moi!
kysyisin, että olenko minä syntinen ja pakana muka, jos mietin näin:
mielestäni Jumala ei ole aivan sellainen kuin esim. Raamatussa lukee. mielestäni Raamatussa Jumalaa kuvataan ilkeänä ja jotenkin sellaisena kaukaisena. Minä näen Jumalan eri muodossa. Uskon samaan Jumalaan kuin kaikki muutkin Kristityt, en vain usko aina teksteihin. mielestäni Jumala on paljon lempeämpi ja hyvätahtoisempi kuin Raamatussa ja muissa esim. liturgian teksteissä. mielestäni Jumala ei tunne vihaa ketään kohtaan, ei myöskään pakanoita kohtaan, mutta Raamatussa Jumala ei pitänyt mm. faraosta ( Mooseksen tarina ). en myöskään käy usein kirkossa. käyn Jouluna, Pääsiäisenä ja kirkon nimipäivänä. silti minä löydän Jumalan, luonnosta, metsästä ja sellaisista paikoista, joissa ihmisiä käy harvoin. Mielestäni kirkossa on vaikeaa puhua Jumalalle, on paljon helpompaa puhua sellaisessa paikassa, jossa ihmisiä on vähän, tai joissa muut ihmiset eivät tiedä minun rukoilevan. en yritä peittää kuitenkaan uskontoani sillä tavalla. Olenko minä siis pakana, kun kerran näen Jumalan erilaisessa valossa ja erilaisena kuin mitä kirjoissa kirjoitetaan? en haluaisi olla pakana! sillä uskon Jumalaan, en vain osaa kuvitella Jumalaa Raamatussa ja muissa uskonnollisissa kirjoissa, sillä niissä Hän on mielestäni niin erilainen kuin minkänlaisena minä Hänet tunnen. Auttakaa! :(
kysyisin, että olenko minä syntinen ja pakana muka, jos mietin näin:
mielestäni Jumala ei ole aivan sellainen kuin esim. Raamatussa lukee. mielestäni Raamatussa Jumalaa kuvataan ilkeänä ja jotenkin sellaisena kaukaisena. Minä näen Jumalan eri muodossa. Uskon samaan Jumalaan kuin kaikki muutkin Kristityt, en vain usko aina teksteihin. mielestäni Jumala on paljon lempeämpi ja hyvätahtoisempi kuin Raamatussa ja muissa esim. liturgian teksteissä. mielestäni Jumala ei tunne vihaa ketään kohtaan, ei myöskään pakanoita kohtaan, mutta Raamatussa Jumala ei pitänyt mm. faraosta ( Mooseksen tarina ). en myöskään käy usein kirkossa. käyn Jouluna, Pääsiäisenä ja kirkon nimipäivänä. silti minä löydän Jumalan, luonnosta, metsästä ja sellaisista paikoista, joissa ihmisiä käy harvoin. Mielestäni kirkossa on vaikeaa puhua Jumalalle, on paljon helpompaa puhua sellaisessa paikassa, jossa ihmisiä on vähän, tai joissa muut ihmiset eivät tiedä minun rukoilevan. en yritä peittää kuitenkaan uskontoani sillä tavalla. Olenko minä siis pakana, kun kerran näen Jumalan erilaisessa valossa ja erilaisena kuin mitä kirjoissa kirjoitetaan? en haluaisi olla pakana! sillä uskon Jumalaan, en vain osaa kuvitella Jumalaa Raamatussa ja muissa uskonnollisissa kirjoissa, sillä niissä Hän on mielestäni niin erilainen kuin minkänlaisena minä Hänet tunnen. Auttakaa! :(
Vastaukset 7
Vanhimmat
"kysyisin, että olenko minä syntinen ja pakana muka, jos mietin näin:
mielestäni Jumala ei ole aivan sellainen kuin esim. Raamatussa lukee."
Syntinen olet, koska kaikki ihmiset ovat syntisiä, lukuunottamatta Jeesusta.
Pakana et ole, mikäli olet saanut kristillistä opetusta (koulussa tai lukemalla). Mutta jos et usko mitä Pyhässä Evankeliumissa sanotaan, olet vääräuskoinen.
Mikael, kun noin varmasti julistat, niin mikä listastasi unohtui?
Jotkut asiat ramatussa ovat symbolisia. Isää ei ole kukaan nähnyt eikä mitenkään kuvata. Oikeassa
olet monessa suhteessa. Isä on kaikilta salattu.
yksi maailmanhistorian kauneimpia luontokuvauksia
on intiaanipäällikkö Seattlen puhe.
Vähän samankaltainen on palveluksissa kuoron laulamat osat vuorisaarnasta. Tiellä olet siskoseni äläkä siitä murhetta kanna, että koet
itsesi erilaiseksi. Joskus palveluksessa käy
niin, että kuulija putoaa sanojen taakse jä
ymmärtää kaiken täysin uudessa valossa. Oikea
tieto onkin jotain suurempaa mitä on sanoina kirjoitettu.
Mieleeni tuli, oletkohan lukenut Raamatusta enemmän Vanhaa testamenttia kuin Uutta, ja käsityksesi Jumalasta vihaisena ja rankaisevana perustuu ehkä tähän? Kun luet Uutta testamenttia, ja siellä erityisesti Johanneksen evankeliumia, näet Jumalan rakkauden sellaisena kuin Kristus, lihaksi tullut Jumala, sen meille osoittaa. Kun sanoit, että pidät Jumalaa lempeänä ja hyväntahtoisena, on se varmasti totta! Jumalan rakkaus on jotain paljon suurempaa kuin kukaan meistä ihmisistä pystyy ymmärtämään. Ja Jumala rakastaa varmasti kaikkia, myös pakanoita! Ja Kristus on avannut meille tien Jumalan yhteyteen Kirkkonsa kautta.
Kuitenkin on hyvä muistaa, että usko on lahja. Rukouksessa, lukemalla evankeliumin tekstejä ja käymällä Liturgiassa ja palveluksissa voimme tulla lähemmäksi Jumalaa, ja Hän voi lähestyä meitä, että me voisimme ikään kuin tulla pienemmäksi ja Hän suuremmaksi, ja voisimme antaa Hänelle yhä enemmän sijaa elämässämme. Siten usko, joka alussa on vain pieni liekki, voi kasvaa.
Ja syntisyydestä vielä: Me kaikki olemme syntisiä. Jos emme olisi, emme tarvitsisi Kristusta Vapahtajaksemme. Se, että näemme syntimme on meille suureksi hyödyksi. Se, joka näkee omat syntinsä on siunatumpi kuin se, joka näkee enkeleitä.
Et ole ainoa jolle tietyt raamatunkohdat ovat vaikeita. Erityisesti näitä kohtia löytyy Vanhasta testamentista. Siellä löytyy mainitsemasi kertomus faaraon kohtalosta ja esim. mies joka kuolee koska hän esti liitonarkun putoamasta maahan. Ehkä tunteesi ovat jopa hyvät (janoat hyvyyttä ja kammoat pahuutta, vrt. Ps. 34)...
Venäläinen arvostettu ortodoksinen munkki Sofroni Saharov (1896-1993) totesi kerran rehellisesti, että kuka ei tuntisi vastenmielisyyttä tälläista Jumalaa kohtaan. Hän toteaa, että vasta Jeesuksen Kristuksen myötä meille on annettu todenmukainen kuva Jumalasta - ja ihmisestä. Apostoli Johannes toteaa: "Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet" (Joh. 1:18) ja myös "Jumala on rakkaus" (1. Joh. 4:8). Kirkon perinne näkee apostoli Johanneksen syvällisenä Jumalan salaisuuksien julistajana ... se on antanut hänelle lisänimen "Teologi" (vrt. jumalantuntija).
Jeesuksen opetuksen, esimerkin ja elämän valossa meidän tulee tulkita Vanhaa testamenttia - ei hylätä se!. Jotta käsityksemme itse Jeesuksesta ei olisi mielivaltainen yhteys Kirkkoon ja sen elämään on toivottava. Tietenkin Uudessa testamentissakin on aika kovia lausuntoja, mutta ehkä se estää meitä muodostamasta liian helppoa kuvaa Jumalasta...
Jumalan tekojen, huolenpidon ja Sanan näkeminen luonnossa on kiistatta osa Kirkon perinnettä (lue Ps. 104 tai käy kirkossa ehtoopalveluksen/vigilian aikaan - se on ensimmäinen "biisi"). Monelle kirkkoisälle se on Jumalan tuntemisen askeleita - Jumalan huolenpidon mietiskely. On hyvää, että näet edes Jumalan luonnossa, mutta olet kutsuttu "näkemään" Hänet myös muualla - esim. lähimmäisesämme. Jeesus omassa vertauksessan tuomiosta toteaa kuinka rikokset ja pahuudet maailman pieniä kohtaan on tehty Häntä kohtaan...
"Me ylistämme kaikkein parhainta taiteilijaa, joka on ylen viisaasti ja taitavasti luonut maailman, ja näkyväisen kauneudesta me opimme tuntemaan hänet, joka ylittää kaiken kauneuden. Näiden astein havaittavien asioiden ylevyydestäme voimme päätellä, että on olemassa loputon, joka ylittää kaiken suuruuden ja ylevyyden ja joka voimiensa paljoudessa ylittää kaiken tiedon." (Basileios Suuri, 300-luku)
"Luonto on ylenpalttisuudessan tarjonnut sinulle kaiken, jotta sinä oppisit tuntemaan Jumalan. Kierrä tutkimassa merenpoukamia ja rantoja, metsien kauneutta, jokia, runsasvetisiä, ehtymättömiä lähteitä." (Gregorios Teologi, 300-luku)
Jos osaat hieman englantia niin piispa Kallistos Waren (1934-) artikkeli "Luodun kautta Luojan luo" (1996) on mielenkiintoinen ja arvovaltainen. Tässä linkki:
http://incommunion.org/articles/older-issues/through-creation-to-the-creator
Jaksamista ja kevään odotusta ... käy vaikka pääsiäisenä kirkossa!
Lars Ahlbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisto)
Vaihto-opiskelija Pietarin ortodoksisessa hengellisessä akatemiassa lukuvuonna 2004-2005
Ehkä linkki piispa Kallistos Waren (1934-) artikkeliin oli hieman turha - en tunne sinua, tietojasi tai taustojasi. Artikkeli on myös ajoittain hieman vaikea...
Minulla alkaa pääsiäispaasto huomenna/ylihuomenna, joten minulta jää seuraamatta tämän keskustelun kehitystä vähäksi aikaa...
Iloista pääsäisen viettoa Suomessa ... med vänlig hälsning,
Lars Ahlbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisto)
Vaihto-opiskelija Pietarin ortodoksisessa hengellisessä akatemiassa lukuvuonna 2004-2005
Hei tyttö = )
Hienoa että uskallat hapuilla ja etsiä, sillä
"etsivä löytää..." Myöntää täytyy, että ajatuksesi liikkuu kyllä varsin vaarallisilla vesillä, sillä Kirkko on aina sitoutunut Jumalan Pyhään Sanaan, Raamattuun. Se on Kirkon kirja. Itse en uskalla lähteä tekemään sinusta mitään analyysiä, sillä se on sinun, Jumalan ja rippi-isäsi välinen asia.
Kyselyysi omalta puoleltani sanon vain sen, että jos sinun on vaikea sulattaa Pyhän Raamatun totuuksia Jumalasta - niin sulattele asiaa... keskustele (etenkin rippi-isäsi kanssa), lue Raamattua, maistele... mutta älä heti hylkää sitä. Et ole ainut joka käy painia Raamatun ilmoituksen kanssa. Juuri sen vuoksi meillä on Pyhä Raamattu, että joutuisimme uskon asioiden kanssa "painiin." Sen ilmoitus kertoo meille millainen Jumala on ja sitä on joskus vaikea ottaa vastaan. Kirkkoisätkin ihmettelivät Jumalan suuruutta!! Meillä tavallisilla tossunkuluttajillakin on oikeus myöskin ihmetellä. Mutta meidän tehtävämme ei ole muokata mieleistä Jumalaa itsellemme, vaan on annettava Jumalan muokata meitä. Kristus sanoi monta kertaa opetuslapsillekkin: "noin hitaitako te olette käsittämään mitä kirjoituksissa on kerrottu..."
Ajattele ystävä, koko ortodoksisen kirkon elämä pyörii Pyhän Raamatun ympärillä: kirkolliskokoukset, kirkkoisien opetukset, ikonit, jumalanpalvelukset ym. Kaikki nousee ja päättyy Pyhän Raamatun ilmoitukseen. Koko Kirkkomme traditio!
Kirkkomme eräs keskeisin kirkkoisä, Johannes Khrysostomos sanoo:
"(Paavali käskee): "Pysykää siis lujina , veljet, ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olemme suullisesti tai kirjeessämme antaneet teille (2 Tess. 2: 15). Tämän perusteella...pitäkäämme myös Kirkon traditiota uskon arvoisena..."(Homilies on 2 Thessalonians; NPNF ,Ser. I, Vol. XIII )
Toivottavasti olet keskustellut ajatuksistasi rippi-isän kanssa??
Jukka Mäntymäki, ortodoksisen teologian opiskelija (teol.yo)