Taloustieteellinen kysymys

Pomojen palkitsemisperusteina ovat usein liikevaihdon kasvu, osakekurssin nousu tai yrityksen kannattavuuden paraneminen. Pelkästä osakekaupan vilkkaudesta en ole kuullut ketään palkitun, vaikka maksullisen osakeannin tapauksessa sekin olisi toki mahdollista.

Fiksut palkitsijat eivät vielä palkitse pomoja yleisestä nousukaudesta tai hetkellisestä onnistumispiikistä, koska tällainen voidaan saada aikaan yrityksen pitkän ajan tavoitteita vahingottamalla.

Toinen juttu: kun aikoinaan markkaa devalvoitiin ulkomaankaupan vauhdittamiseksi kun rahan arvo oli turhan korkea, niin mistä se rahan arvon nousu sitten alunperin johtui (/johtuu)? Ja eikös joskus aiempina vuosisatoina (?) valtiot pyrkineet maksimoimaan valuuttansa arvon lisäämällä kolikoiden kulta/hopeapitoisuutta? Miten hyvästä asiasta tuli huono asia?

Anonyymi kirjoitti:

Toinen juttu: kun aikoinaan markkaa devalvoitiin ulkomaankaupan vauhdittamiseksi kun rahan arvo oli turhan korkea, niin mistä se rahan arvon nousu sitten alunperin johtui (/johtuu)? Ja eikös joskus aiempina vuosisatoina (?) valtiot pyrkineet maksimoimaan valuuttansa arvon lisäämällä kolikoiden kulta/hopeapitoisuutta? Miten hyvästä asiasta tuli huono asia?

Lue lisää

Ei rahan "arvo" ollut liian korkea vaan markan vaihto-arvo muihin valuuttoihin oli liian korkea. Kun vaihto-arvo on liian korkea, ei oman maan tuotteita saada myytyä muille kun ne tulevat liian kalliiksi.
Devalvaatio alensi markan vaihto-arvoa vaikkapa Saksn markkaan verrattuna.

Sodan jälkeen markka devalvoitiin yli kymmenen kertaa, kun täällä ei kustannuksien nousuja pystytty pitämään kurissa, esim. palkkoja nostettiin liikaa.

Aikaisemmin talouden pito oli aika erilaista kuin nykyään.
Kuninkailla oli kaksi suurta menoerää, hovin pitäminen ja sotakulut, sotiminen toi kyllä lisää tuloja, joskus, sotasaalit ja orjat.
Sanotaan, että Ruotsi on pärjännyt hyvin aikaisempien sotasaalisten koroilla, hyvinkin kauan.

Toisaalta Rooma kaatui pitkäaikaiseen inflaatiokierteeseen.
Roomalla meni oikein hyvin niin kauan kun valloitettavaa ja toisten kultaa riitti ryöstettäväksi ja saatiin lisää orjia.
Sitten tämä temppu, minkä mekin tunnistamme, hallitseva luokka helpotti omaa verotustaan ja siirsi verorasituksen köyhemmille.
Rahat armeijan pitoon loppuivat, Rooma ei pystynyt puolustautumaan ja barbaarit valloittivat sen.

Olisiko poikkeus taloudenpidossa Englanti joka rikastui siirtomaiden avulla ja kaupan
vilkastumisen avulla.

Tämä varasta muilta maat, kulta ja ihmiset taktiikka vielä vähän aikaa sitten motiivina.
Hitler ajatteli näin, japanilaiset aasiassa, Saddam ajatteli ryöstää Kuwaitin öljyt, sitä
ennen Hussein kävi sodan Iranin öljystä.

Ehdotin jo 90-luvun laman aikaan, että taloustiede olisi pitänyt siirtää teologiseen tiedekuntaan. On kyse uskonasioista, jos "tiede" ei pysty ennakoimaan malleillaan juuri mitään tulevaa tapahtumaa eikä edes aina toteutuneitakaan tapahtumia.

Tosin tähän päädytään aina, kun pyritään mallintamaan ilmiöitä, joita ei oikeastaan tunneta kuten koronaepidemiaa tai ilmastonmuutosta. Silloin ollaan pelkissä uskonasioissa.

Taloudellisten mallien kuten yhteiskunnallisten mallien ongelmana on se, ettei mallinnettavakaan pysy muuttumattomana, eivätkä samat lähtöparametritkaan näin tuota reaalimaailmassa toista kertaa samaa lopputulosta. Mallinna sitten tällaista ympäristöä!

Nyt kun olisi toimiva taloudellinen malli maailman koronasta toipumisesta, niin se olisi varsinainen rahantekokone. Silloin tietäisi varmasti, mihin roponsa sijoittaisi!

Anonyymi kirjoitti:

Taloudellisten mallien kuten yhteiskunnallisten mallien ongelmana on se, ettei mallinnettavakaan pysy muuttumattomana, eivätkä samat lähtöparametritkaan näin tuota reaalimaailmassa toista kertaa samaa lopputulosta. Mallinna sitten tällaista ympäristöä!

Nyt kun olisi toimiva taloudellinen malli maailman koronasta toipumisesta, niin se olisi varsinainen rahantekokone. Silloin tietäisi varmasti, mihin roponsa sijoittaisi!

Lue lisää

Toimiva taloustieteen teoria olisi siis kuten Asimovin kirjojen psykohistoria.

https://en.wikipedia.org/wiki/Psychohistory_(fictional)

Anonyymi kirjoitti:

Toimiva taloustieteen teoria olisi siis kuten Asimovin kirjojen psykohistoria.

https://en.wikipedia.org/wiki/Psychohistory_(fictional)

Lue lisää

Niin, ennustaminen taloustieteen malleilla on hankalaa siksi, koska ensimmäkin ne eivät kuvasta reaalimaailmaa riittävän hyvin ja toisaalta siksi, että taloudelliset ilmiöt ovat voimakkaasti dynaamisia, mikä tarkoittaa että selitysmallit muuttuvat jatkuvasti ajan kuluessa.

Onko taloustiede lainkaan tiede? En tiedä, ennustukset ovat samaa luokkaa kuin meteorologian sääennustukset. Jos sanomme, että taloustiede ei ole tiede, tuskin meteorologiakaan on tiede, molemmat ennustavat yhtä heikosti.

Sääkin on voimakkaasti dynaaminen systeemi. Toisaalta voidaan kysyä voiko tällaisia lähes kaoottisia systeemejä edes lainkaan ennustaa?

Missä menee tieteen ja epätieteen raja?

Evoluutioreoria selittää hyvin ex post, mutta ei pysty tuottamaan lainkaan tarkkoja ennusteita, Samalla logiikalla voisi sanoa, että evoluutioteoria on epätiedettä, koska se ennustaa huonosti.

Jos pidämme ennustustarkkuutta tieteen kriteerinä, niin taloustiede, meteorologia, evoluutioteoria ja monet muut ovat epätiedettä.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, ennustaminen taloustieteen malleilla on hankalaa siksi, koska ensimmäkin ne eivät kuvasta reaalimaailmaa riittävän hyvin ja toisaalta siksi, että taloudelliset ilmiöt ovat voimakkaasti dynaamisia, mikä tarkoittaa että selitysmallit muuttuvat jatkuvasti ajan kuluessa.

Onko taloustiede lainkaan tiede? En tiedä, ennustukset ovat samaa luokkaa kuin meteorologian sääennustukset. Jos sanomme, että taloustiede ei ole tiede, tuskin meteorologiakaan on tiede, molemmat ennustavat yhtä heikosti.

Sääkin on voimakkaasti dynaaminen systeemi. Toisaalta voidaan kysyä voiko tällaisia lähes kaoottisia systeemejä edes lainkaan ennustaa?

Missä menee tieteen ja epätieteen raja?

Evoluutioreoria selittää hyvin ex post, mutta ei pysty tuottamaan lainkaan tarkkoja ennusteita, Samalla logiikalla voisi sanoa, että evoluutioteoria on epätiedettä, koska se ennustaa huonosti.

Jos pidämme ennustustarkkuutta tieteen kriteerinä, niin taloustiede, meteorologia, evoluutioteoria ja monet muut ovat epätiedettä.

Lue lisää

Ennustelua ei voida pitää tieteen kriteerinä.

Esim. historiatieteissä ei ennustelua harrasteta ensinkään.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, ennustaminen taloustieteen malleilla on hankalaa siksi, koska ensimmäkin ne eivät kuvasta reaalimaailmaa riittävän hyvin ja toisaalta siksi, että taloudelliset ilmiöt ovat voimakkaasti dynaamisia, mikä tarkoittaa että selitysmallit muuttuvat jatkuvasti ajan kuluessa.

Onko taloustiede lainkaan tiede? En tiedä, ennustukset ovat samaa luokkaa kuin meteorologian sääennustukset. Jos sanomme, että taloustiede ei ole tiede, tuskin meteorologiakaan on tiede, molemmat ennustavat yhtä heikosti.

Sääkin on voimakkaasti dynaaminen systeemi. Toisaalta voidaan kysyä voiko tällaisia lähes kaoottisia systeemejä edes lainkaan ennustaa?

Missä menee tieteen ja epätieteen raja?

Evoluutioreoria selittää hyvin ex post, mutta ei pysty tuottamaan lainkaan tarkkoja ennusteita, Samalla logiikalla voisi sanoa, että evoluutioteoria on epätiedettä, koska se ennustaa huonosti.

Jos pidämme ennustustarkkuutta tieteen kriteerinä, niin taloustiede, meteorologia, evoluutioteoria ja monet muut ovat epätiedettä.

Lue lisää

En minä tuolla kritisoinut taloustiedettä epätieteeksi, kritisoin vain sen selitysmalleja ja etenkin mallinnuksia, joiden luotettavuus häviää melkoisesti sääennustuksille.. Meteorologit toki tunnustavat, että mallien luotettavuus pätee vain lähiajalle, pitemmän ajan mallit ovat enemmän tai vähemmän arvailua.

Evoluutio pohjautuu satunnaisuuteen ja vielä satunnaisessa, muttuvassa ympäristössä. Näin teorian pohjalta voi luotettavasti kertoa vain sen, että lapset muistuttavat ominaisuuksiltaan todennäköisimmin vanhempiaan kun muita yksilöitä. Monien sukupolvien päähän tämäkin ennustavuus vähenee.

Jos nyt tarkemmin ajattelee, niin kaikki matemaattiset mallit menettävät ennustavuuttaan mitä pitempää aikajaksoa tarkastellaan, koska silloin ryhtyvät vaikuttamaan pienet, mallin ulkopuolelle jätetyt tekijät ja satunnaisilmiöt.