Lakkia ei päästä otettu edes kuninkaan edessä;
Iso-Kurikka on Kurikan kantatalo, jossa kuningaskin yöpyi matkoillaan;
Minun eräs isä XIV sukupolvessa; (14:sta sukupolvi)
TAULU 154; XIV: Markus Juhonpoika Vähä-Kurikka e. Iso-Kurikka, Isäntä 1606-1653, s. noin 1580 Kurikka, k. 1672 Kurikka. Tuomas ja veljensä Juho riitelivät alituiseen pelloistaan. Ongelmien poistamiseksi pidettiin talojen mailla kihlakunnansyyni vuonna 1629. Sen suoritti lainlukija Gabriel Ljungonpoika 12 miehen lautakunnan kanssa. Talojen vainiot jaettiin kahtia ja merkittiin raja, joka kulki "suuren ojan pohjoispuolella olevalla kivellä sijaitsevasta vanhasta kannosta" peltoaitauksessa olevaan mäntyyn. Tämä oli ensimmäinen geometrinen jako jossa kahden talon yhteiset vainiot jaettiin kahtia. Markus joutui laittamaan 1644 puolestaan poikansa Jaakon ruotuun. Markus oli oikeuden edessä 20. ja 21. maaliskuuta 1651. Hän tuli ensimmäisenä päivänä tuomarin ja lautakunnan eteen täydessä humalatilassa, myssy päässään ja oikeudelle uhitellen, minkä vuoksi hänet pantiin jalkapuuhun selviämään. Tilanne ei ollut seuraavana päivänä sen kummempi , sillä hän toikkaroi jälleen oikeuden eteen juopuneena ja myssy päässä. Kun voudin apulainen otti myssyn eli kerpuksen Markukselta , tämä raivostui. Hän puristi kouransa nyrkkiin, löi nyrkkinsä pöytään ja sanoi : "Sellaista ei pitänyt tekemän voudin eikä kenenkään muunkaan, vaan piru hänet perikööt, hänellä oli ollut myssy päässään kuninkaiden ja ruhtinaiden edessä joko sitten nyt!" Paljon muutakin tapahtui joko sellaista, mitä kirjuri ei ehtinyt pöytäkirjoihin merkitä, tai sellaista, jota ajan "kirjakieli" ei suvainnut merkittäväksi muistiin. Istuessaan ensimmäisenä päivänä jalkapuussa Markus oli lähetellyt voudille ja tuomarille kasapäin herjoja, joita kappalainen Eskil ja autiovouti Heikki Simonpoika auliisti antoivat oikeuden tietoon. Vouti ja tuomari olivat Markuksen mielestä " kelmejä ja varkaita". Kihlakunnanoikeus ei ottanut juttua päättääkseen, vaan siirsi sen suoraan hovioikeuden käsiteltäväksi. Mikä sitten lieneekään saattanut Markus Kurikan käyttäytymään siten kuin käräjäpöytäkirjat kertovat, niin ärtymys tuskin johtui hänen juopumus tilastaan sinänsä, vaan kenties jostakin kokemastaan vääryydestä. "Kuninkaat ja ruhtinaat", joihin Markus viittasi saattoivat tarkoittaa Kustaa II Aadolfia ja hänen seuruettaan, joka oli käynyt hänen talossaan neljännesvuosisata aikaisemmin. Lakin pitäminen päässä "herrojen edessä" ei ollut varmaankaan epätavallinen ilmiö, vaan se lienee ollut paikallinen tapa, josta ei uhallakaan tingitty. Kirkkoväärti Salomon Vähä-kurikka, joka oli Markus Kurikan jälkeläinen 9. polvessa, ei suostunut ottamaan1900-luvun alussa pidetyssä tiesyynissä lakkia päästään nimismies Krokforssin edessä huolimatta tämän käskystä. Salomonin kerrotaan sanoneen:" En minä ota sitä ennen ku sakaastis ens pyhänä.". Vanhemmat taulusta 80 Juho Mikonpoika Iso-Kurikka e. Kurikka, s. 1548 Ilmajoki Iso-Kurikka, k. 1597 Ilmajoki, Iso-Kurikka ja -. 1. puoliso: Kerttu Krekontytär Krekola, Taulusta 149, s. 1582 Kurikka, k. 1646 Kurikka. Vanhemmat taulusta 50 Kreko Matinpoika Krekola e. Hirvi, s. 1540 Kurikka, k. 1608 Kurikka ja N.N., s. 1540 Kurikka, k. 1590. Lapset: Valpuri Vähä-Kurikka, s. 1615 Kurikka. Tauluun 149. Ingebor Ilkka o.s. Vähä-Kurikka, Emäntä, s. noin 2.3.1609 Kurikka, Vähä-Kurikka, k. 7.3.1700 Ilmajoki, Kokkola Erkki Kurikka, isäntä 1662-1676, s. 1615 Kurikka, k. 20.5.1683 Kurikka 2. puoliso: Valpuri Eskontytär.
Iso-Kurikka on Kurikan kantatalo, jossa kuningaskin yöpyi matkoillaan;
Minun eräs isä XIV sukupolvessa; (14:sta sukupolvi)
TAULU 154; XIV: Markus Juhonpoika Vähä-Kurikka e. Iso-Kurikka, Isäntä 1606-1653, s. noin 1580 Kurikka, k. 1672 Kurikka. Tuomas ja veljensä Juho riitelivät alituiseen pelloistaan. Ongelmien poistamiseksi pidettiin talojen mailla kihlakunnansyyni vuonna 1629. Sen suoritti lainlukija Gabriel Ljungonpoika 12 miehen lautakunnan kanssa. Talojen vainiot jaettiin kahtia ja merkittiin raja, joka kulki "suuren ojan pohjoispuolella olevalla kivellä sijaitsevasta vanhasta kannosta" peltoaitauksessa olevaan mäntyyn. Tämä oli ensimmäinen geometrinen jako jossa kahden talon yhteiset vainiot jaettiin kahtia. Markus joutui laittamaan 1644 puolestaan poikansa Jaakon ruotuun. Markus oli oikeuden edessä 20. ja 21. maaliskuuta 1651. Hän tuli ensimmäisenä päivänä tuomarin ja lautakunnan eteen täydessä humalatilassa, myssy päässään ja oikeudelle uhitellen, minkä vuoksi hänet pantiin jalkapuuhun selviämään. Tilanne ei ollut seuraavana päivänä sen kummempi , sillä hän toikkaroi jälleen oikeuden eteen juopuneena ja myssy päässä. Kun voudin apulainen otti myssyn eli kerpuksen Markukselta , tämä raivostui. Hän puristi kouransa nyrkkiin, löi nyrkkinsä pöytään ja sanoi : "Sellaista ei pitänyt tekemän voudin eikä kenenkään muunkaan, vaan piru hänet perikööt, hänellä oli ollut myssy päässään kuninkaiden ja ruhtinaiden edessä joko sitten nyt!" Paljon muutakin tapahtui joko sellaista, mitä kirjuri ei ehtinyt pöytäkirjoihin merkitä, tai sellaista, jota ajan "kirjakieli" ei suvainnut merkittäväksi muistiin. Istuessaan ensimmäisenä päivänä jalkapuussa Markus oli lähetellyt voudille ja tuomarille kasapäin herjoja, joita kappalainen Eskil ja autiovouti Heikki Simonpoika auliisti antoivat oikeuden tietoon. Vouti ja tuomari olivat Markuksen mielestä " kelmejä ja varkaita". Kihlakunnanoikeus ei ottanut juttua päättääkseen, vaan siirsi sen suoraan hovioikeuden käsiteltäväksi. Mikä sitten lieneekään saattanut Markus Kurikan käyttäytymään siten kuin käräjäpöytäkirjat kertovat, niin ärtymys tuskin johtui hänen juopumus tilastaan sinänsä, vaan kenties jostakin kokemastaan vääryydestä. "Kuninkaat ja ruhtinaat", joihin Markus viittasi saattoivat tarkoittaa Kustaa II Aadolfia ja hänen seuruettaan, joka oli käynyt hänen talossaan neljännesvuosisata aikaisemmin. Lakin pitäminen päässä "herrojen edessä" ei ollut varmaankaan epätavallinen ilmiö, vaan se lienee ollut paikallinen tapa, josta ei uhallakaan tingitty. Kirkkoväärti Salomon Vähä-kurikka, joka oli Markus Kurikan jälkeläinen 9. polvessa, ei suostunut ottamaan1900-luvun alussa pidetyssä tiesyynissä lakkia päästään nimismies Krokforssin edessä huolimatta tämän käskystä. Salomonin kerrotaan sanoneen:" En minä ota sitä ennen ku sakaastis ens pyhänä.". Vanhemmat taulusta 80 Juho Mikonpoika Iso-Kurikka e. Kurikka, s. 1548 Ilmajoki Iso-Kurikka, k. 1597 Ilmajoki, Iso-Kurikka ja -. 1. puoliso: Kerttu Krekontytär Krekola, Taulusta 149, s. 1582 Kurikka, k. 1646 Kurikka. Vanhemmat taulusta 50 Kreko Matinpoika Krekola e. Hirvi, s. 1540 Kurikka, k. 1608 Kurikka ja N.N., s. 1540 Kurikka, k. 1590. Lapset: Valpuri Vähä-Kurikka, s. 1615 Kurikka. Tauluun 149. Ingebor Ilkka o.s. Vähä-Kurikka, Emäntä, s. noin 2.3.1609 Kurikka, Vähä-Kurikka, k. 7.3.1700 Ilmajoki, Kokkola Erkki Kurikka, isäntä 1662-1676, s. 1615 Kurikka, k. 20.5.1683 Kurikka 2. puoliso: Valpuri Eskontytär.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.