Ensin kuoli anoppi. Sitten appiukko. Sitten sisaren tytär. Ja pian sen jälkeen toinen sisaren tyttäristä.
Esikoispoikani kuoli seuraavaksi 10-vuotiaana.
Sitten kuoli oma isäni. Sitten äitini. Siinä välissä monia muita vähemmän tärkeitä ihmisiä.
Elokuussa kuoli oma tyttäreni. Vain yksi lapsi on enää elossa. Tytär, aikuinen jo.
Kaikki kuolevat aikanaan. Herra antaa ja Herra ottaa: ylistetty olkoon Herra!
Kun sisareni tyttäret kuolivat, kysyi hän minulta, onko se rangaistus hänen tekemistään synneistä. Sanoin, että en tiedä, mutta en usko, että se olisi sitä: kaikkea voi tapahtua kaikille Raamatunkin mukaan.
Kun omat lapseni kuolivat, niin kukaan ei kysynyt minulta sitä, oliko se Jumalan rangaistus tekemistäni synneistä. Joku ehkä ajatteli niin, mutta minä kiitän Herraa meidän Jumalaamme ja ylistän Häntä Jeesuksen Kristuksen nimessä!
Tutkimattomat ovat hänen tiensä ja tuntemattomat hänen tuomionsa... Herra luo valon ja pimeyden, onnen ja onnettomuuden: Herra antaa, Herra ottaa. Ylistetty olkoon Herra iankaikkisesti, Jeesuksen Kristuksen nimessä!
Aamen.
Esikoispoikani kuoli seuraavaksi 10-vuotiaana.
Sitten kuoli oma isäni. Sitten äitini. Siinä välissä monia muita vähemmän tärkeitä ihmisiä.
Elokuussa kuoli oma tyttäreni. Vain yksi lapsi on enää elossa. Tytär, aikuinen jo.
Kaikki kuolevat aikanaan. Herra antaa ja Herra ottaa: ylistetty olkoon Herra!
Kun sisareni tyttäret kuolivat, kysyi hän minulta, onko se rangaistus hänen tekemistään synneistä. Sanoin, että en tiedä, mutta en usko, että se olisi sitä: kaikkea voi tapahtua kaikille Raamatunkin mukaan.
Kun omat lapseni kuolivat, niin kukaan ei kysynyt minulta sitä, oliko se Jumalan rangaistus tekemistäni synneistä. Joku ehkä ajatteli niin, mutta minä kiitän Herraa meidän Jumalaamme ja ylistän Häntä Jeesuksen Kristuksen nimessä!
Tutkimattomat ovat hänen tiensä ja tuntemattomat hänen tuomionsa... Herra luo valon ja pimeyden, onnen ja onnettomuuden: Herra antaa, Herra ottaa. Ylistetty olkoon Herra iankaikkisesti, Jeesuksen Kristuksen nimessä!
Aamen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinulla on ollut todella rankkaa.
Jisreel.
Kurjaa voi olla ilman jumalaakin niin miksi pidät vielä sitäkin riesanasi.
Minulla ei ole ollut noin paljon menetettävää, kun ei ole jälkikasvua. Vanhemmat ovat kuolleet ja ystäviä. On ihana omistaa rakkaita, tärkeitä ihmisiä mutta raskasta kun heistä joutuu luopumaan! Mutta kun tänne syntyy, tulee aika lähteä. Jumalan kädessä on päivämme! Kantakoon sinua Kaikkitietävä Jumala, elämän antaja surun keskellä. Salopuu
Miten olet jaksanut?
On ollut vaikeuksia päästä uneen. Rukoilen iltaisin ja sitä ennen luen Raamattua, mutta ajatukset pyörivät tyttären poismenon ympärillä.
Välillä ajattelen, että Jumala ei välitä ja ihan kiusallaan suo osakseni tällaista. Sitten muistan sen, että Jobille kävi vielä pahemmin, mutta silti loppu oli alkua parempi.
Tarraan sitten kiinni siihen lupaukseen, että me kaikki - koko uskovainen perhe - saamme kerran iloita ja riemuita yhdessä Jeesuksen kanssa, joka rakastaa meitä ja kärsi puolestamme ristin häpeän, vaikka ei olisi tarvinnut.
Kun sitten muistan, että olen syntiä tehnyt ja lapseni ovat synnissä siinneet eivätkä mitään enkeleitä olleet, niin sitten ajattelen sitä, miten hyvä Jumala kuitenkin on, kun ottaa syntisiä huomaansa eikä hylkää, vaikka aina ei ole tullut tehtyä hänen tahtoaan ja uskokin on horjunut.
Mutta nyt ylistän ja kiitän Herraa siitä, että hän antoi ja otti!
Toivon, että saisin olla seuraava, mutta mistä sitä tietää, kuka milloinkin lähtee... oma eukkoni on paljon huonommassa kunnossa kuin minä, mutta aion pitää hänet luonani niin kauan kuin mahdollista on.
Kuuntelemme vanhaa musiikkia ja hyväilemme toisiamme poski poskea vasten, vaikka emme voi enää tanssia liikuntarajoitteiden vuoksi. Ja muistamme kaikkia lapsiamme aina kun katsomme perhealbumiamme.
En voi muuta sanoa kuin sen, että kiitetty ja ylistetty olkoon Herra, sillä hän on antanut meille rikkaan ja täyteläisen elämän, josta ei ole mitään puuttunut!
Paljon on ollut surua. Voimia sinulle.
"Elämä on kuolemista." Kaikilla meillä on oma määräaikamme, ilm. jo Taivaissa ennaltamäärätty.
Me emme tiedä, milloin meidän hetkemme on määrätty. Jotkut kuolevat vasta iäkkäinä, monet jo vauvoina. Siksi elämä ja kuolema tulisi ottaa aina vakavasti. Kuolinsyitä on erilaisia: sairaudet, onnettomuudet, väkivalta jne.
Omissa suvuissanikin on ollut paljon kuolemantapauksia. Kun on suuri suku, aina joskus kuulee jonkun pikkuserkun tai serkun kuolleen, monet melko nuorinakin. Muutoin sukuni ovat melko pitkäikäisiä.
Itse alan jo olla aika kypsää kauraa tähän elämään. En suorastaan rukoile kuolevani, mutta jos kuulisin, että iäisyyskellot soittaisivat n. puolen vuoden päästä, esim. "vakavan sairauden murtamana", en kauheasti pahoittaisi mieltäni. Me emme tulleet tänne jäädäksemme.
Olen työni puolesta nähnyt lukemattomia kuolevia, kuolemia ja kuolleita. Aina se on ollut näille ihmisille oma, henkilökohtainen asia, joka kosketti heitä sen mukaisesti kuin olivat elämässään asiaan valmistautuneet. Olen nähnyt pari hurskaan kuolemaa, muutaman varsin jumalattoman kuoleman ja sitten, runsaimmin kuolemia, joiden kohdalla en tiedä, mitä kukin asioista ajatteli. Jumalattomien kuoleman lähestyessä näin monien kasvoilla silkkaa kauhua ja pelkoa, anovaa katsetta. Erään mummon lapset uhkasivat raastuvalla niitä hoitajia, joiden työvuorolla "äidin on annettu kuolla"!
Siksi omaa kuolemaansa on ajateltava ajoissa, tehtävä nk. lähtövalmistelut hetkelle, kun näkee (toivottavasti) esim. valkosiipisen enkelin lähestyvän katon / seinän läpi.
Luullakseni parhaiten pärjää "rajan ylityksessä", jos on pukeutuneena Kristuksen lahjavanhurskautuksen, vaatimattoman valkoiseen hääpukuun.
Omiin tekoihinsa luottava on kuin portto koreissa silkeissä ja tuhansissa teko-jalokivijäljitelmissään ja Pietari portilla saattaakin torjuen mitata tällaista päästä jalkoihin ja ilmoittaa, että väärä ovi.
Kirkas aamu pian koittaa:
https://www.youtube.com/watch?v=utErIRSpvUI
~
Ne joita olet menettänyt kaikilla ei ole koskaan ollutkaan.
Minä olen niiden tukija joilla ei ole ketään koskaan ollutkaan.
Moni nainen on varastanut miehiltä lapsensakin.Kiinnostavaa kun kirjoituksessa aviomiehestä ei sanaakaan.