Pitäisi ampua itsensä etten rasittaisi enää tätä "SAATANAN VALTAKUNTAA" nimeltä Suomi!
Täysi turhake olen
Anonyymi
18<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jahas että noin niin eikö oikeen irtoa kela-sossurahaa.
Älä,et sinä rasita ketään tai mitään. Minusta on tullut köyhä,koska kotona ei kannustettu mihinkään. https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/narsismi-perheessa-tallainen-aiti-narsisti-on narsistinen äiti taas pahoitti tänäänkin mieleni. Siaarukseni ovat pärjänneet elämässä,ovat varakkaita. Mulla ei ole vara mihinkään ja siitäkös suku saa iloa ,kun voivat ilkkua ja nauraa. No pistän aina puhelimen kiinni enkä kuuntele. Mutta eletään kuule piruuttamme.
Mitäpä jos muuttaisti veke täältä, niin voisit paremmin. Vaikka katuturistiksi Fuengirolaan. Siellä on talvellakin lämmintä ulkona.
jokainen on turhake yksin, vaikkamikä on tilanne, niin Hän sinut näkee.
ole rauhassa rakkauden rikkaimman, Jeesus Kristus on Kuningas.
https://www.youtube.com/watch?v=D6CB2uIoczQ
Tuskin sinulla on asetta millä ampua... Ja sitä paitsi, tuollaiset lopulliset ratkaisut on ihan turhia, sillä ei täällä kukaan nälkään kuole tai jää kadulle asumaan. Kyllä yhteiskunta huolehtii ja apua saat ongelmiisi, kun lähdet sitä hakemaan. Ota yhteyttä vaikka oman seurakuntasi diakoniin, hän osaa koordinoida sinulle apua, että pääset ammattilaisten autettavaksi ongelmiesi kanssa. Ei ketään jätetä yksin ongelmiensa kanssa.
Kyllä välillä tuntuu,että jätetään ja on se noloa diakonille mennä. Ainakin täällä missä asun. Siinä sitä vasta kokeekin olevansa kunnon pummi. Hävettää. Kelasta pystyy tt tukea onneksi hakemaan sähköisesti. Ruokajonot on pitkiä, en jaksa tällä kunnolla siellä seistä. Olen siis sairauksien kanssa kamppaileva köyhä,työkyky heikko. On mulla ruokaa,asunto,telkkari. Siinäpä elämäni ja virikkeeni. Vessassa välillä istua. Pyykit pesen ja siivoan.
Mitä noloa on mennä diakonille kertomaan ongelmistaa ja pyytämään apua? Sitä vartenhan he ovat! Ja diakonit tuovat ruoka-apuakin kotiin, jos ei itse jaksa sitä hakea.
Mitä hävettävää on jos tulee sairauksia ja ei pysty töitä tekemään. Diakonit ovat päivittän tekemisissä paljon hurjempienkin tapausten kanssa. He myös auttavat tukien hakemisessa, että saat kaikki mahdolliset tuet, mihin olet oikeutettu. Ja samalla, kun diakonit käyvät luonasi, he voivat tuoda mukanaan ruokaakin. Näin se homma toimii ja ei ketään jätetä ongelmiensa kanssa yksin. Ja jos diakonit eivät pysty auttamaan, pystyvät he koordinoimaan avuntarpeesi oikeaan paikkaan ammattilaisille.
Juuri vähän aikaa sitten hankin apua yhdelle tuttavalle seurakunnan diakonien kautta ja tuttavani sai avun. Lisäksi seurakunnilla on erilaisia vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka voivat auttaa erilaisissa ongelmissa. Kyllä apua löytyy ongelmiin, kun vain ottaa sitä vastaan!
Minäkin olen itse köyhä, mutta jaksan auttaa muitakin missä minulla on mahdollisuuksia auttaa. En ole uskovainen, enkä kovin aktiivinen seurakuntalainen, vaikka olenkin seurakunnan jäsen. Maksan kirkollisveroakin vain sen vuoksi, että arvostan seurakuntien diakoniatyötä. Autamme myös seurakuntaa vaimoni kanssa erilaisin tavoin nuorisotyössä ja juuri diakonien työssä. Tässä olemme nähneet, että kuinka paljon seurakunta voi auttaa ongelmien ratkaisuissa.
Tuommoinen olo on joskus itelläki ollut. Ei sais kuluttaa, ei sais ajatella, ei saa puhua, ei saa tehä mitää ilman käskyä. Aina piti koulukiusaus aikoina vaihtaa koulua koska minä olin ylimääräinen haitake joka provosoi muut kiusaamaan itseäni olemalla liian homomainen vaikka en homo ollut koskaan kuitenkaan.
Toisaalta kukaan ei sano mitä pitäis tehdä ja miten se pitäisi tehdä muutaku jälkikäteen syyttäen että mikset teheny.
Tuo koulukiusausjuttukin on monta kertaa hieman erikoinen juttu. Miksi sitten jokaisessa koulussa kiustaan, mihin "joutuu" vaihtamaan kiusaamisen vuoksi?
Kuljetimme yhden perheen lasta yli vuoden lastemme mukana kouluun. Tämä lapsi oli ollut jokaisessa koulussa kiusattu äidin kertoman mukaan ja nyt sitten halusi lapsensa samaan kouluun meidän lasten kanssa. Lastemme koulussa ei esiinny kiusaamista, mutta niin vain taas tämä lapsi lähti koulusta "kiusaamisen" vuoksi toiseen kouluun. Kierre jatkuu... Olimme aika paljon tekemisissä tuon preheen kanssa ja voin kyllä todeta, että heillä on peiliin katsomisen paikka tuon "kiusaamisen" suhteen, sillä lapsemme kertoivat, ettei tuota lasta kukaan kiusannut, vaan hän itse käyttäytyi todella ihmeellisesti toisia oppilaita kohtaan.
Varmaan olisi pitänyt käydä koulukuraattorin juttusilla ja koulupsykologin juttusilla myös tuohon kiusaamiseen liittyen. Vanhemmat olisivat voinneet olla yhteydessä myös koulun rehtoriin. Jotainhan on silloin pielessä, jos jokaisessa koulussa tulee kiusaaminen ongelmaksi.
Ei aloittajalla mitään asetta ole kun on köyhä niin ostaa köysi ja mennä metsään eipä yhteiskunta tuollaisia kaipaa.
Köysi on köyhälle edullisin tapa lopettaa itsensä, mutta ei metsään kovin kauas kannata mennä, hankala siirtää sieltä kuljetukseen. Kaverini teki kiikun hieman mustaa huumoria käyttäen hautausmaan ruumishuoneen vieressä olevaan koivuun, niin oli lyhyt matka siirtää ruumishuoneelle. Taisi lainata köydenkin joltain kaverilta.
Se olisi erittäin hyvä vaihtoehto. Päästäisiin yhdestä loisesta eroon.
Usein nämä tälläiset jutut ei liity mitenkään yhteiskuntaan tai yhteiskunnan tukiin tms., sillä apua kyllä saa. Nämä ongelmaiset eivät vain osaa hakea apua ongelmiinsa tai ottaa tarjottua apua vastaan.
Köyhyyttä on niin monella tasolla, ei vain talouteen liittyen.
Aivan turha alkaa itseään lopettamaan. Kaveri lopetti itsensä muutama vuosi sitten vanhalla autollaan, teippasi pölynimurinputken pakoputkesta takaoven sivulasista sisälle ja pisti auton käymään. Sinne nukahti kaveri ja kaipaamaan jäivät vaimo ja pienet lapset.
Pienet oli ongelmat kaverilla, vaimoaan epäili uskottomuudesta, tosin ihan turhaan. Olisi vaan hakenut apua lääkäriltä siihen mustasukkaisuuteensa ja harhoihin. Sääli, oli mukava kaveri muuten ja olisi ollut mukava jatkaa kaverina pidempäänkin.
Ei täällä ketään yksin jätetä ongelmien kanssa, jos vaan itse lähtee apua hakemaan. Ja kyllä apua saa.
Turhaksi ei voida ketään sanoa.
Köyhänkin elämässä paljon mielenkiintoista.
Tämä muuten tosi, että hyvinkin vaatimattoman ihmisen elämässä voi olla hyvinkin kiinnostavia ja mielenkiintoisia kuvioita. Aikoinaan naapurissani asui hyvin vaatimatonta elämää viettävä vanha mies, poltteli norttia ja eleli lähes kalalla ja keskikaljalla. Kävin monasti hänen juttusillaan, hän oli ollut joskus nuoruudessaan Lapissa rajavartiostossa, joten varsin mielenkiintoisia tarinoita riitti. Lisäksi hänellä oli valtavasti mustavalkoisia valokuvia, suuri osa luontokuvia ja aivan mahtavia henkilökuviakin. Opin häneltä paljon kalastuksesta ja tinaaamisen hän myös opetti ja aivan mahtavan juotosnesteen valmistuksen neuvoi. R.I.P. Onni
Suomi on itse asiassa tosi hyvä maa asua sellaisenkin, joka hautoo tuollaisia ajatuksia, että ampuisi itsensä. Harvassa maassa on niin hyvät mahdollisuudet saada apua ongelmiinsa. Joten jos nimittää Suomea joksikin saatanan valtakunnaksi, on täysin tietämätön siitä miten hyvä maa Suomi todella on.
Ap:lle sanoisin vielä, että hae ongelmiisi apua, ota yhteyttä vaikka seurakunnan diakoniin. Diakonit ovat ammattilaisia hoitamaan tälläisiä asioita ja osaavat hankkia oikeaa apua. Milloinkaan tilanne ei ole NIIN toivotn, että itseään tarvitsee ampua. Aina löytyy ratkaisu ja elämä alkaa maistumaan elämisen arvoiselta.