Yh ja ahdistus

Anonyymi

Tunnen olevani umpikujassa. Olen 3 vuotiaan pojan yksinhuoltaja. Palasin töihin edellisenä keväänä ja alkuun kaikki meni hyvin. Mutta pikkuhiljaa ahdistus kasvoi niin että jouduin sairaslomalle viime syksynä. Silloin tuntui etten pärjää elämässäni, töissä ja pienen lapsen kanssa arjessa. Sairaslomaa kesti muutama kuukausi ja sen jälkeen olen tehnyt lyhennettyä työpäivää. Mutta nyt ahdistus nostaa päätään taas. Edelleen tuntuu etten ole tarpeeksi hyvä työssäni, työt ovat liian vaikeita minulle. Haaveilen työstä jota voisi tehdä ns aivot narikassa, mutta liukuhihnatyöstä maksettava palkka ei varmaan riittäisi elämiseemme. Minulla on omistusasunto ja auto. Pelkään mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Pelkään että en oikeasti enää pärjää töissä ja saan potkut. Onko muita samankaltaisten asioiden kanssa painiskelevia? Miten olette selättäneet ahdistuksen?

11

176

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Tarvitaan joku jonka kanssa purkaa... Olet liian yksin. Siitä paniikki ym. Ei mikään ihme, olet inhimillinen... Ehkä hyvä terapeutti voisi auttaa...

      • Anonyymi

        -Aloittaja-
        Sairasloman aikana ja jo sitä ennen kävin terapeutilla, mutta se loppui viime keväänä kun terapeutti koki että olen tarpeeksi hyvässä kunnossa. Olin silloin palannut töihin sairasloman jälkeen.
        Täytyy ehkä jatkaa terapiaa jossain muodossa. Jollain toisella terapeutilla.
        Mulla on vaan aika rankka historia joka osaltaan pahentaa ja aiheuttaakin ahdistusta. Että tää ahdistus ei johdu pelkästään siitä että töissä on rankkaa tai siitä että olisi rankkaa olla yh. Mutta tuntuu ettei puhuminen historiasta auta tarpeeksi. En oikein tiedä mitä tehdä.


    • Anonyymi

      "Että tää ahdistus ei johdu pelkästään siitä että töissä on rankkaa tai siitä että olisi rankkaa olla yh. Mutta tuntuu ettei puhuminen historiasta auta tarpeeksi. "

      Kannattaisi varmaan jatkaa terapiaa. Puhuminen historiasta ei olekaan sinänsä riittävää, vaan se millainen vuorovaikutus teille tulee. Että kokee että toinen ymmärtää, ja voi jättää hänelle jonkun taakan.

      Nykytilanteesi stresseineen on varmasti vaikea, ja jos taustalla on jotain esim. että et ole saanut läheisiltäsi tai vanhemmilta aikanaan tarpeeksi tukea, niin on vaikea ottaa tukea vastaan muiltakaan, ja se pahentaa nykytilanteen stressaavuutta. Katso tarkkaan se terapeutti, jonka kanssa jatkat. Sehän ei ole mitään "eksaktia tiedettä" vaan enemmänkin "taidetta..." :)

      ...Kuulostaa siltä, että jos terapeutti lopetti terapian omasta aloitteestaan koska olit hänen mielestään hyvässä kunnossa, niin se ei kuulosta siltä että olisit päässyt hänen kanssaan kovin avoimesti puhumaan... Ehkä olet ns. suorittaja-tyyppi, liian yksin lapsena jäänyt, kantamaan aikuistenkin taakkoja? Siitä tulee huono stressinkestävyys. Ei opi tukeutumaan muihin silloin kun pitäisi. Ehkä sinulle sattui terapeutti, joka ei siedä riippuvuutta asiakkaissaan, koska se on hänelle itselleen jotenkin vaikea asia? Riippuvuus on joissakin tilanteissa tarpeellista ja sen pitää voida jatkua aikansa. Terapian lopettamisesta pitäisi aina sopia yhdessä.

      Anonyymi
      31.8.2019 17:29

      • Anonyymi

        Ehkä ja ehkä ja jos ja jos. Lisäät vaan aloittajan "ahdistusta" tuolla jossittelullasi ja ahdistuksen vaihtoehtojen nimeämisillä.


      • Anonyymi

        -Aloittaja-
        Kiitos kommentista. Luulen että terapiaa olisi tosiaan hyvä jatkaa. Juuri nyt koen olevani avoimimmillani ja pystyisin varmaan sanomaan sellaisia juttuja jotka aiemmin olen haudannut syvälle. Oikeanlaista terapeuttia vaan on niin tosi vaikea löytää. Eihän sitä tiedä kuin kokeilemalla, raskas prosessi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä ja ehkä ja jos ja jos. Lisäät vaan aloittajan "ahdistusta" tuolla jossittelullasi ja ahdistuksen vaihtoehtojen nimeämisillä.

        "Ehkä ja ehkä ja jos ja jos. Lisäät vaan aloittajan "ahdistusta" tuolla jossittelullasi ja ahdistuksen vaihtoehtojen nimeämisillä."

        Mutta kun mulla ei ole röntgenkatsetta. Siksi "ehkä" ja "jos". Ottaisitko itse mieluummin kaikkitietävän eksperttikommentoijan? Niitä löytyy psykiatriselta poliklinikalta.

        Anonyymi
        31.8.2019 17:29


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        -Aloittaja-
        Kiitos kommentista. Luulen että terapiaa olisi tosiaan hyvä jatkaa. Juuri nyt koen olevani avoimimmillani ja pystyisin varmaan sanomaan sellaisia juttuja jotka aiemmin olen haudannut syvälle. Oikeanlaista terapeuttia vaan on niin tosi vaikea löytää. Eihän sitä tiedä kuin kokeilemalla, raskas prosessi.

        ". Oikeanlaista terapeuttia vaan on niin tosi vaikea löytää. Eihän sitä tiedä kuin kokeilemalla, raskas prosessi."

        Ei tosiaan tiedä kuin kokeilemalla. Nimimerkkini voisi olla Kokemusta on;) Mutta kannattaa yrittää ja jaksaa. Sinulla on paljon sisäisiä voimavaroja, siitä kertovat viestisi rivien välissä.

        Anonyymi
        31.8.2019 17:29


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Ehkä ja ehkä ja jos ja jos. Lisäät vaan aloittajan "ahdistusta" tuolla jossittelullasi ja ahdistuksen vaihtoehtojen nimeämisillä."

        Mutta kun mulla ei ole röntgenkatsetta. Siksi "ehkä" ja "jos". Ottaisitko itse mieluummin kaikkitietävän eksperttikommentoijan? Niitä löytyy psykiatriselta poliklinikalta.

        Anonyymi
        31.8.2019 17:29

        Sinäkö olet asiantuntija arvailemaan aloittajan ahdistuksen aihetta? Päin vastoin annat hänelle lisää ahdistusta tuolla jossittelullasi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinäkö olet asiantuntija arvailemaan aloittajan ahdistuksen aihetta? Päin vastoin annat hänelle lisää ahdistusta tuolla jossittelullasi.

        "Sinäkö olet asiantuntija arvailemaan aloittajan ahdistuksen aihetta? Päin vastoin annat hänelle lisää ahdistusta tuolla jossittelullasi."

        Näköjään annan SINULLE jonkinlaista ahdistuksen aihetta ;)

        Anonyymi
        31.8.2019 17:29


    • Anonyymi

      -Aloittaja-
      Tänään kävin työterveyshuollossa ja sain yli viikon sairaslomaa. Sitten tapaan lääkärin jolla kävin viime sairasloman aikana. Hän tuntee tilanteeni ja osaa varmasti paremmin ottaa kantaa että mitä seuraavaksi. Nyt ahdistaa ja pelottaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tuntuu etten enää pysty tekemään tuota työtä. Se on jotenkin järjetöntä, olenhan ollut samassa työpaikassa jo yli kymmenen vuotta.
      Onko muita joilla olisi samankaltaisia kokemuksia, miten olette selvinneet? Onko löytynyt uusi työpaikka tai opiskelu?

    • Anonyymi

      Itse lähdin opintovapaalle. Takana on paha ahdistusjakso, jossa oli ocd oireilua ja dissosianaatiotakin... paniikkikohtauksia kans. Tämän jälkeen tein lyhennettyä työviikkoa ja lopulta vuoden pähkäilyn jälkeen lähdin opiskelemaan kun töissä alkoi olla ylivoimaisen vaikeaa.. oikeastaan itkin aina töihin mennessä, lähellä etten ois töissä itkenyt ja sit kotiin. Opintovapaa oli mulle paras ratkaisu, vaikka en tiedä onko tämä ala ihan mua varten, mut ainakin uutta opittavaa ja ajateltavaa. Tässä sulle lista mitä mä miettisin kohdallesi:

      - lyhennetty työviikko: jos kuitenkin tykkäät työstäsi, näin keräät lisäää jaksamistasi
      - uudet työtehtävät: jos tykkäät työpaikasta, haluat olla siellä mutta mielesi tekee kokeilla jtn uutta? Mutta jos ahdistus ja jaksaminen kortilla, niin ei ehkä tätä?
      - opintovapaa: jos olet ollut samas paikas ja vakkari vähintään vuoden ja sinulla on 8 v työhistoria kokonaisuudessaan (koko elämäsi ajalta) tällöin saat parempaa aikuiskoulutustukea. Saat 2 v breikin työstä, muuta ajateltavaa. Rahallisesti tämä on n. 70 % nyk. Palkastasi
      -etsi uusi työpaikka (jos et haluu opiskella, etkä jatkaa nyk. Työpaikassa sitten millään. Ja huom. Voi sitä "aivot narikkaan" työstäki tienata mukavasti, varsinkin vuorotyössä. Tosin sinulla lapsi, joten vuorotyö varmaan pois suljettu?

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Selvästi näyttää siltä, että SDP:n kannattajat hyväksyy kiusaamisen

      ja seksuaalisen ahdistelun, kun puolueen kannatus pysyy korkealla. Mitä tämä kertoo demari-äänestäjien moraalista?
      Maailman menoa
      137
      3546
    2. Päivi Räsäsen seksipaljastus loksauttaa Katja Ståhlin leuat! Elämäni biisi kohujakso tv:ssä!

      Elämäni biisi -suosikkisarjan uusinnat ovat startanneet ja nyt vuorossa on sarjan 2. jakso v. 2019. Sinisille sohville
      Suomalaiset julkkikset
      55
      3121
    3. Muistan vuosikymmenten takaa

      Toivottavasti voit hyvin ja jaksat työssäsi. Olet upea ja erinomainen ihminen, toivon kaikkea hyvää.
      Ikävä
      12
      2584
    4. Montako mitalia Suomi saa talviolympialaisista?

      Nyt heittäkää veikkaus Suomen mitalisaldosta ja mistä lajeista metallilätkät tulevat. Oma veikkaukseni on 6 mitalia. -
      Maailman menoa
      115
      2141
    5. Voiko kaivattu olla liian vanha?

      Tai muuten huonokuntoinen...
      Ikävä
      171
      1786
    6. Kokemuksia Rehux Oy yrityksestä työpaikkana?

      Jonkin aikaa seurannut kyseistä firmaa sivusta, näyttäisi, että tälläkin hetkellä olisi peräti 3 eri roolia tai paikkaa
      Työpaikat
      31
      1346
    7. Missä näit viimeksi kaivattusi?

      Menikö kohtaaminen hyvin vai ujousko esti lähestymästä?
      Ikävä
      54
      1172
    8. IS: Riitta Väisänen kärsii ikävästä vaivasta - Vaipparalli ja 40 antibioottikuuria takana...

      71-vuotias Riitta Väisänen on kertonut tuoreista terveysongelmistaan. Väisänen on kertonut julkisuudessa jo aiemmin vaih
      Terveys
      16
      953
    9. Jos mies oikeasti haluaa sinut

      Hän ei ota riskiä että menettäisi sinut. Ei pienintäkään. Mies ei jätä vastaamatta viesteihin eikä pidä sinua epätietois
      Ikävä
      110
      923
    10. Polvinen hylkäsi Persut

      Polvinen teki ratkaisun, lähti Persujen paraati paikalta. Moni on jättänyt puolueen tavallisten kansalaisten joukosta.
      Kajaani
      158
      922
    Aihe