Yh ja ahdistus

Anonyymi

Tunnen olevani umpikujassa. Olen 3 vuotiaan pojan yksinhuoltaja. Palasin töihin edellisenä keväänä ja alkuun kaikki meni hyvin. Mutta pikkuhiljaa ahdistus kasvoi niin että jouduin sairaslomalle viime syksynä. Silloin tuntui etten pärjää elämässäni, töissä ja pienen lapsen kanssa arjessa. Sairaslomaa kesti muutama kuukausi ja sen jälkeen olen tehnyt lyhennettyä työpäivää. Mutta nyt ahdistus nostaa päätään taas. Edelleen tuntuu etten ole tarpeeksi hyvä työssäni, työt ovat liian vaikeita minulle. Haaveilen työstä jota voisi tehdä ns aivot narikassa, mutta liukuhihnatyöstä maksettava palkka ei varmaan riittäisi elämiseemme. Minulla on omistusasunto ja auto. Pelkään mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Pelkään että en oikeasti enää pärjää töissä ja saan potkut. Onko muita samankaltaisten asioiden kanssa painiskelevia? Miten olette selättäneet ahdistuksen?

11

184

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Tarvitaan joku jonka kanssa purkaa... Olet liian yksin. Siitä paniikki ym. Ei mikään ihme, olet inhimillinen... Ehkä hyvä terapeutti voisi auttaa...

      • Anonyymi

        -Aloittaja-
        Sairasloman aikana ja jo sitä ennen kävin terapeutilla, mutta se loppui viime keväänä kun terapeutti koki että olen tarpeeksi hyvässä kunnossa. Olin silloin palannut töihin sairasloman jälkeen.
        Täytyy ehkä jatkaa terapiaa jossain muodossa. Jollain toisella terapeutilla.
        Mulla on vaan aika rankka historia joka osaltaan pahentaa ja aiheuttaakin ahdistusta. Että tää ahdistus ei johdu pelkästään siitä että töissä on rankkaa tai siitä että olisi rankkaa olla yh. Mutta tuntuu ettei puhuminen historiasta auta tarpeeksi. En oikein tiedä mitä tehdä.


    • Anonyymi

      "Että tää ahdistus ei johdu pelkästään siitä että töissä on rankkaa tai siitä että olisi rankkaa olla yh. Mutta tuntuu ettei puhuminen historiasta auta tarpeeksi. "

      Kannattaisi varmaan jatkaa terapiaa. Puhuminen historiasta ei olekaan sinänsä riittävää, vaan se millainen vuorovaikutus teille tulee. Että kokee että toinen ymmärtää, ja voi jättää hänelle jonkun taakan.

      Nykytilanteesi stresseineen on varmasti vaikea, ja jos taustalla on jotain esim. että et ole saanut läheisiltäsi tai vanhemmilta aikanaan tarpeeksi tukea, niin on vaikea ottaa tukea vastaan muiltakaan, ja se pahentaa nykytilanteen stressaavuutta. Katso tarkkaan se terapeutti, jonka kanssa jatkat. Sehän ei ole mitään "eksaktia tiedettä" vaan enemmänkin "taidetta..." :)

      ...Kuulostaa siltä, että jos terapeutti lopetti terapian omasta aloitteestaan koska olit hänen mielestään hyvässä kunnossa, niin se ei kuulosta siltä että olisit päässyt hänen kanssaan kovin avoimesti puhumaan... Ehkä olet ns. suorittaja-tyyppi, liian yksin lapsena jäänyt, kantamaan aikuistenkin taakkoja? Siitä tulee huono stressinkestävyys. Ei opi tukeutumaan muihin silloin kun pitäisi. Ehkä sinulle sattui terapeutti, joka ei siedä riippuvuutta asiakkaissaan, koska se on hänelle itselleen jotenkin vaikea asia? Riippuvuus on joissakin tilanteissa tarpeellista ja sen pitää voida jatkua aikansa. Terapian lopettamisesta pitäisi aina sopia yhdessä.

      Anonyymi
      31.8.2019 17:29

      • Anonyymi

        Ehkä ja ehkä ja jos ja jos. Lisäät vaan aloittajan "ahdistusta" tuolla jossittelullasi ja ahdistuksen vaihtoehtojen nimeämisillä.


      • Anonyymi

        -Aloittaja-
        Kiitos kommentista. Luulen että terapiaa olisi tosiaan hyvä jatkaa. Juuri nyt koen olevani avoimimmillani ja pystyisin varmaan sanomaan sellaisia juttuja jotka aiemmin olen haudannut syvälle. Oikeanlaista terapeuttia vaan on niin tosi vaikea löytää. Eihän sitä tiedä kuin kokeilemalla, raskas prosessi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä ja ehkä ja jos ja jos. Lisäät vaan aloittajan "ahdistusta" tuolla jossittelullasi ja ahdistuksen vaihtoehtojen nimeämisillä.

        "Ehkä ja ehkä ja jos ja jos. Lisäät vaan aloittajan "ahdistusta" tuolla jossittelullasi ja ahdistuksen vaihtoehtojen nimeämisillä."

        Mutta kun mulla ei ole röntgenkatsetta. Siksi "ehkä" ja "jos". Ottaisitko itse mieluummin kaikkitietävän eksperttikommentoijan? Niitä löytyy psykiatriselta poliklinikalta.

        Anonyymi
        31.8.2019 17:29


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        -Aloittaja-
        Kiitos kommentista. Luulen että terapiaa olisi tosiaan hyvä jatkaa. Juuri nyt koen olevani avoimimmillani ja pystyisin varmaan sanomaan sellaisia juttuja jotka aiemmin olen haudannut syvälle. Oikeanlaista terapeuttia vaan on niin tosi vaikea löytää. Eihän sitä tiedä kuin kokeilemalla, raskas prosessi.

        ". Oikeanlaista terapeuttia vaan on niin tosi vaikea löytää. Eihän sitä tiedä kuin kokeilemalla, raskas prosessi."

        Ei tosiaan tiedä kuin kokeilemalla. Nimimerkkini voisi olla Kokemusta on;) Mutta kannattaa yrittää ja jaksaa. Sinulla on paljon sisäisiä voimavaroja, siitä kertovat viestisi rivien välissä.

        Anonyymi
        31.8.2019 17:29


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Ehkä ja ehkä ja jos ja jos. Lisäät vaan aloittajan "ahdistusta" tuolla jossittelullasi ja ahdistuksen vaihtoehtojen nimeämisillä."

        Mutta kun mulla ei ole röntgenkatsetta. Siksi "ehkä" ja "jos". Ottaisitko itse mieluummin kaikkitietävän eksperttikommentoijan? Niitä löytyy psykiatriselta poliklinikalta.

        Anonyymi
        31.8.2019 17:29

        Sinäkö olet asiantuntija arvailemaan aloittajan ahdistuksen aihetta? Päin vastoin annat hänelle lisää ahdistusta tuolla jossittelullasi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinäkö olet asiantuntija arvailemaan aloittajan ahdistuksen aihetta? Päin vastoin annat hänelle lisää ahdistusta tuolla jossittelullasi.

        "Sinäkö olet asiantuntija arvailemaan aloittajan ahdistuksen aihetta? Päin vastoin annat hänelle lisää ahdistusta tuolla jossittelullasi."

        Näköjään annan SINULLE jonkinlaista ahdistuksen aihetta ;)

        Anonyymi
        31.8.2019 17:29


    • Anonyymi

      -Aloittaja-
      Tänään kävin työterveyshuollossa ja sain yli viikon sairaslomaa. Sitten tapaan lääkärin jolla kävin viime sairasloman aikana. Hän tuntee tilanteeni ja osaa varmasti paremmin ottaa kantaa että mitä seuraavaksi. Nyt ahdistaa ja pelottaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tuntuu etten enää pysty tekemään tuota työtä. Se on jotenkin järjetöntä, olenhan ollut samassa työpaikassa jo yli kymmenen vuotta.
      Onko muita joilla olisi samankaltaisia kokemuksia, miten olette selvinneet? Onko löytynyt uusi työpaikka tai opiskelu?

    • Anonyymi

      Itse lähdin opintovapaalle. Takana on paha ahdistusjakso, jossa oli ocd oireilua ja dissosianaatiotakin... paniikkikohtauksia kans. Tämän jälkeen tein lyhennettyä työviikkoa ja lopulta vuoden pähkäilyn jälkeen lähdin opiskelemaan kun töissä alkoi olla ylivoimaisen vaikeaa.. oikeastaan itkin aina töihin mennessä, lähellä etten ois töissä itkenyt ja sit kotiin. Opintovapaa oli mulle paras ratkaisu, vaikka en tiedä onko tämä ala ihan mua varten, mut ainakin uutta opittavaa ja ajateltavaa. Tässä sulle lista mitä mä miettisin kohdallesi:

      - lyhennetty työviikko: jos kuitenkin tykkäät työstäsi, näin keräät lisäää jaksamistasi
      - uudet työtehtävät: jos tykkäät työpaikasta, haluat olla siellä mutta mielesi tekee kokeilla jtn uutta? Mutta jos ahdistus ja jaksaminen kortilla, niin ei ehkä tätä?
      - opintovapaa: jos olet ollut samas paikas ja vakkari vähintään vuoden ja sinulla on 8 v työhistoria kokonaisuudessaan (koko elämäsi ajalta) tällöin saat parempaa aikuiskoulutustukea. Saat 2 v breikin työstä, muuta ajateltavaa. Rahallisesti tämä on n. 70 % nyk. Palkastasi
      -etsi uusi työpaikka (jos et haluu opiskella, etkä jatkaa nyk. Työpaikassa sitten millään. Ja huom. Voi sitä "aivot narikkaan" työstäki tienata mukavasti, varsinkin vuorotyössä. Tosin sinulla lapsi, joten vuorotyö varmaan pois suljettu?

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Orpo räyhää: kansan on muututtava

      Orpon mukaan kansa ei elä kokoomuksen kanssa samassa todellisuudessa, ja sen vuoksi kansan on muututtava. Kas kun ei san
      Maailman menoa
      27
      1652
    2. Kristillinen kaste annetaa upotuskasteena

      Kristillinen upotuskaste perustuu juutalaiseen mikve-kasteeseen, jossa upottaudutaan veden alle kokonaan. Paavali vertas
      Kaste
      162
      1147
    3. Ehkä vähän

      Rakastunut sinuun
      Ikävä
      50
      1130
    4. Koko kansan kaste Punaisen meren ylityksen aikana

      Koko Israelin 2,5 milj.kansa sai kasteen ja Pyhän Hengen lahjan ylittäessän Punaisen meren. 1.Kor.10 1 Sillä minä en ta
      Kaste
      366
      1097
    5. Sijaiskasteet kuolleitten puolesta

      Paavali teki Korintossa sijaiskasteita kuolletten puolesta eli ns. Mormoninkasteita. 1. Kor. 15:29 Mitä muutoin ne, j
      Kaste
      373
      1029
    6. Martina ja jalkapalloilija2

      Seiska: Martina iski nuoren jalkapalloilijan vuosia sitten. Könysikö milf teinin kanssa?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      182
      960
    7. Oikea kaste on syntisten kaste

      Oikea kaste on syntisten kaste. Vain syntisiä tulee kastaa. Itsensä uskoviksi ja vanhurskaiksi julistaneita ei tule ka
      Kaste
      58
      955
    8. Kristillinen kaste toimitetaan upottamalla veteen - pään valelukaste ei kelpaa

      Kristillinen upotuskaste perustuu juutalaiseen puhdistautumiseen, jossa upottaudutaan veden alle kokonaan. Paavali verta
      Kaste
      153
      942
    9. Et taida paljoa

      treffeillä käydä? 😆 mieheltä Naiselle
      Ikävä
      89
      887
    10. Nainen, nyt esitän muutaman skenaarion

      Asumme yhdessä ja seurustelemme. 1. On ilta ja olet sohvalla makoilemassa ja räpläät kännykkääsi. Makuuhuoneesta kuulu
      Ikävä
      114
      878
    Aihe