Tämä 8 päiväinen viikojörjestelmä oli roomalaisila perua muinaisilta etsurkeilta. Vasta kun kristinusko yleistyi, omaksuttiin Rooman valtakunnassakin 7 päiväine viikko. Alunperin roomalaisen kalenterin sunnuntai vastasi juutalaisen kalenterin sapattia, muta sillä erotuksella että roomalainen vuorokausi alkoi ja päättyi keskiyöllä kun taas juutalaislla paivää alkoi ja päättyi iltahämärässä. Useamman kalenteriuudistuksen myötä tämä yhteys on kuitenkin memetetty joist suurin muutos oli siirtyminen juliaanisesta kalenterista gregoriaaniseen kalenteriin. Niissä maissa joisa käytetään edelleen juliaanita kalenteria on sunnuntai aivan eripäivässä kuin niissä maissa joissa on käytössä gregoriaaninen kalenteri. Juutalaiset lisäksi kkooontuivat synagoogaan iltaisin niin sanotun iltarukouksen ja iltauhrin aikaan ennen kuin juutalaisen tavan mukaan vuorokausi vaihtuisi auringon laskettua. Sapatin päätyttyä ihmiset alkoivat aterioimaan kodeissaan illalista sapatinpäivän jälkeistä ateriaa eli havdalaa josta kristillisen ehtollinekin periytyy.
Roomalaisilla oli alunperin käytössä 8 päiväinen viikko
Anonyymi
8105
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Briteillä on edelleen 8-päiväinen viikko: Eight Days A Week!
Ei ainoastaan vain roomalaisilla vaan myös keltäillä ja germaaneilla. On kristnuskon ansiota että meillä seitsemän päivää viikossa. Levitessä Eurooppaan kristinusko toi mukanaan jo muinaisten mesopotamialaisen ja muun lähi-idän kansojen käyttämän seitsemän päiväisen viikon.
Roomalaisten vapaapäivä oli alunperin maanantai, mutta miellyttääkseen kristittyjä Konstantinus muutti sen näiden vaatimuksesta sunnuntaiksi ja otti uuden seitsemänpäiväisen viikon käyttöön vuonna 321.
Kovaa on ollut, ensin 7 päivää paiskittiin duunia ja sitten 8 päivänä käytiin katselemassa gladiaattoritaisteluita areenalla.
Gladiaattoritaistelut onneksi pelkkiä koreografioituja näytelmiä joilla imitoitiin muinaisia ja myyttisiä sotia. Varsinkin Troijan sotta oli kaupungeissa tutkijoiden mukaan ollut erittäin suosittu näytös. Gladiaattorien tuli pyrkiä siihen ettei toista eli vastanäyttelijää surmattaisi ottelun aikana. Toisen omistaman gladiaattorin haavoittamisesta jopa oli määrätty annettavaksi sakot. Parhaimmat gladiaattorit saattoivat saada tukijakseen jopa keisarin, mutta yleensä muut rikkaat aristokraatit toimivat ottelijoiden avokätisinä sponsoreina. Sponsorisopimukset johtivat toisaalta krääsä ja rihkamakauppaan, esimerkiksi lapsille valmistettiin gladiaattorinukkeja suosituimmista ottelijoista. Tämänlisäksi oli vedonlyöntuä ja koronkiskontaa siitä kuka voittaa vaikka oikeasti taistelun lopputulos oli jo aina okakerta selvä ottelun käsikirjoituksessa. Kuitenkin kaikkein naurettavimpana huippuna naiset kirjoittelivat näille gladiaattoreille "fanipostia" ja "rakkauskirjeitä" roomalaisten talojen seinille kuin jollekkin tämänpäivän rokkistaralle tai poppitähdille.
Tuo on kyllä uutta sillä käsittääkseni gladiaattoreiden elinikä oli aika lyhyt ja useimmat heistä kuolivat areenalla, kun keisarin peukalo osoitti alaspäin. Mutta varmaankin rihkamakauppa kukoisti ja epäilemättä sponsorointi tunnettiin jo muinaisessa Roomassa.
Tuo että gladiaattorit olisivat kuolleet keisarin peukalosta on yleinen harhakäsitys joka syntyi kun 1800-luvulla otteluita kuvaava teksti tulkittiin osaamatta väärin sillä tuolloin ei vielä ymmärretty täydellisesti koineen kreikkaa. Väärin käsitys ikuistettiin Jean-Léon Gérômenin kuuluisaan tauluun ja loppu onkin sitten silkkaa populaarikulttuuria joka pitää tätä myyttiä yllä. Myöhemmin arkeologiset löydöt ovat auttaneet tulkitsemaan paremmin arkaainisia tekstejä ja muuttanut käsitystä otteluista. Gladiaattoriottelut olivat enemmänkin väkivaltaisia teatterisesityksiä kuin veristä vapaapainia.
Sunnuntain pitäminen kristittyjen pyhänä päivänä on ainakin johdettavissa Justinos Marttyyriin joka kehotti kristittyjä juhlistamaan ylösnoussutta Kristusta auringon päivänä jotta kristityt erottautuisivat juutalaisista omaksi ryhmäkseen eikä heitä pidettäisi syyttä osallisina Bar Kokhban kapinaan.