Tuhatkasvo

Eila
Keittiön ikkuna on raollaan. Nainen paistaa munakasta toisessa huoneessa metelöiville lapsille. Nainen sohii pannua lastallaan ja vaihtelee painoa jalalta toiselle.
-Niin.. se mies. Se oli yksinhuoltaja kuten mäkin. Koitti pärjätä kahden lapsensa kanssa samalla kun möi vakuutuksia. Leskenä ei varmaan oo helppoo jos ei oo kotia pyörittäny, kyseli multakin alituiseen vinkkejä ihan jokapäiväisiin juttuihin, sanoi nainen naurahtaen ja annostelee munakkaat lautasille.
-Nähtiin muutama kerta, se kävi täällä. Sen lapset niin herkkiä, ettei halunnu vielä sinne mua viedä, nainen sanoo ja huuhtoo paistinpannua. Hän sulkee hanan ja pyyhkäisee kulmaansa.
-Sitten se ilmoitti, että tarvii aikaa. Ei soittanu eikä vastannu enää puheluihin. Ajattelin että olkoon sitten.. vaan kyllä mä sitä kelaan.. jos se vielä tulis, soittais.. ehkä joskus..?

Pauline
Viini pyörii lasissa. Huulipuna on jättänyt jäljet sen reunaan. Nainen istuu jalka toisen päällä nojatuolissaan ja katsoo nesteen valumia kirkkaassa lasissa. Kieli pyyhkäisee etuhampaiden pintaa vaistomaisesti, jotta kiille ei näyttäisi kuten lasin reuna.
-Hän oli mies. Hyvin itsevarma ja hillitty. Pukeutuikin pirun tyylillä, ei yli eikä varsinkaan ali. Oli kuulemma erossa joutunut pulittamaan entiselleen sievoisen summan. Hän kun oli tavattoman hyväsydäminen, uskoi ihmisen hyvyyteen eikä voinut edes kuvitella vaimonsa vaan vedättävän, sanoo nainen tuhahtaen ja juo lasin tyhjäksi. Käsi hakee pöydän kulman ja lasi jää juuri ja juuri tammiselle tasolle.
-Hyvin kiireinen mies, siis tosi kiireinen, nainen sanoo sytyttäen savukkeen, sipaisee tuhkaa reideltään ja jatkaa -Ja silti aina koitti minulle aikaa järjestää. Käytiin kahdesti teatterissa, joku kerta ulkona muuten vaan ja sitten tulimme tänne. Hän kun rakastui asuntooni, mereen.. ja kuulemma minuun. Tunnusti sen aamuyöllä, sanoi sen pelottavan häntä ja tiesi minun ymmärtävän, niin hän sanoi. Sain kirjeen tänään, hän haluaa miettiä, järjestää ajatuksiaan, nainen sanoo tuijottaen kallista taulua josta ei pidä ja täyttää lasinsa.

Ulla
Nainen astelee omakotitalon pihalla ja laskee roska-astian kannen. Hän tunkee käsiä taskuihinsa ja vetää syvään henkeä.
-Sellaistahan se on, sillä oli jo pitkä suhde takana. Vaimonsa ei kuulemma ymmärtänyt, kuten ei tuokaan, nainen sanoo ja vinkkaa päällään autotalliin päin, jossa mies rassaa ruohonleikkuria.
-Vaimonsa vaan haukkui, vaati vaan kaikkea mutta mitään ei antanut. Kauhean herkkäkin tämä mies oli, kirjoitti minulle runojakin. Kirjoitin muuten itsekin nuorempana, nainen hymähtää ja jatkaa piirtäen kengällään kuvioita soraan.
-Tavattiin jokunen kerta, pikaisia visiittejä hotelleissa, kerran hänen kaverinsa mökillä ja olimme me laivallakin. Sellainen.. oikein maanläheinen, perusmies ja kuitenkin herkkä. Näytin hänelle runojani ja hänestä ne olivat aivan ihania. Nainen vakavoituu ja henkäisee syvään.
-Soitti eilen ja sanoi, että ovat menneet parisuhdeterapeutille, haluaa vielä yrittää. Hän on tavattoman vastuuntuntoinen, nainen sanoo mietteliäänä sanojaan pään liikkein painottaen.

Mies istuu koneen äärellä yksiössään ja klikkaa itsensä chattiin.
-Hei, haluaisin tutustua sinuun!, mies kirjoittaa naisnikille ja lisää lauseen perään hymiön naama peruslukemilla.