Käteeni sattui isoäidin äitini 100 vuotta vanha raamattu v. 1903, ja huomasin, että ei ainoastaan sen kirjoitusasu, vaan myös sen kieli on vanhaa ja aika kaukana meidän nykysuomen kirjakielestämme. Jos kieli on 100 vuoden aikavälillä muuttunut jo näin radikaalisti, kuinka paljon voimme olettaa sen muuttuneen 2000 vuodessa, jolloin evankeliumi about kirjoitettiin? Tällä perusteella voimme olettaa, että ainakin nykyraamattu ja sen kieli on kaukana siitä kirkon dogmaattisesti teologisesta jumalan sanasta, joksi siten ei kelpaa kai muu kuin alkuperäiskielinen biblia, jolla uusi ja vanha testamentti ovat kirjoitettu.
Ja on hyvin lapsellista, että raamattu perustelee esaim. jeesuksen jumaluutta jollakin primitiivisen ymmärryksen ihmeiksi mieltämillä fysiologisilla ja fysikaalisilla mielettömyyksillä, kuten seinien läpi kävelemisellä, ylösnousemuksella tai ihmeparantamisilla, silä eihän kenenkään ulkopuolisen olion, ts. toisen ihmisen, persoonellisewlla toiminnalla ole autuaaksi tekevää vaikutusta toisen ihmnisen psyykkeen, mikäli vertailuasteikkona käytetään ihmishengen suurimpien saavutusten syvällistä emotionaalisperäistä vaikutusta ihmismieleen, jossa koko ympäröivä maailman ja oman minän tiedoitseminen lakkaa olemasta tajunnan keskipisteenä.
Eivät mitkään fyysiset ihmeteot tee kenestäkään ihmisestä jumalaa, semminkinkään kun tämä ei tunnista jumala-sanaa omana nimenään, ts. ihmisen nerisnimenä, kuten Hannu. Vaikka pystyisimme raamatussa esitetyn kalktaisiin ihmetekoihin, kuolleista heräämiseen, tai ilmassa liitelemiseen ilman siipiä tai ponkaisemaan vaikka kuuhun pelkällä lihasvoimalla, enmme muuttuisi periaatteessa olioina miksikään muuksi, ihmeellisetä kyvystämme huolimatta. Koska tällaisen ihmisen kyvystä ei olisi kenellekään muulle mitään iloa, kuten taioteesta miljoonille ihmisille. Metafysiikkakin pyrkii vain taiteelliseen ilmaisuun, eikä sitä tarvitsekaan yrittää todistaa tieteellisesti, koska se ei kuulu tieteellisen filosofian piiriin.
minulle vain syvälliset psyykkiset kokemukset voivat ratkaisevasti muuttaa käsitystämme omasta itsestämme ja maailmastamme, jossa elämme kohti syvimpiä elämän salaisuuksia, jotka tieteeltä ovat verhottu. ne ovat aitoja ihmejuttuja. miten joku nero kykenee siirtämään ylevien tunnetilojen sisimmän olemuksen taiteen kielelle, vaikka musiikiksi, ja välittää sen sitä kautta laimentumattomana, kaus tulevaisuuteen tulevien sukupolville, jotka teoksen informaatiota vastaanottaessaan parhaassa tapauksessa saattavat kokea saman valtavan emotionaalisen, elämää suuremman sähköpurkauksen omaisen psyko-fyysisen olotilan, minkä joku nero on suurella innoituksen hetkellään kokenut 200 vuotta sitten, joka voimallaan ja objektiivisen todellisuutensa musertavuudella ylittää normaalisten aivojen käsityskyvyn. Joskus tällaista kokiessani minulla ei ollut aikaisemmin ollut aavistustakaan sellaisdten sieluntilojen olemassaolosta ihmisen alitajunnassa. Kuuntelin musiikkia vain kauniiden melodioiden ja harmoniuoiden sopusopintuisena taiteena metafyysisten komponentien eksistenssistä autuaan tiertämättömänä.
Jos on jumala, joka pystyy mihin ihmetekoihin vain, niin miksi hän loisi jotakin, joka on huonompaa ja vähäarvoisempaa kuin mitä hän itse on. Esim. alkueläimet tai vaikka ihminen. Onko jumala siis niin vähäpätöinen ihmiseen verattuna, joka kykenee luomaan tieteen ja taiteen alueella jotakin mitä hän itse keskimäärin elollisena oliona älykkyyteensä nähden ja aivojen kapasiteettiin nähden ei ole potentiaalinen. Eli ihmistä ei evoluution mukaan olekaan luonut jumala vaan apina, joka siis tieteellisesti perusteltuna on jumala. minä pidän itseäni niin mitättömänä olentona, että minun tähteni ei kenenkään juimalan suururakka ole mielekäs, koska en ole egosentrikko, itsekäs ja itsekeskeinen ihminen, joka tarvitsee pelastuksekseen jonkin satusetä-selityksen jatkaakseni suklaalta maistuvaa elämääni paratiisissa. Eli okei, jumala voi olla olemasa, mutta so what? Vahoissa parroissa joku totesi, että mikäli jumala on olemassa, hän on vain big bangissa pannut kaiken alkuun ja pannut lapun luukulle, ja universumi kulkee omia luonnontiuetteellisiä latujaan. Eli jos hän on vaikka ufo? mitä sanalla jumala on edes merkitystä, koska kukaan tunnettu historian henkilö ei tunnista tuota erisnimeä omaksi nimekseen. puhutaan vaikka ufoista tai mistä muusta tahansa, sillä maailmankaikeus, jossa me purjehdimme vain äärettömän pieninä pisteinä pimeyden keskellä, on pullollaan muutakin elämää miljardeissa galaksissa ja niiden miljardeissa tähdissä, ettei meidän elämämme ole sen ainutlaatuisempaa kuin muurahaisenkaan muurahaiskeossa ja elämän kiertokulku jatkaa evoluution kautta loputonta matkaansa suunnittelemattomasti ilman ennalta sovittua päämäärää tai valmista kaavaa sattuman ja luonnonvalinnan oikusta.
Ja on hyvin lapsellista, että raamattu perustelee esaim. jeesuksen jumaluutta jollakin primitiivisen ymmärryksen ihmeiksi mieltämillä fysiologisilla ja fysikaalisilla mielettömyyksillä, kuten seinien läpi kävelemisellä, ylösnousemuksella tai ihmeparantamisilla, silä eihän kenenkään ulkopuolisen olion, ts. toisen ihmisen, persoonellisewlla toiminnalla ole autuaaksi tekevää vaikutusta toisen ihmnisen psyykkeen, mikäli vertailuasteikkona käytetään ihmishengen suurimpien saavutusten syvällistä emotionaalisperäistä vaikutusta ihmismieleen, jossa koko ympäröivä maailman ja oman minän tiedoitseminen lakkaa olemasta tajunnan keskipisteenä.
Eivät mitkään fyysiset ihmeteot tee kenestäkään ihmisestä jumalaa, semminkinkään kun tämä ei tunnista jumala-sanaa omana nimenään, ts. ihmisen nerisnimenä, kuten Hannu. Vaikka pystyisimme raamatussa esitetyn kalktaisiin ihmetekoihin, kuolleista heräämiseen, tai ilmassa liitelemiseen ilman siipiä tai ponkaisemaan vaikka kuuhun pelkällä lihasvoimalla, enmme muuttuisi periaatteessa olioina miksikään muuksi, ihmeellisetä kyvystämme huolimatta. Koska tällaisen ihmisen kyvystä ei olisi kenellekään muulle mitään iloa, kuten taioteesta miljoonille ihmisille. Metafysiikkakin pyrkii vain taiteelliseen ilmaisuun, eikä sitä tarvitsekaan yrittää todistaa tieteellisesti, koska se ei kuulu tieteellisen filosofian piiriin.
minulle vain syvälliset psyykkiset kokemukset voivat ratkaisevasti muuttaa käsitystämme omasta itsestämme ja maailmastamme, jossa elämme kohti syvimpiä elämän salaisuuksia, jotka tieteeltä ovat verhottu. ne ovat aitoja ihmejuttuja. miten joku nero kykenee siirtämään ylevien tunnetilojen sisimmän olemuksen taiteen kielelle, vaikka musiikiksi, ja välittää sen sitä kautta laimentumattomana, kaus tulevaisuuteen tulevien sukupolville, jotka teoksen informaatiota vastaanottaessaan parhaassa tapauksessa saattavat kokea saman valtavan emotionaalisen, elämää suuremman sähköpurkauksen omaisen psyko-fyysisen olotilan, minkä joku nero on suurella innoituksen hetkellään kokenut 200 vuotta sitten, joka voimallaan ja objektiivisen todellisuutensa musertavuudella ylittää normaalisten aivojen käsityskyvyn. Joskus tällaista kokiessani minulla ei ollut aikaisemmin ollut aavistustakaan sellaisdten sieluntilojen olemassaolosta ihmisen alitajunnassa. Kuuntelin musiikkia vain kauniiden melodioiden ja harmoniuoiden sopusopintuisena taiteena metafyysisten komponentien eksistenssistä autuaan tiertämättömänä.
Jos on jumala, joka pystyy mihin ihmetekoihin vain, niin miksi hän loisi jotakin, joka on huonompaa ja vähäarvoisempaa kuin mitä hän itse on. Esim. alkueläimet tai vaikka ihminen. Onko jumala siis niin vähäpätöinen ihmiseen verattuna, joka kykenee luomaan tieteen ja taiteen alueella jotakin mitä hän itse keskimäärin elollisena oliona älykkyyteensä nähden ja aivojen kapasiteettiin nähden ei ole potentiaalinen. Eli ihmistä ei evoluution mukaan olekaan luonut jumala vaan apina, joka siis tieteellisesti perusteltuna on jumala. minä pidän itseäni niin mitättömänä olentona, että minun tähteni ei kenenkään juimalan suururakka ole mielekäs, koska en ole egosentrikko, itsekäs ja itsekeskeinen ihminen, joka tarvitsee pelastuksekseen jonkin satusetä-selityksen jatkaakseni suklaalta maistuvaa elämääni paratiisissa. Eli okei, jumala voi olla olemasa, mutta so what? Vahoissa parroissa joku totesi, että mikäli jumala on olemassa, hän on vain big bangissa pannut kaiken alkuun ja pannut lapun luukulle, ja universumi kulkee omia luonnontiuetteellisiä latujaan. Eli jos hän on vaikka ufo? mitä sanalla jumala on edes merkitystä, koska kukaan tunnettu historian henkilö ei tunnista tuota erisnimeä omaksi nimekseen. puhutaan vaikka ufoista tai mistä muusta tahansa, sillä maailmankaikeus, jossa me purjehdimme vain äärettömän pieninä pisteinä pimeyden keskellä, on pullollaan muutakin elämää miljardeissa galaksissa ja niiden miljardeissa tähdissä, ettei meidän elämämme ole sen ainutlaatuisempaa kuin muurahaisenkaan muurahaiskeossa ja elämän kiertokulku jatkaa evoluution kautta loputonta matkaansa suunnittelemattomasti ilman ennalta sovittua päämäärää tai valmista kaavaa sattuman ja luonnonvalinnan oikusta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Neropatti!
Ja kiitos!
Eihän se ole sen vanhan raamatun vika, että se on vanha. Raamattu on luotettava, Jumalan sana. Esimerkiksi vielä kaupoissa oleva 1933/1938 raamattu on hyvä käännös. Jumalan Kansan Pyhä Raamattu, on se mitä itse käytän, pidän siitä eniten, se on tarkin suomeksi oleva käännös.