1 ketju peliaika 23 min, 2. 19 min, 3. 12 min, 4. 6 min
Ja pakeilla 30 min, 20 min, 10 min ja ”seiska pakki ” nolla min.
Jokainen A ja moni B junnu käyttää pelaamiseen ja treenaamisen n. 35 tuntia ja siihen päälle matkat > 10 tuntia viikossa. Joka8nen kaveri on potentiaalinen ammattilainen.
Näiden pelaajien tasoerot ovat pääosin katsojan silmissä - esim A junnuissa on yhdessä joukkueessa vain 0-2 pelaajaa, jotka ovat selvästi muita parempia. Tästä huolimatta vain 10 pelaajaa saa säännöllisesti näytön paikan monissa joukkueissa: 1 ja 2 kentällisen pelaajat pelaavat kaikki erikoistilanteet sekä ylimääräiset vaihdot koko runkosarjan ajan. He ovat valokeilassa ottelusta ja viikosta toiseen.
Tässä ei ole kuitenkaan mitään järkeä - näiden paljon pelaavien osalta ainoa järki (hyöty) on siinä, että heillä on näytönpaikkojen osalta täydellinen monopoli omassa joukkueessaan. Heidän kehityksensä kannalta ei ole tärkeää pelata joka ottelussa eniten, vaan olisi jopa parempi jättää jokin peli/ pelimatka väliin, ja mennä taitovalmentajan kanssa harjoittelemaan.
Jos A tai B Sm jääkiekkoseura olisi yritys, jonka tarkoitus olisi tuottaa mahdollisimman hyviä ja useita aikuisia ammattipelaajia, hyödyntäisi se koko joukkueensa potentiaalin ja tarjoaisi systemaattisesti peliaikaa kaikille joukkueeseen valituille. Valmentajan rooli pitäisi olla tämän potentiaalin etsiminen ja kehittäminen - ei omien mieltymysten ja mielikuvien pohjalta tehtyjen suosikkipelaajien sokea peluuttaminen.
Ja pakeilla 30 min, 20 min, 10 min ja ”seiska pakki ” nolla min.
Jokainen A ja moni B junnu käyttää pelaamiseen ja treenaamisen n. 35 tuntia ja siihen päälle matkat > 10 tuntia viikossa. Joka8nen kaveri on potentiaalinen ammattilainen.
Näiden pelaajien tasoerot ovat pääosin katsojan silmissä - esim A junnuissa on yhdessä joukkueessa vain 0-2 pelaajaa, jotka ovat selvästi muita parempia. Tästä huolimatta vain 10 pelaajaa saa säännöllisesti näytön paikan monissa joukkueissa: 1 ja 2 kentällisen pelaajat pelaavat kaikki erikoistilanteet sekä ylimääräiset vaihdot koko runkosarjan ajan. He ovat valokeilassa ottelusta ja viikosta toiseen.
Tässä ei ole kuitenkaan mitään järkeä - näiden paljon pelaavien osalta ainoa järki (hyöty) on siinä, että heillä on näytönpaikkojen osalta täydellinen monopoli omassa joukkueessaan. Heidän kehityksensä kannalta ei ole tärkeää pelata joka ottelussa eniten, vaan olisi jopa parempi jättää jokin peli/ pelimatka väliin, ja mennä taitovalmentajan kanssa harjoittelemaan.
Jos A tai B Sm jääkiekkoseura olisi yritys, jonka tarkoitus olisi tuottaa mahdollisimman hyviä ja useita aikuisia ammattipelaajia, hyödyntäisi se koko joukkueensa potentiaalin ja tarjoaisi systemaattisesti peliaikaa kaikille joukkueeseen valituille. Valmentajan rooli pitäisi olla tämän potentiaalin etsiminen ja kehittäminen - ei omien mieltymysten ja mielikuvien pohjalta tehtyjen suosikkipelaajien sokea peluuttaminen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Luulin ymmärtäväni jääkiekkoa. Nyt kun oma poika on pelannut junioripolkunsa läpi, niin tajuan, että en ymmärtänyt mitään. Kuvittelin jossain vaiheessa on tarkoitus pelata joukkueella ja tuoda plussaa joukkueelle, kiekonriistoja, hyviä syöttöjä, ei tyhmiä veivejä oman maalin edessä. Tehdä maali silloin harvoin kun pääsi ylivoimaan. Mutta jotain muuta tässä lajissa on, mitä en ymmärtänyt, ehkä joskus se selviää.
kun jääkiekkoliitto todella pureutuu tähän tilanteeseen ja sen jälkeen systemaattisesti ja pitkäjänteisesti kouluttaa seuroja, syntyy pikku hiljaa muutos, joka vapauttaa valtavan määrän energiaa - iloa, taitoa ja yritystä - Suomi kiekkoon. Sen jälkeen meidän on vielä parempi kilpailla maailman kärkimaiden kanssa jopa world cupeissa.
Sama meno näköjään jatkuu vuodesta toiseen.
Itse pelasin SM-tasolla A- junnuihin asti ja monta mielenkiintoista vaihetta koin. C- junnuissa pelasin nelosketjussa, mitä en ymmärtänyt: olin treeneissä erittäin vahva ja testeissäkin kärkipäässä. Silti en koskaan saanut kunnon paikkaa näyttää osaamistani peleissä - hajavaihtoja vain koko kausi. Nautin kuitenkin treenaamisesta ja jatkoin.
B:ssä meille tuli uusi valmentaja, joka ei tuntenut meitä ennestään. Treenien ja testien jälkeen sain B-syksyllä peliaikaa 2 ja 3 ketjuissa ja loppusyksyn jälkeen nousin vakiomieheksi ykkösketjuun.
Pelikaverit, vanhemmat ym ym tulivat monesti ihmettelemään/sanomaan, miten olin yht’äkkiä kehittynyt valtavasti ja ansaitsin paikkani... toki olin kehittynyt hyvällä harjoittelulla, mutta tärkeintä oli se, että sain mahdollisuuden näyttää osaamistani.
Paradoksaalista oli oikeastaan se, että silloinkin lähes kaikki (erityisesti paljon peliaikaa saavien vanhemmat) uskoivat , että parhaiden pitää pelata eniten, jotta ne kehittyy. Sitten oli meikäläinen, joka olikin kehittynyt ns ”väärällä tavalla” eli ilman peliaikaa kovalla treenillä.
Toivottavasti joku valmentajakin lukee näitä juttuja, ja miettii sitä, pitäisikö pelaajille antaa mahdollisuuksia laajemmalla rintamalla näyttää taitojaan peleissä.
Ps. Nousujohteinen ja jossain määrin jopa lupaava urani päättyi A:ssa nopeasti loukkaantumiseen - onneksi kouluasiani olivat hoituneet riittävän hyvin ja pääsin opiskelemaan toiseen mielekkääseen ammattiin.
Se mitä minä en tässä lajissa ymmärrä että esimerkiksi a junnuissa (nuorten liigassa) toimivat valmentajat ovat ammattivalmentajia ja valmentavat siis myös omasta työpaikastaan ja siitä pääsevätkö urallaan eteenpäin. Miksi nämä valmentajat peluuttavat samoja pelaajia paljon pelistä toiseen eikä käytä kaikkia pelaajia ja heidän taitojaan hyväksi? Luulisi että valmentajan omakin ura edistyisi paremmin jos peluuttaisi kaikkia tasaisemmin.
Spekuloidaan että jääkiekkoliitto on ohjeistanut seurat ja seurojen valmennuspäälliköt: maajoukkueringeissä olevat pelaajat pelaavat > 20 minuuttia.
Mitäs siinä sitten valmentaja voi tehdä kuin toimia työnantajan ohjeiden mukaan.
Tää ei muutu vuosiin. Vasta sitten kun harrastaja- ja katsojamäärät romahtavat liitossa herätään - silloin voi olla liian myöhäistä.
Laji on pikkujunnuista lähtien aika sairasta kaverikiekkoa, jossa pientä ydinporukkaa hyysätään muiden kustannuksella. Itse en ainakaan veisi lastani ko. lajiin, jonka hinta- laatusuhde on tavallisen nuoren kannalta ala-arvoinen.
Kommentissa esiintyy se taikasana joka vie juniorin vähintään liigan porteille asti ja se on maajoukkuerinki.Tuohon rinkiin pääsee kahdella tavalla joko olet oikeasti hyvä lupaus toinen tapa että on syntynyt oikeaan perheeseen korruptio sanaa ei pitäisi käyttää mutta käytin kumminkin.14-15 vuotiaasta lapsesta voi useimmiten sanoa että ei tule koskaan huippupelaajaa mutta se että on ollut pohjola-leirillä tai nuorisomaajoukkueissa mukana EI tarkoita sitä että pelaajasta kehittyy vähintään keskiverto liigapelaaja,liian moni juniori lopettaa kesken kaiken ja aivan turhaan kun oikeudenmukaisuus ei kuulu jääkiekon termeihin.
Sen lauluja laulat kenen leipää syöt.
Aika harva a junnuvalkku saa koskaan ammattia valmentamisesta.
Olisi hienoa jos jokin seura ja joku valmentja tekisivät asiat vähän eri tavalla kuin muut; se olisi tietysti riski, mutta toisaalta voisi olla sysäys uudelle aikakaudelle lajissa.
Liitto ja ns. lajin asiantuntijat uskovat yhteen ääneen, että on vain yksi tapa ja tie huipulle. Kopioidaan sitten muiden strategiaa.
Bencmarkkaus strategiana lätkäjengeisdä on yhtä hölmöä kuin yritysmaailmassa.
Ei se ole mikään strategia tai edes hyvä lähtökohta oman toiminnan arvioinnille. Toimintasuunnitelma pitäisi perustua siihen, mikä on ko. Seuran ainutlaatuinen tarjoama jäsenilleen - miksi haluavat pelata juuri kyseisessä seurassa. Strategiat voisivat olla erilaisia, koska pelaajissakin on paljon erilaisuutta.