Antiikin määritelmän mukaisesti ihme on sellainen teko, tapahtuma tai asia joka kykenee häkellyttämään ihmiset ja saamaan heidät ymmälleen. Vielä nykyaikanakin on monia ihmeitä kuten arkkitehtonisia taidonnäytteitä, mestarillisia taideteoksia, upeita luonnonkohteita ja mahtipontisia selviytymiskertomuksia jotka sykähdyttävvät edeleen ihmisiä. Ihmisille ihmeetovat olleet aina kaikkea jotain muuta kuin yliluonnollisia fysiikan lakeja rikkovia taikatemppuja ja niin asia tulee olemaan vielä pitkään tulevaisuudessakin vaikka ihmeitä kuinka yritettäisiin tutkijoiden piirissä rajata luonnollisen ja yksilön henkilökohtaisen kokemuksen ulkopuolelle.
Ihmeitä on olemassa.
Anonyymi
11<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niin...mitä yrititkään todistaa?
Ihme on lähinnä se, että aloittaja on osannut pistää sanoja peräkkäin lauseeksi.
Antikissa ajateltiin asioista yleisestikin jumalallisen ihmeellisinä.
Nykyaikaisempaa tulkintaa kaipaava voi lukea vaikka Matti Häyryä:
https://skepsis.fi/jutut/paholaisen_asianajaja/luku3.html
Muinoin sateenkaaret ja salamat olivat ihmeitä, joita piti selittää merkiksi sopimuksesta jumalan kanssa tai osoitukseksi jumalan vihasta.
Nykyajan ihme voisi olla vaikka sellainen, että vailla jalkoja syntyneelle ihmiselle kasvaa jalat aikuisena tämän rukoiltua ihmettä kaikkien tuhansien joukosta sen ainoan toimivan jumalan alttarilla.
Eipä ole näkynyt...
Aloittajan pälätys on typerää ja kansanomaista hourailua. Hanki sivistystä tai ainakin lue mistä ihmeissä on oikeasti kyse. Akateemisten sanakirjojenkin mukaan ihme on "yliluonnollinen, selittämätön asia tai tapahtuma, jumalallinen tunnusteko." Kyse ei siis voi olla mistään luonnollisesta tai sellaisesta minkä ihminen myös kykenee selittämään.
Se että joku vaikkapa sanoo "Niagaran putoukset on ihme" tai "Van Goghin teokset ovat ihmeellisiä" syylistyy silkasta omasta tyhmyydestään sanan väärinkäyttöön. Taideteoksissa, arkkitehtuurissa tai sen enempää luonnossa ei ole mitään yliluonnollista ja selittämätöntä.
Yhdyn ennemmin aloitajan näkemykseen siitä ihme on yksilön subjektiivinen kokemus eikä suinkaan luononlait ylittävä yliluonnollinen tapahtuma. Näin minä ainakakin asian näen, esimerkiksi antiikin 7 ihmettä olivat omana aikanaan hämmästyttäviä rakennuksia ja jaksavat hämmästyttää ihmisiä edelleen.
Miten suhtautua Raamatun ihmeisiin?
(by: Helsingin yliopiston verkkosivut)
Nykyaikaisen tieteellisen maailmankuvan omaava ihminen kysyy helposti, ovatko Raamatussa kerrotut ihmeet - esim. sairaiden parantamiset, kuolleista herättämiset ja veden päällä kävely - totta. Kysymykseen on hankala vastata yksiselitteisesti 'kyllä' tai 'ei'. Hedelmällisempää on pohtia, mikä merkitys ihmekertomuksilla on.
Nykynäkökulmasta ihme määritellään yleensä luonnonlait ylittäväksi tapahtumaksi, jolla ei ole loogista ja järkeenkäyvää selitystä. Näkemys ei kuitenkaan vastaa antiikin ihmisen ajattelua, sillä tällä ei ollut samanlaista käsitystä luonnonlaeista. Hänelle ihme on pikemminkin Jumalan odottamatonta puuttumista tapahtumien kulkuun. Aikana, jolloin lääketiede oli kehittymätöntä ja luonnonilmiöiden syitä ei tunnettu, syytä etsittiin Jumalasta/jumalista. Kun nykyihminen pitää "luonnollisena" sitä, että vaikkapa antibiootti puree bakteeritulehdukseen, bakteereista tietämättömälle ja antibioottia tuntemattomalle antiikin ajan ihmiselle parantuminen oli ihme. Kun ilmiöiden syy - seuraus -suhteita ei tunnettu, "tarvittiin" ihmeitä enemmän kuin nykyään.
Ihmeiden mahdollisuus kuului siis luonnollisena osana antiikin ihmisen maailmankuvaan. Hänelle olennainen kysymys ei ollut, tapahtuuko ihmeitä, vaan kuka ihmeitä teki. Monien "Jumalan miesten" toimintaan kuului myös ihmeitä, niin myös esimerkiksi Jeesuksen. On erittäin todennäköistä, että Jeesus sai mainetta nimenomaan ihmeiden tekijänä (esim. riivaajien karkottajana).
Varhaiskristillisessä julistuksessa Jeesukseen liitetyt ihmeet palvelivat hänen seuraajiensa todistuksen uskottavuutta. Ihmekertomukset eivät niinkään korottaneet Jeesusta ylivertaiseksi ja ainutlaatuiseksi hahmoksi, vaan asettivat hänet samaan sarjaan muiden ihmeidentekijöiden kanssa (toki Jeesuksen seuraajien näkökulmasta ihmeidentekijöistä suurimmaksi). Ihmeet todistivat Jeesuksen seuraajille, että Jumalan poika oli myös henkivaltojen (demonien) ja luonnonilmiöiden herra.
http:// www.helsinki.fi/teol/kurssit/ekse/pop_ihmekert.html
Kun televisio tuli Länsi-Afrikkaan oli se paikallisten asukkaiden mielissä valkoisen miehen taikalaatikko, eli ihme.
Kun Napoleon tuli miehineen Egyptiin, he pitivät sfinksiä ja pyramideja suureena ihmeenä joka on ihmiskäsin rakennettu. Samoin kokee nykyään suomalainen turisti, joka matkustaa Dubaihin ja näkee siellä Bjur Kalifan. Ja tämä esimerkki on vain pieni siivu siitä kaikesta mitä ihmiset pitävät ihmeinä.
Uskontojen olemassaolo on ihme, kuka hullu uskoo valheisiin.
Eivät monetkaan uskonnolliset käsitykset ole valheista syntyneet vaan rehellisesti yrityksestä ymmärtää maailmaa lähtökohdista, jotka eivät ole tieteellisesti ole olleet mitenkään mairiteltavat. Aikansa mittapuulla uskonnot ovat olleet moraalisesti keskivertoa parempia, joskin filosofien ja askeetikkojen etiikkaa köyhempiä.
Voimme oppia jotakin esi-isiemme pähkäilyistä ja inhimillisistä epäonnistumisista. Tietysti esi-isiimme voi laskea myös ne ihmiset, jotka ovat eläneet muinaisessa lähi-idässä ja muualla.