Miksi nykyaikana on häpeä olla isänmaallinen? Ei, en ole rajat kiinni ja irti EUsta saunamakkara viina- öyhöttäjä. Mutta en kehtaa kertoa kellekkään ketä äänestin vaaleissa. Olen ylpeä siitä että olen suomalainen. Ehkä ei siitä sen enempää, koska se ei ole asian pointti.
On tukalaa elää maailmassa, missä tunnen etten voi keskustelussa esittää mielipidettäni siitä, että kannatan perinteisiä arvoja, aiheen tullessa puheeksi. En uskalla kertoa vakaumustani, en sitä että en esimerkiksi kannata sukupuolileikkauksia alle 18-vuotiaille. En tiedä, miten tämän asian kokevat hieman vanhemmat henkilöt, itse olen 24-vuotias. Ja minua ahdistaa tämä muutoksen aika, ihan vain sen takia että koen pikkuhiljaa ajan mennessä eteenpäin, jääväni vähemmistöön ajatusteni kanssa.
En ajattele kenestäkään vihamielisesti, kunnioitan ja arvostan jokaista yksilöä kenet kohtaan. Huolimatta siitä että oli meillä miten poikkeavat ajatusmaailmat tahansa. Minulla on paljon tuttavia, keiden somepostauksista huokuu suoranainen viha esimerkiksi tavallista heteroperhettä vastaan. Suomalainen valkoinen heteromies on kivityksen ja kaiken rangaistuksen arvoinen.
Minun mielestäni sukupuolia on vain kaksi. Jos joku muu ajattelee eritavalla, se on hänen oikeutensa. Itse en pysty ajatustani aiheesta muuttamaan, mutta elän ja annan toisten elää.
Meillä on suomessa uskonnon- ja sananvapaus. Meillä on kirkko, joka ainakin tähän asti on perustunut raamattuun. Kirkko, joka on olemassa pelkästään kyseisestä kirjasta ja kyseiseen kirjaan uskovista. Minkä takia vihapuheena otetaan se, että nimeltämainitsematon kansanedustaja arvostelee kyseisen kirjan sanalla kirkon toimintaa? en näe mitään järkeä tai logiikkaa siinä, että kirkko on tukijana asiassa, josta raamattu kirjoittaa aivan eriävää sanomaa. Raamatusta saa olla mitä mieltä haluaa, sitä voi pitää satukirjana taikka ihmisen kyhäämänä isona parodiana, mutta sille pohjalle kirkko on perustansa tehnyt ja jos sen toiminta on ristiriidassa perustuksensa kanssa, mitä järkeä on kirkon olla sitä mitä on? miksi sen toiminnan arvostelemisesta suututaan? kritiikki kun oli ilmiselvästi tarkoitettu vain ja ainoastaan aiheellisesti kirkon osoitteeseen. Vähemmistöiltä ei oltu viemässä tai kieltämässä mitään.
Miksi uskonnosta ja uskosta on tehty sylkykuppi? tai oikeammin nimenomaan kristinuskosta. Kaikki muu tuntuu olevan nykytrendien ohella hienoa ja ok.
Haluaisin olla ylpeästi sitä mitä olen. Uskova nuori nainen, elää sovussa muiden kanssa tässä maailmassa, missä hehkutetaan sitä miten kaikki saavat olla sitä miltä tuntuu tai mitä haluaa olla. Mutta jos sinulla on perinteiset arvot ja usko, silloin se on väärin.
Tekstistä saattaa tulla katkera vaikutelma, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun tuon ajatukseni julkisuuteen, vaikkakin anonyyminä. Olen tuskastellut pääni kanssa pitkään, ja kyllä, katkeruutta on päässyt syntymään siitä, kun pelottaa olla avoimesti oma itsensä.
On tukalaa elää maailmassa, missä tunnen etten voi keskustelussa esittää mielipidettäni siitä, että kannatan perinteisiä arvoja, aiheen tullessa puheeksi. En uskalla kertoa vakaumustani, en sitä että en esimerkiksi kannata sukupuolileikkauksia alle 18-vuotiaille. En tiedä, miten tämän asian kokevat hieman vanhemmat henkilöt, itse olen 24-vuotias. Ja minua ahdistaa tämä muutoksen aika, ihan vain sen takia että koen pikkuhiljaa ajan mennessä eteenpäin, jääväni vähemmistöön ajatusteni kanssa.
En ajattele kenestäkään vihamielisesti, kunnioitan ja arvostan jokaista yksilöä kenet kohtaan. Huolimatta siitä että oli meillä miten poikkeavat ajatusmaailmat tahansa. Minulla on paljon tuttavia, keiden somepostauksista huokuu suoranainen viha esimerkiksi tavallista heteroperhettä vastaan. Suomalainen valkoinen heteromies on kivityksen ja kaiken rangaistuksen arvoinen.
Minun mielestäni sukupuolia on vain kaksi. Jos joku muu ajattelee eritavalla, se on hänen oikeutensa. Itse en pysty ajatustani aiheesta muuttamaan, mutta elän ja annan toisten elää.
Meillä on suomessa uskonnon- ja sananvapaus. Meillä on kirkko, joka ainakin tähän asti on perustunut raamattuun. Kirkko, joka on olemassa pelkästään kyseisestä kirjasta ja kyseiseen kirjaan uskovista. Minkä takia vihapuheena otetaan se, että nimeltämainitsematon kansanedustaja arvostelee kyseisen kirjan sanalla kirkon toimintaa? en näe mitään järkeä tai logiikkaa siinä, että kirkko on tukijana asiassa, josta raamattu kirjoittaa aivan eriävää sanomaa. Raamatusta saa olla mitä mieltä haluaa, sitä voi pitää satukirjana taikka ihmisen kyhäämänä isona parodiana, mutta sille pohjalle kirkko on perustansa tehnyt ja jos sen toiminta on ristiriidassa perustuksensa kanssa, mitä järkeä on kirkon olla sitä mitä on? miksi sen toiminnan arvostelemisesta suututaan? kritiikki kun oli ilmiselvästi tarkoitettu vain ja ainoastaan aiheellisesti kirkon osoitteeseen. Vähemmistöiltä ei oltu viemässä tai kieltämässä mitään.
Miksi uskonnosta ja uskosta on tehty sylkykuppi? tai oikeammin nimenomaan kristinuskosta. Kaikki muu tuntuu olevan nykytrendien ohella hienoa ja ok.
Haluaisin olla ylpeästi sitä mitä olen. Uskova nuori nainen, elää sovussa muiden kanssa tässä maailmassa, missä hehkutetaan sitä miten kaikki saavat olla sitä miltä tuntuu tai mitä haluaa olla. Mutta jos sinulla on perinteiset arvot ja usko, silloin se on väärin.
Tekstistä saattaa tulla katkera vaikutelma, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun tuon ajatukseni julkisuuteen, vaikkakin anonyyminä. Olen tuskastellut pääni kanssa pitkään, ja kyllä, katkeruutta on päässyt syntymään siitä, kun pelottaa olla avoimesti oma itsensä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
//otsikosta tuli varsin hyökkäävä, ehkä hieman clickbait mielessä.