https://www.hs.fi/nyt/art-2000006216706.html
Veikka kuvaa tässä taisteluita intersektionaalisen feminismin ihmemaassa. Mielestäni tuo hierarkian muodostuminen uhri-identiteettien mukaan on kuitenkin sisäänkirjoitettu tuohon aatteeseen, ei seurausta yksilöiden myrkyllisyydestä. Osoitus aatteen hulluudesta, epäoikeudenmukaisuudesta, epätasa-arvoisuudesta ja toimimattomuudesta.
Koska inter.sek. feminismi kääntää "rasistisen" arvojärjestyksen päälaelleen ja tekee uhreista arvokkaimmat ihmiset. Status ja asema menee sorretuimmuus-järjestyksessä: eniten sorrettu on paras ja suojelluin.
Ja tuollainen pikkutarkka nillittäminen säännöistä on myöskin sitä, että loukkaannutaan liian helposti ja kaikki väärinsanottu on loukkaavaa. Tavallisillakin ihmisillä on vaikeaa tajuta, mikä on oikea termi ja tapa puhua "sorretuista" ihmisistä. Loppujen lopuksi se vain tarkoittaa, sitä että loukkaantua voi hamaan tappiin asti, loukkaantumiselle ja triggeröitymiselle ei ole mitään rajaa.
Vouhkaus vähemmistöistä onkin tavikselle täysin mahdoton taiteenlaji ymmärtää. Koska kaikki on rasismia ja sortoa, mikroaggressioita. Eleet, sanat, ilmeet, kaikki väärin. Se on kuin kietomista ihmisiä tyrannian ja diktatuurin sääntöjen kaapuun: ihmisten pienempiäkin eleitä ja sananvalintoja kytätään millintarkasti ja mikroskoopilla. Jossa ainoaksi hyväksytyksi vaihtoehdoksi etuoikeutetulle jää hiljentyä, kutistua ja kuolla pois.
Niille, jotka tahtovat olla näissä feminismin etujoukoissa mukana, tehtävä on myös vaikea: sillä kukaan ei ole tarpeeksi oikeaoppinen, kaikista löytyy virheitä, alistusta ja vääriä sanoja. Kukaan ei täytä aatteen puritaanisia vaatimuksia.
Tarkoituksena suvakeilla onkin kilpailla uhristatuksessa, hyvesignaloinnissa ja loukkaantumisessa. Sortoa ja alistusta pitää vaikka keksiä, jos sitä ei ole. Mitään todellista eivät nämä ihmiset saa aikaiseksi sulkeutuessaan kuplaan.
Ja itse kansallismielisenä oikeistokonservatiivina pidän ehkä hyvänäkin asiana, että tuommoiseen sotaan katoaa suvakkien kyky levittää aatettaan. Koska aivan tarpeeksi on jo vouhkattu niin sanottujen sorrettujen ja vähemmistöjen asemasta. Todellinen sorto ja vääryys eivät katso ihonväriä tai uhrikategoriaasi. Ihmisiä vainotaan ja tapetaan oikeasti tässä maailmassa, mutta suvakki välittää vain opillisesti määritetystä sorrosta, jossa tietyn kategorian ihmisille kuvitellaan tapahtuvan jotain negatiivista.
Kristittyjen vainot eivät lotkauta heitä, mutta sitten saivarrellaan jostain rodullistamisesta tai manspreadingista. Ongelmat ovat kuviteltuja eivät todellisia. Siksi tuo aatekin menee näivertämiseksi.
Oikeistoihanuus vallatkoon alaa!
Veikka kuvaa tässä taisteluita intersektionaalisen feminismin ihmemaassa. Mielestäni tuo hierarkian muodostuminen uhri-identiteettien mukaan on kuitenkin sisäänkirjoitettu tuohon aatteeseen, ei seurausta yksilöiden myrkyllisyydestä. Osoitus aatteen hulluudesta, epäoikeudenmukaisuudesta, epätasa-arvoisuudesta ja toimimattomuudesta.
Koska inter.sek. feminismi kääntää "rasistisen" arvojärjestyksen päälaelleen ja tekee uhreista arvokkaimmat ihmiset. Status ja asema menee sorretuimmuus-järjestyksessä: eniten sorrettu on paras ja suojelluin.
Ja tuollainen pikkutarkka nillittäminen säännöistä on myöskin sitä, että loukkaannutaan liian helposti ja kaikki väärinsanottu on loukkaavaa. Tavallisillakin ihmisillä on vaikeaa tajuta, mikä on oikea termi ja tapa puhua "sorretuista" ihmisistä. Loppujen lopuksi se vain tarkoittaa, sitä että loukkaantua voi hamaan tappiin asti, loukkaantumiselle ja triggeröitymiselle ei ole mitään rajaa.
Vouhkaus vähemmistöistä onkin tavikselle täysin mahdoton taiteenlaji ymmärtää. Koska kaikki on rasismia ja sortoa, mikroaggressioita. Eleet, sanat, ilmeet, kaikki väärin. Se on kuin kietomista ihmisiä tyrannian ja diktatuurin sääntöjen kaapuun: ihmisten pienempiäkin eleitä ja sananvalintoja kytätään millintarkasti ja mikroskoopilla. Jossa ainoaksi hyväksytyksi vaihtoehdoksi etuoikeutetulle jää hiljentyä, kutistua ja kuolla pois.
Niille, jotka tahtovat olla näissä feminismin etujoukoissa mukana, tehtävä on myös vaikea: sillä kukaan ei ole tarpeeksi oikeaoppinen, kaikista löytyy virheitä, alistusta ja vääriä sanoja. Kukaan ei täytä aatteen puritaanisia vaatimuksia.
Tarkoituksena suvakeilla onkin kilpailla uhristatuksessa, hyvesignaloinnissa ja loukkaantumisessa. Sortoa ja alistusta pitää vaikka keksiä, jos sitä ei ole. Mitään todellista eivät nämä ihmiset saa aikaiseksi sulkeutuessaan kuplaan.
Ja itse kansallismielisenä oikeistokonservatiivina pidän ehkä hyvänäkin asiana, että tuommoiseen sotaan katoaa suvakkien kyky levittää aatettaan. Koska aivan tarpeeksi on jo vouhkattu niin sanottujen sorrettujen ja vähemmistöjen asemasta. Todellinen sorto ja vääryys eivät katso ihonväriä tai uhrikategoriaasi. Ihmisiä vainotaan ja tapetaan oikeasti tässä maailmassa, mutta suvakki välittää vain opillisesti määritetystä sorrosta, jossa tietyn kategorian ihmisille kuvitellaan tapahtuvan jotain negatiivista.
Kristittyjen vainot eivät lotkauta heitä, mutta sitten saivarrellaan jostain rodullistamisesta tai manspreadingista. Ongelmat ovat kuviteltuja eivät todellisia. Siksi tuo aatekin menee näivertämiseksi.
Oikeistoihanuus vallatkoon alaa!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.