Näin videon jossa 60-70 v. ihminen kuoli sairaalavuoteella. Hän veti epätasaisin väliajoin syviä henkäyksiä kunnes kuoli. Joku kommenteissa ihmetteli sitä, ja toinen vastasi, että se on normaalia kuolevilla.
Kysymyksiä (hoitajille, lääkäreille, sairaalapastoreille tai kenelle vain joka tietää):
1. Ottavatko kaikki, jotka kuolevat rauhallisissa olosuhteissa hitaasti, noita syviä epätasaisia henkäyksiä?
2. Onko kuoleva silloin tietoisessa tilassa? Videon kuoleva ihminen oli silmät auki osan ajasta, muttei puhunut mitään, ei vastannut mihinkään, ei ilmeillyt. Näytti katsovan ympärillä olevien läheistensä suuntaan. Kuuliko hän, ymmärsikö hän muiden puheen?
3. Ymmärtääkö hereillä oleva kuoleva sellaisessa tilassa, että hän on kuolemassa? Ajatteleeko hän: "Nyt olen varmaan kuolemassa. Sydämeni lyönnit ja hengitykseni ovat epäsäännölliset. En pysy tajuissanikaan normaalisti. Nyt hetkeni on varmaan tulossa. Mitähän kuoleman rajan jälkeen on." tms.?
Kysymyksiä (hoitajille, lääkäreille, sairaalapastoreille tai kenelle vain joka tietää):
1. Ottavatko kaikki, jotka kuolevat rauhallisissa olosuhteissa hitaasti, noita syviä epätasaisia henkäyksiä?
2. Onko kuoleva silloin tietoisessa tilassa? Videon kuoleva ihminen oli silmät auki osan ajasta, muttei puhunut mitään, ei vastannut mihinkään, ei ilmeillyt. Näytti katsovan ympärillä olevien läheistensä suuntaan. Kuuliko hän, ymmärsikö hän muiden puheen?
3. Ymmärtääkö hereillä oleva kuoleva sellaisessa tilassa, että hän on kuolemassa? Ajatteleeko hän: "Nyt olen varmaan kuolemassa. Sydämeni lyönnit ja hengitykseni ovat epäsäännölliset. En pysy tajuissanikaan normaalisti. Nyt hetkeni on varmaan tulossa. Mitähän kuoleman rajan jälkeen on." tms.?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen työssäni nähnyt montakin kuolemaa, ja osa kuolevista on hengittänyt juuri kuvaamallasi tavalla, osa hiipunut hiljaa ja mitenkään hengitykseen vaikuttamatta.
Yleensä kuolemaa edeltää jonkinlainen kooman tapainen tila, lukuun ottamatta jotain äkillistä aortan repeämää tai muuta joka johtaa välittömään kuolemaan suorilta jaloilta. Meille on opetettu että koomapotilas saattaa aistia ja kuulla, vaikka ei puheen ymmärryksen tasolla. Hoitaessani koomapotilasta tai kuolevaa, puhun hänelle, kerron mitä teen ja kosketan hellästi ja turvallisesti. Koomasta heränneet ovat kertoneet jonkinlaisen syvemmän tajunnan tason säilyneen vaikka kommunikointi onkin mahdotonta.
Sitä pystyykö kuoleva mitenkään ajattelemaan että nyt olen kuolemassa ei voi kukaan tietenkään tietää. Kuitenkin useimmat luonnolliset kuolemat joita olen nähnyt tapahtuvat hyvin rauhallisesti eikä potilaan ilmeissä tai muussa ulkoisessa olemuksessa ole mitään paniikin tai pelon merkkejä.
En koskaan ole kokenut kuolemaan saattamista ahdistavana tai pelottavana. Joka kerta se on ollut hyvin kunnioitettava ja ihmisen käsityskyvyn ylittävä tapahtuma.
Ihan mielenkiinnosta: kuinkahan kauan tämä ketju saa täällä olla! Edellinen kuolemista käsittelevä poistettiin hyvin äkkiä....
Kiitos vastauksestasi. Mielenkiintoista kuulla noista asioista, kun itse en koskaan ole nähnyt kuolemassa olevaa ihmistä. Silloin tällöin asia käy askarruttamaan, koska olen tiedonjanoinen ihminen. Kuolemasta puhutaan hyvin vähän.
t: aloittaja
Isälleni tapahtui näin, hengitti syvään, ei reagoinut mihinkään.Sitten hengitys vain loppui lopullisesti.
Olen etsinyt tietoa ja ihminen menee sitten koomaan.
Kiitos vastauksestasi. Kuulostaa koskettavalta kokemukselta. Varmaan siinä ei enää ole normaalissa tietoisuuden tilassa, vaikka olisi hereillä. On siirtymässä jo pois tästä maailmasta. Uskon että siirtymä on lempeä sisäisenä kokemuksena.
t: aloittaja