Uskovan itsemurha

Pimeys, epätoivo, petetyksi tuleminen jne.
Etkö ole itse kokenut mitään syvästi? Ilmeisesti vain valoa ja yhä lisääntyvää valoa elämässä eteenpäin. Uskovatkin on ihminen kai, vai onko?

Olen joskus ollut niin ahtaalla, että jos olisin ollut ateisti, olisin takuulla tehnyt itsemurhan. Vain se että tiesin ettei elämä pääty kuolemaan ja lähtö oman käden kautta ei ole Jumalan tahto, esti sen toteutumisen. Salopuu

Meistä ei taida olla ihmisen mittaajaksi, jos hän on valintansa tehnyt.
Toivotaan, että rinnallakulkijoita olisi riittävästi, osattaisiin kysyä, että mitä sinulle oikeasti kuuluu, ts. pysähtyä ihmisen luo.
Mutta, kaikki eivät tuo ongelmiaan esille, eikä löydä ongelmiinsa ratkaisun ovea -itse- ja ei kysy apua. Ihmisen menettäminen elämälle, se on suuri vahinko, jonka seuraukset voivat olla kauaskantoisia, tehköön se kuka tahansa.

Jos joku kulkee elämässään sitä elämän tummaa puolta, niin olisi hyvä tietää se, että ylämäen jälkeen on parempikin polku ja kannattaa etsiä apua, rinnallakulkijaa oikein sydämestä. Synkyyteen ei pidä jäädä, ja antaa ikäänkuin voittoa pimeälle hetkelle. Jokainen elämä on mittaamattoman arvokas.
Jopa niin, että joku on käynyt sen "mustan" elämänvaiheen läpi, niin hän tietää itse olla joskus se tärkein rinnallakulkija, koska tietää, missä mennään.

Elämänarvo nähdään kerran kuitenkin voittopalkintona ja voiton kilvoittelu on yhteistä matkaa.

On kyllä hankalia asioita nuo. Itsemurhan tekijän osaan on vaikea asettua kun en ole koskaan ollut niin ahtaalla, vaikka ajatus vaikeimpina hetkinä on päässäni käväissyt.

Varmaan toinen ihminen ei voi täysin asettua itsemurhan teneen asemaan koska jokainen on tapauskohtainen. Uskon, että jokaisella ihmisellä on se naru, josta nykäistäessä saa ihmisen polvilleen.

Ei kukaan voi todellakaan osoittaa sormella itsemurhaan päätynyttä tai sanoa etten hänen sijassaan olisi tehnyt itsemurhaa.

Uskaltaisikohan tuoda ajatusta siitäkin, että "mustuva" mieli on oire, joka kannattaa ottaa vakavasti ja ikäänkuin myös lääketieteellisesti hoidattaa.
Meidän geeneissämme on ihmisen huonontumisen kautta tullut vikaisuutta.
Suomalaisissa on tuo alkoholi- ja väkivaltaisuus. Siksi väkiviinasta meidän pitäisi pidättäytyä, koska se voi kohdallesattuneena tuoda lähimmäisille ongelman.
Eli alkoholin käyttäjä on se ongelma.
http://www.nbcnews.com/id/40785243/ns/technology_and_science-science/t/impulsive-gene-identified-finnish-men/#.XWDlfm5uKZ_
Ja tuossa geeniryppäässä on myös tämä itsetuhoisuuden "henki" läsnä.

Siksi meitä uskovaisuudessa neuvotaan pitämään lähimmäisistä huolta, eli puhumalla, ja rinnallakulkemalla, sekä sillä, että Sana ohjeistaa elämään Jumalan läheisyydessä, eli Hän on tuki, joka ohjaa elämää toimimaan oikealla ja järkevällä tavalla.
Siksi Jumalan kunnioitus- kumartaminen on viisautta ja kuuliaisuus siinä elämä. Se tuo lähimmäiset luokse, eli on isiä- äitejä, veljiä, sekä sisaria.
ts. uskovien perheyhteisö, jossa on helpompi seistä, kuin yksinolemisessa.

Kun Kainin mieli mustui, Jumala ohjeisti- että tuossa on sinulla ongelma.
Ongelmaan oli ohje, eli sen toteutus lähti omasta sydämestä.
"Hallitse sitä"!
Ja tässä on elämisen ohjeellinen siemenkin olemassa, että jos se saa kasvaa maaperässämme, se tuo siunauksen elämään.
Tätäkin on Jumalan seuraaminen, eli Luojan antaman elämän ja sen ohjeen kohdalla vaarinottaminen.

Tavallaan tuossa on Jumalan lain ideaalinen sisältö ja siinäpä se siunaus onkin, kun sen oikein ymmärtää ja oikeassa raameissa. KM

Uskovainen voi ns. selvänä päivänä tajuta tulleensa pahasti kusetetuksi, ehkä koko ikänsä. Ei ihme että pettymys on valtava hukatun elämän vuoksi. Mielikuvitusjumalasta ei apua ole.

Itsemurhassa on kyse siitä, että masennus on hoitamattomana tappava sairaus. Ja siihen voi sairastua kuka tahansa. Masennusta ei voi rationalisoida, eikä teologisoida pois.

Masennustaipumus on perinnöllinen. Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä on perinnöllisten tekijöiden osuus suuri. Stressaava elämäntapahtuma saattaa olla laukaiseva tekijä masennuksessa.

Tavallinen masennus voi olla reaktio työstämättömiin ongelmiin, esim. vaikean lapsuuden traumaperäiseen stressiin. Se voi alkaa oireilla usein vasta stressitekijän poistuttua elämästä. Esim. nuoren muutettua kotoa tai vaikean ihmissuhteen päätyttyä.

Vakavan masennuksen hoito vaatii aina lääkityksen. Kun syvimmästä masennuksesta lääkityksen avulla nousee, niin terapiasta on ainakin joillekin paljon apua.

Miksi Jumala ei sitten heilauta taikasauvaansa ja paranna? En tiedä. Mutta sen tiedän, että ihminen oppii enemmän, kun hän Jumalansa edessä tunnistaa, tunnustaa ja työstää masennuksensa juurisyitä.

Omalla kohdallani pysyvä parantuminen tapahtui juuri tuolla tavoin. Aikaa meni. Mutta näin jälkikäteen en vaihtaisi tuota aikaa helppoon ihmeparantumiseen.

Älä tapa itseäsi. Anna ajan tehdä se.

Luuk.24:21 Mutta me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin. Ja onhan kaiken tämän lisäksi nyt jo kolmas päivä siitä, kuin nämä tapahtuivat. Hebr.11:13 Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Ps.39:13. 119:19

En ole huutamasi asiantuntija, joten voin vain esittää oman näkökantani asiaan.
Jos jollakin on oikein todella synkkä olo ja mieli, niin eikö silloin olisi parhainta puhua noista negatiivisista tunteista jollekkin? Oli se sitten
diakoni, tai päänasioitten ammattilainen, ja sitä alaa lukenut ihminen.
Lääkkeistäkin varmasti hyötyä, kuten joku jo edellä mainitsikin.
Parhainta olisi löytää kanssaihminen, jolla sydän ja "hoksu" paikallaan. Joskus varmana tuntuu monestakin siltä, ettei rukous tehoa. Joskus tosin voi ainoastaan ristiä kätensä. Mutta olisi varmasti parempi, myös TOIMIA, parhaan kykynsä mukaisesti. Ja sen kun tekee, niin muuta ei voi.

Kuulee kuulee kunnes tulee Oikea Herätys Uskoville. Nyt mene sitten paljon uskovia helvettiin kun eivät pääsee pyhittymään puhdistumaan ja tulla ihania täydellisiä vanhurskaita. Mutta jatkakaa synnissä,, ketkä ovat rohkeita..

Hes. 33:12
Ja sinä, ihmislapsi! Sano kansasi lapsille: Vanhurskasta ei pelasta hänen vanhurskautensa sinä päivänä, jona hän rikkoo, ja jumalaton pääsee suistumasta turmioon jumalattomuutensa tähden sinä päivänä, jona hän kääntyy pois jumalattomuudestaan, ja vanhurskas ei voi elää vanhurskautensa turvin sinä päivänä, jona hän syntiä tekee.
Hes. 33:18
Jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestansa ja vääryyttä tekee, on hänen sentähden kuoltava.

Aloittaja. Kiitän monia kirjoittajia hyvistä vastauksista. Jos vaikka olisi itse jollekin todella umpikujassa olevalle avuksi. Uskon, että itsemurha aikeet eivät ole niinkään hengellinen asia. Näin puolukka aikaa odotellessa kaikkea tulee mieleen. Kovakuntoinen kristitty.

Yleensä ei ole suotavaa etuilla ylöstempausjonossa tekemällä itsarin, suorastaan sanoisin sen olevan jopa törkeämmästä päästä olevaa käyttäytymistä toisia jonottavia uskonveljiä kohtaan.

No, joissain olosuhteissa itsari, joskaan ei ole suositeltava, on ollut ymmärrettävä ratkaisu. Itsarin tehnyt on kokenut sietämättömän henkisen paineen. Jos hän on ollut nk. uskovainen, hän varmasti on rukoillut apua Jeesukselta, mutta tämä ei ole vastannut, ainakaan siten, kun henkilö olisi toivonut.

Olen itse aikoinaan kulkenut läpi monen helvetin, harkinnut, aikonut, jopa yrittänyt itsaria. Ahdistus johtui omista vääristä valinnoistani: olin ollut niin hemmetin itseviisas, sotkenut asiani oikein perusteellisen kunnolla, paholainen piti kurkusta kiinni. Eikä tämä ollut yks, vaan useampi kerta.

Kun pää oli sekaisin ja pako tästä kaikesta tuntui ainoalta ratkaisulta, rukoilin Jumalaa, lupasin yhtä jos toistakin, jotka olen myös sittemmin yrittänyt pitää. Tein parannusta sellaisista synneistä, jotka varmasti olivat johtaneet itseni niihin tilanteisiin. Sain kyllä tuntuvat rangaistukset, mutta oma henki säästyi.

Muistan ne virheeni ja ne varoittavat minua edelleen, etten typeryyksissäni ala nk. urheilla väärillä asioilla. Kannattaa vain tiukasti seurata Jeesusta, katse kiinni Ristintiessä, naama totisena hyppelehtiä kuin turpaansa saanut ja monista ohdakkeista irroitettu, liikaan uteliaisuuteen taipuvainen karitsa, Hyvän Paimenen kantapäillä. Kiltti jo! Jos jostain kuuluu harhaääniä, ei kuuntele niitä, antaa huudella: minä seuraan Jeesusta. ✝🐑✨

Onko niitä uskovaisia paljon, jotka ovat tehneet itsemurhan?

Pimitetäänkö seurakunnissa tuollainen uskovan itsemurha-asia ja mahdollisesti esille tulleet syyt lakaistaan ikäänkuin maton alle, niinkuin yleensä ikäville asioille on tapana tehdä, vai käsitelläänkö seurakunnassa julkisesti asiasta keskustellen asiat halki ja poikki ja pinoon systeemillä?

Ei ole seurakunnassa peitelty, vaan omaiset ovat tuoneet asian kaikille seurakunnassa tiedoksi.

Seurakunnan ei ylensäkään pitäisi olla mikään peitetarinoitten tyyssija, vaan avoimuuden tyyssija, turvapaikka, jossa saisi puhua, kysyä, kyseenalaistaa ym. Tässä tehtävässä varmasti ollaan epäonnistuttu monella tavalla eri seurakunnissa.

Kaikkea kannattaa pohtia ristin ja ylösnousemuksen valossa. Aivan kaikkea. Mitä meille ristillä ja ylösnousemuksessa tapahtui? Vetikö Jeesus ristille mukanaan ainoastaan osan ihmiskunnasta vai koko ihmiskunnan? Sovittiko Jumala Kristuksen ristin kautta kaikki sekä maan päällä että taivaissa? Oliko Jumala Kristuksessa ja sovittiko Hän maailman itsensä kanssa? Tulimmeko me jo sovitetuiksi Hänen Poikansa kuoleman kautta?
Jos vastaamme "kyllä", onko meillä lupa ajatella, että sovitus ei ulotu johonkuhun muuhun kuin meihin itseemme? Että se, että Jumala sovitti MAAILMAN itsensä kanssa, ei tarkoitakaan koko maailmaa? Että "kaikki sekä maan päällä että taivaissa" ei tarkoitakaan aivan kaikkia?

Mitä uskovaisempi olet, sitä pahemmin tajuat tulleesi huijatuksi. Se on kova paikka se varsinkin jos olet oireillut kauan.

Tilanne voidaan nähdä niin että, jos Päivi Räsänen tuomitaan. Se ei ole vain yhden ihmisen tuomitseminen vaan kysymys on silloin uskonnonvapauden rajoittamisesta. Ne mitä hän kirjoitti pitäisi voida nähdä uskonnonvapauden sekä sananvapauden piiriin kuuluvina jotka voi vapaasti sanoa kenenkään estämättä.

Onko tässä elämän jatkamisessa mitään järkeä kun ajatellaan miten monessa asiassa on riippuvainen jostain muusta. Ei ole paljon asioita jotka pystyy päättämään itse tai joihin pystyy vaikuttamaan. Jos vaikka olet köyhä ja haet jotain etuutta olet riippuvainen jonkun viraston päätöksestä. Olet riippuvainen kulloisenkin hallituksen päätöksistä jopa sellaisen jota ei ole äänestänyt eikä valtaan halunut.

Ainoa keino päästä eroon tästä hulluuden keskeltä melkeimpä on itsemurha. Sen voi päättää itse ja silloin et ole riippuvainen muista ja olet kurjistustoimista vapaa. Eikö näin ole?

Ei kai uskova tee itsemurhaa, uskonnollinen varmaan helpostikin.
Helluntailaisuus on varmasti raskaimpia yhteisöjä tässä suhteessa. Kaikki ovat olevinaan niin pyhiä ja voideltuja, vaikka totuus on monesti toinen. Taannoinhan se tappoi helluntaipastorikin itsensä. Eikä varmasti ensimmäinen. Jo tuo kielilläpuhumisen vaatimus ja näytteleminen saa monen tuntemaan kuulumattomaksi yhteisöön. Siinä vaihessa kun keksitään profetioita, voidaan tehdä todella pahaa jälkeä. Luvataan olemattomia Jumalan nimessä ja omasta mielikuvituksesta! Kenen on vastuu? Saatanallekko se sysätään?

Itsemurha on murha. Raamatussa sanotaan, että rakasta lähimmäistäsi NIINKUIN ITSEÄSI. On selvää, että ihmisellä ei ole oikeutta tappaa itseään.

Itsemurhaa hautovan kannattaa miettiä, miksi juuri hänen olisi kuoltava?
Mikä ajoi hänet tähän tilanteeseen?
Hänhän useinkin on joidenkin muiden ihmisten uhri.
Miksi siis hänen, uhrin olisi kuoltava?

Kuolema / rangaistushan kuuluisi heille, jotka tämän ahdistuksen aiheuttivat, ei rikosten uhrille! En kehoita murhaamaan ketään toista ihmistä, mutta nämä mietteet olivat itselläni kun sovittelin kylpytakin vyötä sairaalan suihkutankoon, joka ei kestänyt painoani ja sekopäisenä etsiskelin muita, mahd. seinäkoukkuja. Niinpä päätin sittenkin elää. En suostunut lopulta kuolemaan näiden muiden ihmisten tekojen / rikosten tähden.

Esim. monet koulukiusatut tappavat itsensä ja tämän aiheuttaneet lapsimurhaajat itse kulkevat läpi elämänsä hyveellisinä. He ovat kuitenkin murhaajia, tämä varma tosiasia säilyy aina. Koulukiusatun veri ei koskaan poistu heidän käsistään. He voivat uskotella itselleen muuta, mutta se ei koskaan poistu. Kaikki koulurikosten uhrit eivät päädy itsemurhaan, mutta heidän ainutkertainen elämänsä tuhottiin jo lapsena. Tämäkin on murha.

Tiedän omalta kouluajaltani ainakin yhden, tällaisen tapauksen. Hänen kiusaajansa kuoli myöhemmin viinaan. Hänen omien tekojensa kirous ja kuolema saavutti lopulta hänet itsensä. Hyvä. ✨

Itse ymmärrän kyllä sen että uskovaisen on helpompi tehdä
itsemurha koska hän siirtyy vaan maailmasta toiseen joka
on parempi kuin tämä nykyinen.
Sehän on helppo homma koska ”jeesus kristus antaa meille
kaikki syntimme anteeksi”.

Mitä ne sinuun kuuluvat?

Kun leikkaa kurkun auki, niin kauanko kestää ihmisen kuolla ja sätkiikö se paljon?

Pahempaan päin menee maailma koko ajan.

Iltalehti uutisoi "Iski uhrinsa tajuttomaksi – mies raiskasi toisen miehen, ehdoton vankeustuomio"

Itselläkin oli eräs vaikea tilanne jossa menty monta vuotta sanotaanko epävarmuuden hengessä ja mietteet oli että, ensi vuonna jatkuu sama tilanne mutta yllättäin asia ratkesikin lopulta toivotulla tavalla, siis niinkuin sen toivoin järjestyvän. Olen tyytyväinen. Silti edelleen henkisellä tasolla on ahdistusta kun jotenkin ei ole sisäistänyt että, asiat on nyt hyvin eikä tartte stressata asiaa mitä vuosia stressannut.

Eipä sitä kai kovin helpolla uskovainen ala näkemään tilannetta niin, että vain itsemurha on ainoa vaihtoehto. Itselle se ei ollut mitenkään pienten asioiden takia tullut mieleen aloin olla jo ns. toteuttamisvaiheessa kun asiat yllättäin järjestyi. Se on vähän kuin ois ollut ajamassa rekan eteen ja viime hetkellä tapahtuu jotain ja asiat järjestyykin.

Kuten sanottua henkisellä tasolla vielä pitää toipua ja käsittää, että asiat järjestyi elän tavallaan edelleen tilannetta joka oli ennen tietoa asioiden järjestymisestä.

Silloin, kun uskova menettää uskonsa, hän tulee alttiiksi saatanan houkutuksille ja saattaa sen seurauksena, ettei Isä Jumalan Poika, Kristus Jeesus enää saa ohjata uskovaa uskontiellä Pyhään Hengen kautta, alkaa vaikeina hetkinään harkitsemaan jopa itsemurhaa.

Ne 'sielunhoitajat', jotka eivät ymmärrä eivätkä edes halua ymmärtää asiaa, niin nimenomaan ne ovat asiassa mitä suurimpia 'tuomareita' silloin, kun itsemurhaa hautova uskova puhuu asiasta. Ja kun sellaisella itsemurhaa hautovalla uskovalla tai jumalattomalla on mitä suurin puhumisen tarve, niin ei tilannetta helpota suinkaan sellainen kaikenkarvainen tuomarointi, vaan itsemurhaa hautovan lähimmäisen kuunteleminen. Siis todellinen kuunteleminen, eikä valmiitten vastausten ja ratkaisujen tuputtaminen sekä ylenpalttinen jeesustelu asiassa.

Yleensä, kun itsemurhaa hautova saa avautua ahdistuksistaan kuuntelijalle, niin hänen ajatusmaailmansa muuttuu valoisampaan katsantokantaan ja hän sen seurauksena saattaa jopa alkaa kyselemään ratkaisuja tilanteeseensa.

Jotenka siinä itsemurhaa hautovan kuuntelemisessa maltti on valttia. Kuuntelijalla täytyy olla kärsivällisyyttä ja itsemurhaa hautovalle annettavissa vastauksissa Isä Jumalan Pyhän Hengen vaikuttamaa viisautta, että siitä tolkku tulee.

Aloitus on herättävä. Ajatelkaa jos teidän omaisenne, uskossa oleva, yhtäkkiä olisi tehnyt itsemurhan ja jättänyt saatekirjeen, miten ei enää jaksanut. Miten siihen suhtautuisit?

Pelottava ajatus.