Ovatko ortodoksit vielä ottaneet Jeesusta vastaan omana henkilökohtaisena Vapahtajanaan?
Elävätkö ortodoksit yhteydessä Jeesukseen?
Onko heidän uskonnollisuutensa Kristus-keskeistä?
Uskaltaako ortodoksi rukoilla Jeesusta?
Elävätkö ortodoksit yhteydessä Jeesukseen?
Onko heidän uskonnollisuutensa Kristus-keskeistä?
Uskaltaako ortodoksi rukoilla Jeesusta?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Vastaus kaikkiin kysymyksiisi on kyllä.
... ortodoksisiin rukous- ja jumalanpalveluskirjoihin ja hengellistä elämää käsittelevään ort.kirjallisuuteen niin saatat oppia mistä ort. uskossa on kyse. Jos ja kun rukoilen: "Herra, Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä", niin ketä arvelet minun rukoilevan? Ehkäpä tunnet myös ort.uskon virallisen tunnustuksen, siis nikealais-konstantinopolilaisen uskontunnustuksen?
... rukouskirjasta.
"Oi Jeesus Kristus, sinä pyhän kunnian, iankaikkisen taivaallisen Isän, pyhän autuaan, ihana Valkeus. Elettyämme auringon laskuun, nähtyämme illan koiton, me veisaten ylistämme Jumalaa, Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä. Jumalan Poika, Elämänantaja. Kohtuullista on, että sinulle kaikkina aikoina hartain äänin ylistystä veisataan. Sentähden maailma sinua ylistää."
"Jumalan ainokainen kuolematon Poika ja Sana, joka meidän pelastuksemme tähden olet tahtonut lihaksi tulla pyhästä Jumalansynnyttäjästä, ainaisesta Neitseestä Mariasta muuttumatta ihmisesksi tullut, myös ristiin naulittu ja kuolemallasi kuoleman rikki polkenut, yksi Pyhästä Kolminaisuudesta ja Isän ja Pyhän Hengen kanssa kunnioitettava Kristus Jumala, pelasta meidät."
Tämä keskustelu (jos sivusta saan sanoa) on hyvä esimerkki uskonnollisesta kielestä johtuvasta "ohipuhumisesta". Uskon(non) kieli on niin mahdottoman sidottu kontekstiin, että sama asia kuulostaa täysin erilaiselta ortodoksin ja protestanttifundamentalistin suusta. Kysymys "oletko ottanut Jeesuksen vastaan omana henkilökohtaisena Vapahtajanasi" sisältää jo kokonaisen uskontunnustuksen. Että "Jeesuksen vastaanottaminen" on kertaluonteinen tapahtuma eikä koko elämän kestävä prosessi; että kyse on ihmisen omasta teosta ("ottaa vastaa") eikä Jumalan kasteessa alkaneesta työstä ihmisessä; että usko on individualistista, omaa juttua, eikä ylistävän seurakunnan yhteistä uskoa. Miten luulet että siteeraamasi kaunis rukous aukeaa tässä kontekstissä?
Ja kuitenkin on kysymys samasta uskosta ja samasta Kristuksesta/Jeesuksesta. Aika masentavaa.
... sanoit, juuri noihan asia on! En kuitenkaan ole toivoton protestanttifundamentalistien suhteen. Ort.rukoukset ja usko voivat aueta heillekin jos he vain kärsivällisesti niihin tutustuvat. Jeesuksen vastaanottaminen (ja elämä Kristuksessa) kun on elämän pituinen prosessi myös protestanttifundamentalisteille - vaikka he eivät sitä heti huomaisikaan.
Fundamentalismi joka alussa esiintyy kysymyksenä
lähtee ehkä enemmän vapaitten suuntien ajattelun
laadusta. Ortodoksin uskonelämä on paradoksaa-linen se on ylistävän seurakunnan yhteistä uskoa,
mutta siinä on toinekin sisältö. ´Ettei yksikään joka häneen uskoo, hukkuisi.´ Jokaisen osallistuminen katumuksen sakramenttiin ja aitoon katumiseen on henkilökohtaista. Aivan sama kun käytämme sisältöjä; kristuksen kirkko ja kristitty. Meillä on vapaus valita joko kilvoittelun tai äärimmäisen sekularismin tie.
Suottehan anteeksi mutta joskus näen ortodoksian määrittelyissa roomalaisen ajattelun kukintoja.
Tässäpä tulee mieleen tapaus kun vielä olin luterilainen seurakuntanuori, lapsena kastettu ja aina "uskossa" ollut. Paikkakunnalle tuli Missio-tapahtuma, jonne kavereiden kanssa mentiin. Illan lopussa saarnaaja pyysi niitä tulemaan eteen, jotka tahtovat nyt ottaa Jeesuksen vastaan henk.koht, vapahtajana. Mentiin kavereiden kanssa sinne eteen. Saarnaaja sanoi, että nyt te tulitte uskoon. Minä en tajunnut juttua ollenkaan, olinhan uskonut pienestä pitäen ja ajatellut aina, että Jeesus on henk.koht. vapahtajani. Tällainen "uskonratkaisun" tekeminen ei kertakaikkiaan kuulunut meidän perheen luterilaiseen kulttuuriin, jossa uskoon kasvetaan koko elämän ajan. Täytyy sanoa, etten tainnut tuona iltana ottanut Jeesusta vastaan henk.kohtaisena vapahtajana. Tie Kristuksen yhteyteen alkoi vauvana kasteessa ja jatkuu yhä edelleen...
ja ortodoksilla? Parrakas mies on ottanut vastaan Jeesuksen henkilökohtaisena vapahtajana ("tullut uskoon", "löytänyt Jeesuksen" jne...). Hän on luopunut synnintekemisestä, hänestä on tullut synnitön, joten hän voi alkaa elämään jumalana ihmisten keskuudessa. Niinpä hänellä on oikeus, jopa velvollisuus, osoittaa toisille ihmisille heidän väärä elämän asenteensa suhteessa jumalaan, jopa henkisin voimakeinoin, pelottelemallla helvetin tulella, ellet tee itse "henkilökohtaista" ratkaisua.
Ortodoksi sen sijaan "etsii koko elämänsä ajan" totuutta. Riippuu siinä kynsin ja hampain kiinni, vaikka se välillä loittoneekin. Saa synneilleen vain tapauskohtaisen armahduksen (synnin päästön). Lankeaa uudelleen, katuu,armahdetaan... Kehityskulkua jatkuu hamaan kuolinvuoteeseen saakka, jolloin hän voi todeta vanhurskaan Simeonin tavoin: "Herra nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään sanasi mukaan."
Niinpä keskustelu dialogi "parrakas mies"/ortodoksi, hedelmää tuottavana kokemuksena on mahdoton.
Viehättävä kuvauksesi ortodoksiasta lämmitti.
Tulkintasi synninpäästötä ei kuitenkaan ole
ortodoksinen pikemmin katolilainen. Katumuksen
sakramentissa ei ole synninpäästöä, vaan anteeksiantamuksesta jonka katuva saa vapahtajalta. Ortodoksipappi ei tässä päästä synneistä. Jos ehdit niin tutustu aiheeseen vaikkapa teoksessa Suuri paasto, Alexander Schmemann. Synninpäästön ajatus on katolista hapautusta oikeauskoiselle.
Ei keskustelu ole mahdoton. Kukin voi oppia siitä paljon. Emme kai ortodokseina ole niin
ehdottomia, ettei parrakkaan miehen käsitystä
voisi jakaa. Itse käyttäisin mieluummin sanaa Kristus. Henkilökohtaisen uskon merkitys korostuu kahden ristillä riippuvan ryövärin kohdalla. Toinen pelastuu uskonsa ja lempeän myötäelämisensä kautta.
Tämä on myös vertauskuvana ristin alimmassa
poikkipuussa joka on ortodokseilla käytössä.
En kantaisi myöskään syvää huolta pienistä uskon
näkemyseroista. Ihmisellä on kaksi vaihtoehtoa,
pysyä sanassa tai luopua siitä.
...tunnistaa ja tunnustaa omat lähtökohtansa. Tätähän ammattiteologien ekumeniakeskustelut ovat: tiedetään omat lähtökohdat ja niihin perustuen etsitään samaa kieltä.
Jotenkin en usko, että ortodokseilla olisi ongelmia sen tunnustamisessa, että heidän uskontulkintansa perustuu ortodoksisen kirkon traditioon. Samoin luterilaiset avoimesti tunnustavat lähtökohtansa olevan sidottu uskonpuhdistukseen. Sen sijaan nämä vapaiden suuntien hurmahenget voivat "parrakkaan miehen" ja "upotetun" lailla esittää uskontunnustustakin tiukemman ja "teologisemman" credon tajuamatta, että se on suora kopio kalvinistien ohjelmasta ja heijastaa vain yhtä traditiota. Esittävät oman liikkeensä ohjelman "raamatullisena" tajuamatta, että kaikki katsovat Raamattua tietystä traditiosta käsin.
Sortumatta relativismiin on pakko tunnustaa omat lähtökohdat ja omien silmälappujen olemassaolo.
en ehkä ajatellut sanoja asetellessani niin syvällisellä tasolla, kuin ymmärsit. Meille maallikoille kun tahtoo olla yksi ja sama asia, jos synnit annetaan anteeksi, niin silloin niistä on päästy.
jo alkuasetelma tekee dialogin vaikeaksi, koska heillä on Jeesus ja meillä Kristus.
"...tunnistaa ja tunnustaa omat lähtökohtansa. Tätähän ammattiteologien ekumeniakeskustelut ovat: tiedetään omat lähtökohdat ja niihin perustuen etsitään samaa kieltä."
Entäpä sitten kun kaksi ihmistä, jotka eivät ole ammattiteologeja, kohtaavat? Jotka ovat eritavalla uskovia. Esimerkkini on 1970 luvun alusta, jolloin karjalan korpikyliin tuotiin hyvin voimallisesti "Helluntai herätyksen" uskoa. Isäni serkku (ortodoksi) ja hänen vaimonsa (luterilainen)muuttivat uskonsa helluntailaisiksi. Käytyään ensikylä reissulla kotonamme, uuden uskon siivittäminä, käytiin isäni ja naisen kesken seuraavanlainen dialogi:
N: jos sinä et ota vastaan Jeesusta henkilökohtaisena vapahtajanasi, joudut helvettiin.
I: no sinähän et sitä voi määrätä!
N: joka tapauksessa joudut helvettiin
I: no sama se on minulle, tuttuja on molemmilla puolilla.
Se siitä dialogin toimivuudesta, rahvaan tasolla.
Käykääpä vilkaisemassa alla olevassa osoitteessa, kuinka ruohonjuuri tasolla ekumeniaa hoidetaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000259&posting=22000000007186973
Kaikkea sitä onkin luettavana! Hospoti!
Kysymys ei ole kuitenkaan ekumeniasta, sillä mormonit eivät osallistu ekumeeniseen toimintaan eivätkä ole edes kristittyjä.
"Kysymys ei ole kuitenkaan ekumeniasta, sillä mormonit eivät osallistu ekumeeniseen toimintaan eivätkä ole edes kristittyjä."
Siksipä juuri noille sivuille uskalsinkin opastaa.
Onko protestantti, koskaan nauttinut
Kristuksen todellista Ruumista ja Verta?
jos on ottanut (syystä tai toisesta) osaa lännen tai idän katolisen kirkon ehtooliseen...
ainoastaan Katolinen voi käydä Katolisella ehtoollisella. Jos joku käy salaa niin en tiedä miten sen sitten Herra näkee.... :)
tilanteissa voi esim. luterilainen siinä missä ortodoksikin osallistua katoliseen eukaristiaan - jos toki katolinenkin ortodoksisen liturgian ehtoolliseen.
Kyllä vaan, sunnuntaina jokaisessa ev-lut tai anglikaanikirkossa, jossa jaetaan ehtoollista. Muista protestanteista en tiedä.
Ei viitsitä alkaa ehtoolliskeskustelua, koska se luu on kaluttu tällä palstalla viim. puolen vuoden aikaan ainakin kaksi kertaa, ytimiä myöten viitteillä höystettynä. Etsi sieltä vastaus.
Sori, saatoitkin tarkoittaa tilannetta, jossa ruumiin ja veren ulkoinenkin olomuoto on ruumis ja veri.
Ei, luojan kiitos, tuota emme ole koskaan nauttineet. Golgatalla ei ollut yhtään katolilaista, luterilaista tai ortodoksia läsnä.
Ehtoollisen kohdalla sakramenttioppien erosta ei oikein irtoa juttua, kun ort., evlut ja roomkat kirkot ovat niin samoilla linjoilla TEOLOGISESTI, tosin käytännössä eivät (ehtoollisaineiden viemäriin kaatamisesta evlut kirkoissa on keskusteltu aikaisemmin).