Sertralin ja ripuli

Tämä mun kysymys menee nyt vähän ohi aiheesi (minulla ei ole kokemusta ssri-lääkkeen aiheuttamasta ripulista), mutta kiinnostaa kysyä että mitä ikäluokkaa sinä suunnilleen olet? Sanot käyttäneesi tätä lääkettäsi 20 v ja oletko sitä mieltä, että lääke tulee olemaan sinulla jatkossakin, elämän loppuun? Itse olen eläkeläinen ja käyttänyt 20 v Seronilia mielialalääkkeenä, enkä sitä voi lopettaa kun tulee pahojakin vieroitusoireita. Tosin en minä niin hyvin voi, että sikäli jokin lääke pitää kyllä olla. On alkanut askarruttaa elämän loppuun asti käyttö. Tosin jos olisin vieläkin syvemmin sairas, kuten psykoottinen tapahtuma ollut, niin silloinhan ainakin koko iän loppuun käytettävä lääkettä. Niin varmaan on näissä masennus-ahdistuslääkkeissäkin, sairautta se on, niin kiinni koko persoonassa kroonisesti.

Olen 45- vuotias. Kyllä mäkin olen miettinyt, että tarvitseekohan sitä lääkettä käyttää lopun elämää. Itselläni on sellainen ajatus, että tuskin minä koskaan ilman mitään lääkettä pärjään. Hyvä kun otit tärkeän asian esille. Mietinkin, että kannattaisikohan miettiä lääkkeen vaihtoa. Mahtaakohan kaikilla tuon lääkeryhmän lääkkeillä olla tuo ripuli sivuvaikutuksena? Joskus eräs psykiatri sanoi, että jos joku lääke auttaa hyvin ja sen lopettaa ja aloittaa uudestaan, niin jostakin syystä lääke ei enää toistamiseen helpota oloa. Erikoista. Tämän takia en ole uskaltanut lopettaa hyvin auttavaa lääkettä. Mutta toisaalta on tuo ripulivaivakin niin inhottava, että kyllä ehkä kannattaisi harkita vaihtoa.

Hei, olen tuo Ekana Vastannut (tein nimimerkin :). Onko sun lääkkeen tuoteselosteessa mainittu ripuli haittavaikutuksena? Jos, niin olet epäonninen, jos kohdallesi tuo on tullut. Jos sitä ei ole mainittu niissä 'usein' 'harvoin' 'erittäin harvoin' ilmenevissä haitoissa, niin voihan se olla yksilöllisesti sinun haitta. Mutta, mitenhän tietäisit ettei ripulille ole jokin muu syy, ollet tutkituttanut? Joidenkin masis-lääkkeiden sivuoireena se on mainittu, itse en ole saanut ylilöysää vattaa, vaikka taitaa olla Seronilista se mainittu.

Minänään en varmaan pärjää tätä elämääni ilman psyykenlääkettä. Psyykkinen vammautumiseni, mistä oirehdinta pahana olona kumpuaa, on niin osa persoonaani. Korjauksen elämääni olisi tapahduttava pikkulapsiajoilta, mikä ei ole mahdollista. Oireita on luonteenpiirteissä ja neuroottisuudessa myös. Olen jo myöntynyt, etten edes voi kokeilla muuta lääkettä, josko parempi apu, sillä tämän nykyisen tosi kauan käyttämäni Seronilin pois jättö ei onnistu. Oirehdinta lääkkeen jätöstä, vieroitusoireet, liian kurjat, ja kun olen yrittänyt jättää lääkkeen vaihtaakseni toiseen, olen ollut romahtamaisillani ja niinpä lääke on ollut otettava uudelleen käyttöön. Tästä nyt päättelen, että myönnyn pelkäämättä tämän lääkkeen kanssa elämään elämäni tappiin. En ymmärrä edes, mitä pelättävää siinä on, sillä onhan kamalan paljon ihmisiä, joilla tosi eri syistä on oltava lääkitys elämän loppuun!

Mietin sinunkin kohdalla, että jos kokeilisit vaihtaa toiseen lääkkeeseen saadaksesi selvyyden ja vapautuksen ripulista, niin mitenhän Sertlaninin pois jättö sinulla onnistuisi. Monissa näissä ryhmän lääkkeissä on se, ettei kahta saisi ja voisi käyttää päällekkäin siirtymäaikana. - Onhan nämä, vaikeita kysymyksiä, kukaan ei oikein tiedä. Terv Ekana Vastannut

Hei, aloitin Sertralinin kaksi viikkoa sitten. Mieliala on jo hieman tasoittunut ja alun pahoinvointi ja päänsärky sekä uneliaisuus alkaa hellittää.
Lääkeohjeessa mainitaan mahdollisista itsemurha-ajatusten voimistuminen alussa jos niitä on ollut jo aikaisemmin. Itselläni ei varsinaisesti itsemurhaä-ajatuksia ole ollut, mutta melko totaalinen elämänhalun puuttuminen ja kuoleman kaipuu.
Nyt kun olen tällä lääkkeellä alottanut, muutama päivä sitten alkoi nuo itsemurha-ajatukset! Ne tulee hyvin voimakkaana, ei varsinaisesti ajatuksina vaan melkein kuin pakko! Kohtaus tulee voimakkaana ja se on todella pelottavaa, sillä vaikka kuolla haluaisinkin haluaisin sen tapahtuvan luonnostaan, ei itsemurhan kautta.
Kohtaus menee ohi, mutta on pelottanut että entä jos teen jotain itselleni sen aikana. Kysyisinkin onko jollakin muulla ollut tällaista ja meneekö se ohi?!
En saa käyttää Seroxatia koska se ei sovi erään toisen somaattiseen sairauteeni käyttämäni lääkkeen kanssa. sitä käytin ennen ja se toimi hyvin. Myöskään Mirtazapin ei minulle sovi koska sain siitä erittäin voimakkaat sivuoireet.
Kärsin postraumaattisesta stressihäiriöstä, ja sen hoitoon Sertralinia käytetään.
Aion nyt jatkaa tämän kanssa ja katsoa muuttuuko tilanne, jos ei, pakko kai pyytää vaihtaa tai olla kokonaan ilman vaikka elämänlaatu romahtaakin.
Siis onko vastaavaa kokemusta ja menikö ohi?

Ekana Vastannut miettii asiaasi... Useinkin olen tämän aihepiirin palstoilla nähnyt tuosta im-halun ongelmista eri lääkkeiden myötä mainitun. Laitapa tähän suomi24:n hakukenttään tuo asia, niin saanet näkyviin aiheesta jo valmiita keskusteluja. Tuli tässä vain mieleeni, että jos tuo on vain aloitusoiretta, kuten usein ssri-lääkkeillä lukemani mukaan on, niin voisitko ajatella että kun oire tulee, niin ottaisit ihan vain rauhoittavaa lääkettä, niin jospa sitten ei olisi pelättävää siinä hetkessä. Katsoisit hetken siis, että jääkö oire pois.