Asperger-puoliso

Täällä on toinen! Meillä vasta epäily Asbergeristä. Mutta moneen asiaan on selitys löytynyt ja tieto todella auttanut! Kohta 20 vuotta oltu yhdessä.

Täälläkin sama juttu. Ollaan oltu yhdessä 23 vuotta, mutta viimeiset 6 vuotta on olleet tosi rankkoja. Oon hankkinut tosi paljon tietoa aspergerista, kouluttautunut nepsy-valmentajaksi, mutta en vaan jaksa enää. Mieheni on vaan niin outo ja epänormaali. En jaksa kaunistella asiaa. Meillä on 4 lasta.

No perhana. Asseista keskustellaan täälläkin. Meillä melkein myös 20v tuli täyteen kunnes oli pakko lähteä. Ei hermo kestä. Ainakin tällä tapauksella ajantaju melko hämärä. Ihan kuin olisi käytettävissä kaikki maailman aika. Illalla voi jumittaa voileipää mussuttamassa puoli tuntia. Poitsu herättää aamukuudelta. Sitten valittaa kun väsyttää. Mene piruvie nukkumaan niin ei väsytä. Mutta ei, jumittaa ja alkaa pestä pyykkiä ja tiskata ja touhuta silloin kun olisi nukkumaanmenoaika. Alunperin synnärillä kiinnittivät huomiota aloitekyvyttömyyteen. Lapsen hoidon alkeet täysin hukassa kun ei sen vauvan mukana tullutkaan yksityiskohtaista käyttöohjekirjaa jossa neuvotaan juuri tämän vauvan oikea imetystekniikka, tämän vauvan vaipanvaihto jne. Lapset on luonnollisesti yksilöitä ja ohjeita voi antaa ainoastaan yleisellä tasolla. Soveltamaan joutuu joka lapsen kanssa erikseen. Ja juuri soveltaminen ei vain onnistu. Pitäisi olla yksityiskohtainen toimintaohje. Tekivät siitä lasun ja sen johdosta pääsi tutkimuksiin. Asperger tuli diagnoosiksi. Seurana joitakin pakko-oireita.

Onhan hän aina ollut outo, mutta niinhän me kaikki. Ollaan omalla tavalla outoja. Ennen lapsen syntymää hän kykeni jollain tasolla myös menemään omalle epämukavuusalueelleen. Vaan lapsen syntymä muutti käyttäytymistä. Varmaan äidin suojeluvietti tms. aiheutti sen että epävarmuudesta tuli suuri mörkö. Kaikki pitäisi olla tarkkaan suunniteltu ja varmistettu. Eilisen ruoan syöminenkin on aika brutaalia. Ja ruoan valmistus se vasta aikaa viekin.

On assinaisessa ollut hyvätkin puolensa. Tosipuheessa ei ole tarvinnut koskaan epäillä uskottomuutta. Koska hänelle asiat on aika ehdottomia. Esim. hampaiden harjaamiseen on joku antanut ohjeen että pitäisi harjata 5 minuuttia. Se myös tarkoittaa 5 minuuttia joka ilta. Ei voi olla mitään 3 minuutin välimuotoa. Kun ei. Samoin uskollisuus. Ei voi olla mitään "säätöjä". Kun ei. Jos uskollisuus olisi ainoa kriteeri ja olisi valmis kaiken muun kestämään niin voisin jopa suositella assia puolisoksi. Muuten en.

Koska pahimmillaan pakko-oireet lähestyvät henkistä väkivaltaa. Kun mitään ei osaa tehdä oikein niin että se kelpaisi. Jauheliha pitää käristää melkein mustaksi. Koska ei siihen sisään näe kypsyysastetta. Samoin tiskaamisen laita. Bakteereja ei voi nähdä joten ei voi tietää onko astia puhdas. Samoin siivous. Ei voi harjata vain suurimpia hiekkoja eteisestä. Ei. Pitää imuroida koko kämppä lattiasta kattoon.

Ei tällaisen ihmisen kanssa pysty elämään. Narsistista tuon erottaa vain se että tuo ei tee sitä nujertaakseen toista ihmistä vaan helpottaakseen omaa epävarmuuttaan. Eikä edes ymmärrä sen vaikutusta puolisoon, toisin kuin narsisti. Tukea on vaikea löytää ja se tuki on yleensä sen luonteista että "nentille" kuten ei-erityispiirteisiä ihmisiä kutsutaan, kerrotaan autismin kirjosta, sen aiheuttamista erityispiirteistä, yritetään oikean tiedon kautta saada "nentti" ymmärtämään erityispiirteistä. Vaan tulokset on vähän niin ja näin. Tottakai oikea tieto on tärkeää. Mutta koska autisti ei voi mennä omalle epämukavuusalueelleen, on nentin tehtävä vain ymmärtää. "Koeta jaksaa" ei paljoa lohduta. Vuosien kuluessa on erottunut selkeästi mikä käsitteellinen ero on sanoilla "ymmärtää" ja "hyväksyä".

Meillä molemmilla puolisoilla AS , onneksi ei kovin vahva, mutta perinnöllistä kun on niin luonnollisesti lapsillamme on sitten erittäin vahva AS diagnoosi ja ADHD ja vielä pari muuta saman kirjon diagnoosia siihen liitteenä.

Mutta loppujen lopuksi kun ollaan samaa settiä kaikki niin melko helppo pärjätä, rakennetaan asioita omalla tavalla omanlaisten sääntöjen mukaan, vaikea selittää mutta päästään samaan lopputulokseen, mutta eri kautta.

Esimerkiksi lasten oman huoneen siistinä pitäminen saavutetaan sillä että siisteydestä on tehty palkittu tavoite 2eur viikko ja AS lapsi haluaa toimia pedanttisesti, noudattaa sääntöjä, ja pitää huoneensa siistinä, ennen sitä oli kauhea sotku aina.
Samoin jos on ongelmia nukkumaanmenoajassa, hampaiden pesussa, tms, niin ratkaisuksi sääntö ja ehkä pieni palkkio että menee nukkumaan ennen tiettyä klo aikaa, ja se aika täytyy olla "kiveen hakattu", joska AS ei pysty arvioimaan vivahteita ja että miksi ja milloin, joskus voi valvoa hiukan myöhempään.

Lapsilla on sellaine taulu joss aon noita ohjeita ja sovittuja asioita ja siitä katsovat jos joku homma ei toimi, aikuisilla enempi sanallisesti sovittu vastaavia.

AS lapselle ei ole oleellista saako jostakin palkkiona 2e, 20e vai 200e, hän haluaa noudattaan sääntöjä ja saada siitä palkkion, piste, ei muuta.
Eli paljon käytetään pikkusummia rahapalkkioina esim. jolla pidetään teittyjä rutiineita toiminnassa.

Meillä myöskään ei kielletä ominaisuuden olemassa oloa, vaikka toki lapset haluaa olla "normaaleja" kuten kaveritkin.

Eli kun asiat ei mene niin kuin pitäisi, yhdessä jutellaan ja nauretaan että tämä oli taas yksi AS ominaisuus joka asian/ongelman aiheutti, että olipa tyhmä juttu mutta ei sille mitään voi. Eli ei syyllistetä vaan ymmärretään, ei pakoteta muuttumaan "normaaliksi" vaan sopeudutaan AS:n reunaehtoihin ja rakennetaan ohjeistuksella, toimintatavoilla yms. niin että hommat toimii ok.

Toki konflikteja ei voi välttää kun jollakin on juuttuma johonkin missä ei ole mitään järkeä. Kaikkeen ei sopeuduta vaan otetaan yhteen sitten.

Rahat varataan tuloista kullekin omaan käyttöön tietty summa, ja osa yhteiseen kassaan josta maksetaan pakolliset yhteiset perheen menot.
Eli jos joku ei niin rahan käyttöä hallitse, niin saa tuhlata sen oman pottinsa ilman että siitä tulee kukaan valittamaan, Jos tarvii säästää niin yhdessä mietitään miten hoidetaan asia. Rahasta ei tarvi riidellä koskaan.

Mikäli on suhteessa aikuisen AS ihmisen kanssa, niin ehdottomasti hänen täytyy tunnistaa ja tunnustaa myös itse AS;n olemassa olo. Muutoin lyö "päätä seinään" kun mikään ei suju. Eli täytyy olla/sopia pelisääntöjä joilla suhteessa/kodissa AS:n ongelmia voidaan lievittää. Vaatii toki psykologista pelisilmää osata vetää oikeista naruista toiseltakin, jos se puuttuu on parisuhde tuomittu epäonnistumaan.
AS ihminen kuitenkin toimii äärimmäisen loogisesti aina ja ilman poikkeuksia missään suhteessa, niin sopeutuminen periaatteessa voi olla helppoa kun mennään selkeillä pelisäännöillä.