Olen unelmoinut nenäleikkauksesta jo lähes 15 vuoden ajan (olen nyt 27-vuotias). Minulla ei ole koskaan ollut poika-/miesystävää, ja epäilen sen johtuvan ulkonäöstäni. Luulen, että leikkaus voisi helpottaa tilannettani. Haluaisin kaventaa, ja pienentää nenääni sekä suoristaa profiilia. Lisäksi olen harkkinnut leukaimplanttia, sillä leukani on hiukan liian pieni. Joskus nuorempana miehet olivat jossain määrin kiinnostuneita minusta, mutta en ole käynyt menopaikoissa enää moneen vuoteen. Yhtä miestä tapailin, mutta hänkin jätti minut eikä ollut halukas aloittamaan seurustelusuhdetta kanssani. Hän ilmeisesti häpesi minua/tunsi vastenmielisyyttä ulkonäköäni kohtaan, sillä vaikka olimme samanhenkisiä, suorastaan "sielunystäviä", hän ei silti tuntenut minua kohtaan erityistä vetoa. Haluaisin vihdoin saada muutoksen elämäntilanteeseeni.
Ulkonäköni estää myös muita tuttavuussuhteita, sillä välttelen tietoisesti ihmisten seuraa omaa ulkonäköä hävetessäni. Nolottaa jutella ihmisille, kun he katsovat minua jotenkin oudosti, tyyliin "mitäs tuokin rumilus nyt tulee minua häiritsemään jutuillaan". Miesten seuraa välttelen aivan erityisesti. Muuten olen hoikka, pitkä, sopusuhtainen, pitkä- ja paksuhiuksinen, suhteellisen normaalinoloinen (?).
Onko kellään kokemuksia hyvästä plastiikkakirurgisesta klinikasta tai oletteko kuulleet, että esim. tuttavanne/sukulaisenne/tutun tuttu jne. on saanut vastinetta rahoilleen? Näyttää siltä, että minun tilanteessani plastiikkakirurginen toimenpide on ainoa tie edes kohtalaiseen elämään. Ulkonäköni on lähestulkoon vamma minulle: se estää normaalin, täyspainoisen elämän, sillä saan jatkuvasti kokea alemmuudentunnetta ja ihmisten hyljeksimistä. Pieni leikkaus voisi auttaa minuakin saamaan onnen elämääni.
Olen myös haaveillut siitä, että saisin lapsia, mutta en ole varma, onko kaltaisellani oikeutta levittää epäonnisia geenejään eteenpäin. Toisaalta kertoohan jostain jo se, ettei miehiä ole kummemmin ympärilläni parveillut. Ehkä se on luonnon/evoluution tapa kertoa minulle paikkani tässä maailmassa (=minun geenini eivät ole kovin arvokkaita levitettäviksi). :(
Ulkonäköni estää myös muita tuttavuussuhteita, sillä välttelen tietoisesti ihmisten seuraa omaa ulkonäköä hävetessäni. Nolottaa jutella ihmisille, kun he katsovat minua jotenkin oudosti, tyyliin "mitäs tuokin rumilus nyt tulee minua häiritsemään jutuillaan". Miesten seuraa välttelen aivan erityisesti. Muuten olen hoikka, pitkä, sopusuhtainen, pitkä- ja paksuhiuksinen, suhteellisen normaalinoloinen (?).
Onko kellään kokemuksia hyvästä plastiikkakirurgisesta klinikasta tai oletteko kuulleet, että esim. tuttavanne/sukulaisenne/tutun tuttu jne. on saanut vastinetta rahoilleen? Näyttää siltä, että minun tilanteessani plastiikkakirurginen toimenpide on ainoa tie edes kohtalaiseen elämään. Ulkonäköni on lähestulkoon vamma minulle: se estää normaalin, täyspainoisen elämän, sillä saan jatkuvasti kokea alemmuudentunnetta ja ihmisten hyljeksimistä. Pieni leikkaus voisi auttaa minuakin saamaan onnen elämääni.
Olen myös haaveillut siitä, että saisin lapsia, mutta en ole varma, onko kaltaisellani oikeutta levittää epäonnisia geenejään eteenpäin. Toisaalta kertoohan jostain jo se, ettei miehiä ole kummemmin ympärilläni parveillut. Ehkä se on luonnon/evoluution tapa kertoa minulle paikkani tässä maailmassa (=minun geenini eivät ole kovin arvokkaita levitettäviksi). :(
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olet vain liikkunut väärissä piireissä. Sinun kannattaa laajentaa tutttavapiiriäsi vaikkapa uuden harrastuksen tai internetin seuranhakupalvelujen kautta. Nimimerkki Entinen emigrantti kertoo:
"Minun elämänpiireissäni ihan kaikennäköiset ihmiset ovat saaneet huomiota, löytäneet onnellisia ja vähemmän onnellisia parisuhteita, pärjänneet urallaan ja niin edelleen. Yksi on tykännyt muodokkaista ja pehmeistä, toinen timmeistä ja urheilullisista, kolmas hoikan eteerisistä. Ja ihmiset, jotka jatkuvasti arvostelevat muiden ulkonäköä ja jakavat heidät eri tasoihin, ovat edustaneet pientä vähemmistöä.
Luulisin kuitenkin, että olemme ihan tavallisia suomalaisia, akateemisesti koulutettuihin, kaupunkilaisiin ja IT-alaan painottuen. Sanoisin, että tuntemieni ihmisten keskuudessa kauneuskirurgiaa harkitsisi vain joku, jolla on selkeä kauneusvirhe (jollainen esimerkiksi persoonallinen nenä ei ole). Tosin esimerkiksi minun mielestäni vain harvat ovat oikeasti rumia. Kaikki eivät sytytä, mutta he taas saattavat sytyttää jonkun toisen."
Persoonallisia neniä tietoa ja kokemuksia leikkauksista:
http://www.silikonitieto.net/artikkeli_haku.phtml?arID=721&ID=14
Mene ihmeessä kirurgille. Jos joku häiritsee, mitä suotta kärsimään. Yksi elämä ja siintä on otettava irti se mitä saa. Turha kärvistellä yhden nenän takia. Suosittelen Siluettia. Oma nenä leikattiin siellä.
Minulla on "kyhmy nenä" ja en tykänny siitä yhtään. mietin monesti että menisin nenäleikkaukseen,koska mulla on siitä huono itsetunto, mut mun nykyinen avomieheni sai mut tajuumaan sanomalla että et olisi enään samannäköinen ja noin helvetin kaunis jos sulla ei olisi tommosta nenää.
Nykyään olen "ylpeä" mun nenästä, koska se on erinlainen kuin muilla. semmonen joka huomataan( ainakin sivusta katottuna)
Miehiä on aina parveillut mun ympärillä ja jotkut jopa kehunut nenääni vaikka itse pitänytkin sitä rumana.
Kyllä varmasti sinäkin löydät miehen ja en usko että nenäleikkaus mitenkään auttaisi sua "löytämään"miehen.
mäkin olen aika karseen näkönen nenästä varsinkin.
mut jos etsaa miestä huonolla nenällä,mutta saat kun se on korjattu, niin MUISTA että sä et ole sitten aito...eikä se mies rakasta sua aidosti,jos se on nenästä kiinni.
että silleen.
heh-heh....justiinsa.
Eikös se sisin olekkaan tärkein??? Jos nenä on leikattu, täytyyhän se ekaksi kertoa miehelle heti tavatessa ja mielellään näyttää valokuva vanhasta nenästä.
Onko sun identiteettis sidottu sun nenääs niin vahvasti ettet koe olevas sama ihminen sen korjailun jälkeen?
Minä olen ainakin minä, oli nenäni sitten muokattu tai ei, on minulla sitten tummat tai vaaleat hiukset, värilliset piilolinssit tai ei...
Ei kai kukaan tosissaan voi olla noin pinnallinen että kuvittelee ulkonäön muutoksen muuttavan koko ihmisen toiseksi...
Onko sun mielestä ihminen, joka käy kampaajalla värjäyttämässä hiuksensa, epäaito? Koska eihän ne hiukset ole enää aidon väriset. Että jos joku mies kiinnostuu kyseisestä ihmisestä, niin kiinnostus perustuu valheelle?
Hiukan sekavaa ajatuksen kulkua, sanoisin... Mielestäni leikkausta toivova ihminen ei välttämättä ajattele, että ihminen *oikeasti* muuttuisi toiseksi tai olisi valheellinen jne., jos hän leikkauttaisi kasvojaan...(?)
Kaikki riippuu yksilön omista subjektiivisista käsityksistä ja mieltymyksistä. Itse luultavasti muuttuisin parempaan suuntaan henkisestikin fyysisen muutoksen myötä, sillä ei tarvitsisi koko ajan paranoidisti (ok, liioittelen) miettiä sitä, mitähän muut ihmiset nyt ajattelevatkaan minusta ja rumasta naamastani. Voisin olla iloisempi ja itsevarmempi kun lähtökohtaisesti ei tarvitsisi pyydellä anteeksi olemassaoloaan. Ei tarvitsisi olla niin katkera, sillä sitä myötä ehkä voisin tutustua ihmisiin ja myös saada ystäviä ja jopa miesystävänkin mahdollisesti.
Tällä hetkellä menen ulkonäöllisesti ehkä ns. normaalista, mutten kuitenkaan ole aivan varma asiasta. Tuntuu siltä, että kropan timmiudellä, vaatteilla, meikeillä, paksuilla ja hyvin leikatuilla hiuksillani ym. vain kompensoin oikeasti vaatimattomia ja epäkelpoja kasvonpiirteitäni. En saa tavallaan olla oma itseni, vaan minun täytyy meikeillä ym. jatkuvasti peitellä itseäni (esim. korostaa ja varjostaa kasvojen osia). En esimerkiksi olisi valmis kohtaamaan miestä ns. saunapuhtaana - ilman meikkejä ja varjostuksia - sillä pelkäisin hänen jättävän minut sen perusteella. Tuntuu siltä, että pitäisi ns. saippuasarjatyyliin nukkuakin meikit ja korut päällä ja mahdollisimman peittävissä vaattteissa, jottei paljastaisi todellista (rumaa) itseään.
Kiitokset aiemmista kannustavista kommenteista, esim. Annica!
sovitaanko,että ollan kaikki nättejä?
kukaan ei ole ruma vaan ollaan kaikki omalla tavallamme kauniita.
entä ootteko miettinyt että jos saatte joskus lapsia ja ne saa teidän huonot piirteet?
onko ne sit rumia? ei oo.
voi jopa olla että ne mitä pidetään ittessämme rumina asioina voikin olla hyvin kauniita yksityiskohtia, persoonallisia piirteitä.
ei olla kaikki saman näkösiä!
erikoisen näköset on kaikista kiinnostavimpia.
ihanaa kevättä kaikille!!
Tosiaan, jos seuraat keskustelun "polkua", niin kirjoitukseni oli tarkoitettu vastaukseksi (?) rumanenäiselle, joka muistutti kirjoituksessaan sinua siitä, että leikkauksen jälkeen et (muka) ole enää AITO.
Halusin ottaa kantaa siihen, mikä sitten on aito.
Kanssasi olen kyllä samoilla linjoilla.
Varaudu myös siihen, että leikkauksen jälkeen elämäsi tai flaksi ei kovin paljon parane entisestään. Itsetunto voi parantua, jos leikkaus onnistuu, ja sehän on tärkeintä.
Leikkauksen epäonnistuttua käy päinvastoin.
Paraniko sinulla flaksi leikkauksen jälkeen? Olen miettinyt sitä, että pitäisi korjauttaa varmaan useampaakin paikkaa, jotta muodonmuutos olisi riittävän suuri ja flaksikin voisi parantua. En ole vieläkään täysin varma, MIKÄ mussa loppujen lopuksi on vikana miesten mielestä, sillä olen esim. kropaltani suht hoikka ja sopusuhtainen. Olen myös kohtelias ja asiallinen miehiä kohtaan ja pukeudun ihan modernisti ja tyylikkäästi ja meikkaan hillitysti, puutteitani häivyttäen jne. Silti en vain näytä heille kelpaavan. Olen epäillyt kasvonpiirteitäni syyksi, sillä suuren enemmistön mielestä esim. italialaisen/ranskalaisen näköinen nainen voisi olla ruma ja isonenäinen. Suomessa kauneuden käsite on melko kapea ja siihen vain täytyy yrittää mahtua miehen saadakseen.
"Voi helkkari sentään" tuskin kommentoi sinun viestiäsi ap. vaan yhtä myöhempää jossa väitettiin että leikkauksen jälkeen kukaan ei aidosti rakastu sinuun, vaan korjattuun ulkokuoreen joka siis ei ole aito. Eli rakkaus ei ole aitoa. Tämänhän logiikan mukaan kukaan kaunis ihminen ei voi saada aitoa rakkautta, vaan pinnallista ja ulkonäköön perustuvaa... (skeidaa btw.) Näin minä ymmärsin.
ja olen tyytyväinen lopputulokseen ja iloinen että uskalsin ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä leikkaukseen. En niin tarkasti ole lukenut noita muita saamiasi vastauksia, mutta oletan että palautetta on puolesta ja vastaan. Itseäni suunnattomasti ärsyttää vastaukset joissa vähätellään todellisten kosmeettisten haittojen merkitystä ihmisen itsetunnolle ja elämänlaadulle. Oletan että nämä vastustajat ovat itse suht' normaalilla ulkonäöllä siunattuja yksilöitä, jotka eivät tiedä millaista on yrittää pinnistellä leuka pystyssä, vaikka jatkuvasti törmää ihmetteleviin katseisiin ja suoranaisiinpilkallisiin kommentteihin. Siinä ei paljon lohduta hokea itselleen että olenhan toki sisäisesti kaunis. Sillä kylmä tosiasia on että muodostamme ensikäsityksemme ihmisistä ulkonäön perusteella ja tietynlaiset piirteet mielletään naisissa ja miehissä kauniiksi. Loppupeleissä pelkällä ulkonäöllä ei tietenkään pitkälle pötki, mutta sosiaalisten kontaktien luominen on huomattavasti helpompaa kun ulkonäkö on kunnossa ja mikä tärkeintä -olet itse siihen tyytyväinen.
Itselläni korjattiin noin puoli vuotta sitten nenää, joka oli noita-akkamainen, sekä suurennettiin ylä- ja alahuulta sekä leukaa, jotka olivat suhteessa liian pienet nenääni nähden. Kärsin onnettomasta profiilistani lähes 40 vuotta, kunnes päätin että nyt riittää. Kasvosi ovat sinun ja elämäsi on sinun, ne on luotu nautittavaksi eikä kärsittäväksi. Ja ainakin omalta kohdaltani voin sanoa että suosioini miesten parissa on noussut kohisten, vaikka muutokset olivat niin hienovaraisesti tetyjä, etteivät edes lähimmät osanneet arvata minun käyneen leikkauksessa. Sain vain kommentteja että näytän jotenkin pirteämmältä ja sädehtivämmältä.
Eli tämän lorun tarkoitus oli rohkaista sinua, kannattaa ainakin käydä juttelemassa jonkun hyvän plastiikkakirurgin kanssa. Itse en viitsi mainostaa missä kävin leikkauksessa, koska tätä kirjoitusta luultavasti pidettäisiin kyseisen yrityksen lobbauksena.
Hyvää kevättä!
"Espoon Westendissä omaa klinikkaa pitänyt 51-vuotias plastiikkakirurgi on laitettu leikkauskieltoon lukuisten leikkausvirheiden vuoksi. Yksi järkyttävimmistä klinikalla sattuneista tapauksista tapahtui keväällä 2003.
70-vuotias nainen halusi rintoihinsa rasvaimun. Julkisessa sairaalassa sitä ei suostuttu tekemään naisen iän ja vakavien sairauksien vuoksi. 51-vuotias espoolaiskirurgi suostui leikkaamaan naisen maksua vastaan. Rasvaimu aiheutti naiselle vakavan tulehduksen, jonka vuoksi hänen molemmat rintansa jouduttiin poistamaan. Leikkauksen seurauksena nainen ei pystynyt vielä elokuun lopussakaan liikkumaan itsenäisesti.
TEO:n lausunnossa mainitaan myös potilas, jolle plastiikkakirurgi oli tehnyt useita nenäleikkauksia onnistumatta. Asiantuntijalausunnon mukaan nenästä ei jäänyt juuri mitään jäljelle."
Kiitoksia rohkaisevasta kirjoituksestasi! :) Olisi mukavaa, jos voisit vaikka vihjaista hienovaraisesti, millä klikalla ja kirurgilla kävit. Olen nimittäin itse kiinnostunut tietämään, kenen käsittelyyn kannattaisi mennä. Sellaistahan ei voi oikeastaan muuten saada selville, kun kuulemalla heiltä, jotka ovat olleet itse asiakkaina.
Matti Pakkasen leikattavana Siluetissa, hän on ilmeisesti kokeneimpia Suomessa mitä nenäleikkauksiin tulee. Mutta olen lukenut tältä samaiselta palstalta myös hyvin negatiivisia kommentteja hänestä, että hän leikkaa ehkä liiankin varovaisesti. Oletan että voi turvallisin mielin mennä mihin tahansa isompaan, suomalaiseen plastiikkakirurgiaan erikoistuneeseen sairaalaan.
Mitä kaikkea sinun nenääsi tehtiin ja mitä maksoi? Itsekkin tässä leikkausrahoja säästelen. Katsoin Siluetin sivuilta hinta-arvioita ja siinä muistaankseni oli 5200-8700 euron haitari. Mahtaako tämä olla pienimmän ja suurimman leikkauksen kustannus ero, siis onko 8700 hintakatto ja 5200 minimi, vaiko vaihtelu mitä tavalliset leikkauskset ylensä maksavat?
Kävin nenäleikkauksessa ja olen erittäin pettynyt. Kirurgi kysyi vielä tuntia ennen leikkausta, että "Mitäs tälle pitäisi sitten tehdä?" Olin käynyt röntgenissä ja kolme kertaa kuvattavana, ja minun piti nähdä tietokoneelta kuva "leikatusta" nenästä etukäteen. Kirurgi sanoi aina, että "Kyllä sinä ne näet, ja se onkin tärkeää, jotta meillä olisi yhteisymmärrys asiasta".
Kuvien katsomista siirrettiin leikkausaamuun, mutta leikkausaamuna minulle sanottiin, että "kukaan ei ole ehtinyt laittamaan niitä koneelle, mutta leikkaus voidaan silti tehdä tänään". Kaikesta huolimatta luotin kirurgin ammattitaitoon ja siihen, että olin saanut toiveeni ymmärretyksi.
Viikko leikkauksen jälkeen, kun paketit otettiin pois, minulta meinasi tulla itku. Nenäni ei ollut muuttunut milliäkään mihinkään suuntaan. Maksoin lähes 7 000 euroa turhasta, ja nenä on samanlainen kuin ennen leikkausta.
Negatiivisia asioita ovat sierainten välisen alueen epämuotoisuus, liikkuvat osat sierainten välissä (esim. niistäessä osat loksahtavat pois paikaltaan ja ne täytyy napsauttaa takaisin, mutta ei tee kipeää) sekä huomattavan suuri ja näkyvä arpi. Arven näkyminen häiritsee jo siinä mielessä, ettei operaatiosta jää epäselvyyttä, jos nenää katsoo läheltä.
Sain kirurgilta todella tylyä kohtelua, eikä lopputuloskaan ollut sitä mitä piti. Leikkauspäivänä tuli kieltämättä sellainen tunne, että kirurgin mielessä liikkui ajatus, että "leikkaanpa tuon nokan pikaisesti ennen ruokatuntia".
olen kysynyt kahdesta paikasta mitä maksaa rustoon ja luuhun kohdistuva leikkaus.toisessa hinta oli reilusti yli7000. toisessa 4200.kannattaa kysyä.pk-seudun paikkoja