Eikö heidän olisi jo aika päästä Taivaan kotiin,rakkaidensa luo.Ei heillä ole enää mitään funktiotakaan.
Miksi Jumala antaa muistisairaiden vanhusten elää?
Anonyymi
1454
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Eiköhän Jumala tiedä paremmin milloin on aika.
Minun muistisairas 89v äitini on vielä elämänhaluinen ja iloinen ihminen, vaikka ei joka kerta käydessäni edes tunnista minua tyttärekseen. Hän ei halua vielä Taivaan kotiin miehensä luokse.
Mistä sinä tiedät mitä muistisairas äitisi todella haluaa?
Tiedän sen siitä, kun olen kanssaan keskustellut. Ei hän ole puhekyvytön, vaikka onkin muistisairas. Surullista tuollainen suhtautuminen muistisairaisiin vanhuksiin, jos kuvittelee heidän haluavan kuolla , koska eivät enää ole täysin tietoisia olosuhteistaan.
Muistisairas ihminen voi sanoa ihan mitä tahansa eikä hän ole realiteeteissa etenkin pitkälle edenneessä muistisairaudessa. Vasta oli ulkomailla tapaus että muistisairauden alkuvaiheessa henkilö halusi eutanasiaa mutta sairauden edetessä hän vastusti sitä. Jälkimmäisessä hän ei ollut ns.oikeustoimikelpoinen ja hänelle suoritettiin eutanasia. Oli lehdissä vast'ikään. Tästä tietysti kohu nousi. En sano ilkeyttäni näin. Ymmärrän että nämä ovat omaisille ja sairastuneille vaikeita asioita.
Uskot siis, että muistisairaudesta johtui se mielenmuutos eutanasiasta.
Näin luulen. Onhan se shokki muistisairaalle (pitkälle edennyt) kun lopetuspiikkiä ollaan laittamassa eikä "häneltä ole kysytty edes lupaa". Uskon että muistisairaan elämä voi olla hyvin kaoottista vaikka hän ulkoisesti näyttäisi voivan melko hyvin.
Sivullinenhan sitä voi uskoa vaikka mitä muistisairaasta, kun hän ei käyttäydy enää toivotulla tavalla. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö hän jotain sentään ymmärtäisi.
Samaa mietin myös syöpäsairaiden osalta, joilla syöpää ei voida enää parantaa ja elinaikaa on muutama kuukausi.
Isäni sairastui syöpään ja menehtyi syöpään 4 vuotta sitten keväällä.
Saattohoidossa oli kotona, kuten oli toivonut kotiin pääsevänsä, niin toivoi, että näkisipä vielä kesän, mutta se jäi toteutumatta, kun kotiin isäni kuoli.
Myös äitini menehtyi syöpään 32 vuotta sitten.
Syöpä on ankara sairaus, jota ei todellakaan soisi kenellekään, vaikka syöpähoidot ovat kehittyneet ja osa siitä paranee, niin syöpä on siitä katala, että se voi jossakin vaiheessa ilmaantua uudelleen, vaikka syöpä olisi todettu hävineen.
Eli mielestäsi henkilön, joka sairastuu syöpään, olisi parempi kuolla heti eikä vasta sairastettuaan loppuunsa asti?
Muistisairaat saattavat elää onnellisinta aikaa elämässään kun muistot ovat lähinnä lapsuudessa ja nuoruudessa.
Ei tarvitse muistella katkeraa avioliittoa, ei sipilän hallitusta eikä rumia ja ahneita jälkeläisiä.
Mutta nyt joutuvat kokemaan viime vuosinaan vihervasemmistohallituksen ja se saattaa olla viimeinen niitti, joka lopettaa elämänhalut.
Hehän elävät menneisyydessä, joten eivät ole edes tietoisianykymenosta. Vähät välittävät.
Kyllä heidänkin pitää saada elää. Minun äidillä oli azheimer ja kuoli kaks kuukautta sitten keuhkokuumeeseen. En olisi halunnut vielä menettää häntä. Välillä on mennyt oma elämänhalu kokonaan asian vuoksi. :(
Toivottavaa kyllä olisi ettei kenellekään tuli sellaista muistisairautta. Alzheimeria tai muutakaan. Tympeitä ne on.