Varsinaissuomalainen maanviljelijä kävi Ilmajoella, ja sanoi että tuntui kuin olisi palannut ajassa 20v taaksepäin. Hän ihmetteli sitä, että täällä maajussit vielä ajelee siirtoajoa puimureilla maanteitä pitkin. Kun heillä päin on jo vuosikymmenet hoidettu siirtoajot rekoilla, eikä kukaan enää puimurilla valtatietä ajele kilometrien päähän, liikenteen seassa.
Sama juttu lieterallissa. Heillä päin lietelannan siirtoajo tehdään rekoilla etäsäiliöihin, ja raktorit vain levittää. Näin raktori saa olla koko aika pellolla, levittämässä lietelantaa. Täällä meillä isännillä menee suurin osa ajasta siirtoajoon, kun jatkuvasti pitää hakea uusi satsi, kärryllinen kerrallaan.
Toki nämä asiat varmaan hoksataan jossain vaiheessa täälläkin. Ja sitten saa ilkka-lehti kirjoittaa, kuinka pohjalaiset keksivät tämmöisen innovaation ensimmäisenä Suomessa.
Sama juttu lieterallissa. Heillä päin lietelannan siirtoajo tehdään rekoilla etäsäiliöihin, ja raktorit vain levittää. Näin raktori saa olla koko aika pellolla, levittämässä lietelantaa. Täällä meillä isännillä menee suurin osa ajasta siirtoajoon, kun jatkuvasti pitää hakea uusi satsi, kärryllinen kerrallaan.
Toki nämä asiat varmaan hoksataan jossain vaiheessa täälläkin. Ja sitten saa ilkka-lehti kirjoittaa, kuinka pohjalaiset keksivät tämmöisen innovaation ensimmäisenä Suomessa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Parhaat mestarit levittää sonnat jo maantielle kun ei viitti korjata perälautaa eikä jumissa olevia nivelakselin kytkimiä että sontaa vain lentää pitkin pituuttaan
Ilmajoen enkelit, ja tiet on oltava auki taivasta myäten
- näille sipsuttajille.
Mitään tekemättömyys yleensä hävittää jären ja sen motoorisen käytön
-siis halvauttaa toimintakykynsä näin
-selekäranka painuu siin halvauksessa housuuhin ja selekä köyristyy