Jeeesuksesta saa kirjoittaa

Voimme varmasti keskustella Jeesuksesta monestakin näkökulmasta ja aloittaisin tekemällä huomion, että loppujen lopuksi Jeesuksen maanpäällisestä vaelluksesta on kirjoitettu hyvin vähän. Tosin siihen aikaan eläneisiin ihmisiin verrattuna hänestä lienee kerrottu evankeliumeissa hyvinkin paljon. Veikkaisin, että ainoastaan Rooman keisareista on siltä aikakaudelta säästynyt enemmän aikalaisten kirjoituksia kuin Jeesuksesta.

Tämä kirjoitusten vähäisyys kielinee siitä, että sana levisi Jeesuksen kuoleman jälkeen enimmäkseen suullisesti, sillä lukutaito ei tainnut olla kovinkaan yleistä siihen aikaan. Myöskin sanoman on täytynyt olla erityisen vetoavaa, sillä kymmenet tuhannet kärsivät vainoa uskonsa tähden kuolemaan asti.

Jeesuksesta keskusteltaessa varteenotettava näkökulma onkin juuri hänen sanomansa ja miksi se vetosi ihmisiin silloin ja miksi se vetoaa edelleenkin.

Toinen näkökulma lähtee Jeesuksen jumaluudesta ja seikasta, että Jumala itse tuli ihmiskehossa elämään itse tekemäänsä luomakuntaan. Ihmisillä ei ollut mitään valtaa häneen, sillä hän olisi milloin tahansa voinut käyttää jumalallista voimaansa itsensä suojelemiseen. Sen sijaan hän käytti sitä voimaa sairaiden parantamiseen ja muutamassa tapauksessa herättämään kuolleen ihmisen takaisin eloon. Hän salli luomakuntansa ihmisten pahoinpidellä itseään ja kiduttaa kuoliaaksi asti.

Tämän kaiken hän ilmeisti teki, koska oli itse asettanut lait juutalaisille ja uhrasi itsensä lain täyttämiseksi kaikkien osalta. Synti erotti ihmiset Jumalasta ja ainoastaan uhrit saivat aikaiseksi anteeksiannon.

Voidaan kysyä, oliko kaikki ennalta määrättyä, niin syntiinlankeemus kuin Kristuksen sovitustyökin vai saiko Evan ja Adamin lankeemus aikaiseksi kaiken? Tiesikö Jumala asettaessaan paratiisiin hyvän ja pahan tiedon puun, että hänen luomansa ihmiset tulisivat lankeamaan houkutuksen edessä, jolloin pitäisi olla jokin keino saattaa ihmiset takaisin yhteyteen Luojan kanssa?

Sinänsä luodun on turha yrittää ymmärtää kaikkivaltiaan ja kaiken Luojan motiiveja, sillä kykyä sellaiseen ei yksinkertaisesti ole. On kuitenkin merkille pantavaa, että Jeesus evankeliumien mukaan vaiensi riivatut, etteivät he paljastaneet hänen Jumalallista luonnettaan. Hän myös puhui vertauksin, jotka löivät kuulijat ällikällä. Ainoastaan valitsemilleen opetuslapsille hän selitti vertauksiensa tarkoituksen, joskin he ymmärsivät ne vasta myöhemmin.

Vaikuttaa ajoittain jopa siltä, että Hän halusi tulla surmatuksi ja provosoi juutalaisia tarkoituksellisesti, joskin toisaalta evankeliumeissa kerrotaan, ettei hän mennyt juutalaisten virittämiin ansoihin opillisissa väittelyissä ja sitä kautta tullut syypääksi mihinkään raskauttavaan.

Jeesuksen opetukset ovat poikkeuksellisia, sillä niissä puhutaan itsensä korottamista vastaan ja toisen posken kääntämisestä. "Hiljaiset perivät maan", mutta eivät tässä maailmassa, sillä ainoastaan äänekkäät ja pyrkyrit perivät täällä. Jumalan valtakunta oli myös arvoitus hänen aikanaan, mikä on hyvin ymmärrettävää, sillä se ei ole ulkoisesti tässä maailmassa vaan ihmisen sisimmässä.

Kaiken kaikkiaan näennäisestä vähäisyydestään huolimatta raamattua ja pelkästään uutta testamenttia voi opiskella koko ikänsä ja aina siitä löytää jotain uutta, kuten myös Jeesuksesta ja hänen Jumaluudestaan.

Niin totta Jeesuksen opetukset ovatkin niitä tärkeintä. Kyllähän jokainen edes jonkunlaisen kristillisen kasvatuksen saannut, tietää Jeesuksen opetukset.

Masentava aihe, koska historiallinen Jeesus ei kohtaa uskonnon Jeesuksen kanssa, vaan kuten teologian tohtori Tarkki asian luonnehti, niin ne tuhoavat toisensa. Itse en olisi niin pessimistinen, mutta se, että historiallisella Jeesuksella olisi tilaa uskonnossa, niin se edellyttäisi kyllä ihmisissä älykkyystason nostoa, ja sen suhteen olen kyllä erittäin pessmistinen. Erittäin hyvä esimerkki tässä edellä.

<<Toinen näkökulma lähtee Jeesuksen jumaluudesta ja seikasta, että Jumala itse tuli ihmiskehossa elämään itse tekemäänsä luomakuntaan.<<

Tuli tekemään itsemurhan, kun mokasin ihmisen luomisessa luomalla puun johon ei saanut koskea, ja perhana vieköön, mokasi vielä päästämällä saatanankin paratiisiin houkuttelemaan ihmisen ottamaan hedelmän tuosta puusta, niin että ihminen lankesi perisyntiin sukupolvien ajaksi jopa ikuisiksi ajoiksi.

Mitäpä muuta kaikkivoipa Jumala voisikaan tehdä mokansa korjaamiseksi kuin tulla ihmiseksi ja tehdä itsemurhan ristille.

Mutta tuossakin Jumala jotakin mokasi, koska edelleen ja jälkeen kaikki uskovat hokevat olevansa läpeensä syntisiä ja perisyntisiä, joten luultavasti tosi Jumalan on tultava ihmiseksi uudelleen voidakseen yrittää taas korjata juota järkyttävää puunluomismokaansa.