Palstalla on keskusteltu parannuksesta, hyvistä teoista ja lähimmäisenrakkaudesta. Asia liittyy teologisesti keskeiseen kysymykseen armosta. Voimmeko omin voimin päästä synnistä, tehdä parannusta ja näin syödä elefantin pala kerrallaan, kunnes se on syöty.
Itse koen oman syntisyyteni elefanttilaumaksi, joka sikiää ympäri viidakkoa niin, että kun yhden syö, on kaksi uutta muualla jo ehtinyt syntyä...
Tapani kirjoitti, että voimme tulla joissain asioissa täydellisiksi, kuten viisauden sanan noudattamisessa - tai voimme esimerkiksi lakata varastamasta, jos olemme aikaisemmin varastaneet.
Maallisen lain mukaan emme silloin enää varasta. Mutta eikö yltäkylläisyydessä eläminen ole varastamista niiltä, jotka kärsivät puutetta? Kaikki mitä käytämme yli oman kohtuullisen tarpeemme on kehitysmaiden ihmisiltä varastamista, ellei pahempaa: enemmän tai vähemmän hidastettua murhaamista - koska teidämme, että veljemme ja sisaremme kärsivät nälkää ja hoidon puutetta sairauksiinsa, jotka olisivat autettavissa, jos vain todella haluamme.
Mutta varastammeko Taivaallisen lain mukaan vai emme? Olemmeko varkaita ja murhamiehiä Jumalan silmissä? Taivaallinen laki on rakkauden kaksoiskäsky rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme.
Maallisen lain mukaan tapahtuu laillisesti paljon sellaista, mikä on lähimmäisenrakkauden lain mukaan väärin. Kumpaa meidän kristittyjen tulee noudattaa? On laillista veronkiertoa, "aikuisviihdettä" ja monta muuta vähemmän hyvää asiaa.
Kehitysmaissa monet sellaiset hyönteismyrkyt ovat laillisia, jotka täällä on kielletty. Näin vähäinen veljemme ja sisaremme altistuu myrkyille ja kuolee ennenaikaisesti vain siksi, että meillä olisi halpoja banaaneja tai ananassäilykkeitä.
Pelkkä maallisten lakien noudattaminen ei minusta riitä kristitylle. Olemme kaikki syntisiä niin kauan kuin yksikin ihminen tai eläin tällä maapallolla kärsii meidän ekojemme tai tekemättä jättämistemme vuoksi.
Itse koen oman syntisyyteni elefanttilaumaksi, joka sikiää ympäri viidakkoa niin, että kun yhden syö, on kaksi uutta muualla jo ehtinyt syntyä...
Tapani kirjoitti, että voimme tulla joissain asioissa täydellisiksi, kuten viisauden sanan noudattamisessa - tai voimme esimerkiksi lakata varastamasta, jos olemme aikaisemmin varastaneet.
Maallisen lain mukaan emme silloin enää varasta. Mutta eikö yltäkylläisyydessä eläminen ole varastamista niiltä, jotka kärsivät puutetta? Kaikki mitä käytämme yli oman kohtuullisen tarpeemme on kehitysmaiden ihmisiltä varastamista, ellei pahempaa: enemmän tai vähemmän hidastettua murhaamista - koska teidämme, että veljemme ja sisaremme kärsivät nälkää ja hoidon puutetta sairauksiinsa, jotka olisivat autettavissa, jos vain todella haluamme.
Mutta varastammeko Taivaallisen lain mukaan vai emme? Olemmeko varkaita ja murhamiehiä Jumalan silmissä? Taivaallinen laki on rakkauden kaksoiskäsky rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme.
Maallisen lain mukaan tapahtuu laillisesti paljon sellaista, mikä on lähimmäisenrakkauden lain mukaan väärin. Kumpaa meidän kristittyjen tulee noudattaa? On laillista veronkiertoa, "aikuisviihdettä" ja monta muuta vähemmän hyvää asiaa.
Kehitysmaissa monet sellaiset hyönteismyrkyt ovat laillisia, jotka täällä on kielletty. Näin vähäinen veljemme ja sisaremme altistuu myrkyille ja kuolee ennenaikaisesti vain siksi, että meillä olisi halpoja banaaneja tai ananassäilykkeitä.
Pelkkä maallisten lakien noudattaminen ei minusta riitä kristitylle. Olemme kaikki syntisiä niin kauan kuin yksikin ihminen tai eläin tällä maapallolla kärsii meidän ekojemme tai tekemättä jättämistemme vuoksi.
Vastaukset 14
Vanhimmat
jos näin kirkon jäsenenä ollessani voin paremmin kuin toiset, jotka eivät kuulu kirkkoon. Mielestäni hyvä elintasoni on Jumalan siunausta juuri minulle, vaikka se olisi joltakin toiselta pois. Itse olenkin kysyjille sanonut, ettei joku toinen ehkä ole ansainnut sellaista hyvinvointia kuin minä.
Meidän kirkossa tuleekin valita tarkasti ihmiset, joiden kanssa olemme tekemisissä. Kun köyhät ja kärsivät erottuvat selvästi meistä paremmin menestyvistä, meidän on helppoa valita arvoistamme seuraa. Emmehän saa saastuttaa mieliämme olemalla ihmisten seurassa, joille Jumalakaan ei halua antaa siunauksia ja muuta hyvää.
Me kirkossa noudatamme työpaikkojen, koulujen ja koko yhteiskunnamme sääntöjä ja määräyksiä. Lisäksi rukoilemme Jumalaa ja luemme Mormonin Kirjastamme ohjeita. Näin voimme olla varmoja, ettemme tee mitään väärin, ja voimme vapauttaa itsemme kaltaisiltasi arvostelijoilta.
että käytit rahasi viinaan, etkä sitä leipään tuhlannut.
Tietysti Jumala on siunannut minut kaikkeen mahdolliseen hyvinvointiin ja yltäkylläisyyteen. Minulle kuuluu myös öljy jota jotkut arabi- pakanat ovat omineet itselleen. Pitäköön arabit hallussaan hiekan, öljy ei heille todellakaan kuulu.
Hyi saatana, tappaa tollaset pitäs ja tapetaankin!
Turust
tuolla. On todella ikävästi sanottu, että toinen pitäisi tappaa.
ajatusta meille annetuista oikeuksista, kun olemme niin hyviä.
Tuo tappamislauseke taas on kopio aikanaan saamastani vastauksesta, vastatessani totuuden mukaisesti ruokapalstan galluppiin epämiellyttävistä ruokakokemuksista. Jotenkin tuo lause jäi mieleeni.
Kyllähän minun mielipiteeni on aivan vakaa, siinä suhteessa ettei meille ole annettu mitään hyvinvoinnin etuoikeutta. Ei varsinkaan jos haluamme noudattaa UT opetusta. Tappamista hyvinvointimme eteen tapahtuu myös kaiken aikaa, sekä välillisesti että konkreettisesti. Onko meillä lopultakaan oikeutta edes täyteen mielenrauhaan epäkohtien edessä tai onko, meillä oikeutta olla niitä tiedostamatta? Voiko usko tai uskonto oikeuttaa meille välinpitämättömyyden lähimmäistemme kärsimyksistä?
Henkilötasolla olemme voimattomia monien epäkohtien edessä. Onko meillä kuitenkaan oikeutta jättää ne kokonaan huomiotta hekumoiden hyvinvointimme etuoikeudesta?
Onko itsekkyytemme lahja Jumalalta, vai onko se sittenkin paholaiselta?
Kirjoituksesi syvensi ajatuksiani ja oli sillä tavoin kovasti hyödyllinen – minulle
Itsekäs
Turust
velvollinen luopumaan mistään saamastani, koska kuulun ainoaan oikeaan kirkkoon. On oikein, että muut kärsivät.
se että, tekeydyt muka kirkon jäseneksi ja sitten ilmaiset mahdottomia "mielipiteitäsi"
Se ei ole reilua ja olen varma että jokainen huomaa sen...
aito keskivertomielipide mormoneiden keskuudesta. Ikävältähän se kuulosti, mutta parempi totuus kuin kaltaistesi läpikierojen valehtelijoiden sadut ja tarinat.
syömme elefantteja. Mutta on niin monta jotka kieltäytyvät syömästä elefantteja... ne ei kai pidä sen lihasta!
Jos jokainen vaan voisi syödä sitä omaa efelanttia eikä haukkuisi niitä jotka eivät jaksa niin paljoa kerrallaan tai ei olisi kateellinen niille jotka jaksavat monta palaa päivässä.... ketään ei tulisi pakottaa syömään enempää, kuin jaksaa.
Paras otta se eka efelantti ensin.. sattahan olla että siinä syödessä jo pari muutakin efelanttia kuolee huomion puutteeseen....
Ne elefantit kaipaa kaameesti huomiota ja lisääntyy sitä nopeammin mitä enemmän annamme huomiota niille..... mut yhdestä on hyvä aloittaa.
hyviä kysymyksiä näin suomalaisen kehitysyhteistyön 40 vuotisen taipaleen kunniaksi!
olin juuri eilen eräässä seminaarissa, jossa erään alustajan sydämeen iskevässä puheenvuorossa minua(kin) muistutettiin siitä, että 110 miljoonaa maailman lasta on vailla minkäänlaista koulutusta. näinä aikoina, jolloin omassa yltäkylläisyydessäni mietin, minkä neuvon antaisin parastaikaa koulutusvaihtoehtoja miettiville lapsilleni, tunnen melkeinpä syyllisyyttä.
hyvin usein näitä asioita miettiessäni tunnen, että varastan ja juuri "taivaallisen lain" mukaan.
siitä huolimatta, että jo työni puolesta annan pikkuisen omastani, tunnen usein, etten anna ollenkaan.
tiedän, että nämä asiat voivat muuttua minulle myös liiallisiksi hengellisiksi lakiasioiksi eli joudun niinsanotusti lain alle.
Joo, lain alle joutuminen on vaarana. Sitä alkaa suorittaa lähimmäisenrakkautta ja muuta hyvänä ihmisenä olemista ja nopeasti väsyy ja nääntyy taakkojen alle.
Minulla on kyky tai vamma kantaa murheita vielä menneidenkin polvien puutteesta ja vaivasta. Viimeksi yllätin kirjan äärestä itseni suremasta aivan väärän vuosisadan köyhien kovia kohtaloita.
Ei ole enää ihan tervettä lähimmäisenrakkautta semmoinen.
Teemme minkä voimme iloisin mielin ja pysyttelemme armon alla, koska itsestämme emme mitään hyvää voi tehdä.
Jokainen tunteva kristitty ihminen on sitä mieltä, että meidän tulee rakastaa lähimmäistämme kuin itseämme ja auttaa kaikessa missä pystymme.
Ihmisten hätä laittaa ajattelemaan tekemisiämme, mutta auttaako nälkiintyneitä ihmisiä toisella puolella maapalloa se,jos minäkin alan perheeni kanssa nähdä nälkää pelkästä sympatiasta.
Maailma on kuitenkin tullut lähemmäksi kaikkia- maiden rajat eivät ole enää niin konkreettisia- tv tuo asiat meille valmiiksi pureksittuina- sota tulee sen kautta olohuoneisiimme- samoin kuin ihmisten kärsimyksetkin , jotka niistä seuraavat.
Se on kovaa katseltavaa.
Jokainen voi tehdä kuitenkin aina jotain- pienestä kasvaa suurta!
On avustusjärjestöjä ja muita jotka haluavat auttaa. Niitä voi halutessaan aina tukea.
Minä mormonina annan joka kuukausi rahaa erityiseen köyhien ja puutteenalaisten rahastoon -
kirkkomme paastouhrirahastoon joka käyttää sinne lahjoitetun jokaikisen centin juuri siihen tarkoitukseen ympäri maailman.
Juuri sain kuulla kuinka tuhkarokkorokotuksia aletaan antaa afrikkalaisille lapsille näin ehkäisten monien lasten sairauksia ja auttaen heidän tulevaisuuttaan. Kirkko on siinä projektissa mukana Punaisen ristin kanssa.
Jokainen voi pysähtyä ja heittää lantin tai pari katusoittajalle eikä vain kävellä ohitse...
aina löytyy varmasti tuttavapiiristä joku jolle voi antaa pieneksi jääneitä lasten vaatteita,
naapuri jolle voi viedä ruokaa tai lämpimäisiä-
yksinäisiä mummoja on Suomi pullollaan-
vanhainkodit ovat heitä täynnä-
siellä ei juuri vierailijat käy- varsinkaan pienet lapset tai lemmikkieläimet-
olen vieraillut lasten kanssa siellä ja otin pienen koiranpennun mukaan ja voi miten ne vanhukset olivat onnellisia , heidän silmänsä alkoivat loistaa ja he hymyilivät ja silittelivät koiranpentua ja he alkoivat muistella aikaa jolloin heidän omat lapsensa olivat olleet pieniä-
he olivat äitejä, jotka on laitettu laitokseen- erillään muusta aivan tavallisesta maailmasta, siksi lapsi ja eläin tuntuivat heistä aivan mahdottoman ihanilta, sillä monet eivät olleet nähneet niitä pitkään aikaan.
On paljon, paljon muutakin mikä on aivan lähellämme ja ympärillämme , sellaista missä voimme auttaa ja kantaa sitä todellista yhteisvastuuta.
Ei kaikki voi lähteä Afrikkaan, eikä tarvitsekaan, me voimme jakaa omastamme täällä -sillä paikalla minne Herra on meidät itse kunkin asettanut.
On niin monenlaista jakamista- raha on ehkä helpoin tapa saada omatunto hiljaiseksi- mielestäni tärkeämpää on antaa aikaansa - se on tässä hektisessä elämässä enemmän kuin kullanarvoista- unohtamatta tärkeintä - sitä että pyytää rukouksessa Jumalaa auttamaan ja lohduttamaan kärsiviä ja löytämään keinoja ja tapoja missä itse voisi tehdä enemmän.
lestadiolainen olitkaan.
enkö ole koskaan ollut lestadiolainen.
Olen ollut jo kohta kolmekymmentä vuotta mormoni.
3 vuorokautta mormoni, niinkö piti sanoa?