Olen pikku hilja tullut siihen tulokseen, että MAP-kirkko on huijausta. Siis tarkalleen ottaen itsensä huijaamista. Kukaan kirkon jäsen tai piispa tai profeetta ei huijaa ketään muuta kuin itseään. Kun kaikki huijaavat itseään, niin löytyy yhteinen sävel ja "totuuden henki". Tätä kun aikansa jatkuu, niin sitten uskotaan ihan oikeasti. Ei tarvitse enää edes huijata itseään.
Olen rukoillut Jumalaa ja pyytänyt häntä kertomaan mitä minun pitää tehdä. Olen kysynyt Jumalalta, onko hän olemassa. Aina kun rukoilen näitä asioita, niin saan selvän vastauksen - ja tämä vastaus tarkoittaa sitä, että tiedän saman tien mikä on oikein. Ja vastaus on:
"Pysy MAP-kirkossa ja tee parannus".
Miksi Jumala vastaa minulle näin, jos tuo viestin alussa esittämäni olettamus on mielipiteeni? Mitä tähän sanovat palstan ei-mormonit?
Mielestäni on kaksi mahdollisuutta:
1. Jumalaa ei ole, eikä Henkeäkään, joka mitään ilmoittaisi. Kaikki tuntemukset kumpuavat sisimmästäni, alitajunnastani. Minut on kasvatettu mormoniksi, se on tuttua ja turvallista, ja se luo elämälle selkeän suunnan. Alitajuntani estää muutosta ja oikea valinta on pysyä siinä missä on.
2. MAP-kirkko on sitä mitä se sanoo olevansa ja Pyhä Henki todistaa siitä minulle.
Minä melkein kallistuisin tuolle vaihtoehdolle 1., mutta mistä sitä tietää....? Haluaisin nyt tosiaan ei-mormonien mielipiteitä!!! Miksi minä saan tällaisen vastauksen?
Olen rukoillut Jumalaa ja pyytänyt häntä kertomaan mitä minun pitää tehdä. Olen kysynyt Jumalalta, onko hän olemassa. Aina kun rukoilen näitä asioita, niin saan selvän vastauksen - ja tämä vastaus tarkoittaa sitä, että tiedän saman tien mikä on oikein. Ja vastaus on:
"Pysy MAP-kirkossa ja tee parannus".
Miksi Jumala vastaa minulle näin, jos tuo viestin alussa esittämäni olettamus on mielipiteeni? Mitä tähän sanovat palstan ei-mormonit?
Mielestäni on kaksi mahdollisuutta:
1. Jumalaa ei ole, eikä Henkeäkään, joka mitään ilmoittaisi. Kaikki tuntemukset kumpuavat sisimmästäni, alitajunnastani. Minut on kasvatettu mormoniksi, se on tuttua ja turvallista, ja se luo elämälle selkeän suunnan. Alitajuntani estää muutosta ja oikea valinta on pysyä siinä missä on.
2. MAP-kirkko on sitä mitä se sanoo olevansa ja Pyhä Henki todistaa siitä minulle.
Minä melkein kallistuisin tuolle vaihtoehdolle 1., mutta mistä sitä tietää....? Haluaisin nyt tosiaan ei-mormonien mielipiteitä!!! Miksi minä saan tällaisen vastauksen?
Vastaukset 9
Vanhimmat
epävarmuuden tilassa. Lienee lopulta hyväksi jos kykenee tekemään valintansa.
Saavuttaaksemme rauhan meidän on valittava siten, että se tuntuu oikealta.
Uskon suhteen esimerkiksi Tapani minä ja monet muut olemme tehneet valintamme ja elämme täysin rauhassa. Luulisin, että juuri tuota rauhasta tiedämme valinneemme oikein.
Rohkenen verrata edelleen Tapaniin. Nimittäin vaikka tunnustamme uskoamme hieman eri, tavoin, luulisin käsityksemme elämän perusarvoista olevan varsin samanlaiset. Puolueetonta neuvoa tuskin tulet täältä saamaan. Ratkaisun joudut tekemään, mikäli koet sen tarpeelliseksi yksin.
On olemassa myös suuri joukko ihmisiä jotka elävät täysin onnellisina rikasta elämää uskontokuntien ulkopuolella. Ihmiselle ei ole annettu valtuuksia eikä tietoa päättelyyn, kuka meistä uskoo väärin.
Minusta Jumala pitää meidät kaikki samanarvoisina, ellemme tietoisesti pyri pahuuteen. Kullakin meistä on oma paikkamme jossa olemme tarpeelliset.
Turust
Uskaltaudun vastaamaan, vaikka olenkin mormoni.
Oletko ajatellut miksi sinä saat aina saman kehotuksen kun rukouksessa kysyt Jumalalta mitä sinun tulee tehdä?
Eikö se ole selvempääkin selvempää?
Sinulla on oma mielipiteesi , ja Jumalalla omansa.
Kysymys onkin enää vain siitä, kumpaa noudatat!!
Miksi kysyt asiaa kirkon vastustajilta?
Tiedäthän jo kysyessäsikin mitä vastauksia saat
Neuvoni on, että teet niinkuin rukousvastauksesi kehottaa...mene piispasi puheille ja aloita alusta!
Älä kuuntele ketään muuta!
Muista, että vain sinulla on mahdollisuus päättää omasta elämästäsi ..... se on sinulle lahjana suotu. Käytä sitä mahdollisuutta ja ole onnellinen.
Tiedän aivan varmasti että aloittaessasi alusta, tulet ymmärtämään ajan myötä kaikkia niitä asioitakin missä sinulla on nyt epäselvyyttä...
Valmistaudu menemään Suomen temppeliin... sinulla on vielä aikaa tehdä se.
Kun olet ollut temppelissä niin temppelitoimituksetkin aukeavat ja antavat sinulle uudenlaisen rauhan elämääsi.
Tulet huomaamaan kunka totta on sanonta, ettei vanhurskaiden tarvitse pelätä sekä minkälaista rauhaa Kristus tarkoitti puhuessaan että Hän jättää meille rauhansa- ei sellaista minkä maailma antaa vaan Hänen oman rauhansa!!
Toivon ja rukoilen sinulle voimaa ottaa se ensimmäinen askel- sen jälkeen Herra on kanssasi ja tulet selviytymään voittajana maailman painostuksesta huolimatta.
Ja muista vielä, että parannuksen periaate on voimassa jokaisena päivänä.... jos kaikki ei suju "suorinta reittiä" niin juuri siksi meille on annettu Vapahtaja ja Hänen sovituksensa ja Jumalan armon vuoksi me voimme yrittää aina uudelleen ja uudelleen.
Voimia !!!
En tiedä, oletko todellinen henkilö, onko tarinasi totta, vai jotakin muuta...kun täällä palstalla näyttää olevan kaikenlaisia kirjoittajia. Minuakin on epäilty koko ajan valehtelijaksi, joten keskusteluhalut katoavat.
Minusta sinä voisit mennä takaisin m-kirkkoon.
Minulla on edelleen mormoniystäviä, ihan hyviä ystäviä, mutta uskonnosta en viitsi enää heidän kanssaan keskustella. Siitä ei tule mitään, koska he suuttuvat heti, jos alan epäillä jotakin.
Olen ajatellut paljon näitä asioita. Nämä ystäväni ovat olleet m-kirkon jäseniä jo vuosikymmeniä. Toinen heistä on ollut lähetystyössäkin muistaakseni kaksi kertaa. Temppelissä ovat käyneet kymmeniä kertoja. Toinen on hiukan jättäytynyt pois. Välillä halusi erotakin. Epäili. Mutta palaa aina, ei ole aktiivinen, mutta ei pysty jättämäänkään.
Olen seurannut sivusta. Heillä ei kerta kaikkiaan ole MITÄÄN MUUTA elämässä kuin mormonikirkko. Kyllä he ovat muiden ihmisten kanssa tekemisissä kaupassa ja rappukäytävässä ja työpaikalla, mutta ystäviä ei ole muualla kuin mormoneissa (tällä toisella ei enää sielläkään) elämää ei ole kirkon ulkopuolella.
On ollut jotenkin kauheaa katsella, että USKONTO muuttaa ihmisen elämän tällaiseksi. Sanan mukaisesti, m-kirkko on heille pelastusrengas, jos he heittävät siitä irti, he hukkuvat ja kuolevat...vaikka kysymys ei ole Jumalasta tai Kristuksen pelastustyöstä.
Vaikka he aivan varmasti tietävät kaiken sen ristiriidan, minkä mekin tiedämme m-kirkosta, heidän on pyyhkäistävä se pois mielestään ja ajateltava muuta. He eivät voi antaa sijaa niille ajatuksille, muuten he hukkuvat.
Näin toimii tiukka uskonnollinen järjestelmä.
On tietenkin sellainen vaihtoehto, että tunnustaa ääneen tämän mielettömyyden...kuten minä. Käy läpi sen häpeän ja hämmästyksen ja kaiken...
Ja jos vielä on mahdollista, että saa tukea ja turvaa, ettei jää yksin.
Kun erosin kirkosta, ensin ajattelin, ettei Jumalaa voi olla olemassa. Olin nähnyt niin monenlaista.
Mutta nyt pikkuhiljaa olen alkanut tuntea, että ehkä Jumala sittenkin on...rakastava ja armahtava ja suuri ja laupias...heiveröistä tämä kaikki on mutta kuitenkin...
Näen sinun haparoinnissasi samanlaisia piirteitä. Helppoa ei ole, teetpä niin tai näin. Mormonikirkossahan ihmisen pitää (loppujen lopuksi) pelko. Vaikka siellä on kaikkea ihanaa ja hymyileviä ihmisiä ja korkeaa moraalia ja tervettä elämää, niin loppujen lopuksi on pelko. Jos epäilet, jos kiellät, jos eroat, jos teet liittoja, jos rikot liitot, jos paljastat salaisuuksia...silloin sinun nimi pyyhitään pois eikä sinua enää muisteta. Sinä et ole enää olemassa.
Mutta kaukana tämä on tästä pääsiäisen sanomasta. Hyvää pääsiäisen odotusta sinulle, hyvä ystävä!
Kristuksen tosi kirkko parasta, mitä meillä on. Kristus on Pelastajamme ja "pelastusrenkaamme". Miksi luulet, ettei meillä olisi muita kiinnostuksemme kohteita? Totta on se, että aktiivisille jäsenille kirkon toimintaan osallistuminen on elämäntapa. Siksi voi vaikuttaa, ettei muuta sisältöä olisikaan, mutta onhan sitä. Työ vaatii osansa. Monet opiskelevat ja urheilevat ym. On niitä ystäviäkin muita kuin kirkon jäseniä. Kovin pelkistät.
Ettäkö ristiriitoja? Päin vastoin. Juuri kirkon opetuksen kautta uskonnolliset epäselvyydet ovat poissa. Evankeliumi on selkeää.
sinun pitäisi kuunnella sisintäsi miettimättä kumpi vaihtoehto on kyseessä. Tärkeintä on että löytää "hengellisen kotinsa" oli se mikä tahansa.
Itse painin pettyneenä saman kysymyksen kanssa: Missä Jumala on? Mikä on oikea kirkko?
Oma vastaukseni on että Jumala ja Kristus todellakin on jokapaikassa missä heidän nimessään kokoonnutaan.
Tärkeintä mielestäni on että teemme parannusta joka päivä ja käytämme aikamme hyvään eikä turhuuksiin ja pahaan.
Itse tutkin katolista kirkkoa ja ortodoksikirkkoa, ne kiinnostavat kovasti.
Minut on kasvatettu aikoinani luterilaiseksi enkä koskaan tuntenut saavani kirkosta mitään hengellistä.
Viime sunnuntaina osallistuin luterilaiseen messuun ja tuli ihan mielettömän kotoisa olo!
Sielläkö sitten MINUN PAIKKANI on? Kaiken maailman pettäjä piispoista huolimatta?
Ihmisen pitää olla siellä missä on hyvä olla!
Ei MAP-kirkko mikään paha paikka ole! Itse en vain pysty uskomaan sen alkuperään. Jos olisin kasvanut siinä kirkossa niin tottakai asia olisi eri: Olisiko siellä kaikki sukulaiset ja ystävät? Sen kirkon toimitukset olisivat ainoat jotka tunnen kuin myös musiikki ja laulut....
Tee niin kuin tuntuu hyvältä ja oikealta sydämessäsi. Äläkä itseasiassa kuuntele muita vaan hiljenny itsesi ääreen.
Haluan kuitenkin sinulle todistaa että Kristus elää ja Jumala rakastaa meitä jokaista ja haluaa meille parasta.
Hyvää viikkoa sinulle ja siunausta!!! =)
475. Tootuuden Heenki, johda sinä meitä. Eeetsiessämme vaalkeuden teitä. Työötäämme ohjaaa, meeitä älää heitää, Tietoomme siunaaa.
Hieno virsi!
Turust
toimii vieläkin samalla tavalla ...
jokainen voi siitä tietää rukouksen avulla ja saada tietää mikä on totuus.
Oletko muuten ajatellut ettei kaikki ole niin mustavalkoista vaan että on myös harmaata ja vaaleata vaikkei aina ihan vitivalkoista...
Ja joskus on vaikeata löytää sitä kaikkein valkoisinta niin monien melkein valkoisten joukosta...
kuulevat hieman erilailla. Mikäli kuitenkin toimimme rukouksemme mukaisesti johdatuksessa, päädymme lopulta samaan. Parhaimmillaan saamme jo tässä elämässä elää kaikessa rauhassa ja rakkaudessa. Käytännössä se ilmenee mm. siten, että minä voin vilpittömästi iloita sinun uskostasi.
Tärkeää on, että näemme ja kuulemme.
Turust
Meidät on molemmat jo lapsesta kasvatettu mormoneiksi. Sinun molemmat vanhempasi ilmeisesti kuuluivat kirkkoon ja olen saanut kirjoituksistasi sen käsityksen, että perhe-elämänne oli ainakin enimmäkseen onnellista ja turvallista lapsen näkökulmasta. Voisiko siis olla myös niin, että kun kaipaat kirkkoon kaipaat samalla myös takaisin lapsuuden ja nuoruuden turvalliseen ja huolettomaan maailmaan, kun isä ja äiti vielä kantoivat isoimman osan vastuusta sinunkin elämästäsi?
Nyt aikuisena joutuu tekemään ratkaisut yksin (tai yhdessä puolisonsa kanssa) ja joutuu vastaamaan itsestään, työstään, taloudestaan, koko perheestään jne. Edessä on sekin aika, että omat vanhemmat tulevat avuttomiksi ja joutuu itse ottamaan vielä heistäkin vastuun.
Vaikea täsmentää, mutta onko kaipuusi takaisin mormonikirkkoon nostalgista kaipuuta menneisiin onnellisiin lapsuus- ja nuoruusvuosiin, vai onko se aitoa Jumalan ikävöintiä?
Jumala ei ole sidottu mihinkään kirkkokuntaan, Jumalaa voit palvella missä kirkossa tahansa tai kirkkoihin kuulumatta. Meillä on mahdollisuus lukea Raamattua ja rukoilla. Jumala ei lupauksensa mukaan jätä avaamatta, jos me kolkutamme. Mutta väkisin ovella ei pidä rynkyttää ja rymistellä, sillä Jumalalla on oma aikataulunsa. Joskus on parempi hiljaa, herkästi odottaa ja kuunnella,sillä mihinkäänhän ei ole kiire. Hiljaa hyvä tulee!
Jos et sinä löydäkään Jumalaa, anna Jumalalle mahdollisuus löytää sinut.
Sinulla on oikeus lähestyä Jumalaa juuri sellaisena kuin olet, oikeus ymmärtää ja kokea hengellisiä asioita omana itsenäsi, omilla aivoillasi ja tunteillasi, koko olemuksellasi.
Kenelläkään ihmisellä, oli mikä pippi, pappi, tai profeetta tahansa ei voi olla eikä ole sellainen yhteys Jumalaan, että hän voisi sanella sinulle miten juuri sinun on oikea tapa uskoa ja olla Jumalan lapsi. Sellainen toisen mestariksi tekeytyminen hengellisissä asioissa on hengellistä manipulointia ja väkivaltaa, johon ei tule alistua, vaikka millä peloteltaisiin.
Rakkaus karkottaa pelon ja Jumala on rakkaus, siispä tämänkin palstan mormonimanipulaattoreiden uhkailut kannattaa jättää omaan arvoonsa. He maksavat itse aikanaan suolaisesti raskaan hinnan kaikesta siitä henkisestä ja hengellisestä väkivallasta, jota ovat harjoittaneet jumalisuuden kaapuun verhoituneina raatelevaisina susina.