
En aiemmin ollut tietoinen Tommyn tarinasta: hän ensin luopui lapsenuskostaan, mutta sittemmin elämää paremmin ymmärtäneenä heräsi uskoon uudestaan. Kirjan johtavina ajatuksina oli juuri usko jumalaan ja hänen varaansa heittäytymiseen. Tämä häiritsi minua. En oikein ymmärtänyt mihin Tommy tarvitsi jumalaa, hänellä kun tuntui olevan melko selvä kuva psykologisiin ilmiöihin vaikuttavista tekijöistä. Tuntui, että Tommy halusi varmistaa teoriansa vielä viimeisllä takalukolla - jumalalla, vaikka kirja olisi muutenkin ollut mielestäni riittävän vakuuttava.
Hyvät keskustelijat, oletteko lukeneet Tommyn kirjan ja mitä mieltä siitä olitte? Erityisesti hänen tapaansa suhtautua psykologian ja uskonnon suhteeseen haluaisin kommentteja.
Vastaukset 5
Vanhimmat
lainasin kyseisen kirjan ystävältäni viikko sitten, mutten ole ehtinyt aloittaa sitä vielä.
tuo ystäväni siteraa hellsteniä tämän tästä (esim. "älä odota muutosta muilta - uskalla muuttua itse!") ja oli oikein pakko alkaa lueskennella ensimmäistä vastaantulevaa hellsteniä. eikä se pelkäksi lueskenteluksi jäänyt, vaan luin kirjan melkeinpä kertaistumalta, kuin jännitysrommanin ikään.
luin siis about kk sitten hellstenin "tietäjän", joka yllätti melkoisella yksinkertaisuudellaan.
todella yllättäviä olivat esim. kirjailijan (tietäjä-einarin) ajatukset pedofiliasta.
Olin ennen Saat sen, mistä luovut -kirjan lukemista tutustunut lukuisiin taolaisiin kirjoihin ja lukenut jonkin verran zeniä. Jo alkumetreillä alkoi tuntua pahasti siltä, että tässä leikitään termeillä, tiedetään jotain, mutta ei kuitenkaan anneta juurikaan liikkumatilaa puoleen tai toiseen. Puhua oikeista asioista väärillä nimillä on ainakin omasta mielestäni yksi perisynti ja niin jäi kirja lopulta loppuunlukematta.
Ehkä se siitä vielä muuksi muuttuu. Länsimaalaisiahan me olemme, eikä meidän liene tarpeenkaan puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Sen lisäksi, että meistä selittely on mukavampaa kuin elämän virtaan heittäytyminen eli sen puhdas kokeminen. Nostan Tommylle kuitenkin hattua rohkeudesta nostaa kissoja pöydälle. Saat sen, mistä luovut sisältää sanoman, joka olisi kaikille läheisriippuvaisille tärkeä ymmärtää.
Jotenkin huomaa kommenteistasi ettet ole lukenut koko kirjaa
Tälläisiä elämän viisaus kirjoja olen lukenut jokusen, mutta tämä oli kyllä heikoimmasta päästä. Tommy oli keksinyt teorian elämästä ja liitti siihen vielä lapsuuden uskonsa, josta ei koskaan ollut luopunutkaan. Tuloksena oli aika ärsyttävä paketti. Oli kirjassa toisaalta paljon hyvääkin.
Minua siinä ärsytti vain tuo uskovaisuuden ja elämänhallinnan yhdistäminen, muuten pidin kirjasta. Vähän samaahan nuo tuon alan kirjoittajat tyrkyttävät, mutta pääosin lienee psykologia tutkitulla pohjalla - siis tiedettä.