Ajanlaskun alun taitteessa oli vallalla ajatus että uskonsa puolesta kuolleet juutalaiset sovittavat kansansa synnit. Aihe on varsin keskesessä osassa makkabilaisajan kapinasta kuvaavissa Makkabealaiskirjoissa, mutta myös Josephus kertoo tästä uskomuksesta Juutalaissodan historiassa ja Juutalaisten muinaisajoissa. Kapinassa kaatuneet julistettiin juutalaisten keskuudesa pyhimyksiksi. Uudelleen tämä nousi pintaan kun juutaliset nousivat uudestaan kapinaan 60-luvulla ja kokivat karvaan tappion vuonna 70 jolloin roomalaiset hävittivät Jerusalemin. Juuri tässäyhteydessä Josephus ottaa esiin tuon marttyyriuteen liitetyn narratiivin.
Marttyyri kaikkien syntien sovittajana ei ollu mikään vieras ajatus juutalaisille
Anonyymi
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.