Muistonvietto on tärkeä tilaisuus Jehovan Todistajille. Paikalle pyritään samaan niin aktiivi-jt:t, toimettomat sekä kiinnostuneet.
Jehovan Todistajat kirjaavat äärimmäisen tarkkaan muistoonviettoon osallistuneet sekä myös vertauskuvia nauttineet.
1. Oletetaan että ei-jt saapuu puku päällä juuri ennen tilaisuuden alkua ja kerkiää niukin naukin kättelemään ovella vanhimmat. Vertauskuvien aikana hän nappaa vertauskuvat itselleen ja tempaisee alas kurkusta. Tilaisuuden päätyttyä hän menee suoraan autolle ja ajaa pois.
->Kysymys : Kirjaavatko jt:t tämän henkilön osallistuneen muistonviettoon sekä kirjaavatko tämän henkilön ottaneen vertauskuvan ?
2.Oletetaan että ei-jt saapuu verkkarit päällä juuri ennen tilaisuuden alkua ja kerkiää niukin naukin kättelemään ovella vanhimmat. Vertauskuvien aikana hän nappaa vertauskuvat itselleen ja tempaisee alas kurkusta. Tilaisuuden päätyttyä hän menee suoraan autolle ja ajaa pois.
->Kysymys : Kirjaavatko jt:t tämän henkilön osallistuneen muistonviettoon sekä kirjaavatko tämän henkilön ottaneen vertauskuvan ?
Miten mahtaa olla ? Vai perustuuko kirjaus vertauskuvan nauttineesta siihen että henklö tunnetaan paikallisessa seurakunnassa ?
Jehovan Todistajat kirjaavat äärimmäisen tarkkaan muistoonviettoon osallistuneet sekä myös vertauskuvia nauttineet.
1. Oletetaan että ei-jt saapuu puku päällä juuri ennen tilaisuuden alkua ja kerkiää niukin naukin kättelemään ovella vanhimmat. Vertauskuvien aikana hän nappaa vertauskuvat itselleen ja tempaisee alas kurkusta. Tilaisuuden päätyttyä hän menee suoraan autolle ja ajaa pois.
->Kysymys : Kirjaavatko jt:t tämän henkilön osallistuneen muistonviettoon sekä kirjaavatko tämän henkilön ottaneen vertauskuvan ?
2.Oletetaan että ei-jt saapuu verkkarit päällä juuri ennen tilaisuuden alkua ja kerkiää niukin naukin kättelemään ovella vanhimmat. Vertauskuvien aikana hän nappaa vertauskuvat itselleen ja tempaisee alas kurkusta. Tilaisuuden päätyttyä hän menee suoraan autolle ja ajaa pois.
->Kysymys : Kirjaavatko jt:t tämän henkilön osallistuneen muistonviettoon sekä kirjaavatko tämän henkilön ottaneen vertauskuvan ?
Miten mahtaa olla ? Vai perustuuko kirjaus vertauskuvan nauttineesta siihen että henklö tunnetaan paikallisessa seurakunnassa ?
Vastaukset 20
Vanhimmat
vertauskuva?
http://www.geocities.com/mr_raamattu
Kohdassa "Kutsu".
Muistonvietto = Kristuksen kuoleman muistonvietto, juutalaisen niisankuun 14:nä. (Kirkkosuomeksi: ehtoollinen). Tänä vuonna muuten evl kirkon pääsiäisviikko sattuu samalle viikolle.
VertausKUVAT: Leipä ja viini, jotka vain KUVAAVAT Kristuksen ruumista ja verta, mutta eivät muutu niiksi, vaikka room.katolisella ehtollisella näin väitetään käyvän.
Vertauskuviin osallistuvat vain 144 000:een kuuluvat, jotka katsovat olevansa menossa taivaaseen.
http://www.jehovantodistajat.fi/languages/finnish/library/rq/article_06.htm
Melkoinen osa nyky-JT:stä on varmuudella vain olevinaan noihin 144 000:een kuuluvia. Vastustajat ovat AIVAN oikeassa siinä, ettEI 144 000:een kuuluvien osuus VOI KASVAA perättäisinä vuosina minkään kuolleisuuskäyrän nojalla vaan pienetä ja että nyt on aivan liikaa väkeä 144 000:ssa. Nuo teeskentelijät huijaavat vain itseään ja muita, mutteivät Jumalaa, ja ovat häpeäksi kaikille JT:ille. Jumala maksaa aikanaan heille negatiivisen palkan valehtelusta.
JT/JW
>>Nuo teeskentelijät huijaavat vain itseään ja muita, mutteivät Jumalaa, ja ovat häpeäksi kaikille JT:ille.
Se, että muutamaa todella harvaa poikkeusta lukuun ottamatta koko joukko on käytännössä teeskentelijöitä, on pikemminkin puhtaasti osoitus opetuksen muutostarpeesta. Näin Vartiotorniseura on historiansa aikana kaikki aikaisemmatkin oppiongelmat ratkaissut.
Pieni joukko oli alkuvaiheessa ilman tiedostettua lukumäärää ja suurta joukkoa "pyhempi", mutta "rupusakillakin" oli silloin taivaallinen toivo. 144000 oli siinä vaiheessa tavallisia juutalaisia maantallaajia, joiden tuli kerääntyä Palestiinaan ja kun luku olisi täynnä, niin Harma alkaisi.
Sitten juutalaiset heivattiin opetuksesta huitsin nevadaan ja solvattiinkin perään ja heidän lukumääränsä otettiin pienen joukon käyttöön.
Samoin "rupusakilta" vaihdettiin taivaallinen toivo maalliseen, eikä heidän sallittu pariin vuoteen edes ottaa osaa muistonviettoon. Myöskin heiltä riivittiin jehovantodistaja-nimitys ja heitä kutsuttiin hyvän tahdon ihmisiksi.
Eräs erittäin kuvaava esimerkki opetusmuutoksella korjatusta, ajankulun jalkoihin jääneestä, opetuksesta on 1914-sukupolviopetus. Se oli Vartiotorniseuran pitkäikäisin vedätys, jota tekohengitettiin useassa eri vaiheessa ja lopulta hylättiin vuonna 1995.
>>Jumala maksaa aikanaan heille negatiivisen palkan valehtelusta.
Tätä Vartiotorniseura on kaiuttanut koko historiansa ajan, hakaten kiviin vuosilukuja toisensa jälkeen. Tuon henkeytetyksi profeetaksi itsensä ylentäneiden järjestön täyttymättömien ennustusten historia puhuu erittäin karua kieltä Jumalansa kyvystä palkanmaksuun - positiiviseen sekä negatiiviseen.
Aion pitää oman henkilökohtaisen Herran illalliseni helatorstaina.Siellä on läsnä vain minä!
Asetan eteeni leivän ja viinin ja luen raamatusta tietenkin kertomuksen Herramme viimeisestä ateriasta maanpäällä.Sitä ennen pidän tietenkin rukouksen ,kuten myös tilaisuuden jälkeen.
Miksi näin? Koska en kuulu mihinkään seurakuntaan enkälahkoon,mutta koen tulleeni Pyhästä Hengestä siitetyksi Jumalan lapseksi.
Mitäs siihen sanotte?
kerrakseen ulkopuoliselle.
Luulun että sana kirja on tarpeen jos sanasto noin kauas luistaa maalikon kielestä.
PARI SUOMENNOSTA KIITOS:
1.Muistonvietto
2.toimettomat
3.vertauskuvia nauttiva
4. kirjaus
Nämäkin ehkä avaavat tekstisi sisältöä ei jt:lle.
Kaikki salille sisään astuneet lasketaan osallisiksi muistonviettoon.
Sitä vastoin ne jotka tuntemattomat jotka nauttivat viiniä ja leipää ; näitä ei kirjata mukaan jakojäännökseen, ellei kukaan seurakuntalaisista tunnista tätä henkilöä.
Tunnistamisvastuu täytyy täyttyä ennen raportin lähettämistä Tikkurilaan.
>>Sitä vastoin ne jotka tuntemattomat jotka nauttivat viiniä ja leipää ; näitä ei kirjata mukaan jakojäännökseen, ellei kukaan seurakuntalaisista tunnista tätä henkilöä.
Tunnistuksessa on aukkoja, koska vartiotorniseuran opetuksen mukaisen pääjoukon nuorimmat ovat nykyään noin satavuotiaita ja esimerkiksi vuosina 1970, 1973, 1974, 1981, 1985, 1989, 1990, 1993, 1995, 1996, 1997, 2001, 2002 ja 2004 tästä joukosta ei kuollut yksikään, vaan määrä kasvoi.
>>Sitä vastoin ne jotka tuntemattomat jotka nauttivat viiniä ja leipää ; näitä ei kirjata mukaan jakojäännökseen, ellei kukaan seurakuntalaisista tunnista tätä henkilöä.
Tunnistuksessa on aukkoja, koska vartiotorniseuran opetuksen mukaisen pääjoukon nuorimmat ovat nykyään noin satavuotiaita ja esimerkiksi vuosina 1970, 1973, 1974, 1981, 1985, 1989, 1990, 1993, 1995, 1996, 1997, 2001, 2002 ja 2004 tästä joukosta ei kuollut yksikään, vaan määrä kasvoi.
tuohon miksi ne kasvoivat. Pitää kaivaa se esille.
miksi luvut muuttuvat. Pitää kaivaa se esille.
oli selitys lukujen heittelemiseen. Selitys oli, että eri vuosina on käynyt vaihteleva määrä muistonvietossa näitä jäännökseen kuuluvia ja siitä johtuu tämä, että joskus on ollut vähemmän ja seuraavana vuonna enemmän.
fgerin kommentit löytyvät palstalta, itse en jaksanut kaivaa esille niitä. Muistan vaan kun kysyin, että miten on mahdollista tämä vaihtelu, niin näin fger vastasi.
ei näyttänyt palsta toimivan taas. Mutta niihin fgerin selityksiin:
Selitys oli, että eri vuosina on käynyt vaihteleva määrä muistonvietossa näitä jäännökseen kuuluvia ja siitä johtuu tämä, että joskus on ollut vähemmän ja seuraavana vuonna enemmän.
fgerin kommentit löytyvät palstalta, itse en jaksanut kaivaa esille niitä. Muistan vaan kun kysyin, että miten on mahdollista tämä vaihtelu, niin näin fger vastasi.
Todellisuudessa jäännökseen omasta mielestään lukeutuva ei jätä käyntiään väliin. Jehovantodistajat ponnistelevat erityisesti sen puolesta, että kaikki kynnelle kykenevät kiinnostuneetkin pääsevät edes tuohon tilaisuuteen. Seurakunnilla on tiedossa jäännökseen tunnustautuneet ja heidän luo mennään vaikka läpi tuulen ja tuiskun siinä tapauksessa, että nk. voidellun liikkuminen on estynyt.
Kuten olen useamman kerran maininnut, niin Vartiotorniseuran opetuksen mukaisen pääjoukon NUORIMMAT ovat nyt noin SATAVUOTIAITA ja tuon joukon poistuma viimeisen 20 vuoden aikana on ollut keskimäärin ainoastaan 0,26 %. Tuo luku on paljon alle työikäisen väestön poistuman, joten todellisessa tilanteessa satunnainenkaan poisjäänti ei tuntuisi yhtään missään.
Vuosia sitten joku laski tuohon tarkoitukseen tehdyllä ohjelmalla mikä olisi teoreettinen osuus todellisen jäännöksen jäseniä. Tuo teoreettinen laskelma osoittaisi, että nyt noin 97...98 % jäännöksen jäsenistä on teeskentelijöitä.
No siihenkin on vastattu, että jäännöksestä on luopunut henkilöitä ja heitä on korvattu nuoremmilla. Tuon luopumisen tulisi silloin ollut olla todella merkittävää ja tässä kohdin Vartiotorniseura on eri mieltä:
"Merkitseekö tämä, ettei Jumala nykyään kutsu ketään taivaalliseen elämään? Ennen sinetöimisen loppuunsaattamista on mahdollista, että jotkut harvat, joilla on tuo toivo, saattavat osoittautua uskottomiksi, jolloin heidän tilalleen täytyy valita joitakuita muita. Näyttää kuitenkin todennäköiseltä, että näin tapahtuisi hyvin harvoin." (uw 14. luku s. 112)
Jäännökseen aikoinaan nuorinpina valitut ovat aivan eri luokkaa kunnoltaan, varsinaisia tervaskantoja, verrattuna jäännöksen jäseniksi aikoinaan iäkkäämpinä valittuihin.
1938-1958 kaksikymmenvuotiskaudella keskimääräinen poistuma oli 4,46 %, siis noin seitsentoistakertainen nykyvauhtiin.
1958-1978 poistuma oli keskimäärin 2,16 %, eli enää noin kahdeksankertainen nykyvauhtiin.
Näköjään uskonnon ohella jehovantodistajien jäännöksen erottaa maapallon kaikesta muusta väestöstä myös se, että ajan myötä ja iän kasvaessa heidän kuolleisuusprosenttinsa on laskenut hyvin jyrkästi. Muilla kun se kun on edelleen nousussa iän myötä.
Lääketiede sitä ei ole saanut aikaan; joku voisi jopa pitää sitä Jehovan rakkaudellisena keinona viivyttää Harmagedonin taistelua. Selitys mennee läpi niin kauan kunnes Vartiotorniseura hylkää lopullisesti näkemyksensä, että Harman hetkellä on jäännöstä elossa.
Pitääkö osallistua muistonviettoon, jos kuuluu tähän ns. jäännökseen?
Entä jos ei osallistu muistonviettoon, niin voiko kuulua jäännökseen?
Entä jos "tiedät" kuuluvasi jäännökseen ja et osallistu muistonviettoon, niin onko sanktioita?
>>Pitääkö osallistua muistonviettoon, jos kuuluu tähän ns. jäännökseen?
Mitään pakkoa ei ole, mutta ilman käsitettävää syytä pois jäävä, jäännökseen käsitetty, joutuu omituiseen valoon. Kyseessä on jäännöksen bileet, muut ovat statisteja.
>>Entä jos ei osallistu muistonviettoon, niin voiko kuulua jäännökseen?
Ellei ole mukana bileissä ja ota osaa antimiin, niin ei pääse mukaan kokonaislukuun. Siitä huolimatta voi omassa mielessään kuulua vaikka mihin.
>>Entä jos "tiedät" kuuluvasi jäännökseen ja et osallistu muistonviettoon, niin onko sanktioita?
Ei ole mitään julkista tai näkyvää moitetta, paitsi jos hörppää malliin; "joka toinen vuosi", niin olettaisin puhuttelua. Kovin nuori jäännökseen pyrkivä joutuu myös helposti syvälliseen keskusteluun aiheesta.
Kiitos vastauksesta, mutta mistä jäännökseen kuuluvat tietävät kuuluvansa jäännökseen? Kerrotaanko se Raamatussa (näin luulisin, koska Raamattu ei erehdy ja kertoo kaiken ja totuuden) vai kertooko esim. VT-seura sen, kuulutko jäännökseen?
>>.... mistä jäännökseen kuuluvat tietävät kuuluvansa jäännökseen?
Se on jokaisen oma valinta ja eräänlaista "taidetta", itse en asian mekanismia oikein käsitä. Asia ei ole mitenkään päivänselvä Vartiotorniseurallekaan, koska havaintoni mukaan asiaa on perusteellisemmin käsitelty viimeksi yli 50 vuotta sitten. Toinen syy miksi ei ole Vartiotorniseuran edun mukaista käsitellä asiaa laajemmin on se, että nykyjäännöksessä on suurin osa (ehkä noin 98 %) teeskentelijöitä.
Tässä viimeisin tietämäni perusteellinen selvitys asiasta.
• How can one determine whether he is of the anointed class, and hence should partake of the Memorial emblems?—E. B., California.
After Pentecost in the first century any who had the spirit of God, as evidenced by his having one or more gifts of the spirit, would have no difficulty deciding whether he was of the anointed class, for that was a time set aside exclusively for begetting heavenly heirs. On this firm foundation he would entertain heavenly hopes. Today the circumstances are altered. One may have dedicated himself to doing God’s will, symbolized that dedication, and demonstrated that he has the spirit of God by doing Jehovah’s will, doing it in the love of God and trying to imitate him and his dear Son; but how would he know that his having the spirit of God was assurance that he was going to heaven? The spirit of God is also on the “other sheep”, and not just on the anointed remnant. So how can we determine the matter today?
It seems from the Scriptures that God was specially taking out the spiritual class up until 1931, in a general way, and this does have some bearing on the matter. However, it is not conclusive. Since 1931 there are those who have entered the service and who give evidence of being begotten by the spirit and who have their hopes set upon being of the heavenly heirs. So there is evidence of some coming into the heavenly class since 1931; though not on a general scale, but only individuals here and there who are taken in to fill up the places of some who may turn unfaithful.
You would have to examine yourself on this basis: “Have I dedicated my life to God through Jesus Christ to do his will forevermore? Do I have the spirit of God? Is God dealing with me? Yes, I have the evidence that God is dealing with me; he is using me in his service. He is providing for me. He is giving me a place in connection with his organization, and I am realizing many blessings, and am growing in the understanding of his Word. I have all of these indications that I have his spirit, and I am trying to act as a real Christian and follower of Christ Jesus would in displaying the spirit of the Lord in that way.” This examination with the above-outlined results would indicate one had the spirit of the Lord, whether of the anointed class or of the “other sheep”.
Then, what is the thing that draws the line of demarcation between the two classes and puts you either on the side of the “great crowd” or on the side of the anointed remnant? As you examine yourself you have to determine what your hope is, because God is dealing with you and is cultivating in you some sort of a hope. In Romans chapter 8 Paul discusses how “the spirit itself bears witness with our spirit that we are God’s children” called to be joint heirs with Christ in the heavenly kingdom, and adds: “For we were saved in this hope; but hope that is seen is not hope, for when a man sees a thing, does he hope for it?”—Rom. 8:16, 24, NW.
So, you see that you have to be saved in a certain hope. Now God deals with you and he must by his dealings with you and his revelations of truth to you cultivate in you some hope. If he cultivates in you the hope of going to heaven, that becomes a firm confidence of yours, and you are just swallowed up in that hope, so that you are talking as one who has the hope of going to heaven, you are counting on that, you are thinking that, you offer prayers to God in expression of that hope. You are setting that as your goal. It permeates your whole being. You cannot get it out of your system. It is the hope that engrosses you. Then it must be that God has aroused that hope and caused it to come to life in you, for it is not a natural hope for earthly man to entertain.
If you are one of the Jonadabs or one of the “great crowd” of good-will persons you will not be consumed by this heavenly hope. Some of the Jonadabs are very prominent in the Lord’s work and have an important part in it, but they do not have that hope when you talk to them. Their desires and hopes gravitate to the earthly things. They talk about the beautiful forests, how they would love to be a forester at the present time and have that as their continual surroundings, and they like to mingle with the animals and have dominion over them, and also the birds of the air and fish of the sea and everything that creeps over the face of the earth. That is what they love, and they are looking forward to enjoying those things. Oh, they understand their Bible. They have a very advanced comprehension of the doctrines and truths of the Bible. But when you talk to them, that is the way they express themselves. They have no desire for the heavenly things at all. They do not want to be like an angel, or even see God face to face, beholding him in his supernal glory. That would be wonderful, they admit, more so than any possible earthly blessings; but they just do not have such desires or hopes in them.
So, it seems that after you have inspected the matter of time, the possession of God’s spirit, his dealings with you, then you have to take into consideration, “What are my real, sincere, heartfelt hopes in this matter?” Then you decide your position; no one else can decide for you. Decide whether you have the consuming spiritual aspirations. If so, then follow through with those. That is in your system and you cannot get it out, so act accordingly. Participate in the Memorial emblems. Whereas, if you do not have that hope, if you are divided and uncertain, then it appears that you are of the earthly class, and hence should not partake of the emblems at Memorial time. (w52 Jan. 15 pp. 63-64)
Jeesus käski viettää ehdollista siihen saakka kun hän tulee. Jehovantodistajat uskovat, että Jeesus tuli vuonna 1914 (fiilauksia ja sanoja en muista tarkkaan).
Kysymys kuuluu: Miksi jehovantodistajat yhä sitten viettävät ehtoollista, jos kerta Jeesus on jo tullut?
JT:ien OPAS I, 757, tulkitsee sanojen "kunnes hän saapuu" (1Kor 11:25, 26 UM) tarkoittavan muistonvietosta ja siihen osallistujista, että "tätä ateriaa vietettäisiin, kunnes Kristus tulisi jälleen ja läsnäolonsa aikana herättäisi heidät kuolleista ja ottaisi heidät taivaaseen".
Saman jakeen "Niin usein kuin" tarkoittaa taas sitä, että Jeesuksen kuoleman muistonviettoa vietettäisiin varsin usein jonnekin Harmagedonin aikaan mennessä. Lisäksi kuolinpäivää samoin kuin syntymäpäivää on maailmassakin tapana viettää vain kerran vuodessa. "Usein" ei tarkoita tässä, että muistonviettoa voitaisiin viettää joka sunnuntai tai peräti joka päivä vaan vain kerran vuodessa sinä päivänä, jolloin se alun perin asetettiin (niisanin 14.).
Mainittuun "tulemiseen" sisältyy siis sekä Kristuksen tulemisen alkuhetki (1914) että Kristuksen koko "läsnäolon" (paruusia) aika vuodesta 1914 ya alkaen siihen asti kuin jok´ikinen 144 000:n jäsen on otettu taivaisiin, jolloin Kristus on heistä jokaisen kohdalla tullut/palannut myös konkreettisen taivaisiinoton merkityksessä. Joh 14:3, 4:nnessä "tuleminen" on nimenomaan yhdistetty "luokseottoon" taivaisiin.
JT:t eivät tiedä tällä hetkellä tätä muistonvieton lopettamisen ajankohdan vuosilukua.
JT/JW