Jeesus sanoi, että
"Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi."
Olen elänyt puutteessa ja yltäkylläisyydessä. Olen vähätellyt rahan ja varallisuuden merkitystä onnea tuovana asiana omassa elämässäni. Kun omaisuutta alkoi karttua, aloin kerätä sitä lisää eikä loppua näyttänyt löytyvän. Kylvin rahoissa ja varallisuudessa!
Samalla kun kasasin itselleni maallista mammonaa, niin huomasin, että se ei lisää onnellisuutta. Päinvastoin! Rahan menetys tuotti minulle tuskaa, jos se oli seurausta huonoista sijoituksista tai kaupoista! Jos menestyin, niin raha ei tuonut mitään hyvää perheelleni ja elämääni, ellei yltäkylläistä ja huoletonta elämää pidetä sellaisena hyvänä.
Vaikka minulla oli yltäkyllin kaikkea ja yli omien sekä perheeni ja lasteni tulevien tarpeiden, niin koin jatkuvasti tyhjyyttä elämässäni, enkä löytänyt sellaista onnea, jota kaipasin! Minulla oli kaunis vaimo ja ihania lapsia, mutta en ollut silti onnellinen! Jotakin puuttui!
Päätin lopulta tarttua vihkiraamattuumme ja lukea sitä, josko ehkä usko antaisi minulle mielenrauhan ja tarkoituksen elämään: tekisi minusta onnellisen miehen!
Luin ahkerasti viikkotolkulla Raamattua ja tutkin kristinuskoa eri lähteistä, mutta en löytänyt onnea enkä tarkoitusta elämääni!
Niinpä päätin mielessäni, että kristinusko ja Raamattu eivät ole vastaus minun elämäni ongelmiin eivätkä ne tee elämästäni mielekkäämpää kuin mitä se on uskosta osattomana.
Päätin jatkaa elämääni entiseen malliin. Ainoa muutos, jonka tein, on se, että en enää matkusta yhtä paljon kuin ennen ja vietän nyt enemmän aikaa perheeni kanssa. Se riittää minulle elämän tarkoitukseen ja onnen luomiseen. Muuta en tarvitse.
En voi sanoa olevani täydellisen onnellinen. Olen tyytyväinen elämääni ja saavutuksiini sekä avioliittooni ja perhe-elämääni. Muuta en kaipaa. Olen ymmärtänyt sen, että minun perheeni ja läheiseni ovat se tärkein asia elämässä. En tarvitse Jumalaa tai Jeesusta voidakseni olla onnellinen tai tyytyväinen elämääni.
Miksi kerron tämän helluntailaisten palstalla?
Siksi, että minulle tarjottiin läheisten kautta helluntailaista uskoa. Tutustuin siihen omasta mielestäni riittävällä tavalla, mutta en koe mitään tarvetta saada syntejäni anteeksi joltakin kuvitteelliselta Jumalalta ja Jeesukselta, joka on väitteiden mukaan kuollut puolestani ristillä ja Jumala on hänet kuolleista herättänyt. En koe olevani niin paha ihminen, että tarvitsisin "Jumalan" apua voidakseni muuttua paremmaksi ihmiseksi. Elämä on sujunu tähän asti hyvin ilman Jumalaa enkä ymmärrä, mihin Jumalaa tarvitsisin, joten en usko häneen enkä evankeliumiin.
"Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi."
Olen elänyt puutteessa ja yltäkylläisyydessä. Olen vähätellyt rahan ja varallisuuden merkitystä onnea tuovana asiana omassa elämässäni. Kun omaisuutta alkoi karttua, aloin kerätä sitä lisää eikä loppua näyttänyt löytyvän. Kylvin rahoissa ja varallisuudessa!
Samalla kun kasasin itselleni maallista mammonaa, niin huomasin, että se ei lisää onnellisuutta. Päinvastoin! Rahan menetys tuotti minulle tuskaa, jos se oli seurausta huonoista sijoituksista tai kaupoista! Jos menestyin, niin raha ei tuonut mitään hyvää perheelleni ja elämääni, ellei yltäkylläistä ja huoletonta elämää pidetä sellaisena hyvänä.
Vaikka minulla oli yltäkyllin kaikkea ja yli omien sekä perheeni ja lasteni tulevien tarpeiden, niin koin jatkuvasti tyhjyyttä elämässäni, enkä löytänyt sellaista onnea, jota kaipasin! Minulla oli kaunis vaimo ja ihania lapsia, mutta en ollut silti onnellinen! Jotakin puuttui!
Päätin lopulta tarttua vihkiraamattuumme ja lukea sitä, josko ehkä usko antaisi minulle mielenrauhan ja tarkoituksen elämään: tekisi minusta onnellisen miehen!
Luin ahkerasti viikkotolkulla Raamattua ja tutkin kristinuskoa eri lähteistä, mutta en löytänyt onnea enkä tarkoitusta elämääni!
Niinpä päätin mielessäni, että kristinusko ja Raamattu eivät ole vastaus minun elämäni ongelmiin eivätkä ne tee elämästäni mielekkäämpää kuin mitä se on uskosta osattomana.
Päätin jatkaa elämääni entiseen malliin. Ainoa muutos, jonka tein, on se, että en enää matkusta yhtä paljon kuin ennen ja vietän nyt enemmän aikaa perheeni kanssa. Se riittää minulle elämän tarkoitukseen ja onnen luomiseen. Muuta en tarvitse.
En voi sanoa olevani täydellisen onnellinen. Olen tyytyväinen elämääni ja saavutuksiini sekä avioliittooni ja perhe-elämääni. Muuta en kaipaa. Olen ymmärtänyt sen, että minun perheeni ja läheiseni ovat se tärkein asia elämässä. En tarvitse Jumalaa tai Jeesusta voidakseni olla onnellinen tai tyytyväinen elämääni.
Miksi kerron tämän helluntailaisten palstalla?
Siksi, että minulle tarjottiin läheisten kautta helluntailaista uskoa. Tutustuin siihen omasta mielestäni riittävällä tavalla, mutta en koe mitään tarvetta saada syntejäni anteeksi joltakin kuvitteelliselta Jumalalta ja Jeesukselta, joka on väitteiden mukaan kuollut puolestani ristillä ja Jumala on hänet kuolleista herättänyt. En koe olevani niin paha ihminen, että tarvitsisin "Jumalan" apua voidakseni muuttua paremmaksi ihmiseksi. Elämä on sujunu tähän asti hyvin ilman Jumalaa enkä ymmärrä, mihin Jumalaa tarvitsisin, joten en usko häneen enkä evankeliumiin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.