Arto Leikola:
Naurun biologiaa-ja muita esseitä.
s254
Pohdiskelut evoluution merkityksestä ovat jatkuneet.Ovatko ensimmäiset eliöt syntyneet tänne sattumalta,vai syntyykö elämää väistämättä aina kun tietyt edellytykset on täytetty?Ellei tietty kädellisten haara olisi kehittynyt kohtalaisen älyn haaraksi,olisiko sen sijalle evoluution nuolenkärjeksi tullut jokin muu eläinryhmä - jyrsijät,norsut vai kenties valaat?Tälläisiin kysymyksiin ei luonnontiede,ainakaan nykyisellään,voi antaa vastauksia.Vielä vähemmän se ryhtyä etsimään evoluution selitykseksi luonnon ulkopuolella olevia voimia,salaperäistä Korkeampaa Älyä,Universaalia Suunnittelijaa tai muuta vastaavaa.Se ei voi edes turvautua kehitykseen jonkinlaisena maailmankaikkeuden yleisenä rakenneperiaatteena,eikä näe sen enempää soluissa kuin yksilöissäkään merkkejä fysiikan ja kemian ulkopuolelle sijoittuvista elämänvoimista,jotka ikään kuin kannustaisivat yksilöitä ylös ja eteenpäin luonnon suurissa portaikoissa.Eikä biologinen evoluutioteoria sen enempää kuin geologiakaan voi antautua mielikuvituksen valtaan täyttämällä tietämyksen aukkoja kuvitelmilla siitä,miten luontoa ja elämää olisivat muinoin vallinneet toiset voimat kuin nykyään.
Monien romanttisten harharetkien jälkeen - ajatellen Haekelin ohella esimerkiksi viime vuosisadan vaihteessa suurta suosiota saavuttanutta Henri Bergsonia ja hänen "elämänhyökyään"- biologia on asettautunut varsin tukevasti darwinilaisen empirismin linjalle,keräämään tietoja vähitellen,havainnoin,kokein ja johtopäätöksin.Se pitää evoluutioteoriaa eräänä perusrakennelmanaan,samalla tavalla kuin soluteoriaa tai geneettisen koodin teoriaa,koska nämä teoriat voivat yksinkertaisimmalla tavalla selittää suurimman määrän ilmiöitä.Sikäli evoluutioteoria ei ole aikoihin ollut biologialle mikään aate tai erityisen julistuksen kohde sen enempää kuin atomiteoria kemisteille tai kvanttiteoria fyysikoille.Usko sen pätevyyteen nojaa samanlaisiin perusteisiin kuin usko atomiteorian tai kvanttiteorian pätevyyteen;on syytä muistaa,että koko 1800-luvun ajan,jolloin nykyisenkaltainen kemnia syntyi ja saavutti myös teollisuudessa ensimmäiset suuret voittonsa,atomiteoria oli vain seloittävä hypoteesi,ei enempää.Sittemmin atomiteoria on varmistumistaan varmistunut,samalla kun käsitys atomeista on monin tavoin muuttunut ja syventynyt.
Samoin on evoluution laita.
Ne yritykset,joita viime aikoina on varsinkin Yhdysvalloissa esiintynyt evoluutioteorian korvaamiseksi jollakin muulla,lähinnä ajatuksella yhdestä tai useammasta kertakaikkisesta luomisteorsta,kumpuavat ilmeisesti,silloin kun ovat rehellisiä,tietystä uskonnollisesta tarpeesta.Kysymyksessä voi olla huoli ihmisestä,siitä että ihmistä ei pystytä käsittämään moraaliseksi ja vastuulliseksi olennoksi jos hän on saanut alkunsa alemmista eläimistä ja varsinkin jos tätä kehitystä ovat ohjanneet kaiken vastuun ja moraalin ulkopuolella olevat voimat,kuten satunnaismuuntelu,eloonjääminen ja luonnonvaliunta.Kysymyksessä voi olla myös jonkinlainen pettymys tieteeseen,jonka tarjoamiin selityksiin jää niin monia aukkoja,joka jättää kentän avoimiksi useille tulkinnoille.Tämä aukkoisuus,tämä epävarmuus.tämä ongelmallisuus ja avoimuus kuuluu kuitenkin luonnontieteen olemukseen; yritykset täyttää aukkoja ja ratkoa ongelmia uskonnollisin selityksin saattavat tyydyttää ihmisen varmuuden tarvetta,mutta luonnontieteellistä selitysvoimaa niillä ei ole.Siksi luonnontiede joutuu ne hylkäämään samaan tapaan kuin 1700-luvun tähtitieteilijä Laplace,jolta Napoleon tiedusteli,mihin hän sijoitti Jumalan maailmansyntyteoriassaan.Kuten tunnettua,Laplace vastasi "Sire,en tarvinnut sitä hypoteesia."
Naurun biologiaa-ja muita esseitä.
s254
Pohdiskelut evoluution merkityksestä ovat jatkuneet.Ovatko ensimmäiset eliöt syntyneet tänne sattumalta,vai syntyykö elämää väistämättä aina kun tietyt edellytykset on täytetty?Ellei tietty kädellisten haara olisi kehittynyt kohtalaisen älyn haaraksi,olisiko sen sijalle evoluution nuolenkärjeksi tullut jokin muu eläinryhmä - jyrsijät,norsut vai kenties valaat?Tälläisiin kysymyksiin ei luonnontiede,ainakaan nykyisellään,voi antaa vastauksia.Vielä vähemmän se ryhtyä etsimään evoluution selitykseksi luonnon ulkopuolella olevia voimia,salaperäistä Korkeampaa Älyä,Universaalia Suunnittelijaa tai muuta vastaavaa.Se ei voi edes turvautua kehitykseen jonkinlaisena maailmankaikkeuden yleisenä rakenneperiaatteena,eikä näe sen enempää soluissa kuin yksilöissäkään merkkejä fysiikan ja kemian ulkopuolelle sijoittuvista elämänvoimista,jotka ikään kuin kannustaisivat yksilöitä ylös ja eteenpäin luonnon suurissa portaikoissa.Eikä biologinen evoluutioteoria sen enempää kuin geologiakaan voi antautua mielikuvituksen valtaan täyttämällä tietämyksen aukkoja kuvitelmilla siitä,miten luontoa ja elämää olisivat muinoin vallinneet toiset voimat kuin nykyään.
Monien romanttisten harharetkien jälkeen - ajatellen Haekelin ohella esimerkiksi viime vuosisadan vaihteessa suurta suosiota saavuttanutta Henri Bergsonia ja hänen "elämänhyökyään"- biologia on asettautunut varsin tukevasti darwinilaisen empirismin linjalle,keräämään tietoja vähitellen,havainnoin,kokein ja johtopäätöksin.Se pitää evoluutioteoriaa eräänä perusrakennelmanaan,samalla tavalla kuin soluteoriaa tai geneettisen koodin teoriaa,koska nämä teoriat voivat yksinkertaisimmalla tavalla selittää suurimman määrän ilmiöitä.Sikäli evoluutioteoria ei ole aikoihin ollut biologialle mikään aate tai erityisen julistuksen kohde sen enempää kuin atomiteoria kemisteille tai kvanttiteoria fyysikoille.Usko sen pätevyyteen nojaa samanlaisiin perusteisiin kuin usko atomiteorian tai kvanttiteorian pätevyyteen;on syytä muistaa,että koko 1800-luvun ajan,jolloin nykyisenkaltainen kemnia syntyi ja saavutti myös teollisuudessa ensimmäiset suuret voittonsa,atomiteoria oli vain seloittävä hypoteesi,ei enempää.Sittemmin atomiteoria on varmistumistaan varmistunut,samalla kun käsitys atomeista on monin tavoin muuttunut ja syventynyt.
Samoin on evoluution laita.
Ne yritykset,joita viime aikoina on varsinkin Yhdysvalloissa esiintynyt evoluutioteorian korvaamiseksi jollakin muulla,lähinnä ajatuksella yhdestä tai useammasta kertakaikkisesta luomisteorsta,kumpuavat ilmeisesti,silloin kun ovat rehellisiä,tietystä uskonnollisesta tarpeesta.Kysymyksessä voi olla huoli ihmisestä,siitä että ihmistä ei pystytä käsittämään moraaliseksi ja vastuulliseksi olennoksi jos hän on saanut alkunsa alemmista eläimistä ja varsinkin jos tätä kehitystä ovat ohjanneet kaiken vastuun ja moraalin ulkopuolella olevat voimat,kuten satunnaismuuntelu,eloonjääminen ja luonnonvaliunta.Kysymyksessä voi olla myös jonkinlainen pettymys tieteeseen,jonka tarjoamiin selityksiin jää niin monia aukkoja,joka jättää kentän avoimiksi useille tulkinnoille.Tämä aukkoisuus,tämä epävarmuus.tämä ongelmallisuus ja avoimuus kuuluu kuitenkin luonnontieteen olemukseen; yritykset täyttää aukkoja ja ratkoa ongelmia uskonnollisin selityksin saattavat tyydyttää ihmisen varmuuden tarvetta,mutta luonnontieteellistä selitysvoimaa niillä ei ole.Siksi luonnontiede joutuu ne hylkäämään samaan tapaan kuin 1700-luvun tähtitieteilijä Laplace,jolta Napoleon tiedusteli,mihin hän sijoitti Jumalan maailmansyntyteoriassaan.Kuten tunnettua,Laplace vastasi "Sire,en tarvinnut sitä hypoteesia."
Vastaukset 1
Vanhimmat
sivulta 256...
"Eihän inhimillinen ymmärrys voi käsittää uskomme pyhiä ja syviä mysteerejeä,eivätkä ne käy samaa tietä kuin luonnolliset asiat,vaan ovat Jumalan käden erityistä ja ihmeellistä työtä;ja kun Jumala uskotaan kaikkivoivaksi,muut asiat voidaan ja pitääkin uskoa hyvin helposti ja silmät kiinni,ja kun ne uskotaan silmät kiinni,ne eivät enää olekkaan käsitettäviä."Yhtä huonosti kuin ylösnousemusoppi sopii myös luomisoppi luonnontieteellisten selitysten joukkoon ja se joka pitää näitä oppeja maailmankatsomuksensa kulmakivinä on syytä pitää mielessä,että "ne eivät käy samaa tietä kuin luonnolliset asiat",ne asiat joita luonnontiede tutkii ja joille se etsii omia selityksiään.Ajatus luomisopista jonkinlaisena evoluution rinnakkaisselityksenä osoittaa vähintäänkin perin vajavaista tietoa luonnontieteellisen selityksen luonteesta.
Entä voiko evoluutioteoria tarjota toivoa vaikeuksissa kamppailevalle ihmiskunnalle,toivoa paremmasta,viisaammasta ja oikeudenmukaisemmasta tulevaisuudesta?Biologisena teorana tuskin,sillä luonnontieteellisten teorioiden tehtävänä on selittää maailmaa eikä herättää toiveita tai pelkoja.Biologi voi kuitenkin viitata siihen,että ihminen on lajina vasta nuori.Biologiset rakenteemmekannalta kehitys saattaa olla vasta alussaan;ainakaan ei ole viitteitä siitä,että hermostomme kehitysmahdollisuudet olisi kerta kaikkiaan käytetty loppuun. Toisaalta on merkkejä siitä,että valinta ei enää toimisi keskushermoston kehityksen hyväksi,ja jopa päinvastaista on pelätty.Mutta vaikka lajimme yhä kehittyisikin,se ei pysty evoluution avulla vastaamaan niihin haasteisiin,jotka nyt välittömästi ovat sen edessä,lähinnä seuraavien vuosisatojan aikana.Siinä suhteessa tilanne on uusi ja tuntematon.Ainoa mistä biologia voi tässä muistuttaa,on se ilmeinen seikka että evoluutio ei itsessään kuljeta meitä mihinkään.
Se ei pidä meistä huolta. Ne kellot jotka soivat ihmiskunnalle -lainaan vertauksen surelta englantilaiselta biologilta Sir Peter Medawarilta -ovat kuin alppien karjan kellot:ne ovat kiinnitetty meidän omaan kaulaamme,ja on meidän vikamme,ellei niiden sointi ole miellyttävä ja sopusointuinen.