Seuraava Patrizio Lombroson tekemä USA:n merijalkaväkeen kuuluvan Jimmy Masseyn haastattelu ilmestyi päivää ennen kuin Giuliana Sgrena vapautettiin. Jimmy Massey on kotoisin Waynesvillestä, Pohjois-Carolinasta.
----------
Il Manifesto 3.3.2005
'Minä, merijalkaväen sotilas, siviilien murhaaja'
"Olen nähnyt ne kauhut, joita aiheutamme päivittäin Irakissa. Olen ollut osa sitä. Olemme kaikki vain murhaajia.
Tapamme syyttömiä irakilaissiviilejä jatkuvasti. Niin se vain on. Mielestäni kaikki ulkomaalaiset joukot tulisi vetää Irakista välittömästi. Ja sanon tämän muista sotilaista: rangaistusten ja armeijan koston takia, he eivät halua puhua ja myöntää, että terroristien tappaminen ei ole tehtävämme. Tehtävä on tappaa viattomia siviilejä."
"Mikä oli sotilasarvosi Irakissa?"
"Olin kersantti merijalkaväen kolmannessa pataljoonassa hyökkäyksen aikana, keväällä 2003."
"Kuinka kauan olit Irakissa?"
"22.3. - 15.5. Kaksi kuukautta helvettiä. Minut lähetettiin takaisin USA:han, koska minulla todettiin 'stressisyndrooma'. Se on armeijan termi sanoa, että koska olin nähnyt sodan kauhut, olin menettänyt järkeni.
"Kuinka kauan olit merijalkaväessä?"
"12 vuotta."
"Olitko koskaan aiemmin ollut sotatilanteessa?"
"En koskaan."
"Kuulut nyt järjestöön nimeltä Iraq Veterans Agains The War?"
"Kyllä. Menin Irakiin kuvitellen, että joukkotuhoaseet oli tuhottava. Pian kokemukseni merijalkaväen sotilaana sai minut tajuamaan, että todellisuus oli jotain aivan muuta. Olimme 'cowboy-murhaajia'. Tapoimme viattomia siviilejä."
"Myönnät tappaneesi viattomia siviilejä?"
"Kyllä, ja useita."
"Miten se tapahtui?"
"Lähellä asemapaikkaani eteläisessä Bagdadissa, koko joukkueemme hyökkäsi rauhallisesti mieltään osoittaneiden siviilien kimppuun. Miksi? Koska kuulimme laukauksia. Se oli verilöyly.
Sotilastiedustelumme meille uskottelema tekosyy, että nämä siviilit olivat mukana 'terroristien toiminnassa" ei vakuuttanut minua.
Tapoimme yli 30 ihmistä. Se oli ensimmäinen kerta, kun jouduin sen tosiasian eteen, että käteni olivat siviilien veressä. Heidän päälleen pudotettiin rypälepommeja. Ihmiset pakenivat, ja kun he saapuivat aseistettujen kolonniemme muodostamille tarkastuspisteille, käskyni oli ampua ne, jotka näyttivät siltä, että kuuluisivat 'terroristiryhmiin'. Tällaiset ohjeet saimme sotilastiedustelultamme."
"Ja te kaikki tottelitte?"
"Teurastimme siviilejä - miehiä, naisia ja lapsia. Kun joukkueemme valtasi radioaseman, lähetimme propagandaa asukkaille kehottaen heitä jatkamaan päivittäisiä askareitaan normaalisti, pitämään koulut avoinna jne. Mutta tiesimme, että käskymme oli 'etsi ja tuhoa'. Se tarkoitti aseellisia hyökkäyksiä kouluihin, sairaaloihin, mihin vain missä 'terroristit' saattoivat piileskellä. Tosiasiassa nämä olivat sotilastiedustelun järjestämiä ansoja. Meitä käskettiin olemaan välittämättä näissä tehtävissä tapahtuvista siviilien tappamisista."
"Myönnät, että näissä tehtävissä teloititte syyttömiä siviilejä?"
"Kyllä, myös meidän joukkue avasi tulen siviilejä vastaan ja minäkin tapoin siviilejä. Olen myös murhaaja."
"Kuinka reagoit näiden operaatioiden jälkeen, kun ajattelit tappamiasi viattomia ihmisiä?"
"Jonkin aikaan pystyin olemaan miettimättä. Mielessäni kielsin olevani murhaaja, olinhan sotilas, jonka jotenkin piti pystyä erottamaan oikea ja väärä. Herätessäni eräänä aamuna ajatuksissani oli eräs nuori poika.
Ihmeen kaupalla hän oli säilynyt teurastettuamme muut samassa autossa matkustaneet. Hän huusi minulle ja kysyi 'miksi tapoit veljeni'. Hänestä tuli pakkomielle minulle. Menin fyysisesti lukkoon, enkä pystynyt liikkumaan tai puhumaan. Olin paikoillani ja tuijotin seinää. Olin todella peloissani ja hukassa."
"Mitä esimiehesi tekivät?"
"Sain kolmen viikon ajan masennus- ja psyykelääkkeitä. Sellainen on tällaisesta 'traumaattisesta stressistä' kärsivien ensiapu; silloin kun sotilas kieltäytyy tappamasta muita."
"USA:ssa annettu koulutus antoi Pentagonille mahdollisuuden sijoittaa teidät yksiköihin, jotka olivat erittäin väkivaltaisia ja aggressiivisia?"
"Kyllä, peruskoulutuksessamme kaikille opetettiin väkivallalle tunteettomuutta ja kuinka epäinhimillistää ihmiset. Mutta eihän sitä kerrottu, että tämä tarkoitti siviilien tappamista."
"Kolme viikkoa masennuslääkityksessä Irakissa, mitä sitten tapahtui?"
“He eivät tienneet, mitä tehdä ja lähettivät takaisin USA:han. Nyt minut on kunniakkaasti vapautettu armeijasta."
"Onko tällaisia tapauksia muitakin?"
“Paljon, ja he ovat vielä rintamalla. Heille syötetään masennuslääkkeitä, ja sitten lähetetään taisteluun. Se on todellinen ongelma, josta ei saa puhua.
Vuonna 2004, 31 merijalkaväen sotilasta tappoi itsensä ja 85 yritti itsemurhaa. Suurin osa näistä, jotka ennen kuolisivat kuin jatkaisivat tappamista on alle 25-vuotiaita, ja 16% tästä määrästä on alle 20-vuotiaita."
----------
Il Manifesto 3.3.2005
'Minä, merijalkaväen sotilas, siviilien murhaaja'
"Olen nähnyt ne kauhut, joita aiheutamme päivittäin Irakissa. Olen ollut osa sitä. Olemme kaikki vain murhaajia.
Tapamme syyttömiä irakilaissiviilejä jatkuvasti. Niin se vain on. Mielestäni kaikki ulkomaalaiset joukot tulisi vetää Irakista välittömästi. Ja sanon tämän muista sotilaista: rangaistusten ja armeijan koston takia, he eivät halua puhua ja myöntää, että terroristien tappaminen ei ole tehtävämme. Tehtävä on tappaa viattomia siviilejä."
"Mikä oli sotilasarvosi Irakissa?"
"Olin kersantti merijalkaväen kolmannessa pataljoonassa hyökkäyksen aikana, keväällä 2003."
"Kuinka kauan olit Irakissa?"
"22.3. - 15.5. Kaksi kuukautta helvettiä. Minut lähetettiin takaisin USA:han, koska minulla todettiin 'stressisyndrooma'. Se on armeijan termi sanoa, että koska olin nähnyt sodan kauhut, olin menettänyt järkeni.
"Kuinka kauan olit merijalkaväessä?"
"12 vuotta."
"Olitko koskaan aiemmin ollut sotatilanteessa?"
"En koskaan."
"Kuulut nyt järjestöön nimeltä Iraq Veterans Agains The War?"
"Kyllä. Menin Irakiin kuvitellen, että joukkotuhoaseet oli tuhottava. Pian kokemukseni merijalkaväen sotilaana sai minut tajuamaan, että todellisuus oli jotain aivan muuta. Olimme 'cowboy-murhaajia'. Tapoimme viattomia siviilejä."
"Myönnät tappaneesi viattomia siviilejä?"
"Kyllä, ja useita."
"Miten se tapahtui?"
"Lähellä asemapaikkaani eteläisessä Bagdadissa, koko joukkueemme hyökkäsi rauhallisesti mieltään osoittaneiden siviilien kimppuun. Miksi? Koska kuulimme laukauksia. Se oli verilöyly.
Sotilastiedustelumme meille uskottelema tekosyy, että nämä siviilit olivat mukana 'terroristien toiminnassa" ei vakuuttanut minua.
Tapoimme yli 30 ihmistä. Se oli ensimmäinen kerta, kun jouduin sen tosiasian eteen, että käteni olivat siviilien veressä. Heidän päälleen pudotettiin rypälepommeja. Ihmiset pakenivat, ja kun he saapuivat aseistettujen kolonniemme muodostamille tarkastuspisteille, käskyni oli ampua ne, jotka näyttivät siltä, että kuuluisivat 'terroristiryhmiin'. Tällaiset ohjeet saimme sotilastiedustelultamme."
"Ja te kaikki tottelitte?"
"Teurastimme siviilejä - miehiä, naisia ja lapsia. Kun joukkueemme valtasi radioaseman, lähetimme propagandaa asukkaille kehottaen heitä jatkamaan päivittäisiä askareitaan normaalisti, pitämään koulut avoinna jne. Mutta tiesimme, että käskymme oli 'etsi ja tuhoa'. Se tarkoitti aseellisia hyökkäyksiä kouluihin, sairaaloihin, mihin vain missä 'terroristit' saattoivat piileskellä. Tosiasiassa nämä olivat sotilastiedustelun järjestämiä ansoja. Meitä käskettiin olemaan välittämättä näissä tehtävissä tapahtuvista siviilien tappamisista."
"Myönnät, että näissä tehtävissä teloititte syyttömiä siviilejä?"
"Kyllä, myös meidän joukkue avasi tulen siviilejä vastaan ja minäkin tapoin siviilejä. Olen myös murhaaja."
"Kuinka reagoit näiden operaatioiden jälkeen, kun ajattelit tappamiasi viattomia ihmisiä?"
"Jonkin aikaan pystyin olemaan miettimättä. Mielessäni kielsin olevani murhaaja, olinhan sotilas, jonka jotenkin piti pystyä erottamaan oikea ja väärä. Herätessäni eräänä aamuna ajatuksissani oli eräs nuori poika.
Ihmeen kaupalla hän oli säilynyt teurastettuamme muut samassa autossa matkustaneet. Hän huusi minulle ja kysyi 'miksi tapoit veljeni'. Hänestä tuli pakkomielle minulle. Menin fyysisesti lukkoon, enkä pystynyt liikkumaan tai puhumaan. Olin paikoillani ja tuijotin seinää. Olin todella peloissani ja hukassa."
"Mitä esimiehesi tekivät?"
"Sain kolmen viikon ajan masennus- ja psyykelääkkeitä. Sellainen on tällaisesta 'traumaattisesta stressistä' kärsivien ensiapu; silloin kun sotilas kieltäytyy tappamasta muita."
"USA:ssa annettu koulutus antoi Pentagonille mahdollisuuden sijoittaa teidät yksiköihin, jotka olivat erittäin väkivaltaisia ja aggressiivisia?"
"Kyllä, peruskoulutuksessamme kaikille opetettiin väkivallalle tunteettomuutta ja kuinka epäinhimillistää ihmiset. Mutta eihän sitä kerrottu, että tämä tarkoitti siviilien tappamista."
"Kolme viikkoa masennuslääkityksessä Irakissa, mitä sitten tapahtui?"
“He eivät tienneet, mitä tehdä ja lähettivät takaisin USA:han. Nyt minut on kunniakkaasti vapautettu armeijasta."
"Onko tällaisia tapauksia muitakin?"
“Paljon, ja he ovat vielä rintamalla. Heille syötetään masennuslääkkeitä, ja sitten lähetetään taisteluun. Se on todellinen ongelma, josta ei saa puhua.
Vuonna 2004, 31 merijalkaväen sotilasta tappoi itsensä ja 85 yritti itsemurhaa. Suurin osa näistä, jotka ennen kuolisivat kuin jatkaisivat tappamista on alle 25-vuotiaita, ja 16% tästä määrästä on alle 20-vuotiaita."
Vastaukset 9
Vanhimmat
ja tietenkin kaikista muistakin sodista; kaikki loppujenlopuksi kärsivät, vai Pölhöpussit ja Putinaattorit nauttivat toteuttaessaan itseään vallan sokaisemina! Sotilas kärsii nahoissaan ja päänupissaan.
Voisiko joku asiantunja valottaa miten suomalaisten sotilaiden traumat hoidettiin? Olivatko ainoat hoitokeinot viina ja läpisormien katsottu morfiinin käyttö ainoat keinot lepositeiden lisäksi? Varuskuntapaikkakunnalla heti sotien jälkeen kasvaneena olen nähnyt ja kuullut monenlaisia tarinoita, ainoaakaan sankaritarinaa en ole kuitenkaan kuullut!
Tuo oli kauneinta mitä mie oon ikinä lukenu. Ihan liikutuin. Miks suomalais sotilaat ei koskaan saa tehä mitää hauskaa???
fiksut ihmiset ovat jo heti Irakin sodan alettua tienneet, mitä sodassa todellisuudessa tapahtuu ,eivätkä uskoneet vain USA:n propagandalähetyksiin kukkia heittelevistä ja hurraavista siviileistä.
tosiasia on, että Irakissa on nyt verellä aikaan saatu "demokratia, vapaus ja ihmisoikeudet", joka on siis täysin päinvastoin kuin nämä sanat pitävät sisällään.
Olisi todella mielenkiintoista lukea vastaavaa tarinaa jonkun venäläissotilaan kokemuksista Tshetsheniassa.
Voi olla, että USA:n pojat olisivat sellaiseen tarinaan verrattuna kuin pyhäkoulupoikia, sen verran pahaa jälkeä on tshetsheenisiviileille tehty.
Kuka uskaltaa ensin julkaista "tosikertomuksia Tshetsheniasta"? :))
Miten Venäjä tähän asiaan liittyy, etkö voi kommentoida puheena olevaa asiaa? :)))))))
..että kun Grustnij on tunnustautunut suureksi Venäjän ystäväksi, joka ihailee venäläisiä naisia ja käy Pietarissa muutaman kuukauden välein (naisissa?), hänen olisi syytä enemmän keskittyä ihailemansa ja hyvin tuntemansa valtion demokratiavajeisiin kuin lähteä merta edemmäksi kalaan ja sörkkiä tikulla niitä lantakasoja, joita palstan antiamerikkalaiset jättävät jätöksinä tänne muiden kiusaksi.
Että silleen!
Ihailen venäläisiä naisia?
Kyllä, ovat kauniita ja älykkäitä. Pidän yleensäkin naisista, olivatpa sitten minkämaalaisia tahansa. Myös amerikkalaiset naiset ovat miellyttäviä, terveisiä vaan tutuille tytöille Tucsoniin, New Jerseyhin sekä Los Angelesiin!
Onko tämä seksuaalinen suuntautumiseni jokin ongelma teille russofobeille/pro-amerikkalaisille? Tulisiko minun vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä teidän kiinnostuksenne kohteen sukupuolesta?
Käyn Pietarissa muutaman kuukauden välein?
No, en kyllä aivan niin tiheään ole ehtinyt käydä viime aikoina.
Naisissa Pietarissa? Jaa-a, jos tuo oma vaimo matkalla mukana ollessaan lasketaan naiseksi Pietarissa, niin kyllä! :-)
Siirtykäämme keskustelemaan Venäjän-matkailusta tuonne ao. palstalle, sehän ei tokikaan liity tuohon Il Manifeston juttuun mitenkään.
Mitä tulee demokratiavajeisiin:
outoa, ettet sinäkään tunnu olevan yhtään huolestunut siitä mihin suuntaan länsimainen "demokratia" on menossa, jaksat vain pohtia Venäjän asioita (tuskin olet maassa käynyt?). Kuitenkin USA:n demokratian nopea alamäki koskettaa meitä suomalaisia paljon enemmän kuin vaikkapa Putinin määräykset kuvernööreistä, pidämmehän USA:ta jostain kumman syystä mallimaana, mitä tulee "demokratiaan". Seuraa vaikkapa mihin Iso-Britanniaa on menossa USA:n jalanjäljissä "demokratian" osalta. Vapaus on sekin kohta vain pelkkä fraasi läntisten "demokratioiden" johtajien juhlapuheissa.
mutta ei suomeksi käännetty. Aikoinaan kun sotivat Afganistanissa, ilmestyi ainakin yksi kirja suomeksikin. Saattaa tilanne olla hieman toinen nyt, kun"homma"on keskeneräinen.
Median voimakas kehittyminen 1900-luvulla teki siitä myös sota-aseen. Myös propaganda sai aivan uudet mittasuhteet radio-ja TV tekniikan kehittyessä. Ammattitaidolla tehdyt, voimakkaasti tunteisiin vetoavat elokuvat ja uutispätkät muokkaavat nopeasti ja laajasti sellaistenkin ihmisten mielipiteitä jotka eivät viitsi/osaa/halua lehtiä lukea.
Vallanpitäjät ovat tietysti tajunneet tämän ja niinpä näimme kuvia lapsia keinuttelevasta Stalinista, Hitleristä ja edelleen useimmista nykypäivän johtajista.
Myös vastustajan demonisointiin elokuvamateriaali on varsin sopivaa.
Ei ole sattumaa että hyökkäyksissä pyritään lamauttamaan/saamaan haltuun juuri vastapuolen TV ja radioasemat joilta sitten syötetään omaa totutta pelästyneelle kansalle ja kerrotaan vastustuksen turhuudesta.
Omassa mittakaavassamme on varmaan hyvin muistissa itkuisen Paavo Väyrysen "mediapeliä".
Oikean tiedon suodattaminen tietotulvasta on taito joka vaatii aikaa kehittyäkseen.
Useimmiten kuitenkin juuri ne alhaisimmat motiivit ovat syynä konflikteihin jotka erilaisiin mediaviittoihin kiedotaan.