Täysi turhake olen

Kyllä välillä tuntuu,että jätetään ja on se noloa diakonille mennä. Ainakin täällä missä asun. Siinä sitä vasta kokeekin olevansa kunnon pummi. Hävettää. Kelasta pystyy tt tukea onneksi hakemaan sähköisesti. Ruokajonot on pitkiä, en jaksa tällä kunnolla siellä seistä. Olen siis sairauksien kanssa kamppaileva köyhä,työkyky heikko. On mulla ruokaa,asunto,telkkari. Siinäpä elämäni ja virikkeeni. Vessassa välillä istua. Pyykit pesen ja siivoan.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä välillä tuntuu,että jätetään ja on se noloa diakonille mennä. Ainakin täällä missä asun. Siinä sitä vasta kokeekin olevansa kunnon pummi. Hävettää. Kelasta pystyy tt tukea onneksi hakemaan sähköisesti. Ruokajonot on pitkiä, en jaksa tällä kunnolla siellä seistä. Olen siis sairauksien kanssa kamppaileva köyhä,työkyky heikko. On mulla ruokaa,asunto,telkkari. Siinäpä elämäni ja virikkeeni. Vessassa välillä istua. Pyykit pesen ja siivoan.

Lue lisää

Mitä noloa on mennä diakonille kertomaan ongelmistaa ja pyytämään apua? Sitä vartenhan he ovat! Ja diakonit tuovat ruoka-apuakin kotiin, jos ei itse jaksa sitä hakea.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä välillä tuntuu,että jätetään ja on se noloa diakonille mennä. Ainakin täällä missä asun. Siinä sitä vasta kokeekin olevansa kunnon pummi. Hävettää. Kelasta pystyy tt tukea onneksi hakemaan sähköisesti. Ruokajonot on pitkiä, en jaksa tällä kunnolla siellä seistä. Olen siis sairauksien kanssa kamppaileva köyhä,työkyky heikko. On mulla ruokaa,asunto,telkkari. Siinäpä elämäni ja virikkeeni. Vessassa välillä istua. Pyykit pesen ja siivoan.

Lue lisää

Mitä hävettävää on jos tulee sairauksia ja ei pysty töitä tekemään. Diakonit ovat päivittän tekemisissä paljon hurjempienkin tapausten kanssa. He myös auttavat tukien hakemisessa, että saat kaikki mahdolliset tuet, mihin olet oikeutettu. Ja samalla, kun diakonit käyvät luonasi, he voivat tuoda mukanaan ruokaakin. Näin se homma toimii ja ei ketään jätetä ongelmiensa kanssa yksin. Ja jos diakonit eivät pysty auttamaan, pystyvät he koordinoimaan avuntarpeesi oikeaan paikkaan ammattilaisille.
Juuri vähän aikaa sitten hankin apua yhdelle tuttavalle seurakunnan diakonien kautta ja tuttavani sai avun. Lisäksi seurakunnilla on erilaisia vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka voivat auttaa erilaisissa ongelmissa. Kyllä apua löytyy ongelmiin, kun vain ottaa sitä vastaan!
Minäkin olen itse köyhä, mutta jaksan auttaa muitakin missä minulla on mahdollisuuksia auttaa. En ole uskovainen, enkä kovin aktiivinen seurakuntalainen, vaikka olenkin seurakunnan jäsen. Maksan kirkollisveroakin vain sen vuoksi, että arvostan seurakuntien diakoniatyötä. Autamme myös seurakuntaa vaimoni kanssa erilaisin tavoin nuorisotyössä ja juuri diakonien työssä. Tässä olemme nähneet, että kuinka paljon seurakunta voi auttaa ongelmien ratkaisuissa.

Tuo koulukiusausjuttukin on monta kertaa hieman erikoinen juttu. Miksi sitten jokaisessa koulussa kiustaan, mihin "joutuu" vaihtamaan kiusaamisen vuoksi?
Kuljetimme yhden perheen lasta yli vuoden lastemme mukana kouluun. Tämä lapsi oli ollut jokaisessa koulussa kiusattu äidin kertoman mukaan ja nyt sitten halusi lapsensa samaan kouluun meidän lasten kanssa. Lastemme koulussa ei esiinny kiusaamista, mutta niin vain taas tämä lapsi lähti koulusta "kiusaamisen" vuoksi toiseen kouluun. Kierre jatkuu... Olimme aika paljon tekemisissä tuon preheen kanssa ja voin kyllä todeta, että heillä on peiliin katsomisen paikka tuon "kiusaamisen" suhteen, sillä lapsemme kertoivat, ettei tuota lasta kukaan kiusannut, vaan hän itse käyttäytyi todella ihmeellisesti toisia oppilaita kohtaan.
Varmaan olisi pitänyt käydä koulukuraattorin juttusilla ja koulupsykologin juttusilla myös tuohon kiusaamiseen liittyen. Vanhemmat olisivat voinneet olla yhteydessä myös koulun rehtoriin. Jotainhan on silloin pielessä, jos jokaisessa koulussa tulee kiusaaminen ongelmaksi.

Köysi on köyhälle edullisin tapa lopettaa itsensä, mutta ei metsään kovin kauas kannata mennä, hankala siirtää sieltä kuljetukseen. Kaverini teki kiikun hieman mustaa huumoria käyttäen hautausmaan ruumishuoneen vieressä olevaan koivuun, niin oli lyhyt matka siirtää ruumishuoneelle. Taisi lainata köydenkin joltain kaverilta.

Tämä muuten tosi, että hyvinkin vaatimattoman ihmisen elämässä voi olla hyvinkin kiinnostavia ja mielenkiintoisia kuvioita. Aikoinaan naapurissani asui hyvin vaatimatonta elämää viettävä vanha mies, poltteli norttia ja eleli lähes kalalla ja keskikaljalla. Kävin monasti hänen juttusillaan, hän oli ollut joskus nuoruudessaan Lapissa rajavartiostossa, joten varsin mielenkiintoisia tarinoita riitti. Lisäksi hänellä oli valtavasti mustavalkoisia valokuvia, suuri osa luontokuvia ja aivan mahtavia henkilökuviakin. Opin häneltä paljon kalastuksesta ja tinaaamisen hän myös opetti ja aivan mahtavan juotosnesteen valmistuksen neuvoi. R.I.P. Onni