Psyykkinen kunto...

Eikö niitä voida hoitaa vaikka yhtäaikaakin?

Toi on niin tuttua. Itse menin kerran päivystävälle yleislääkärille vatsakipujen takia. Keskusteltiin alle kymmenen minuuttia ja lääkäri sanoi lähtevänsä katsomaan tietojani. Odottelin yli kaksi tuntia ja huh, ykskaks sängyn viereen pölähti mieslääkäri joka esitteli itsensä päivystäväksi psykiatriksi. Minulla on aikoinaan ollut pahoja psyykeongelmia. Juttelin psykiatrin kanssa ja sanoin että on pirun vaikeeta tällä taustalla sairastaa jotain somaattista. Hän kyllä ymmärsi heti tilanteen ja ihmetteli myös miksi hänet oli pyydetty käymään luonani. Kotiinlähtö kun koitti niin hoitaja tuli minua kait rauhoittelemaan, että kun HUS:ssa on nykyään tapana että psykiatria voidaan konsultoida kroonisten kipupotilaiden kohdalla. Ajattelin kyllä siinä vaiheessa että olisi se yleislääkäri voinut mullekin kertoa mitä aikoo tehdä. Seuraavana päivänä katselin koneelta lääkärin tekstejä, niin olipa tuo mulle pikaiseen laittanut uuden diagnoosinkin. Mulla on aikoinaan laitettu diagnoosi skitso-affektiivinen häiriö. Yleislääkäri oli kirjoittanut: potilaalla on skitsofrenia, kipu on psyykkistä. Ei hyvää päivää, mua nauratti että on nokkelasti alle kymmenen minuutin keskustelun perusteella päivystävältä lääkäriltä saatu diagnoosi. Että kaikenlaista. Valtava on tuo stigma joka on mielenterveyskuntoutujilla valitellessaan muita vaivoja. Olen yllättynyt kuinka yleistä se on esim. lääkäreillä. Heidänhän nimenomaan pitäisi ymmärtää että ihmisillä voi olla vaikka minkälaisia sairauksia. Lääkiksessä pitäisi olla jonkinlaista asennekasvatusta koulutuksen yhteydessä. Nykyään on muutenkin edelleen aivan liikaa vaiettu mielenterveysongelmaisten saamasta kohtelusta ja hoidosta, yleensä hoitamattomuudesta, somaattisella puolella. Olen aina sanonut että ei kai sillä ole kovin suurta eroa että onko jalka kipsissä vai päässä vähän " puristaa ", jokainen on kuitenkin ihminen ja ihmisten pitäisi olla saman arvoisia. Ei tunnu todellakaan kivalta kun usein saa aivan ala-arvoista kohtelua pelkästään sen takia että on joskus aikoinaan mennyt huonommin. Voisihan tästä aiheesta kirjoittaa vaikka kirjan, eli en nyt jaksa enempää tässä " höpötellä ". Aiheesta tosiaan juttua riittäisi. Ja tuo edellinen kommentti yhtäaikaa hoitamisesta on aivan järjetön, ei oikeasti järjetön mutta kun se on sellaista sairaanhoitdon puolella, psyykepuolella ei välitetä somaattisista vaivoista eikä niitä hoideta sekä myös päinvastoin. Olen ollut aina sitä mieltä että usein juuri se olisi iso apu ja tuki monissa tilanteissa kun voitaisiin tehdä vaikka jonkinnäköistä yhteistyötä puolin ja toisin. No, ehkä sekin on jokin näitä arvovalta-kysymyksiä. Tästäkin juttua riittäisi.

Pattitilanteesta voi kohta tulla pappitilanne.

Jos ei aina toimi psykalla ne ei ne somaattosellakaan sen kummemmin. Koko ajan tulee aiheetonta sanomista ja ei saa ees kipulääkettä vaikka sattuu. Hoitaja vaan kävelee ovesta ulos. Jos jotaan sanoo, niin noottia. Mikään ei käy, mitenkään päin ei oo hyvä. Aina teen jotain väärin. Ja kun hoitajat neuvoo eri lailla, niin aina tulee sanomista. Viimeksi siitä, että en uskaltanut kävellä paljain jaloin sauvoilla sairaalan lattialla, kun oli niin liukas.

Yhdeltä autistilta jouduttiin amputoimaan käsi. Se oli kiinnipitotilanteessa murtunut, ja kukaan ei huomannut, eikä se itse tuntenut tai osannut ilmaista kipua. Oikeasti fyysiset traumat pitää hoitaa! Niistä seuraa tulehduksia, hermovaurioita, vertulppia ym. Potilasvalituksen paikka, jos murtumia ei hoideta. Ne eivät ole psykosomatisointia tai filmausta.

Olin kerran hetken osastolla, ja jollain miehellä oli hammasvammoja. Kuinkahan paljon toipumista auttaa, jos suurin osa ruuasta jää syömättä, kun ei vamman vuoksi voi syödä? Hullu elää hengen ravinnolla? Kuitenkin anorektikkojen oli pakko syödä rekkamiehen annokset samalla, kun eri sortin hullu nälkiintyi.

..olisin halunnut jutella kymmenen minuuttia, kun alkoi tuntua siltä, että olen tiellä vain täällä. Soitin kahteen psykiatriseen numeroon, vaihteeseen ja yksykskakkoseen. Kaikki sanoo, et ei voida auttaa, juttele siellä, missä oot hoidossa. Hoitajilla ei ollut sitä kymmentä minuuttia ennen kuin tunnin päästä. Itkin tunnin putkeen.

Tää on just tätä säästökuuria. Kellään ei oo aikaa. En tiedä, miten sen jalan kanssa käy. Alkaa tämä homma pelottaa.