Varjoja oli ilmassa, kun sait lonkkamurtuman, jouduit leikkaukseen, myöhemmin terveyskeskukseen.
Kerran olit karannut terveyskeskuksesta, etkä tiennyt pihamaalla, minne päin kotiin piti lähteä. Laittoivat sinut sitten osastolle, jonka oven pystyi avaaman tietyllä koodilla, meni sitten ulos tai sisään. Olit vanki.
Omaa taloasi, kotiasi käytiin kerran viranomaisten kanssa joukolla katsomassa, voitaisiinko sinut vielä sinne sijoittaa. Todettiin, että talossa asuminen ei ole sinulle turvallista. Kävi vielä niin, että kun yritit keittää kahvit katselmusjoukolle, kahvinkeittotaito oli unohtunut pitkähköllä sairaala-terveyskeskusreissulla, eikä siitä tullut mitään.
Niin sitten jotkut päättivät, että sinut sijoitetaan kotikaupunkisi sijasta naapurikunnan palvelutaloon kauaksi omaisista ja tuttavistasi. Eristettiin läheisistäsi. Sait siellä ihan oman huoneen, mutta monta kertaa sanoit, että lähdetään kotiin.
Pikku hiljaa jäit siellä sängyn pohjalle, kun liikkuminen oli miltei olematonta. Rollaattori tuotiin vähitellen tueksesi ja sillä pääsit hädin tuskin itsenäisesti ruokasaliin.
Eipä juuri aikaakaan, kun olit syötettävässä kunnossa. Hoito alkoi vähitellen lähestyä palleatiivista hoitoa ja sinetti tuli kun palvelutalon lääkärikierroksella tohtori totesi, että sinua ei viedä enää sairaalaan, eikä elvytetä. Et luovuttanut kuitenkaan ihan helposti.
Siinä tulivat kuitenkin lopulliset taivaan merkit. Maailma romahti, sumeni, pimeni, maa huojui ympärillä, ja elämäsi vajosi.
Kerran olit karannut terveyskeskuksesta, etkä tiennyt pihamaalla, minne päin kotiin piti lähteä. Laittoivat sinut sitten osastolle, jonka oven pystyi avaaman tietyllä koodilla, meni sitten ulos tai sisään. Olit vanki.
Omaa taloasi, kotiasi käytiin kerran viranomaisten kanssa joukolla katsomassa, voitaisiinko sinut vielä sinne sijoittaa. Todettiin, että talossa asuminen ei ole sinulle turvallista. Kävi vielä niin, että kun yritit keittää kahvit katselmusjoukolle, kahvinkeittotaito oli unohtunut pitkähköllä sairaala-terveyskeskusreissulla, eikä siitä tullut mitään.
Niin sitten jotkut päättivät, että sinut sijoitetaan kotikaupunkisi sijasta naapurikunnan palvelutaloon kauaksi omaisista ja tuttavistasi. Eristettiin läheisistäsi. Sait siellä ihan oman huoneen, mutta monta kertaa sanoit, että lähdetään kotiin.
Pikku hiljaa jäit siellä sängyn pohjalle, kun liikkuminen oli miltei olematonta. Rollaattori tuotiin vähitellen tueksesi ja sillä pääsit hädin tuskin itsenäisesti ruokasaliin.
Eipä juuri aikaakaan, kun olit syötettävässä kunnossa. Hoito alkoi vähitellen lähestyä palleatiivista hoitoa ja sinetti tuli kun palvelutalon lääkärikierroksella tohtori totesi, että sinua ei viedä enää sairaalaan, eikä elvytetä. Et luovuttanut kuitenkaan ihan helposti.
Siinä tulivat kuitenkin lopulliset taivaan merkit. Maailma romahti, sumeni, pimeni, maa huojui ympärillä, ja elämäsi vajosi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.