Väärin ymmärtämisen / uskomisen paljastuminen ärsyttää useimpia. Se on vähän sama kun makeasta unesta tultaisiin herättämään, se ei tunnu kivalta. Sitä haluaisi vain jatkaa nukkumista ja uneksimista (samassa tilassa pysymistä)
Mutta se totuus, se on se: Kun on niin valtavalla rytinällä joka paikkaan tunkeutumassa, ei sille kukaan voi mitään. Se paljastaa kaiken petollisen, pimeyden kätkössä olleen, sen suojassa eläville. Aluksi se vielä jopa häikäisee pimeyteen tottuneita silmiäkin: Ettei heti näe kunnolla mitä kaikkea se paljastaa. Mutta se paljastaa kaiken. Ja se tulee pimeyteen turvautuneille ja mielistyneille kauhuksi. Mutta monille suuren odotuksen täyttymykseksi ja toiveen toteutumiseksi. Iloksi ja riemuksi pimeydestä ja sen vaarallisuudesta varoittajille, totuuden (valkeuden) julkituojille, ja kaikille pimeyden pahoista hedelmistä (tuotoksesta) tarpeekseen saaneille.
Näin se oli Jeesuksen akanakin: Suuri oli vastustajiensa joukko silloin, niin se on nyt lopunaikana uudelleen tulemuksensa, omiaan kokoamaan ja yhdistämään aikana. Ja niin se on ollut muinakin aikoina tässä välillä. Kun Hän on koittanut herätellä seuraajiaan, uneliaisuuteen vaipumisten tilasta. Toiset vihastuu ja toiset riemuitsee. Mutta toistuvasti vaipuneet uudelleen uneliaisuuden tilaan, langenneet sielun vihollisen tarjoamaan unilääkkeeseen, ”tässä meillä on hyvä olla, pysytään vaan tässä”, olotilassa. Ei kannata pyrkiä eteenpäin, ”siellä on suuria jättiläisiä vastassa” !
Mutta kaikki valheen varaan rakennettu usko ja olettamukset tulee horjahtamaan vääriltä raiteiltaan ja tuhoutumaan. Silloin kun totuuden sana paljastaa sen pettävyyden. Sillä se valheenrata on vienyt taaksepäin, vääryyden alkulähteille. Sinne mistä kaikkinainen sekasorto ja ristiriitaisuus on syntynyt ja lähtenyt väärään suuntaansa. Se on kapinasta, Jumalaa kaiken luojaa ja omistajaa, Itse täydellisyyttä vastaan. Ja kyllähän sen jokaisen pitäisi tietää mihin johtaa täydellisyyden tilasta pois luisuminen tai pyrkiminen. Sehän on epätäydellisyyden suuntaan. Ja se, sekasortoon ja ristiriitaisuuksiin. Ja se, keskinäiseen taisteluun ja kilpailuun / valtataisteluun, sotaan ja tuhoon. Kaikki muut vääristymien aiheuttamat onnettomuudet / tuskat ja kärsimykset loppuun asti sisällään pitäen.
”Jeesus Kristus tuli maailmaan kootakseen yhdeksi hajallaan olevat Jumalan lapset”. Sitä Hän tekee ja jatkaa tänäkin päivänä, Hän on kaikessa hiljaisuudessa tehnyt sitä työtään keskuudessamme niin kuin lupasikin: Olla kansamme maailman loppuun asti. Hän on kulkenut keskuudessamme, keskustellut kanssamme ja koittanut saada ääntään kuuluville monin eri tavoin. Mutta tullut vain heitetyksi ulos ja ruoskituksi monien taholta. Hän on tien varsilla ryöstettynä ja haavoitettuna mutta suuret uskovienkin joukot menevät kylmästi ohitse. Hän on nälissään ja tuskissaan vääryyksien ja petosten painoista, jotka harteillaan vastuuntuntona painaa. Ei vain kukaan tahdo tulla apuun.
Hän oli sairaana ja velka vankeudessa lähimmäistensä, sekä veljiensä ja sisartensa puolesta ja edestä, ei tullut monikaan lohduttamaan, eikä auttamaan, helpottaakseen taakkaansa. Ym. vastaava.
Suurin osa Hänen kutsumistaan juoksee vain oman huoneensa ja eriseuransa, tai muun kuppikuntansa puolesta, Hänen, Jeesuksen ruumiin jäsenten / temppelinsä, eli jäsentensä ollessa hajallaan. Ruumiiseensa kuuluvat jäsenet irti toistensa yhteydestä. Vaikka sanansa sanoo: Erottakaa vain paha keskuudestanne.
Ei vieläkään ole syntynyt Hänen sanansa ja opetustensa mukaista seurakuntaa. On vain hajallaan olevia Hänen sanasta ja hengestä syntyneitä, Hänen ruumiinsa jäseniä, SEURAKUNTALAISIA.
Mutta ei ole Hänellä vieläkään seurakuntaa. Yksi Jumalan seurakunta paikkakunnallaan. Hän Päänä odottaa että, ruumiinsa jäsenet kutsustaan palautuisivat yhteyteensä, yhdeksi hänessä. Päästäkseen osalliseksi verenkierrostaan ja tuottaakseen todellista hengen hedelmää. Niin että, maailmakin näkisi ja kuulisi ja myös ymmärtäisi, etteivät enää taistele ja kilpaile toisiaan vastaan. Vaan toistensa kunnioittamisessa kilpaillen, keskenään yhdessä ja yksimielisinä eteenpäin kohti täydellisyyttä, maailmasta uloskutsuttuina (heidän synteihin osallisuudesta), ja lähteneinä pyrkien ! Vasta sitten maailmalle valkeutena ja maalleen suolana ja oikean tien osoittajina, itse edellä kulkijoina ollen, olisi mahdollista, ei muuten. Tässä paikallaan polkevassa, hajallaan olevassa luopumuksen häpeä tilassa, ei millään tavalla.
Jeesuksen Kristuksen nimessä / Esko H. HERÄTYKSEKSI. Ja Jumalan valtakunnan etsimisessä liikkeelle lähtemään kehotukseksi. Ovi on avattu, suunta on selvä ja tie viitoitettu, mikä vielä estää ?
Mutta se totuus, se on se: Kun on niin valtavalla rytinällä joka paikkaan tunkeutumassa, ei sille kukaan voi mitään. Se paljastaa kaiken petollisen, pimeyden kätkössä olleen, sen suojassa eläville. Aluksi se vielä jopa häikäisee pimeyteen tottuneita silmiäkin: Ettei heti näe kunnolla mitä kaikkea se paljastaa. Mutta se paljastaa kaiken. Ja se tulee pimeyteen turvautuneille ja mielistyneille kauhuksi. Mutta monille suuren odotuksen täyttymykseksi ja toiveen toteutumiseksi. Iloksi ja riemuksi pimeydestä ja sen vaarallisuudesta varoittajille, totuuden (valkeuden) julkituojille, ja kaikille pimeyden pahoista hedelmistä (tuotoksesta) tarpeekseen saaneille.
Näin se oli Jeesuksen akanakin: Suuri oli vastustajiensa joukko silloin, niin se on nyt lopunaikana uudelleen tulemuksensa, omiaan kokoamaan ja yhdistämään aikana. Ja niin se on ollut muinakin aikoina tässä välillä. Kun Hän on koittanut herätellä seuraajiaan, uneliaisuuteen vaipumisten tilasta. Toiset vihastuu ja toiset riemuitsee. Mutta toistuvasti vaipuneet uudelleen uneliaisuuden tilaan, langenneet sielun vihollisen tarjoamaan unilääkkeeseen, ”tässä meillä on hyvä olla, pysytään vaan tässä”, olotilassa. Ei kannata pyrkiä eteenpäin, ”siellä on suuria jättiläisiä vastassa” !
Mutta kaikki valheen varaan rakennettu usko ja olettamukset tulee horjahtamaan vääriltä raiteiltaan ja tuhoutumaan. Silloin kun totuuden sana paljastaa sen pettävyyden. Sillä se valheenrata on vienyt taaksepäin, vääryyden alkulähteille. Sinne mistä kaikkinainen sekasorto ja ristiriitaisuus on syntynyt ja lähtenyt väärään suuntaansa. Se on kapinasta, Jumalaa kaiken luojaa ja omistajaa, Itse täydellisyyttä vastaan. Ja kyllähän sen jokaisen pitäisi tietää mihin johtaa täydellisyyden tilasta pois luisuminen tai pyrkiminen. Sehän on epätäydellisyyden suuntaan. Ja se, sekasortoon ja ristiriitaisuuksiin. Ja se, keskinäiseen taisteluun ja kilpailuun / valtataisteluun, sotaan ja tuhoon. Kaikki muut vääristymien aiheuttamat onnettomuudet / tuskat ja kärsimykset loppuun asti sisällään pitäen.
”Jeesus Kristus tuli maailmaan kootakseen yhdeksi hajallaan olevat Jumalan lapset”. Sitä Hän tekee ja jatkaa tänäkin päivänä, Hän on kaikessa hiljaisuudessa tehnyt sitä työtään keskuudessamme niin kuin lupasikin: Olla kansamme maailman loppuun asti. Hän on kulkenut keskuudessamme, keskustellut kanssamme ja koittanut saada ääntään kuuluville monin eri tavoin. Mutta tullut vain heitetyksi ulos ja ruoskituksi monien taholta. Hän on tien varsilla ryöstettynä ja haavoitettuna mutta suuret uskovienkin joukot menevät kylmästi ohitse. Hän on nälissään ja tuskissaan vääryyksien ja petosten painoista, jotka harteillaan vastuuntuntona painaa. Ei vain kukaan tahdo tulla apuun.
Hän oli sairaana ja velka vankeudessa lähimmäistensä, sekä veljiensä ja sisartensa puolesta ja edestä, ei tullut monikaan lohduttamaan, eikä auttamaan, helpottaakseen taakkaansa. Ym. vastaava.
Suurin osa Hänen kutsumistaan juoksee vain oman huoneensa ja eriseuransa, tai muun kuppikuntansa puolesta, Hänen, Jeesuksen ruumiin jäsenten / temppelinsä, eli jäsentensä ollessa hajallaan. Ruumiiseensa kuuluvat jäsenet irti toistensa yhteydestä. Vaikka sanansa sanoo: Erottakaa vain paha keskuudestanne.
Ei vieläkään ole syntynyt Hänen sanansa ja opetustensa mukaista seurakuntaa. On vain hajallaan olevia Hänen sanasta ja hengestä syntyneitä, Hänen ruumiinsa jäseniä, SEURAKUNTALAISIA.
Mutta ei ole Hänellä vieläkään seurakuntaa. Yksi Jumalan seurakunta paikkakunnallaan. Hän Päänä odottaa että, ruumiinsa jäsenet kutsustaan palautuisivat yhteyteensä, yhdeksi hänessä. Päästäkseen osalliseksi verenkierrostaan ja tuottaakseen todellista hengen hedelmää. Niin että, maailmakin näkisi ja kuulisi ja myös ymmärtäisi, etteivät enää taistele ja kilpaile toisiaan vastaan. Vaan toistensa kunnioittamisessa kilpaillen, keskenään yhdessä ja yksimielisinä eteenpäin kohti täydellisyyttä, maailmasta uloskutsuttuina (heidän synteihin osallisuudesta), ja lähteneinä pyrkien ! Vasta sitten maailmalle valkeutena ja maalleen suolana ja oikean tien osoittajina, itse edellä kulkijoina ollen, olisi mahdollista, ei muuten. Tässä paikallaan polkevassa, hajallaan olevassa luopumuksen häpeä tilassa, ei millään tavalla.
Jeesuksen Kristuksen nimessä / Esko H. HERÄTYKSEKSI. Ja Jumalan valtakunnan etsimisessä liikkeelle lähtemään kehotukseksi. Ovi on avattu, suunta on selvä ja tie viitoitettu, mikä vielä estää ?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sinulla on oletus että vika ei ole sinussa vaan yhteiskunnassa.
Kaikki muut ovat jälleen väärässä, paitsi Esko H.
Niinpä niin. Taidat olla Esko H. pahimman luokan narsisti.
ei olemassa sen väärempää uskoa kuin Eskon usko. Kaikki uskomukset lähtevät samalta viivalta. uskomus perustuu luuloon, ei tietoon. Mikäli uskomus perustuisi tietoon, se ei olisi uskoa, se olisi tietoa!
miten määrittelet sanan "tieto"? Platonin mukaan tieto on perusteltu tosi uskomus. Eli jos tiedät niin uskot. Jos ei ole olemassa uskomusta, niin ihmisellä ei voi olla silloin tietoa.
>>uskomus perustuu luuloon, ei tietoon. Mikäli uskomus perustuisi tietoon, se ei olisi uskoa, se olisi tietoa!
Minulle usko on tietoa varmempaa, sitä on vain vaikea saada puetuksi sanoiksi, sillä se on sanoja suurempaa. Varmempaa kuin mikään tieto, millään mikroskoopilla saatu, tietosanakirjoihin kirjattu ym. Usko on henkilökohtainen kokemus, jossa on mukana jotain mitä sanotaan pyhäksi. Sitä kokemusta ei mikään tieto horjuta, sillä se on todempaa kuin mikään muu. Sitä voi etsiä maailmasta, mutta lopulta se on sisäistä. Tieto tekee meille lisää kysymyksiä ja epävarmuutta, uskon kokemus tuo levollsuuden.
Sanoitpa viisaasti! Mutta oma usko kannattaa aina asettaa koetukselle tiedon kanssa, sillä pelkästään uskoon nojautumalla voi ajautua vakavaan ristiriitaan todellisuuden kanssa.
Pahimmillaan pehmustettuun huoneeseen.
Sillä vierastan kaikkia sellaisia lahkoontumisia ym. jotka vieraannuttavat ihmisen elämästä. Sen uskon pitää toimia myös käytännössä, ei olla sen kanssa ristiriidassa. Erilaiset tekniikat henkisyyden kehittämiseksi voivat olla tällaisia sudenkuoppia joissa vieraantuu oikeasta elämästä. Kun se usko on sisäistä sen pitää toimia normaaliolosuhteissa, aika pian palautetaan maanpinnalle jos haahuilee liikaa.
Niin kerta!
Joku uskoo aaveisiin, toinen jeesuksiin. Kolmas uskoo jopa vampyyreihin. Kaikkien usko on yhtä totta. Mutta vain asianomaiselle ohimolohkoepileptikolle.
itseesi? Tunnetko itsesi, kuka sinä olet? Uskossa on kyse myös siitä, ei uskomisesta vain johonkin meidän ulkopuolellamme olevaan.
Pakana ämmä suuttui? Käykö silloin niin kun ei pysty esittämään järkevää vasta-argumenttia?
Voi mitä haperoa!
sinunkin ottaa ohimolohko käyttöön vai onko se sinulla tyhjänpanttina? Voisit tuntea olevasi muutakin kuin pelkkää haperoa. ;D Toivottavasti huumorisi kestää tämän.