Onko palstalla entisiä uskovaisia?
Onko teillä kertoa omakohtaisia tapauksia liittyen siihen, kun olitte uskovaisia ja miten tänä päivänä näette asiat?
Miten ja millä tavoin teistä tuli ateisteja ja mitkä tapaukset johtivat siihen, että hylkäsitte uskon?
Kiitos, jos viitsitte vastata.
Onko teillä kertoa omakohtaisia tapauksia liittyen siihen, kun olitte uskovaisia ja miten tänä päivänä näette asiat?
Miten ja millä tavoin teistä tuli ateisteja ja mitkä tapaukset johtivat siihen, että hylkäsitte uskon?
Kiitos, jos viitsitte vastata.
Vastaukset 69
Vanhimmat
Tieto Raamatusta lisääntyi ja se johti vähitellen uskon hylkäämiseen.
Sisäinen oikeudentaju ja puhdas maalaisjärki osoittivat Raamatun jumalan olevan paha ja kaikkea muuta kuin kaikkivoipainen tai kaikkitietävä.
Eipä siinä sitten ollutkaan enää mitään syytä uskoa.
Sinulle ei siis tapahtunut hengellisissä piireissä mitään sellaista, joka olisi murtanut uskoasi, vaan kaikki perustui siihen, että tutkit raamattua tai sen historiaa tai sen suhdetta tieteeseen?
Eikö luomiskertomuksessakin ihmisen tieto lisääntynyt juuri pahan ja hyvän tiedostamisen kautta? ja se johti eroon Jumalasta?
Kokemukseni hengellisten ihmisten joukossa oli yksi syy erota heistä ja sen jälkeen olinkin täysin vapaa tutkimaan omatoimisesti lisää Raamattua ja yleensä uskontoja, historiaa ja tieteitä. Se johti lopulta uskon hylkäämiseen täysin tarpeettomana ja turhana, sillä sellaisia asioita ei ole tarpeen pitää totena, joita ei tiedetä tai voida todistaa tai edes perustella kovin hyvin. Raamattuhan on näitä epätosiksi tunnettuja myyttejä, taruja ja legendoja täynnä: siellä on myös asiavirheitä historiallisessa kerronnassa.
Kokemukseni on mm. se, että uskovaiset alkoivat todistella Jeesuksen tekemistä ihmeistä ja paranemisesta, vaikka mitään ei ollut tapahtunut. Syöpäsairaat todistivat kirkkain silmin kokouksissa ja kaikkialla siitä, miten Jeesus on heidät parantanut, vaikka he olivat edelleen sairaita! Yhden sellaisen saatoin haudan lepoon ja toinen parani lääketieteellisten hoitojen ansiosta kahden vuoden kuluttua siitä, kun hän oli alkanut todistaa Jeesuksen tekemästä ihmeestä!
Olihan niitä ihmeellisiä juttuja ja tarinoita paljon muitakin ja elämän eri aloilta, mutta yleensä ne olivat tyyliin sitä, että postiluukusta oli tullut rahaa tai oven eteen ilmestyi ruokakassi. No eihän tuo ihme ole, kun veli tai sisar valittaa ja tuskailee seurakunnassa, miten tiukkaa on taloudellisesti! Ei siihen Jeesusta tai Jumalaa tarvita, että uskovaiset toimittavat avun perille! Sain itsekin postiluukusta valtavan tukun rahaa, kun oli tiukkaa! Kiitos siitä (sain tietää veljen nimen myöhemmin, kun sitä utelin).
Jotta sellaisia kokemuksia ja elämää. Ei lisännyt uskoa vaan johti lopulta sen hylkäämiseen täysin turhana ja tarpeettomana. En ole sitä päätöstä katunut, mutta en toisaalta sitäkään, että annoin elämäni Herran haltuun ja uskoin. Se oli tarpeellista silloin, kun Herraan turvauduin, mutta nyt kun olen pitalista puhdas, niin en tarvitse enää parantajaa. Ja kiitän edelleen sitä, että sain kokea mielenmuutoksen, mutta en enää tiedä, mistä se tuli ja johtui. Ei ainakaan Raamatun kostonhaluisesta ja verenhimoisesta jahavetista tai mikä sen hepun nimi nyt sitten onkaan (jumalaksi kutsutaan).
"Eikö luomiskertomuksessakin ihmisen tieto lisääntynyt juuri pahan ja hyvän tiedostamisen kautta? ja se johti eroon Jumalasta?
Miten ymmärrät syntiinlankeemuskertomuksen?
Miten voisi olla huono asia erottaa hyvä ja paha toisistaan? Eikö kristityn uskovan kuulu juuri niin tehdä? Vai eikö olekaan olemassa mitään hyvää ja pahaa? Kaikki on moraalin kannalta samanarvoista: ei ole mitään absoluuttista hyvää tai pahaa olemassakaan?
En tiedä sitä, lisääntyikö ihmisen tieto syntiin lankeemuksen myötä muuten kuin siten, että hän oppi kokemuksesta erottamaan hyvän ja pahan toisistaan. Sitä kokemusta ennen hänellä oli kokemusta vain hyvästä, mutta pahan tekeminen toi tietoisuuden siitä, että myös pahaa on olemassa ja ihminen itse tekee sitä pahaa. Se nyt vaan on fakta, että jokaisessa ihmisessä on hyvää ja pahaa, molempia.
Toisten elämässä hallitsee hyvä, toisten elämässä paha: on siis pohjimmiltaan eli sydämeltään hyviä ja pahoja ihmisiä. Eikö herrasikin niin sanonut? (Matt 12:3-37; 6:24)
Ratkaisevaa on siis se, mikä ihmistä vallitsee: ei se, mitä hän tekee yksittäisinä tekoina tai hetkinä. (Room 6:12-23) Kuka meistä ei joskus erehtyisi tai jopa lankeaisi "syntiä tekemään"? Onko olemassa niin hyviä ihmisiä, että eivät tee lainkaan pahaa vaan tekevät vain hyvää? Tai niin pahoja, että eivät tee koskaan hyvää: tekevät vain pahaa? Niinkin on Raamattua tulkittu!
En pidä tiedon lisääntymistä sinänsä pahana asiana, ellei sitä käytetä vääriin tarkoituksiin ja pysytään nöyränä, epäitsekkäinä ja ei koroteta suuren tiedon avulla itseä vaan toimitaan koko yhteisön ja muiden ihmisten hyväksi. Esimerkiksi lääketieteellinen tieto ja sen lisääntyminen on auttanut monia ihmisiä: he ovat parantuneet sairauksista, vammoista ja eläneet pidempään kuin ennen tiedon lisääntymistä!
Voidaanko samaa sanoa siitä, että usko on lisääntynyt? Onko se johtanut sairaiden paranemiseen tai yleensä hyvän lisääntymiseen? Eikö usko ole yksi suurimpia syitä sille, miksi eriuskoisia ihmisiä vainotaan ja kohdellaan kaltoin? Jos ihmiset eivät uskoisi (pitäisi totena asioita, joita ei voida tietää tai todistaa), niin ei olisi tarvetta erimielisyydestä johtuviin riitoihin ja lähimmäisten huonoon kohteluun eriuskoisuuden vuoksi.
Riittäisi toteamus "En tiedä!" eikä ketään tarvitsisi tuomita helvettiin (kadotukseen) tai kohdella muutenkaan alempiarvoisena ihmisenä kuin itse on ja voitaisiin luopua uskomasta jumalaan, joka toimii mielivaltaisesti ja on Raamatun kirjoituksissa sadistinen hirviö, joka ei vastaa sitä kuvaa hyvästä ja rakastavasta oikeudenmukaisesta ja oikeamielisestä Jumalasta, joka on saatu iskostettua kristittyjen uskovien mieleen Raamatun kirjoituksilta silmät sulkemalla ja "niiden ohitse!"
Etkö huomaa sitä, että kristityt ovat vieneet Raamatun sisälle kuvan sellaisesta jumalasta, jota Raamattu ei tunne? Sitten joko suljetaan silmät siltä, kun tämä verenhimoinen kostaja tappaa ja käskee tappaa eikä tee mitään sielujen pelastamiseksi (lue Vt: mitä Jumala teki pelastaakseen pakanakansat ja ilmoittaakseen itsensä heille)! Ja sitten uskotaan silmät kirkkaina, että "Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat" vaikka Jumala on tehnyt voitavansa tuhotakseen valtaosan ihmisistä eikä nostanut tikkuakaan ristiin pelastaakseen heidät evankeliumin totena pitämisen kautta!
Eihän evankeliumin totena pitäminen ole ollut edes pelastumisen ehto kaikkina aikoina Raamatun mukaan! Pelastumisen ehdot ovat muuttuneet ajan saatossa ja ilman Jumalan mielivaltaista valintaa ei ihmisten ole yleensä ollut mahdollista edes pelastua!
Varmaankin on paljon sellaista paljon, että joku on valittanut taloudellista tilannetta, ja kokee Jumalan ihmeen, kun postiluukkuun on laitettu rahaa, että syy on pikemmiten se, että joku on kuullut ahdingosta. Muistan Pirkko Jalovaaran jossain ohjelmassa kertoneen saaneensa ennen uutta uraansa evankelistana rahaa postiluukusta, koki sen olleen Jumalan ihme, olisiko niihin aikoihin uskaltautunut lopettamaan päivätyönsä ja siirtynyt koko päiväiseksi evankelistaksi.
Sellaiset jossa kokoontumisissa paranee ihmisiä, on luultavasti humpuukia, ei Jumalaa voi määrätä, joku tavallinen ihminen ei voi omata voimia kuin Jeesuksella ja parantaa sairaita. Uskon, että voi tapahtua ihmeitä silti, tämä maailmankaikkeus on jo itsessään kertomassa siitä, että ihmeet ovat mahdollisia, meidän elämämmekin on suuri ihme. Elämän lahjasta voisi kiittää elämän antajaa.
Mielestäni kristinuskon sanoma tulee esille siinä, että uskosta Jeesukseen, jossa on se hyvän tieto, on mahdollisuus oppia hyvä Jumala ja se luonne minkä Jumalasta haluamme tuntea. Jotenkin täydellinen rakkaus, ei voi sisältää mitään pahaa, vaikka raamatussa on esimerkiksi vanhassa testamentissa kuvattu myös Jumalan vihaa, niin hyvä ja paha on ihmisessä, ei niinkään välttämättä Jumalassa itsessään. Jumala on sitä meille, mitä Hänestä ehkä haluamme uskoa. Jos uskomme pahoihin asioihin, Jumala ja ihmiset näyttäytyvät pahoina ja loppu viimein vain teemme itsellemme pahaa. Toki on ihan realistista tiedostaa, että ihmisessä on pahuutta.
Joskus mietin ristinkuoleman problematiikkaa, miten Hyvä Jumala voi surmata poikansa ristille. Ymmärsin henkilökohtaisesti sen niin, että se oli Jeesuksen oma valinta, koska Hän halusi, että olisimme vapaita ja voisimme elää onnellisina. Se on suurinta rakkautta, antaa ihmisille sellainen armonkäsitys, että enää ei tarvitse suorittaa jonkin taakan alla. Se ei tarkoita, vastuun pakoilemista ja sitä, ettemmekö olisi vastuullisia teoistamme mitä teemme. Se ehkä poistaa niiltä jotka jo kantaisivat turhia taakkoja, itsesyytöksissä, ne ylimääräiset ja turhat taakat pois ja antaa vapauden.
Pidät siis Jumalaa hyvänä, vaikka hän on tappanut läjäpäin ihmisiä ja käskenyt tappaa heitä (pakanoita) eikä ole tehnyt mitään yrittääkseen pelastaa heidät esimerkiksi kertomalla hyvää sanomaa ja lähettämällä profeettoja muidenkin kansojen joukkoon kuin vain Israeliin ja sen kantaisien sukuihin?
Vai pidätkö Jumalan pelastusyrityksenä sitä, että hän tappaa ja on käskenyt tappaa pakanoita eikä ole ilmestynyt heille niin kuin ilmestyi enkelien välityksellä Israelille ja valituille profeetoille, joiden suun kautta - yllätys yllätys! - Jumala on puhunut?
Miksi tulisi pitää totena sitä, että Jumala on ilmestynyt ja puhunut profeetoille, Jeesukselle tai apostoleille?
Ihmeiden ja voimallisten tekojen vuoksi vai miksi?
Mistä tiedät, että ne ihmeet ja voimalliset teot eivät ole keksittyjä tarinoita?
Samoin kuin monet myytit (luomismyytit, tulvakertomus, jne.).
Teknisesti tulkittuna Jumala ei tappanut poikaansa Jeesusta. Raamatun kertomusten mukaan sen tekivät pakanat, joille juutalaiset antoivat Jeesuksen tuomittavaksi ja tapettavaksi evankeliumien tekstien mukaan.
Jumala näki tämän ennalta ja käytti ennalta tietämistä ja tuntemista apuna laatiessaan pelastussuunnitelmaa, jonka keskiössä Kristus on.
Jumala sai pahan palvelemaan hyvää, kun salli poikansa kärsiä ja kuolla ristillä: ihmisten ja saatanan pahuus tuottivat siten hyvän voiton ja ikuisen elämän lahjan valitulle pyhille.
Näin siis oppineiden uskovien teologien mukaan (toki erimielisyyttä voi ilmetä tässäkin asiassa).
Kristinuskon ydinsanoma on ollut aika monissa piireissä se, että Jumala antoi ainokaisen poikansa ihmiskunnan puolesta, että Jumala halusi saattaa poikansa, siis epäteknisesti itsensä pojakseen ja ristille, siis jumaluuden toisen persoonan. Eli Kristinuskon mukaan, Jumala on itsensä siittänyt naisen kohtuun ja tullut ihmiseksi, koska päämääränä oli alunpitäen saattaa Jumala sovittamaan ihmiskunta.
Puhut nyt katolisesta uskonnosta ja pidät sitä Kristinuskona.
Katolinen uskonto ja siitä syntynyt protestantismi eivät ole ainoita kristinuskon haaroja. On myös toraismia, areiolaisuutta ja unitarismia ja vaikka mitä nykyisen ajan lahkoja, joiden opetukset poikkeavat katolisesta uskonnosta jyrkästi tärkeiden opinkohtien osalta, joihin oppi Jumalasta ja Kristuksesta kuuluvat.
Katolinen uskonto on mysteeriä. Se ei avaudu ihmisen järjelle ja ymmärrykselle. Kukaan ei käsitä kolmiyhteisen jumalan oppia ja Kristuksen kaksiluonto-oppia. Niitä pidetään totena, koska se on isiltä peritty oikea uskonto ja pelko estää kyseenalaistamatta järjettömiä sisäisesti ristiriitaisia väitteitä.
Aha vai niin.
Sinä et taida olla alkuperäinen keskustelukumppani, mikä oli ensin.
Tuota, voihan palstoillakin kirjoitella, välillä koen ne aika turhiksi paikoiksi oleskella tai tuoda mitään, "järkevää". Nämäkään eivät oikeasti rakenna ketään, kukaan ei saa näistä kirjoituksista mitään järkevää elämäänsä. Tuskin minä itsekään saan. Nämä nettipalstat ovat kuin jotain "näyteikkunoita", mutta niissä näyteikkunoissa ei näy se todellinen ihminen niiden takaa.
Kyllä minä se sama henkilö olen ja ketjun alusta asti olen sulle kirjoitellut.
Minä kysyin, riittävätkö lahjasi ja kykysi kirjan kirjoittamiseen ja pidin tätä palstaa huonona ja epäluotettavana lähteenä tiedon hankintaan.
Täällä on monenlaisia kirjoittajia, jotka toimivat monesta eri syystä ja monella eri mielellä... joka tunnetusti ihmisillä vaihtelee.
En tiedä olenko TARPEEKSI hyvä.
Vaatisi varmaankin tekniikan opettelua ja siihen paneutumista, jos sen ajattelisi olla kustannuskelpoinen, eikä vain tuotos itselle.
Siksi tulisi laskea niitä Jeesuksen kehoittamia "kustannuksia".
Vaikka toisaalta sanoin kirjoittavani itselle, olen jollain tasolla kunnianhimoinen, että haluaisin, sen minkä tuottaisin ilmoille, olevan jotain mitä oikeasti voisi sanoa hyväksi kirjaksi. En oikeasti halua omaksi iloksenikaan kirjoittaa sekundaa. En halua olla ihminen, joka kuvittelee itsestään liikoja, mutta uskon, että minulla on jonkinlaisia siihen edellyttäviä lahjoja.
Se onko tarpeeksi lahjoja, olisi kuitenkin varmasti yleisön päätettävissä, eikä vain siksi, että minä ajattelen niin. On paljon ihmisiä, jotka ajattelevat olevansa hyviä tekemään asioita, eikä se riitä tekemään vielä tekemään ihmisestä lahjakasta jossain.
Ensiksikin... minun pitäisi aloittaa projekti lukemalla muiden ihmisten tuotoksia ja havannoida kirjoitustyylejä ja tapoja ilmaista asioita.... se vaatisi paneutumista ja sitoutumista ja pitäisi olla varma projektista.
Tietokirjallisuudessa tulee ihan ensimmäiseksi tuntea hyvin se asia, josta kirjoittaa...
Minä kirjoitan Raamatusta, uskonnoista ja historiasta, koska tunnen ne asiat melko hyvin. Tähän liittyy psykologia ja mielenhallinan menetelmät, joihin olen muun työni ohella tutustunut, samoin terapiaan, erilaisiin riippuvaisuuksiin ja mielenterveyden häiriöihin. Jotenkin nämä kulkevat monien uskovien mukana...
Vaikka Jumalan pitäisi eheyttää rikkinäisiä ihmisiä ja tehdä heistä mieleltään terveitä, niin monien kohdalla tie kulkee päinvastaiseen suuntaan. Eikö Jumala auta vai eikö häntä ole olemassa vai eivätkö nämä henkilöt olekaan siinä ainoassa ja oikeassa uskossa?
Jyrkkä uskonnollisuus voi pahentaa asioita sen sijaan, että asiat selvenisivät ja mieli tulisi terveeksi. Se, missä olen eniten apua havainnut kristittyjen kohdalla, on vapautuminen syyllisyydestä ja joistakin pahoista elämäntavoista. Monet ovat pystyneet myöskin vapautumaan katkeruudesta ja vihasta, koska ovat voineet antaa sydämestään anteeksi heitä vastaan rikkoneille. Valitettavasti tämä ei toteudu kaikilla...
Sitten on luonnevikaisia ja mielenterveyden häiriöistä kärsiviä kristittyjä, joista pahimmat ovat skitsoideja ja/tai persoonallisuushäiriöistä kärsiviä narsisteja. Ikävintä tässä on se, että nämä käyttävät hyväksi uskossaan nuoria ja heikkoja, jotka eivät erota pahaa hyvästä ja väärää oikeasta. Onpa joku sellainen onnistunut eksyttämään jopa seurakuntien vanhimpia ja saarnaajia, mutta lopulta paljastunut, kun hedelmä ja harhaisuus ovat todistaneet jotakin muuta kuin se henkilö on väittänyt "Herralta saaduksi totuudeksi"...
Ja tässä on tosi sananlasku todeksi tullut:
"Siinä paha, missä painitaan!"
Riitely, viha, katkeruus, seurakunnan hajottaminen, jne. eivät ole ns. hyvää hedelmää, jonka Jumala vaikuttaisi Jeesuksen seuraajissa.
No, joku sovittaa noita sanoja minuun, koska en ole uskossa Jeesukseen, mutta jos totuus johdattaa samaan suuntaan kuin on minua johdattanut, niin eikö se sitten ole Jumalan hengen työtä ja vaikutusta sikäli kuin hän on olemassa?
Siitä aineiston hausta, niin... et varmaan oikeasti kuvitellut, että aineiston haku tältä palstalta olisi suuressa roolissa? Eihän oikeastaan kukaan kertonut kokemuksistaan niin, että siitä olisi ollut mahdollista saada mitään sellaista asiaa irti, mitä voisi missään käyttää edes epäsuorasti. Kunhan kyselin, koska pohdin kirjan teemaksi uskonnossa olevia epäkohtia, se olisi yksi sivuhaara joka näkyisi kirjassa ja myös psykogisia elementtejä siihen liittyisi tai oikeammin ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja elämiseen liittyviä asioita yleensäkin ottaen. Itseasiassa olen nähnyt joskus hellaripalstalla, että joku ammattikorkeakoulun opiskelija tai vastaava on etsinyt tutkimukseensa aineistoa täällä kirjoittavista ihmisistä eli kyllä suomi24 voi olla tutkimuksessa jopa aineistona. Se kuinka hyvän aineiston siitä saa koottua, voi olla toinen juttu.
Kun tulin uskoon,minun kärsimykseni alkoi.Minun ex mies hellari melkein tappoi minut,hellari perhe hylkäsi minut.Hyljätyksi tuleminen hellareissa.Sairastuin syöpään,ei vierellä kulkijoita.Ei auta rukoukset,ei ole rakastavaa Jumalaa.Jeesus rakastaa sinua,saa minut oksentamaan.
Saatiinko syöpäsi paranemaan lääketieteellisesti? Haluaisitko kertoa millä tavoin hylätyksi tuleminen tapahtui. Johtuiko se erosta miehesi kanssa vai siitä, että et enää halunnut olla helluntailainen? vai miten? Oliko ihmisten hylkääminen myös prosessi sille, että jätit uskon Jumalaan? Havannoit, että välittäminen oli vain puheita, mutta kukaan ei tahtonut oikeasti olla vierelläsi ja tukenasi vaikeissa elämäntilanteissa?
En ole kokonaan parantunut,syöpä on uusinut.Minä en voi ymmärtää uskoa,jossa minut hyljätään,kun eniten tarvitsen apua ja rakkautta.Jos minä rukoilen ja huudan tuskissani Jumalaa osoittamaan olemassaolonsa ja että Hän kuulee esim.että joku saa sydämmelleen minut,ottaa yhteyttä ym.niin uskon.Sitä ei koskaan tapahdu.Ei ihmeitä.
Niin. Onko sinulla menossa hoitoja syöpääsi menossa ja onko niitä mahdollista toteuttaa?
Minulle on ollut vaikea ymmärtää, ettei sitä rakkautta ilmene, kuten on luvattu, että kaikki perustuu yhtälailla ihmisen rajallisuuteen kuin olisi ilman uskoakin. Se tuntuu joskus tyhjiltä puheilta ja lupauksilta, jos esimerkiksi luvataan olla läsnä ja tukena ja se ei osoittaudu todellisessa elämässä niin, että voisi kokea olla välitetty muiden taholta. Toisaalta jos ymmärrän ihmisen rajallisuuden, ymmärrän miksi ei ole sitä tukea sillä tavoin antaa. Uskoon liittyy paljon odotuksia, jotka eivät tule täytetyiksi.
En halua enää hoitoja,en enää niitä kestä.Vielä elän ja hengitän,olen löytänyt jotain,joka on auttanut minua.Jotain uutta olen löytänyt,kun olen jättänyt taakseni jotain niin sairastuttavaa hengellisyyttä.Ei enää odotusta,kirkkoon menemistä,jospa nyt minuakin huomattaisiin,oltaisiin vierellä kulkija ym.Mitä teen uskolla,joka tuo vain ahdistusta,itsesyytöksiä,mikä vika minussa on.Sanotaan,jos valitan,seurakunnassa on vain vajavaisia ihmisiä,älä odota.Silloin lähden pois,miksi olisin paikassa,jossa voin huonosti
Niin, en tiedä miksi olisit paikassa, jossa voit vain huonosti. Niin se on yleensä se mitä sanotaan, että olemme kaikki vajavaisia ja sillä voi peittää kaikki epäkohdat, joita ajattelee näkevänsä tai odotetaan että ihminen sen taakse voisi kaiken laittaa...
Koetko voivasi nyt hyvin?
Voin hyvin,tiedän että jotain on tapahtunut elimistössäni,parantumista.Henkisen puolen hoito,stressin poistaminen,löydän uusia virkistäviä asioita.Kahleita on lähtenyt.Tottakai tekee kipeää,kun joutuu toteamaan,tää ei toiminutkaan.Muistin aamulla,kun vuosia sitten olin yhdessä liikkeessä ja eräs asiakas sanoi minulle,sinulla on toisenlainen tie.Totta sanoi.
Minulla on sellainen projekti menossa, että teen kirjaa, se ehkä on vain projekti itselleni kenties tai sitten ei... lähinnä harrastusmielessä tällä hetkellä katson, mitä syntyy kirjoittamalla, jos kokeilen tehdä laajempaa kirjallisuutta, fiktiivistä kirjallisuutta.... johon tarvitsen kuitenkin aitojen ihmisten mielipiteitä ja kertomuksia, epäkohdista ja tunteista ja kokemuksista, mitä uskontoon liittyi, etsin lähinnä asioita, mitä tunteita ja millaisia kokemuksia liittyi, mitkä asiat saivat havahtumaan ja millaisia epäkohtia ja keinoja koitte liittyvän uskovien toimintaan, joita vastaaan mielenne kapinoi, jo ennen kuin olitte ateisteja.
Jos joku haluaa kertoa laajemmin kokemuksistaan, se ei olisi pahitteeksi, vaan ehkä se voisi saada myös jonkin äänen, jos projekti joskus valmistuu.
Tämä ei ole kovin hyvä paikka etsiä luotettavaa tietoa kirjasi aiheesta.
Suosittelen kääntymään Uskontojen uhrien tuki UUT ry:hyn.
Tuskin sieltäkään apua saa, koska monet ex-uskovat tahtovat pysyä tuntemattomina eivätkä tule omalla nimellään esiin.
Miksi rajaat tutkimuksesi vain ateisteihin ja agnostikoihin?
Eikö sinua kiinnosta muihin uskontoihin tai deistiksi kääntyneet?
Jako ateisteihin, agnostikoihin, deisteihin ja teisteihin ei ole selvä, koska agnostikko voi olla ateisti, deisti tai teisti. Agnostikko voi olla myös sellainen uskonnoton ihminen, joka ei usko mihinkään tällä alueella (ei ole ateisti, deisti eikä teisti).
Miksi yleensä aiot kirjoittaa? Onko sinulla kompentenssia tai lahjoja siihen?
En tiedä onko minulla lahjoja siihen. Tuskin kukaan joka kirjoittaa kirjoja elämäntyökseenkään, ajattelee ensisijaisesti niin, että hänellä on lahjoja siihen, hän tekee sitä mitä kokee mielekkääksi tehdä ja ehkä se miksi julkaisee, niin johtunee siitä, että haluaa nähdä haluavatko muut lukea niitä ja mitä muut ovat mieltä kirjoituksista. Jos sanon kirjoittavani kirjan, jota en tiedä julkaisenko, kirjoitanko sen vuoksi, että ajattelisin että oikeuteni on kirjoittaa vain jos minulla on lahjoja kirjoittaa :/ hhmmm... kirjoittaminen lähtee aika itsekkäistä syistä, tarkoitus ei ole kirjoittaa tietokirjallisuutta, eikä kenenkään anonymiteettiä tarvitse rikkoa, vaan lähinnä tuli ajatus, etä olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia ja sen kautta suodattaa, olisiko kokemukset käyttökelpoisia materiaalilna, nehän suodattuisivat kirjoittajan kautta, eikä niitä julkaistaisi sellaisenaan.
En haluaisi kuulla muihin uskontoihin siirtyneiden kirjoituksia, koska niissä olisi vaarana, että... sanonko suoraan? niissä olisi vaarana, että ihminen olisi vain siirtänyt heikon näkökyvyn toisaalle, eikä olisi prosessoitua asiaa, prosessoitua itsetutkiskelua, jossa olisi mukana myös kriittisyyttä kaikkea uskonnollisuutta kohtaan, tämähän asia ei koske pelkästään kristinuskoa, jota voisi edustaa epätervehenkisyys.
Koen siis mielekkääksi kirjoittamisen ja teen sitä lähes päivittäin, se on jotain mistä nautin. En ole tehnyt koskaan pitkää kirjallisuutta, eli en tiedä lahjoista ja tietenkin lahjoja epäilee, mutta haluan keskittää tämän "pakon omaisen tarpeen" kirjoittaa, johonkin sellaiseen kirjoittamisen laatuun, josta on oikeasti elämälleni jotain hyötyä. Eli syyt ovat puhtaasti itsekkäät. Miksi uskonto kiehtoo ja sen prosessointi kirjallisuuden yhdeksi teemaksi johtunee varmaankin siitä, että uskon elämä on ollut hyvin vahvana osana elämääni ja olen paljon miettinyt uskoon ja uskontoon liittyvää problematiikkaa suhteessa ihmisyyteen ja ihmisenä olemiseen.
Hyvä kirjailija tietää, että hänellä on kirjoittamisen lahja eikä salaa sitä tietoa tai häpeä sitä.
"No subject is terrible if the story is true, if the prose is clean and honest, and if it affirms courage and grace under pressure."
Woody Allenin tekstiä elokuvasta Midnight In Paris, 2011. Roolihenkilö Ernest Hemingwayn sanoja.
https://en.wikiquote.org/wiki/Midnight_in_Paris
Kirjailija "ei tee kirjallisuutta": hän kirjoittaa.
Ehkä kannattaisi miettiä sitä asiaa, onko sinusta oikeasti kirjan kirjoittajaksi. Ulosantisi on köyhää, kielioppi virheellistä ja sanavalinnat tylsiä.
Tarkoittanet ilmeisesti kommentillasi, että en ole hyvä kirjoittaja, lainataksesi Hemingwayta. ;) Itseasiassa sinun mielipiteelläsi ei sinänsä ole merkitystä... en tee tätä niille ihmisille, jotka haluavat heti innokkuuden alaa ajas ja olla pessimistisiä, suomalainen kulttuuri on sellainen että ollaan negatiivisia vaikka ei tunneta edes henkilöä, eikä hänen lahjoistaan tiedä mitään. Eli toisen ilo pitää tavalla tai toisella saada alas, koska sehän tieten tuottaa jotain "nautintoa" toiselle? vai?
Olen aina ollut vaatimaton, enkä ole koskaan pitänyt itseäni missään lahjakkaana, se ei ole luonteelleni ominaista todeta itsestäni, että olisin jossain lahjakas. En todellakaan vielä tiedä miten laajempi kirjallisuuden tuottaminen onnistuu. Olenko niin pitkäjänteinen, koska se on luultavasti projektinakin, voi olla jopa vuosienkin projekti.
Kiitos arviostasi. Aion silti kirjoittaa kirjan, omaksi ilokseni ja ehkä toistenkin, jos arviosi sattuisikin olemaan väärä... ehkä kehityn kirjoittamisessa. Se on käsittääkseni taito, jota voi kehittää kuitenkin.
miksi muuten haluat dissata minua? Outoa.
ja varmasti käytän vääränlaista kieltä ja teen tätä kirjoittamista palstalle aika pikana, joten en pahemmin kielioppeja korjaile. Eli palstakirjoittamista ei suoraan voi ihan verrata siihen, miten toinen tuottaa muualla tekstiä.
En aio antaa jonkun palstakirjoittajan negatiivisuuden vaikuttaa siihen, mitä haluan ja miten kirjoittaa.
Hyvä kirja vaatii paljon taustatyötä ja tutkimusta, jos sen tarina pohjautuu todelliseen tai ainakin tunnettuun historiaan. Tästä on esimerkkinä Mika Waltari, jonka historialliset romaanit ovat vertaansa vailla, vaikka hänenkin kielioppinsa oli virheellistä ja se johtui osaksi Raamatun kääntäjien huonosta suomenkielen taidosta ja ulosannista.
Mika oli pastorin poika ja sai virikkeitä kirjaansa "Sinuhe Egyptiläinen" Raamatusta ja siellä Saarnaajan kirjasta, jota hän mukailee kirjan alussa.
Ei minulle tuota mitään nautintoa torpata kirjoitusaikeesi heti kättelyssä. Tuon vain esille oman mielipiteeni kielellisestä annistasi ja lahjakkuudestasi, joissa ei valitettavasti ole paljon kehumista.
Tämä on kuitenkin vapaa maa ja tee niin kuin parhaaksi katsot. En usko, että kirjaasi julkaistaan muuten kuin omakustannuksena eikä ehkä ole tarvettakaan?
Ihmiset tietävät jo nyt melko hyvin sen, mitkä seikat ovat johtaneet monien kohdalla uskosta luopumiseen ja mitä kokemuksia uskontojen uhreilla on ollut.
Se, mitä tarvittaisiin enemmän, on tietoa Raamatun tieteellisestä tutkimuksesta ja sitä pitäisi tarjota nimenomaan kristityille, mutta jostakin syystä pastorit ja hengellisen työn tekijät vaikenevat lähes tyystin siitä asiasta, vaikka ovat tietoisia Raamatun syntytavasta ja luonteesta: se on ihmisten kirjoittama vajavainen ja virheitä sekä epätosia väitteitä sisältävä kirja.
Niin, tein varmasti virheen tuodessani palstalle asian, koska kyllä sinä oikeastaan minun iloni tehdä asioita, halusit ajaa alas. En tietenkään tarkoita, että lahjattomia ihmisiä pitäisi kehua hyviksi, mutta jos kirjoitin, että tarkoitukseni oli tehdä sitä ensisijaisesti itselleni, eikä tarkoitukseni olisi välttämättä julkaista mitään, niin mielestäni sinun argumenttisi ovat ilkeitä ja haluavat vain tuottaa pahaa mieltä toiselle ihmiselle.
En ole koskaan kokenut olevani missään muussa jollain tavalla hyvä, ehkä kirjoittamisen olen nähnyt, että siinä olisi ollut lahjoja, mutta ilmeisesti haluat kertoa, että en ole missään hyvä, en edes kirjoittamisessa, joten... niin, tämä on vapaa maa ja jatkan huonosta ulosannistani huolimatta kirjoittamista, koska teen sitä ennenkaikkea itselleni, en muille.
Minulla ei ole tarkoituksenani julkaista omakustanteisia kirjoja, koska jos antaisin sen kustantajalle ja se ei olisi heidän mielestään riittävän hyvä julkaistavaksi, en kokisi tarvetta tuottaa sitä omakustanteisena kirjana maailmallekaan.
Luotan kyllä muiden arvioon, mutta mielestäni joidenkin suomi24 palstalaisten kovakouraiset mielipiteet eivät ole sen arvoisia, että saisin antaa niiden pahoittaa mieltä, vaikka ne pahoittaisivatkin, niin ei ne todellisesti saisi lannistaa ja antaa vaikuttaa.
Kirjailija "ei tee kirjoittamista": hän kirjoittaa.
Jos tahdot kirjoittaa hyvää tekstiä, niin kannattaa opetella ensin kirjoittamaan nopeasti kymmen- tai kaksisormijärjestelmällä (kaksi sormea kirjoittaa ja kahdeksan etsii kirjaimia).
Siten ehtii tuottaa paljon huonoa teksiä, jonka voi sitten deletoida ja kirjoittaa heti perään vähän parempaa. Jospa se kyky siitä sitten paranisi? ;)
En minä sinua dissaa... eikös tämä ole keskustelupalsta, jolla on lupa ja oikeus esittää myös epämiellyttäviä arvioita toisen tekstistä?
Jos haaveilisin kirjailijan urasta tai edes kirjan tekemisestä, niin ottaisin vastaan myös negatiivista palautetta, jos se on asiallista ja parhaimmillaan jopa rakentavaa. Sehän johtaisi taidon kehittymiseen, mikä lienee myös sinun tavoitteesi? :)
Sitä paitsi, jos olisin itse kirjailija ja kirjoittanut monta kirjaa, niin eivätkö silloin muut kirjailijat olisi minun pahimpia kilpailijoitani, jotka kilpailevat samoista lukijoista, kunniasta ja rahasta kanssani? Sellaiset minun tulisi kepittää ja osoittaa kaikille olevani maailman paras kirjailija, jonka teoksi kannattaa lukea, mutta niiden toisten tekeleillä ei niin kovin suurta väliä ole?
No, tämän minä sanon pelkkänä parodiana, ja mukailen edelleen Woody Allenia sen sijaan, että siteeraisin Hemingwaytä, josta elokuva Midnight In Paris mm. kertoo. Hyvää proosaa kaiken kaikkiaan! Nautinnollista ja jopa nerokasta dialogia, tuttuun Woodyn tyyliin! Eikä hän usko edes Jumalaan! On juutalainen ateisti niin kuin monet hänen aikalaisensa ja etenkin ne, jotka ovat filmiteollisuudessa, viihdetaiteilijoita tai kirjailijoita! :)
Minä käytän kymmensormijärjestelmää, joten ei tarvitse sitä enää opetella. Voisit ottaa vaikka asioista selvää, ennen kuin annat neuvojasi. Ilkimys. Enkä korjaile näitä viestejä. Kunhan kirjoitan pikana, kymmensormijärjestelmällä.
Ps. niitä kirjaimia ei tarvitse enää etsiä kymmensormijärjestelmällä. Aivot ovat niin tottuneet, että löytävät sen ihan tuosta vain, ei tarvitse ajatella, että ohos missä mahtanee olla se ooo kirjain, vaan se vaan sujahtaa lähes samanaikaisesti sinne mitä aivot käskevät kirjoittaa... kymmensormijärjestelmässä etu on se, että ei tarvitse katsoa lainkaan näppäimistöä, voi katsoa tietokoneen ruutua koko ajan kun kirjoittaa. Huomaa, että tietosi ei perustu todelliseen kokemukseen aiheesta, ilkimys.
Ja kyllä, on kieliopillisesti ihan perseestä, koska en viitsiydy korjailemaan tai etsimään jokaista pilkkua. Nautinnollisia lukuhetkiä, sinulle senkin ilkeä virnuileva hymiöllä varustettu ja ärsyttävä tietenkin myös, oleva ihminen.
Kirjoitan kymmensormijärjestelmällä 200-300 merkkiä minuutissa lähes virheetöntä tekstiä.
Kilttimys! ;)
En ole ottanut aikaa paljonko tulee merkkejä minuutissa, enkä jaksa muistaa mitä on joskus kellotettu. En tee mitään nopeusennätyksiä näillä, tosin olen vuosia näin kirjoittanut, että kaitpa pystyisin olemaan halutessani aika nopea kirjoittaja.
Ajattelin, että saatat hyvinkin olla oikeassa. Usein joku ulkopuolinen näkee paremmin onko lahjoja oikeasti vai ei, henkilö ei aina tiedosta todellisuutta. Minä innostun asioista helposti ja varmaan halusin, olen kirjoittanut vuosia, ajattelin, että olisi voinut olla ihan kiva kokeilla, pystyisikö siihen, kirjan tekemiseen ja olisiko mahdollista osata jotain sellaista. En tietenkään kuvitellut, että se välttämättä olisi asia, joka olisi onnistunut viedä eteenpäin, olen aika usein epäonnistunut asioissa ja on ollut enemmän unelmia kuin sitä, että asiat olisivat voineet olla todellisuutta.
Kuten sanoin, innostun aina asioista ja tulen myös maanpinnalle usein, aika usein. Joskus lukee ihmisistä tai tapaa ihmisiä, jotka ovat voineet toteuttaa unelmia, totuushan on että se varmaan vaatii lahjakkuutta, monella saralla. Pelkkä yritteliäisyys ei kait riitä.
Sanasi saivat maanpinnalle, en ole asiaa "kuopannut mihinkään". Hassua, olen kuvitellut omaavani laajan sanaston siis kielellisesti rikkaan ilmaisutavan, mutta ehkä se on ollut vain oma ajatukseni.
Kyllä minä otan kritiikkiä vastaan. Tietenkin tuntuu pahalta, olla täysin lahjaton kaikessa ja ei se hyvältä tunnu, mutta kaitpa niitä muitakin lahjattomia on olemassa, etten ole maanpäällä maailman ainoa sellainen.
Joskus haaveilen, että saisin tehdä elämässäni sellaisia asioita, joista pidän. Tuntuu kuin olisi vain suorittanut asioita elämässä muiden mieliksi ja ei ole koskaan saanut olla se mikä on, ihmisillä on velvollisuuksia ja ihmisiltä odotetaan asioita... ja minä jaksan haaveilla yhä alati.
Lisäksi minullla ei ole ollut oikeastaan ystäviä joiden kanssa voisi jutella, ja olen keksinyt tämän kirjoittamisen luovana toimintana sen sijaan, se on tavallaan se mihin puran asioita. Jotenkin nämä palstakirjoittamiset, eivät loppuviimein anna mitään minulle ja olisin tahtonut tehdä jotain, jossa olisin voinut toteuttaa tätä tapaa toimia. Mutta ehkä kokonaisen kirjan kirjoittaminen olisi hölmöä, jos ei olisi lahjojakaan. Kun haluan tuottaa jotain siis oikeasti, niin pidän siitä, että asiat ovat tarkkaan mietittyjä, hiottuja ja että voin kokea jonkin olevan valmis tuotos, sen täytyy kestää oma kritiikkini, joka voisi olla paljon armottomampi kuin muiden ja tuskin oikeasti sitä seulaa mikään läpäisisi edes, mikään ei valmistu sen vuoksi, koska kaiken täytyy olla täydelliseksi hiottua, en oikeasti pystyisi niin henkilökohtaista tuotosta antaa maailmalle, joka olisi jokin suurempi projekti tuottaa "taideteos", en olisi koskaan tyytyväinen siihen itse, en koskaan kokisi olevani tarpeeksi hyvä.
Ehkä se on tavallaan onni, että en toisi maailman pällisteltäväksi nimelläni jotain surkeaa teosta jonnekin suomalaisen kirjakaupan hyllyille ;) ei sitä kyllä julkaistaisikaan.
Tarkoitan sillä täydellisyyteen hiomisella sitä, että usein siis totean ettei lahjani riitä, ei niinkään että olisin täydellisyyden tavoittelija, taisi tulla kuva, että tavoittelen "taivaita":D mutta joo, innostun joskus aika lapsellisesti kaikesta, toki tuo ei ollut ensimmäinen innostus. Runokirja, jota työstin ei koskaan päässyt julkaisijalle asti, eikä pääsekään, en ollut tarpeeksi hyvä siinäkään... joten kiitos muistutuksesta.
Olen oikeastaan tyytyväinen sanoihisi. Tietenkin ensin hieman loukkaannuin, mutta oikeastaan se säästää aikaani, jos käyttäisin hirveän paljon aikaa elämästäni jonkin kirjan kirjoittamiseen, kyllä sen pitäisi olla julkaistavaksi kelvollista, koska työtunnut mikä siihen kuluisi, olisi aika suuret. Ihan järkevästi ajateltuna, ei sellaiseen kirjoittamiseen kannattaisi käyttää aikaansa ihan älyttömiä määriä, jos se ei tuota mitään "satoa", vaan on hieman sellaista turhaa työtä, samahan se silloin olisi kirjoittaa vaikka "siansaksaa", jos se nautinto tulisi vain saada naputtaa mitä sattuu ja jos sillä jäljellä mitä tekee, ei olisi merkitystä tai se koko tuotos olisi hyödyttömäksi jäävä, siis ajatellen ihan työtunteja ja vaivaa, mitä siihen näkee ja käyttää.
Jossain Jeesus kehoittaa laskemaan kustannuksia, ennen kuin lähtee sotaan. Tämä on vähän kuin niiden kustannusten laskemista, hieno opetus Häneltä. Osoittaa Hänen olevan Herra ja kuningas, koska Hän antaa tällaisiinkin tilanteisiin neuvonsa, josta löydän kuin sen "punaisen langan" realiteetteihin.
Voihan sitä omaksi iloksi kirjoitella, vaikka ei sanaseppä olisikaan. Ja huastella muuten vaan tällaisilla horinapalstoilla. Sekin voi rakentaa ja olla hyödyllistä. Kyllähän nämä ihan mielenkiintoisia asioita ovat ja ihmiset näitä kirjoittavat.
Ihmisten viesteistä voi lukea sitä toista ihmistä, vaikka hän trollaisi tai olisi ilkeä tai sitten ei. Pitää muistaa kuitenkin se, että lukemalla toisen viestejä voi erehtyä monella tavalla siitä toisesta ihmisestä. Joskus ainakin, vaikka ei ihan kaiken aikaa.
Lepo vaan! Ei tässä armeijassa olla... :) Vaikka ajattelet ehkä tämän olevan hengellistä sodankäyntiä... mutta ei se aina ole, vaikka Iso Kirja niin sanoisi. Ei sitä kannata ottaa niin tosissaan... tai ymmärrän toki, että jos siihen ja sen katolisiin tulkintoihin uskoo, niin syytä olisi ottaa se vieläkin vakavammin ja todistaa herrastaan muille, jotta... no tiedät kyllä.
Mutta sille, joka ei usko, näillä asioilla ei ole merkitystä ja asioista perillä olevat kuten minä tiedämme, että mitään pelkoa ei ole. Helvetin historiakin on tutkittu ja tiedämme sen, että se on saanut alkunsa muinaisen Babylonian mysteeriuskonnosta ennen kuin päätyi juutalaisille ja katolisen kirkon kautta muokatussa muodossa lähes koko kristikuntaan. Se on taikauskoa ja harhaoppi - valitan, jos satuit siihen uskomaan.
Tai en valita: sehän on ihan hirveä oppi ja ihmettelen, että minutkin aivopestiin aikoinaan siihen uskomaan. Ensin saatiin vakuutetuksi siitä, että mitä tahansa Jumala tekee, niin se on oikein. Eihän se kuitenkaan ole! Ihmisten oikeustaju todistaa Raamatun jumalan olevan paljon pahempi kuin saatana ja ihmiset. Kuka lie keksinytkin sellaisen sadistin jumalakseen?
En ajatellut tämän olevan hengellistä sodankäyntiä kommentillani. Vaikka kyllä se jollakin tavalla on sitäkin. Minä muutama vuosi olin palstalla ja minusta tuntuu kuin olisin seonnut lopullisesti ja olin sellaisessa uskonkriisissä, jossa halusin luopua uskosta, mutta minusta oli tullut kauhea ihminen ja kaikki se mitä tapahtui palstalla ja tapahtui "tosielämässäkin", se oli kuin hengellistä sodankäyntiä. Kun minä otin Jeesuksen vastaan ja luovuin ajatuksista, yrittää pois uskosta, niin minun on ollut paljon helpompi olla, ei pää hajoa niinkuin ja ei tarvitse pelätä ja elää pelossa. Minulle Jumala on näyttäytynyt myös pahana tai se jumaluuden pimeä puoli ja sitten on jumaluuden hyvä puoli, joka haluaa tuottaa ihmisten elämään hyvää. Kaikki koostuu kaikesta ja kuin atomit sinkoilisivat ja ihmiset tuovat asioita, jotka osuvat täysin yksiin omaan elämäntilanteeseen, tulee toinen ärsyke, kolmas, neljäs... ja tiedät ettei mikään voi olla sattumaa.
Tuota, en minä omaksi huvikseni alkaisi ehkä kuitenkaan kirjaa kirjoittamaan, vaikka aiemmin sanoin, että tekisin sen itselleni. Tavallaan tekisinkin, koska se olisi hieman kuin asia, johon voisin purkaa tätä kirjoittamista, niin siksi se olisi itselleni ja itseäni varten. Aloin miettimään, ettei sitä ehkä kannattaisi omaksi ilokseen vaan tehdä, se on sen verran aikaa vievä projekti ja vaatii taitoa ja haluaisin, että se olisi niin hyvä, että se olisi jopa julkaisukelpoinen. Miksi haluaisin kirjoittaa sekundaa edes omaksi huvikseni? Ei sellaisessa touhussa olisi mieltä. Se mitä tekee tulee olla sellaista, että on tyytyväinen siihen työnsä tulokseen ja sitä voi katsoa rehellisesti. Se Jeesus vertaus tuli siitä, että tulee laskea kustannukset ennenkuin jo aloittaa jotain.
Muutama vuosi sitten olin palstalla...
Laitoin äsken väärään paikkaan kirjoituksenikin, mikä piti tulla jatkona tähän, se on tuolla ylempänä, muutama minuutti sitten kirjoitin sen.
En koe saavuttaneeni itselleni mitään hyvää näille palstoille kirjoittaessa. Tavallaan ymmärrän, miten turhaan olen käyttänyt aikaani. Lähinnä se on ajanviete, jossa ajan voisi käyttää toisinkin. Tällä palstalla tosin on kirjoittajia, jotka ottavat tämän palstalle kirjoittamisen aika tosissaan ja kokevat sen olevan julistamisessaan elämäntehtävä, jonka Herra on antanut heille. harmi, että sanoma on usein ristiriidassa toistensa kanssa, ja jokaiselle on Herra puhunut julistamisen tärkeydestä.
Mitä ajattelette sellaisesta, että ihmisessä, kussakin meissä on jokin henki ja jotkin ihmiset voivat olla toistensa kanssa saman hengen alaisuudessa tai Hengen. En tiedä, ehkä henkiä voi olla monta, mutta on vain yksi Henki, joka on Jumalan alaisuudessa.
Te pidätte minua sekopäänä, mutta ne henget käyvät keskustelua ja kertovat asioita tai ne voivat haluta yrittää sekoittaa tai jopa saattavat vahingoittaa toimintansa kautta muita ihmsiä. Se kuulostaa ilkimykseltä sanoa sellaista tai kirjoittaa, mutta uskon sellaisen maailman olevan totta ja ihminen ei tiedä itse siitä mitään.
Minulle on taas käynyt päinvastoin: minusta tuli kauhea ihminen, kun uskoin Jeesukseen ja Jumalaan, mutta nyt olen omasta mielestäni paljon parempi, koska en ole enää fundamentalisti.
Ymmärrän nyt sen, että usko johtaa erimielisyyksiin, riitoihin, vihaan, eriuskoisten huonoon kohteluun, kiusaamiseen, vainoihin ja jopa tappamiseen. Onhan tästä historiakin todisteena.
Usko myös sokaisee, sitoo ja orjuuttaa, niin että ihminen ei ole vapaa tutkimaan uskoonsa liittyviä lähteitä (Raamattua, seurakunnan opetusta, isiltä perittyjä opetuksia). Pelko estää kyseenalaistamasta keskeiset opinkohdat ja johdattaa uskovaista harhaan.
Uskovaiset ovat mestareita tekeytymään nöyriksi, mutta totuus näyttää olevan useiden kohdalla päinvastainen: ylpeitä itseään korottavia paskiaisia suuri osa heistä, jopa opetuksesta osattomat. Luulevat tietävänsä totuuden eri asioista, vaikka ovat aivopestyjä uskomaan valheen: "Raamattu on kokonaan totta, koska Raamattu on kokonaan totta (Jumalan sanaa)."
Kehäpäätelmä, jolla uskovaiset tekevät itsestään naurettavia uskonnottomien ja eriuskoisten silmissä. Typerintä on ehkä se, kun maallikot esiintyvät luonnontieteiden asiantuntijoina ja puolustavat Nuoren maan kreationismia ja Raamatun epätosia myyttejä ikään kuin ne olisivat tositapahtumia. No, vähintään yhtä typerää on pelotella helvetillä eriuskoisia (jopa muita kristittyjä)...
Omaksi iloksi kirjoittaminen ei ole välttämättä hyvä asia. Niiden asioiden tutkiminen, joita totena pitää, voisi sen sijaan olla järkevää. Valitettavasti vain harvoja maallikoita kiinnostaa Raamatun ja historian syvällinen tutkiminen. Aikakaan ei tahdo kaikilla siihen riittää, mutta jos sitä on, niin pitäisin sitä hyödyllisenä, että ei tule väitettyä kaiken maailman satuja tosikertomuksiksi...
Kyllähän se mahdollista on, mutta ei sitä ole mielestäni voitu aukottomasti todistaa, että aineettomia henkiä asuisi ihmisessä – tai yksi sellainen.
On toinenkin vaihtoehto: ihmisen aivot tuottavat kaikenlaista ja oma mieli tekee tepposia. On samanmielisiä ihmisiä keskenään ja jyrkän erimielisiä. Jotkut ovat kehittäneet alitajunnastaan itselleen mielikuvitusystävän, jonka kanssa sitten keskustelevat niin kuin toisen ihmisen kanssa keskustellaan, vaikka tämä keskustelu käydään kokonaan pään sisällä, oman sivupersoonan kanssa ja sitä luullaan Jumalaksi (tai Jeesukseksi).
Maalaisjärki ja sen käyttö voi auttaa pahasti sivuraiteilla olevan terveeksi. Oli minulla itsellänikin "oireita", jotka eivät ihan tervettä "uskoa" enää olleet, kun niin kovasti tahdoin olla profeettojen, Jeesuksen ja apostolien kaltainen: tahdoin kuulla Jumalan äänen yhtä selvästi kuin he ja sehän johti lepikkoon, niin että puita kaatui ja vahinkoa tuli melko paljon. Usko johti harhaan ja...
En siis silti sano, etteikö henkiä tai Jumalan pyhä henki voisi ihmiseen vaikuttaa ja jopa asua ihmisen sisällä. On se hyvinkin mahdollista, mutta kristittyjen keskuudessa olen nähnyt vähintään yhtä paljon ns. riivaajahenkien vaikutusta kuin kaikkeen totuuteen johtavaa Jumalan hengen vaikutusta. Itse asiassa: jos Jumalan henki asuisi kristityissä, niin senhän pitäisi nykyisen näkemykseni mukaan johtaa pois kristinuskosta tai ainakin tunnustamaan sen virheet ja vääryydet Raamatussa sekä seurakunnan/ kirkkojen historiassa.
Mutta kun ei! Uskoaan tunnustavat ja Jeesuksesta "todistavat" kristityt pitävät kaikkein lujimmin kiinni harhoistaan ja tarjoavat niitä jopa todisteena Raamatun paikkansa pitävyydestä. Yksikin entinen veli yritti palauttaa minua takaisin kristinuskoon ja kun ei muuta enää keksinyt, niin vetosi muuan TV-saarnaajan parantamisen lahjaan. Kun hän pani kätensä ihmisten päälle, joilla oli eripituiset jalat, niin lyhyempi jalka kasvoi saman mittaiseksi kuin se pitempi jalka.
Nuo huijaukset ovat minulle tuttuja ennestään. Ihmettelen, miten uskovaiset antavat kusettaa itseään ja pitävät totena kaikenmaailman valheita? Onko heissä valheen henki? Totuuden henki ei heissä ainakaan vaikuta tai saa lyödä itseään läpi kaiken harhaisuuden ja valheiden läpi, joita he totena pitävät.
Olen kyllä raamattua tutkinutkin kriittisesti ja se aiheutti uskonkriisin. Olen tutustunut eri uskontoihin. Se mitä olen kokenut hengellisesti ja mitä olen tutkinut järjellisesti. En sano, että hengellinen ja järjellinen olisi vastakkaisia tekijöitä, mutta hengellisille asioille ei löydy tapaa selittää sitä järjellisesti, mutta tiedän hengellisen todellisuuden olemassaolon.
Uskossa ollessani, tunnen sydänalassani ja sisimässäni suurta rakkaudentunnetta, jota en ikinä ennen uskossa olemistani tuntenut, Tiedostan, että sisimmässäni on Henki.
Meni viimenenkin usko raamattuun nykytutkimusten valossa.Katolisten kirkkoisien manipuloima osaksi ja kuinka paljon? Johanneksen evenkeliumi on täysin erilainen kuin muut.Miksi Tuomaksen evenkeliumi ei siedä päivänvaloa? Paavalin kirjeet kirjoitikin joku muu. Romuttaisiko siitä poistettu Eenokin kirja täysin suhteemme maapallon ulkopuoliseen elämään? Olenko harhaoppinen kun en noudata vanhatestamentillisia säädöksiä jne? Paljon kysymyksiä ja vähän (oikeita) vastauksia. Pyhä henki ei avaa raamattua vaikka toisin väitetään.Sekin vielä.
27.8.2019 13:58 kirjoittajalle:
Uskovaiset kristityt tekevät sen virheen, että pitävät Raamatun henkilöiden ja kirjoittajien uskoa samanlaisena: että kaikki uskoivat samalla tavalla. Se ei pidä paikkaansa. Raamatun henkilöt ja kirjoittajat ovat eri mieltä monista asioista ja erilaiset tulkinnat Raamatusta johtuvat osaksi siitä syystä.
Ei ole siis mahdollista löytää yhtä ainoaa oikeaa oppia Raamatusta, koska siellä on monenlaisia toinen toisensa kumoavia opetuksia ja mielipiteitä, jotka kuvastavat kirjoittajan henkilökohtaisia ja hänen aikakaudelleen ominaisia uskomuksia.
Yksi virhe, jonka uskovaiset kristityt tekevät, on tuoda Raamattuun sisälle nykyaikainen tieteellinen tieto ja väittää vastoin Raamatun kirjoittajien uskoa ja maailmankuvaa, että he eivät esimerkiksi uskoneet litteään maahan ja moniin muihin asioihin, joihin he kuitenkin uskoivat! Maa oli luomismyytin kirjoittajien mukaan litteä, taivaankansi oli kupuna sen yllä ja aurinko, tähdet ja kuu kulkivat taivaankantta pitkin päivittäisen reittinsä.
Jumala liikutti aurinkoa ja kuuta taivaankannella, niin että pystyi pysäyttämään niiden liikkeen tai kääntämään sen päinvastaiseksi. (Joosuan ja Jesajan kirjan/Hiskian myytit).
Maa lepäsi tukevien perustusten ja tukipylväiden varassa eikä liikkunut.
Näin Raamatun kirjoittajat uskoivat, mutta koska nykytiede on osoittanut nuo alkukantaiset uskomukset epätosiksi, ovat kristityt kiistäneet sen, että Raamatun kirjoittajat uskoivat tuolla tavalla, koska se murentaisi Raamatun arvovaltaa heidän elämässään ja johtaisi pahimmassa tapauksessa uskosta luopumiseen.
Mutta eikö se "Pyhä Henki" johdatakaan kaikkeen totuuteen, kun tällaisia tosiksi tiedettyjä asioita eivät uskovaiset voi hyväksyä tosina?
Ja faktahan se on, että tämä "Pyhä Henki" on johdattanut uskovia erilaisen totuuden tuntemiseen - vai pitäisikö se kiistää siten, että "ne muut ovat inhimillisesti erehtyneet, mutta minä ja lahkoni olemme saaneet opetusta vain Pyhältä Hengeltä eli Jumalalta"?
Mutta kun sieltä Raamatusta ei ihan aikuistenkaan oikeasti ole löydettävissä vain yhtä ainoaa totuutta vaan siellä on erilaisia keskenään ristiriitaisia ja toinen toisensa kumoavia mielipiteitä ja näkemyksiä, jotka eivät "Jumalan sanan ilmoittama ehdoton totuus" olekaan!
Ihmiset ovat kirjoittaneet kaikki Raamatun tekstit ja niitä on muokattu aikojen saatossa ja erilaisia käsikirjoitusversioita on löydetty, joten mitään yhtä ainoaa pyhien kirjoitusten kokoelmaa ei ole kristityillä edes olemassa! Ihmiset ovat päättäneet sen, mitkä kirjoitukset ja versiot on otettu mukaan Raamattuun! Tästä syystä johtuen Raamatun sisältö (kirjojen valinta) poikkeaa toisistaan katolisilla, ortodokseilla ja protestanteilla.
Juutalaisten tanak(h) on erilainen koostumukseltaan (valitut kirjat) kuin kristittyjen Vt:t, joita niitäkin on siis monia erilaisia!
Tiesitkö sitä, että Apostolien teoista on olemassa kaksi eri versiota: lyhyempi ja pidempi? Pidempi valittiin Raamattuun.
Joosuan kirjasta on olemassa versioita, joissa puhuu Joosua, mutta ne versiot on valittu Raamattua, joissa ne samat sanat onkin pantu Jumalan suuhun!
No, tämä ei ole ihme, koska Jumalahan on puhunut nimenomaan ihmisten kautta: profeettojen, poikansa Jeesuksen ja apostolien kautta! (Hebr 1:1) Eikä hän oikeastaan muuten ole puhunutkaan kuin ihmisten kautta, sillä kaikki Jumalan puhe on ihmisten kirjoittamaa onpa se sitten tullut profeetoilta, enkeleiltä, Jeesukselta tai apostoleilta tai evankeliumien kirjoittajilta, joiden henkilöllisyydestä ei ole täysin varmaa tietoa (apostoli Johannes ei kirjoittanut evankeliumia, joka hänen nimiinsä on pantu: se on lähes täysin varma tieto).
Oletko ihmetellyt sitä, miksi uskovia kristittyjä ei kiinnosta totuudellinen tieto Raamatun tutkimuksesta? Minä olen ihmetellyt sitä, miksi näistä asioista ei seurakunnissa juurikaan puhuta, jos ollenkaan! Maallikot uskovaiset ovat täysin tietämättömiä näistä asioista eivätkä uskalla tutkia asioita omatoimisesti, koska pelkäävät... (totuutta)!
Olin varmastikin lapsellinen tuodessani asian palstalle. Tämä ketju voidaan sulkea. Olen huomannut, että ateistit haluavat loukata, jota ei kuitenkaan uskovaiset tee niin suoraan ja kovakouraisesti. Vaikka uskovissa on vikansa ja joskus heidän tavoissakin uskoa, alan ymmärtämään, että he haluavat kuitenkin olla loukkaamatta tahallisesti. ainakin useimmiten. Kukaan uskovainen ei sanoisi heti kättelyssä, että ei sinulla ole lahjoja, vaan vaikka näkisivätkin, että tuskin on lahjoja, antaisivat toisen iloita ja olla oma itsensä, vaikka se heidän mielestään olisi lapsellista iloa, olla ja elää.
Huomaan kaipaavani uskovaisten ihmisten vilpittömyttä, vaikka heissäkin olisi omat vikansa, niin uskon heidän olevan aidosti sellaisia, jotka iloitsevat toisten ihmisten onnesta ja hyvinvoinnista, eivätkä halua masentaa. Poikkeuksiakin varmasti on.
Tykkäät siis siitä, että sinulle valehdellaan ja vaietaan totuudesta?
No, ei se mitään. Siitä myös ateistit tykkäävät! He ovat tehneet tutkimuksia, joiden mukaan kaikki ihmiset valehtelevat joka päivä!
Valehteleminen parantaa kelpoisuutta, joten se on hyvä asia!
Vai mitä tykkäisit, jos aviomies sanoisi vaimolleen totuuden hänen kokkauksestaan? Tai ulkonäöstään? (Ja päinvastoin!)
Jos on kovin herkkähipiäinen ja ottaa nokkiinsa keyvestä arvostelusta, niin sitten kannattaisi valita paremmin ne paikat, joissa vaatteensa riisuu ja ajatuksensa paljastaa? Eikö muka?
Minä voin omasta kokemuksestani sanoa,yksikään uskis ei ole halunnut minulle hyvää.He eivät ole koskaan kannustaneet minua,vaikka tiedän omat lahjani.Minulle on jopa sanottu,olet pelkkä nolla.Kun en ole heidän kanssaan tekemisissä,voin paremmin,toteutan taiteilijan lahjojani.
Olen niin naivi varmaan, että ajattelen, ettei mieheni katso ulkonäköäni niin, että hänen tarvitsisi muuntaa totuutta ajatuksistaan. Jos tietäisin, että ulkoinen olemukseni olisi ongelma, en voisi olla sellaisen ihmisen kanssa, koska ei olisi kauheampaa ajatusta kuin se, että toista inhottaa toinen ihminen ja toinen katsoo toista niin. Että jos se ulkoinen olisi tärkeämpää kuin se mitä olen sisäisesti. Minulle itselleni merkitsee se mitä toinen ihminen on, ei se miltä hänen kuorensa näyttää ja jos kuori on tärkeä, se merkitsee sitä, että kusi on päässä.
Kokkaukseni ovat aika hyviä varmaan.
En pidä, että valehdellaan. Asiat voi jättää sanomatta. Hienotunteinen voi olla, kaikkea ei tarvitse pamauttaa ääneen. En pidä valehtelusta, mutta mielestäni voi arvioida myös asioita rakentavasti. Ei tarvitse olla ilkeä ja sanoa toisen olevan lahjaton, jos ei tunne henkilöä ja vaikka tietäisikin, niin asioita voi ilmaista, niin ettei lannista toista kuitenkaan. Minusta toista ihmistä voi kannustaa, eikä masentaa. Tietenkin on asioita, joissa ei tarvitse kannustaa, mutta kuten sanoin tässäkin ketjussa, on tarkoitus tehdä ensisijaisesti itselle ja katsoa mitä siitä saa aikaiseksi. Minulla on tarve saada tehdä asioita ja tuottaa.
Jos olen saunassa. Niin tuskin olisi kovin kohteliasta muilta saunojilta sanoa, että oletpa lihava tai vastaavaa. En käy vieraiden miesten kanssa saunassa ja tuskin heidän arvioidensa kohde haluaisinkaan olla, tietäisin valmiiksi etten miellyttäisi heidän silmäänsä ja he tuskin haluaisivat edes saunoa kanssani, enkä koe tarvetta saunoa alastomien miesten kanssaan. En itse edes katso ihmisiä niin, en arvioi heidän ulkonäköjään, koska se on irrelevanttia minulle, täysin, mutta tiedän miten maailma kulkee ja en ole voinut välttyä itsekään muiden arvosteluilta, ulkonäönkään suhteen.
Ajattelen kuitenkin niin, että tervehenkinen ja järkevä ihminen ei sano ääneen asioita ja sano niitä totuuksina esimerkiksi toisen ihmisen ulkonäön arvosteleminen ei ole totuus, henkilö joka ei ole ulkoisesti kaunis, voi olla sisäisesti kauniimpi kuin se joka on ulkoisesti kaunis. Toki olen elämäni aikana tehnyt virheitä ja voinut tehdä suuriakin virheitä, mielestäni ihminen silti voi muuttaa toimintatapojaan ja alkaa ymmärtämään mikä on todellisesti tärkeää, mikä on aitoa kauneutta.
Ai niin, tuo vieraiden kanssa saunominen, saunon vieraiden naisten kanssa joskus, tilanteita voi tulla. Naiset harvemmin näyttävät mitä ajattelevat ja uskon heidän kyllä ajattelevan asioista, ei se sitä poista. Viime kerralla saunoja halusi keskustella lihavuusleikkauksesta jossa hänen tuttunsa oli käynyt, en kokenut sille ihan vielä tarvetta, jonka ilmaisinkin äneen, en koe ongelman olevan vielä niin suuri, jonkun mielestä varmasti tarve voi olla sille suuri ;) en loukkaantunut lainkaan, ihminen oli hienotunteinen ja ilmaisi asiansa kauniisti, nuorempana olisin kokenut loukkaantuneeni varmastikin.
Niin ja keskustelimme muuten painoasioista, en voivotellut painoani, vaan se liittyi ihan sellaiseen henkiseen keskusteluun, ulkonäköasioista, että millä tavoin ne voivat ihmiseen vaikuttaa, enkä sitä keskustelua vienyt eteenpäin niin, että kokisin mitään huonommuuden tunnetta oman ulkonäköni suhteen, vaan asia lähti jostain ja se oli sinänsä yleistä keskustelua, mutta tiedostan sen niin, että ihmiset voivat koettaa hyväntahtoisesti ilmaista, kuinka olisi vaihtoehtoja olemasa, kauneusleikkauksia, joita tehdä, että on keskusteltu ihmisten kanssa vatsankiristyksistä ja rintaleikkauksistakin ja en ole itselleni niitä harkinnut tehdä, enkä muillekaan suositellut sen koommin, mutta lihavamman ihmisen kanssa on varmasti helppo niistä keskustella. On toisaalta eri asia, jos sanoisi, että olet niin lihava, että sinun täytyy sille jotain tehdä ja alkaisi arvostella, sehän olisi kuin kokisi jotenkin oman ulkonäkönsä olevan jollain tavalla sellainen, että olisi varaa ja se varaa oleminen voi tuhoutua sekunneissa jossain missä vain ja vanhuuteenkin jo, kuuluisaan rupsahtamiseen.
Joo, ei se ulkonäkö ole tärkeintä.
Olen itsekin lihava ja niin on myös vaimoni. Ei se ole meille mikään ongelma. Me tykätään itsestämme ja toisistamme sellaisina kuin olemme.
Sisäinen ihminen on tärkeintä: myös uskonnottoman mielestä, mutta uskikset ei sitä aina näytä tajuavan.
HELL kultissa on moni tullunna pöpiksi.
Musti.Hintikka, hell kultilla tarkoitit kai judaismia? Judaistit täällä ovat jaelleet mielensä mukaisesti helvetin kuumimpia paikkoja.
Kaikki uskonnot samanlaista valhetta. Herätkää ihmiset. Uskonnot kuului aikaan jolloin asioita ei ymmärretty. Edelleenkään kaikkea ei ymmärretä mutta mitään todisteita mistään yliluonnollisesta ei ole. Uskonto oli valtaa, nykyään on politiikka. Nuo taivas höpinät jne paska on vain lohtua herkimmille ja hyväuskoisille.