Kirjoitin mukaelman vanhasta tutusta tuhlaajapoikakertomuksesta:
====
” Yhdellä miehellä oli kaksi poikaa, Ja nuorempi heistä sanoi isällensä: isä, anna minulle osa tavarasta, joka minulle tulee. Ja hän jakoi heille tavaran. Ja ei kauvan sen jälkeen, kuin nuorempi poika oli kaikki koonnut, meni hän kaukaiselle maakunnalle, ja hukkasi siellä tavaransa irstaisuudessa.” (Luuk. 15:11-13)
===
Eräässä kauniissa rukouksessa lausuttiin sanat: ”toisinaan minut valtaa epäilys, pääsenenkö perille taivaaseen”.- - Meitä saattaa tällainen kysymys kohdata; tulee epäilys, vieläkö Jumalan armoa minulle riittää? Kuinka monta kertaa olen rikkonut Hänen tahtonsa?
Siihen ahdistukseen ja hätään on Jeesus Kristus itse, tuonut lääkityksen, kertomalla meille tuhlaajapojasta joka syntyi rikkaaseen taloon, - taloon jossa oli kaikki Jumalan hyvät lahjat, oli jokapäiväisten tarpeiden ylöspito, oli ystävät, - isä ja äiti. Siinä kodissa oli hyvä olla eikä sieltä puuttunut mitään.
Tätä taloa Vapahtaja nyt vertaa Hyvän Jumalan seurakuntaan, mutta Jumalan talossa asuvan lapsen suurimpana rikkautena eivät ole kalliit vaatteet ja tavaroiden paljous, vaan syntien anteeksiantamus ja Jumalan perheväen osallisuus,
Niinkuin usein käy, niin kävi nuoremmalle veljellekin, että maailman viettelykset alkoivat hehkullaan polttaa sydämessä, niin hän lähti ja otti mukaansa sen mitä hänellä oli perimistä.
Mutta ei aikaakaan, kun hän huomasi tuhlanneensa kaiken irstaisuudessa ja turhassa menossa.
Silloin ei ole hätä kaukana. Ei ollut hätä kaukana kun hän huomasi itse, omasta syystään tuhlanneensa kaiken ja oli joutuneensa suureen hätään ja kurjuuteen:
===
” Ja hän pyysi vatsaansa ravalla täyttää, jota siat söivät, ja ei kenkään hänelle sitäkään antanut. Mutta kuin hän mielensä malttoi, sanoi hän: kuinka monella minun isäni palkollisella on kyllä leipää, ja minä kuolen nälkään!” (Luuk. 15: 16-17
===
Mutta kuinka hän voisi nyt mennä takaisin kotiin? - Mitä kotiväki sanoisi ja mitä sanoisi isä, kun hän oli tuhlannut perintönsä niin häpeällisellä tavalla? Varmasti tuhlaajapoika pelkäsi lähestyä isää. Niinpä hän ei tohtinut toivoa enempää kuin että saisi olla edes palvelijana isänsä talossa, -mutta kunpa pääsisi edes takaisin?Ja niin hän rohkaisi mielensä ja päätti: Käyköön miten käy, minä menen isäni luo, ja hän sanoi:
===
” Minä nousen ja käyn minun isäni tykö ja sanon hänelle: isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs, Ja en ole silleen mahdollinen sinun pojakses kutsuttaa: tee minua niinkuin yhden palkollisistas.” (Luuk. 15:18-19)
===
Kuulkaamme nyt kuinka hän sanoo: ”Minä nousen ja käyn minun isäni tykö!” Mitäpä muuta me voimme tehdä silloin kun synti painaa raskaana sydämellämme, kuin että menemme Isän tykö taas? Niinpä opetuslapsetkin vastaavat Jeesukselle, kun Jeesus heiltä kysyi: ”tahdotteko tekin mennä pois?”:
===
”Herra kenen luo me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat!” - - (Joh. 6:63).
===
Kuinka usein ihminen tuleekaan hädässään levottomaksi ja ryntäilee sinne tänne, eikä tahtoisi astua Jumalan eteen!
Mitä sanoikaan sitten isä? Soimasiko hän tuhlaajaa ankarin sanoin? Asettiko vihassaan pojan alhaiseen asemaan? Ei! - Kuulkaa miten tuo Vapahtajan kertomuksen isä menetteli:
===
” … näki hänen isänsä hänen, ja armahti hänen päällensä, ja juosten lankesi hänen kaulaansa, ja suuta antoi hänen… …Niin sanoi isä palvelioillensa: tuokaat tänne ne parhaat vaatteet, ja pukekaat hänen yllensä, ja antakaat sormus hänen käteensä, ja kengät hänen jalkoihinsa, Ja tuokaat syötetty vasikka, ja tappakaat se, ja syökäämme ja riemuitkaamme; Sillä tämä minun poikani oli kuollut, ja virkosi jälleen: hän oli kadonnut, ja on taas löydetty; ja he rupesivat riemuitsemaan. (Luuk. 15: 20-24)
===
Kas tässä kaiken rikkoneelle lääke ja apu synnin ja kuoleman vikoihin! Niin paljon rakas Taivaallinen isämme sinua rakastaa että Hän armossaan on antanut ja antaa vastakin Poikansa armotyön tähden sinulle kaikki syntisi anteeksi. Hän on sinut ostanut vapaaksi synnin ja kuoleman vallasta. Ei hopealla eikä kullalla, vaan viattomalla verellään ja kärsimisellään että me Hänen omansa olisimme. Kaikki synnit annetaan Jeesuksen nimessä anteeksi:
Jos kysyt: ”kuinka paljon?” on vastaus: -niin paljon kuin tarvitaan! Ja vielä enemmänkin! Ylitsevuotavasti! Eikö tämä ole ihana sanoma? Niin kuin joku sanoisi: Heräjä ja katso; -yön pimeys ja kauhut ovat menneet pois! kirkas aamu on koittanut!
https://www.youtube.com/watch?v=oNttBCHNXSo
Siis: Tervetuloa kotiin! Tervetuloa kaiken tuhlanneenakin!
====
” Yhdellä miehellä oli kaksi poikaa, Ja nuorempi heistä sanoi isällensä: isä, anna minulle osa tavarasta, joka minulle tulee. Ja hän jakoi heille tavaran. Ja ei kauvan sen jälkeen, kuin nuorempi poika oli kaikki koonnut, meni hän kaukaiselle maakunnalle, ja hukkasi siellä tavaransa irstaisuudessa.” (Luuk. 15:11-13)
===
Eräässä kauniissa rukouksessa lausuttiin sanat: ”toisinaan minut valtaa epäilys, pääsenenkö perille taivaaseen”.- - Meitä saattaa tällainen kysymys kohdata; tulee epäilys, vieläkö Jumalan armoa minulle riittää? Kuinka monta kertaa olen rikkonut Hänen tahtonsa?
Siihen ahdistukseen ja hätään on Jeesus Kristus itse, tuonut lääkityksen, kertomalla meille tuhlaajapojasta joka syntyi rikkaaseen taloon, - taloon jossa oli kaikki Jumalan hyvät lahjat, oli jokapäiväisten tarpeiden ylöspito, oli ystävät, - isä ja äiti. Siinä kodissa oli hyvä olla eikä sieltä puuttunut mitään.
Tätä taloa Vapahtaja nyt vertaa Hyvän Jumalan seurakuntaan, mutta Jumalan talossa asuvan lapsen suurimpana rikkautena eivät ole kalliit vaatteet ja tavaroiden paljous, vaan syntien anteeksiantamus ja Jumalan perheväen osallisuus,
Niinkuin usein käy, niin kävi nuoremmalle veljellekin, että maailman viettelykset alkoivat hehkullaan polttaa sydämessä, niin hän lähti ja otti mukaansa sen mitä hänellä oli perimistä.
Mutta ei aikaakaan, kun hän huomasi tuhlanneensa kaiken irstaisuudessa ja turhassa menossa.
Silloin ei ole hätä kaukana. Ei ollut hätä kaukana kun hän huomasi itse, omasta syystään tuhlanneensa kaiken ja oli joutuneensa suureen hätään ja kurjuuteen:
===
” Ja hän pyysi vatsaansa ravalla täyttää, jota siat söivät, ja ei kenkään hänelle sitäkään antanut. Mutta kuin hän mielensä malttoi, sanoi hän: kuinka monella minun isäni palkollisella on kyllä leipää, ja minä kuolen nälkään!” (Luuk. 15: 16-17
===
Mutta kuinka hän voisi nyt mennä takaisin kotiin? - Mitä kotiväki sanoisi ja mitä sanoisi isä, kun hän oli tuhlannut perintönsä niin häpeällisellä tavalla? Varmasti tuhlaajapoika pelkäsi lähestyä isää. Niinpä hän ei tohtinut toivoa enempää kuin että saisi olla edes palvelijana isänsä talossa, -mutta kunpa pääsisi edes takaisin?Ja niin hän rohkaisi mielensä ja päätti: Käyköön miten käy, minä menen isäni luo, ja hän sanoi:
===
” Minä nousen ja käyn minun isäni tykö ja sanon hänelle: isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs, Ja en ole silleen mahdollinen sinun pojakses kutsuttaa: tee minua niinkuin yhden palkollisistas.” (Luuk. 15:18-19)
===
Kuulkaamme nyt kuinka hän sanoo: ”Minä nousen ja käyn minun isäni tykö!” Mitäpä muuta me voimme tehdä silloin kun synti painaa raskaana sydämellämme, kuin että menemme Isän tykö taas? Niinpä opetuslapsetkin vastaavat Jeesukselle, kun Jeesus heiltä kysyi: ”tahdotteko tekin mennä pois?”:
===
”Herra kenen luo me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat!” - - (Joh. 6:63).
===
Kuinka usein ihminen tuleekaan hädässään levottomaksi ja ryntäilee sinne tänne, eikä tahtoisi astua Jumalan eteen!
Mitä sanoikaan sitten isä? Soimasiko hän tuhlaajaa ankarin sanoin? Asettiko vihassaan pojan alhaiseen asemaan? Ei! - Kuulkaa miten tuo Vapahtajan kertomuksen isä menetteli:
===
” … näki hänen isänsä hänen, ja armahti hänen päällensä, ja juosten lankesi hänen kaulaansa, ja suuta antoi hänen… …Niin sanoi isä palvelioillensa: tuokaat tänne ne parhaat vaatteet, ja pukekaat hänen yllensä, ja antakaat sormus hänen käteensä, ja kengät hänen jalkoihinsa, Ja tuokaat syötetty vasikka, ja tappakaat se, ja syökäämme ja riemuitkaamme; Sillä tämä minun poikani oli kuollut, ja virkosi jälleen: hän oli kadonnut, ja on taas löydetty; ja he rupesivat riemuitsemaan. (Luuk. 15: 20-24)
===
Kas tässä kaiken rikkoneelle lääke ja apu synnin ja kuoleman vikoihin! Niin paljon rakas Taivaallinen isämme sinua rakastaa että Hän armossaan on antanut ja antaa vastakin Poikansa armotyön tähden sinulle kaikki syntisi anteeksi. Hän on sinut ostanut vapaaksi synnin ja kuoleman vallasta. Ei hopealla eikä kullalla, vaan viattomalla verellään ja kärsimisellään että me Hänen omansa olisimme. Kaikki synnit annetaan Jeesuksen nimessä anteeksi:
Jos kysyt: ”kuinka paljon?” on vastaus: -niin paljon kuin tarvitaan! Ja vielä enemmänkin! Ylitsevuotavasti! Eikö tämä ole ihana sanoma? Niin kuin joku sanoisi: Heräjä ja katso; -yön pimeys ja kauhut ovat menneet pois! kirkas aamu on koittanut!
https://www.youtube.com/watch?v=oNttBCHNXSo
Siis: Tervetuloa kotiin! Tervetuloa kaiken tuhlanneenakin!
Vastaukset 1
Vanhimmat
--- ja sitten vain pahoitettiin tuhlaajapoikavegaanin mieli kun tapettiin syyttä suotta vasikka :(